Ms-tautia?

Moikka! No noi tietty sopii hyvin tähän MS-oireisiinkin, mutta ei sitä viellä oo "kirkossa kuulutettu". Mun täytyy lohduttaa sua sillä omakohtaisella näkemykselläni, että jos toi nyt onkin MS, nIIn saattaa kuiteskin häipyä pois alun agressiivisen pelottelun jälkeen.

Eikä sekään oo kirkossa kuulutettu, että häippäseekö se. Jos joku meinaa tätä liian toiveikkaaksi ajatteluksi. Minä itse sairastuin 35 vuotiaana puolen vuoden terkkari lääkärien verikokeiden ym naputtelujen ja koputtelujen jälkeen sain lähetteen neurologin konsultaatioon.

Sitten hän tutki ja sanoi heille pääsevän heti magneettikuvaan, jos pulittaa silloisen tonnin. Sovittiin niin ja menin alakertaan kuviin. Alhaalta kun tulin takaisin parin tunnin päästä, olivat kuvat lääkärin valotaululla. Ja seuraava lausahdus muutti elämäni täysin "kyllä se nyt on se MS-tauti" (On tätä MS-tautia joillakin, ilman mitään muutoksia kuvissa, eli ei näy plakkeja)

Mulla on toi hitaasti, mutta varmasti etenevä versio. 10v siinä kontusillaan, ja sitte rollan ja muiden viritysten jälkeen sähkäriin. Nyt on täysikä diagnoosilla, eli 18v. Sitä vaan piti sanoa, että samoihin aikoihin sairastuneita, joilla oli alussa heti rolla tai pt käytössä. Niin monta tiedän jotka kävelee täysin normaalisti nyt, ikää rapiat 50

Ei tää elämä nyt siltikään mullakaan ole loppunut. Autossani on invanostin jolla saan ajettua kuskin penkin viereen, ja siitä liu'un puikkoihin (käsihallinta)

Toivottavasti täällä ei oo enää sellanen "sairas" meininki, että jonkun pitää lytätä kaikki vähänkin positiivisuuteen viittaavat maanrakoon. Kyllähän jokainen saa googlaamalla selvää, että kai n.5% meikäläisistä tosiaan kuulutetaan aika nopeesti kirkossakin. Toisaalta kuolee sitä liikenteessäkin joku päivittäin...

Kiitos vastauksestasi!

Mulla muuten oli lisäksi sellainen, että lääkäri ei koputtelemalla saanut akillesjänteistä mitään refleksiä aikaiseksi vaikka miten koputti ja naputti. Lisäksi en pysty nousemaan kantapäilleni, jalkaterät eivät vaan suostu nousemaan!!! Ja nilkkojen pyörittäminen vaikeaa..voisi melkein sanoa, että se ei onnistu ollenkaan. Ja jos yritän niin varpaat menevät tosi tönköiksi ja puutuneen oloisiksi eivätkä tottele. Eilen taas kaaduin turvalleni ollessani käyttämässä koiraa ulkona... polvet kiittää :( Olen mennyt vähällä aikaa nenälleni useamman kerran... pelottaa aivan että miten pystyy liikkumaan sitten kun tulee lunta ja tie on ep'tasaista jne... mangneetti on nyt 8päivä... Jalat todellakin siis OUDOT ja ovat alkaneet polvetkin muljahdella taaksepäin seistessä jne.. kyllä hirvittää... =/

Liittyykö Ms:ään elohiiri?? Minulla on myös esiintynyt elohiirtä huomattavan paljon vasemmassa yläluomessa. Tuntuu, että sitä on alkanut olemaan useita kertoja päivässä, kokoajan enemmän ja enemmän.

Älä nyt säikähdä, mutta minulla alkoi pahenemisvaihe tuolla elohiirellä (aika rajulla nykimisellä)
Ehkä noin viikon kaks nyki toista silmää ja myös rähmää tuli, ajattelin johtuvan yöajamisesta, myös kipee oli silmän takaa.
No kerran aamulla heräsin samainen silmä puolisokeena, sairaalaan ja MS diagnoosi.

Mutta erilaisia hermostovikoja on varmasti kymmeniä, esim tutulla 60v naisella on ollut hermoperäinen vika silmässä jo nuoresta pitäen ja meinaa pokka pettää kun juttelee hänen kanssa kasvotusten, silmä väpättää kuin horkkatautisella!

Eilen ja tänään elohiiri on nykimyt alahuulta... maanantaina saan vastaukset mangneetista... tästä tulee niiiiiiiiiiiiiiiiin pitkä viikonloppu... Ja tuota hiton luntakin satoi... aiemmin olen aina odottanut lunta, mutta nyt en, koska liikkuminen on mitä on... ei kai se auta kun mennä vaan... kotiin/sänkyyn on moni kuallu..!

