Miten on, kun ihminen tulee uskoon, voiko hän silloin olla heti pyhä?
olen aina ajatellut ja ymmärtänyt tämän asian niin, että pyhitys tai pyhittyminen, miten sen sitten ilmaisemmekaan, on asia joka alkaa uskoon tullessa.
Onhan elämäni ollut vaikka mitä ennen uskoa, tapani voivat olla ja samoin kielenkäyttöni voi olla kamalaa ja rumaa. Voin olla ilkeä ja välinpitämätön muista,
voin puhua pahaa toisista, juon viinaa ja kiroilen, minulla on yhden illan suhteita ym.ym. Sitten tulen uskoon ja olenkin nyt pyhä, voiko se olla mahdollista yhdessä päivässä?
Ilmestyskirjassa puhutaan Jumalasta monessakin kohdassa pyhänä, 4:8,6:10, 15:4 jotain mainitakseni,
Sanotaan "Sinä yksin olet pyhä..." Pyhä ja totinen valtias..." jne.
Toisaalta Ilm.19 puhutaan Karitsan häistä, jae 7... "iloitkaamme ja riemuitkaamme
ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut.Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen se liina on pyhien vanhurskautus."
Kun ymmärrän, että vaimo on seurakunta, niin hän on itsensä valmistanut, eli
tehnyt työtä itsensä kanssa ollakseen valmis häihin.
Eikö valmistautuminen ole tärkeää, muuttaa elämänsä ja pyrkiä muuttumaan itse
tämä työ jatkuu se on pyhittymistä, ja jatkuu niin kauan kunnes armon aika päättyy
itse kunkin kohdalla.
Mutta olenko siis kuitenkin jo pyhä koska ilm 22:11 sanoo: "...ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleeen."
Mitä mieltä olette tästä aiheesta?
olen aina ajatellut ja ymmärtänyt tämän asian niin, että pyhitys tai pyhittyminen, miten sen sitten ilmaisemmekaan, on asia joka alkaa uskoon tullessa.
Onhan elämäni ollut vaikka mitä ennen uskoa, tapani voivat olla ja samoin kielenkäyttöni voi olla kamalaa ja rumaa. Voin olla ilkeä ja välinpitämätön muista,
voin puhua pahaa toisista, juon viinaa ja kiroilen, minulla on yhden illan suhteita ym.ym. Sitten tulen uskoon ja olenkin nyt pyhä, voiko se olla mahdollista yhdessä päivässä?
Ilmestyskirjassa puhutaan Jumalasta monessakin kohdassa pyhänä, 4:8,6:10, 15:4 jotain mainitakseni,
Sanotaan "Sinä yksin olet pyhä..." Pyhä ja totinen valtias..." jne.
Toisaalta Ilm.19 puhutaan Karitsan häistä, jae 7... "iloitkaamme ja riemuitkaamme
ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut.Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen se liina on pyhien vanhurskautus."
Kun ymmärrän, että vaimo on seurakunta, niin hän on itsensä valmistanut, eli
tehnyt työtä itsensä kanssa ollakseen valmis häihin.
Eikö valmistautuminen ole tärkeää, muuttaa elämänsä ja pyrkiä muuttumaan itse
tämä työ jatkuu se on pyhittymistä, ja jatkuu niin kauan kunnes armon aika päättyy
itse kunkin kohdalla.
Mutta olenko siis kuitenkin jo pyhä koska ilm 22:11 sanoo: "...ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleeen."
Mitä mieltä olette tästä aiheesta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hengen pyhitys uskonelämässä totuuteen syntielämän hylkääminen ==> PELASTUS
"Sillä ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen.
Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.
Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta,
Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen."
Hieno vastaus, koko asia on tuossa tiivistettynä.
Kun pyrkii uskonelämässä totuuteen kaikilta osin se on pyrkimistä pyhitykseen.
Kun hylkää kaiken väärän elämästään on sekin pyrkimistä pyhitykseen.
Ymmärrän niin, että töitä on itsensä kanssa tehtävä, kun " pyrkii" muutenhan voi olla vaan jos on heti pyhä ja puhdas.
Ajatus " täydellisestä pyhästä" voi olla vaarallinen siinä mielessä, että luulee itsestään jotain erikoista vaikka on syntinen ja jättää koko ns.kilvoittelun koska ei enää tarvitse sitä.
John.17:17 Jeesus rukoilee isäänsä. " Pyhitä heidät totuudellasi, sinun sanasi on totuus."
Sekä jae 19."Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä."
lopullinen pyhitys tapahtuu Herran Jeesuksen ilmestyessä. Ef.5:27 " Voidakseen asettaa sen (seurakunnan) eteensä kirkkaana, pyhänä ja moitteetomana, vailla tahraa ryppyä tai virhettä."
Hei !
Raamattu opettaa itse: Ilm 14:12 !
Siinä lukee.
Ihmisen maallinen vaellus on kiinni siitä juuri tuossa mistä kysyt että jos ihminen joka minuutti haluaa olla Jumalan Hengen kanssa yhdessä, niin ei sitten ryyppää eikä rällää, eikä tee muutakaan syntiä. Jos päästää minuutiksikin irti voi haukkua präiskäyttää jonkun tai lähteä ryyppäämään ja huoraamaan.
Usko vaatii joka päivä myös ratkaisuja, joka aamu ja kaikissa elämän ratkaisuissa päivittäin.
Jumalan siunausta
Jari Laurila
Minä ymmärrän niin kun ihminen tulee uskoon hän on kuin pieni vauva, hän kasvaa uskossa niinkuin vauvakin Jeesuksen ohjatessa hänen elämäänsä, mutta pyhitys taas on elämän ikäinen, ei me olla läheskään pyhiä kun uskoon tullaan, mutta jos annamme elämämme Jumalan johtoon hän kasvattaa meitä vähän kerrassaan, aina sen verran kuin jaksamme ymmärtää taivas tietä ja sitä mukaa meistä karisee niitä entisiä tapojamme pois, ja jos lankeemuksiakin tulee niin taas me lähdemme uskossa kulkemaan Jumalaan turvaten.