Mulla alko kaks kuukautta sitten kummallinen puutuminen jalassa. Välillä oli tosi puutunut koko koipi ja välillä vaan pohje. Seurailin tuota kuukauden. Nyt usemman kerran terkkulassa jo käynyt.
Vaivat on jatkunu ja nyt on saman puolen kädessä ja poskessakin ajoittain puutumista. Jalka on edelleen puutunut ja lisäks sitä on särkeny pari viikkoa putkeen. Välillä tosi kovaakin. Jalka on jotenki hutera. Lihasnykimistä siellä sun täällä ollu kuukauden verran. Myös oirepuolen silmässä jotain kummaa tunnetta. En ihan kivuks kuvailisi, näkö myös tallella mut silmä on jotenki outo. Pelkään kuollakseni MS:ää. Liian läheltä sairastavaa perheenjäsentä seuranneena koen näiden omien oieriden täsmäävän täysin.
Oon luonnollisesti ollut syksyn suunnattoman ahdistunut ja välillä saanut paniikkikohtauksiakin. Neurolle on lähete mutta mitään aikaa ei ole kuulunut. Jalka on on siis ollu nyt yli kaks kuukautta putkeen puutunu ja kipeä. Tuntuu että tuun ihan hulluks. Pelkkää itkua ja pelkoa ollu tää syksy. Käynyt myös mielessä voisko tää kaikki olla vaan psykosomaattista, koska oon niin syvästi kauhuissani?
Tarvisin kovasti jotain neuvoja ja mielipiteitä.

Hei! Täällä kans eräs joka pohtii ms-tautia. On monia oireita jotka viittais (samat oireet viittaa toki moneen muuhunki) mutta se mikä minut sairaalaan kiikutti oli kun huomasin että oikeassa silmässä on näkökenttäpuutos, sekä sen huomaamisen jälkeen tullut kerran vasempaan silmään n. 3h mittainen näköhäiriö. (näin kahtena, varjoja jne) Puutoksen huomasin syyskuussa, näköhäiriö tullut samassa kuussa. Nykyään oikeaan silmään tulee valopalloja, jotka vilkkuu tai pyörii sumentuman alueella. Tätä oli harvoin syksyllä, mutta nyt joulukuun jälkeen näkyy useammin, tällä hetkellä joka päivä useita kertoja. Silmätautienpolilla silmät on tutkittu terveiksi, eli siis mitään silmäsairautta ei ole. Perussairauksia esim. diabetes on pos suljettu.
Magneettikuvissa olen käynyt marraskuussa, mitään poikkeavaa ei siitä löytynyt. Sitä tässä olen nyt miettiny että voiko ms-taudin pois sulkea yhden magneettikuvan perusteella? En aivan täysin ole ymmärtänyt Ms-taudin tutkimuksia, kun ymmärsin ettei välttämättä magneettikuvissa näy...
Nyt huhtikuussa on aika neurologille.
Vaikeaa masennusta hoidettu pari vuotta aikaa, sekä migreeni diagnoosi.

Toivoisin että joku kertoisi mulle omia kokemuksia ym, mitä nyt ko. sairaudesta tietääkin paremmin. Olen siis iältäni 22-vuotias nuori nainen...

Voi voi.. tuskin se tauti elohiirellä alkaa.
Tarttis varmaan mennä lääkärille,ja jos mitään vikaa ei ole,on sit varmaan korvien välissä.

Ei ms välttämättä tarkoita heti invaliditeettia, monet meistä sairastuneista ovat töissä vuosia ihan normaalisti sairaudesta riippumatta tai menevät lisäkoulutukseen. Harvempi nykyaikana tähän tautiin ainakaan kuolee Suomessa eli älkää pelätkö, on niitä paljon pahempiakin sairauksia olemassa. Soittakaa vaan sitkeästi aikaa neurologille, varatkaa vaikka yksityiselle aika, jos ette saa sairaalaan lähetettä esim. terveyskeskuksen kautta. Mulle tämä sairastuminen tuli ihan yllätyksenä, eka oire oli kova huimaus, sitten silmien heiluminen edestakaisin ja kova väsymys. Kaikilla on vähän erilaisia oireita, jotka voivat korjautua itsekseen ajan kanssa. Mulla oli alussa vasen puoli kehosta tunnoton, mutta pystyin kävelemään itse koko ajan. Olin 24 kun sairastuin ja valmistuin itse samaan aikaa hoitoalalle, sitä työtä en ole koskaan tehnyt. Vuonna 94 sairastuin ja vuonna 99 pääsin eläkkeelle väsymyksen takia, en jaksanut lähteä opiskelemaan lisää. En ole tarvinnut mitään apuvälineitä tai ms-lääkitystä, mulla on eri lääkkeitä eri vaivoihin ja yhden lapsen äiti olen. Lapsi asuu isänsä luona ja on minulla pari kertaa viikossa hoidossa, hän on jo 9-vuotias reipas neiti ! Olen siis eronnut ja asustelen itsekseni tällä hetkellä. Suurin oireeni on tuo väsymys joka päivä ja siitä seuraava lihasten heikentyminen ja lihaskivut. Mutta näinkin voi elää, voimia teille kaikille sairastuneille, toiv saatte apua tekin tarpeeksi ja lääkkeitä !

Hei!

Haluaisin myös tähän oman juttuni kirjoittaa.

Reilut 2 vuotta taaksepäin selkäni jämähti aivan jäykäsi. Oikeastaan polvitaipeesta niskaan asti. Kesti n. viikon. Sitten siitä pari vk eteenpäin kesken työpäivän alkoi nilkat tuntumaan tunnottomilta(kuin turvoksissa nesteestä), saman päivän aikana pakaroista meni tunto(en tuntenut istumista enää). Jo muutaman tunnin päästä kävelin ensiapuun, toinen jalka nuljahteli polvitaipeesta taaksepäin ja oli heikko. Kävely epävakaata.
Ottivat verikokeita ja kyselivät ekana päivänä kaikenlaista. Jalkapojat eivät tunteneet enää mitään. Ottivat magneettikuvan selästä (jos olisi hermo puristuksissa). Ei mitään siinä.
Halusin kotiin yöksi ja tulin aamulla uudelleen. Oireet pahentuneet, olin tunnoton vyötäröstä alaspäin, jalka ei pitänyt, tunnottomia kohtia rinnassa, käsivarsissa, leuassa, poskissa ja nenän alueella. Koko jalkoväli pois pelistä. Ottivat uuden kuvan. Neurologiselle osastolle, koska ei tiedetty mistä johtui. Kirurgi ja neurologi vuoronperään tutkivat.
Seuraavana päivänä päästä magneettikuva. Kuulema puhdas. Borrelioosopikatesti (negatiivinen, myös lopullinen tulos) Selkäydinnäyte, tulehdusarvot siellä 380... Ei kuumeilua ym. Pirteä olin muuten. Sitten virtsaumpi muut kivat päälle... Viikon olin sairaalassa, kunnes alkoi pikkuhiljaa toimimaan. Ja jalka pikkuhiljaa alkoi kantamaan. Selkäydinnäytteessä puutiaisen vasta-aineita. Epäilivät sen aiheuttamaksi keskushermostotulehdukseksi. Sillä mentiin ja ei lääkitystä. Viikon päästä siis kotiin. 3kk kesti tunnottomuus alapäässä
Kuntoutus toi pikkuhiljaa voimia takaisin. Edelleen vasen jalka heikompi, pitkään rasittuessa kävely "lerppumaista", hieman. Tunnonnotuuksia korvissa, naamassa, rinnassa ja jaloissa. Jaloissa varsinkin esim saunassa, lämpötilanvaihtelut. Tuntuu, että tällä hetkellä opiskellessani saan ponnistella oppimaani. Teen töitä, että saan asiat mielessä pysymään. Tuntuu että lähimuistissa heikkoutta aiempaan.
Jalassa särkyä lähes jatkuvasti (päivittäin), ainut tehoava Panacod. Tuikkivaa, juiluttavaa kipua varsinkin polvi/reisi alueella, joskus nilkassa. Yöllä ilman särkylääkettä kääntyilen ja nukun levottomasti. Joskus kun käännnyn, jalka on aivan voimaton ja todella kipeä nivusesta polveen asti. Ja siihenhän taas herään...
Erittäin rasittavaa!

Ja viime viikolla vasemmassa silmissä ikään kuin väreili iso kirkas prisma, sahalaitainen, häiritsi näkökenttää ikävästi. Näkyi myös silmät kiinni.
Kesti n. tunnin ja pikkuhiljaa laskeutui alas ja hävisi. Ei särkyä.

Olen jutelut MS-tautia sairastavan kanssa asioista ja hänellä on ollut hyvin samanlaisia oireita. Mutta hänen päätään kuvattiin monta kertaa ja vasta viimeisessä, kun käytettiin varjoainetta, löytyivät tulehduspesäkkeet. Voiko olla mahdollista, että ne jäävät huomaamatta ilman varjoainetta???

Olen yrittänyt lääkäreillekin puhua, mutta antavat vaan lisää särkylääkettä...

En tiedä, reilut kaksi vuotta tätä alkaa jo pikkuhiljaa jurppimaan. Olisi mukava tietää, voisiko tämä oikeasti johtua siitä puutiaisen aiheuttamasta keskushermostotulehduksesta, vai voisiko kyse ollakin MS-taudista?

Tuntuu, että taidan ottaa vielä yhteyttä sinne neurologiselle. Koska oireethan eivät ole kokonaan kadonneet.