tunsin itseni vanhaksi

Jos ne miehet on kuolleet jo aika päiviä sitten?

Meidän lehden vanhin kuollut oli yli 100-vuotias.

Veteraanit näyttävät elävän yli 90v, ovat lisäksi sekä fyysisesti että psyykisesti varsin virkeitä. Muisti pelaa kuten nuorena ennen, keskustelu sujuu varsin iloisissa merkeissä, ei sitä valitella raihnaisuutta eikä vanhuutta, vitsit lentävät vallan villeinä. Ajattelen jospa osaisi nauttia tästä päivästä suunnata ajatukset tulevaisuuteen,malliin mitähän ensi vuosi tuo tullessaan.

Aloittajan ajatuksia mietiskellessä tulee elämän rajallisuus mieleen kun tällä viimeisellä neljänneksellä eletään. Joka aamu olen kiitollinen kun saan terveenä herätä uuteen päivään.

Heta Rahko häristeli seitsemää kymmentä, mutta ollessaan oudoissa kylissä hieromassa sanoi olevansa sadankymmenellä ja tuntevansa sen kylän miehiä jotka oli muualle muuttaneet.
Niin tuli Hetasta jäsen kylän sukuihin ja kohta oli ikää jo sata vuotta.

"Heta Rahko korkeassa iässä" oli kunnioitettu niinkauan kun huijaus paljastui tutun kulkijamarkkinamiehen toimesta.

Sadassa vuodessa on tosiaankin paljon aikaa. Se on vanha sana.
Ei sitä tahdo jaksaa elää niinkuin pitäisi mietti Heta.

Pentti Haanpään teoksesta on lyhennelty tämä juttu. Tarkoitettu huvittamaan, mutta jos se suututtaa jotakuta niin vielä parempi.

Tosiasiassa meidän yli 60v ikäisiä kuolee aika paljon. Kuka mistäkin syystä. Pikatarkistus edesmenneisiin tuttuihin ja tutun tuttuihin osoittaa, että syöpä ja sydäntaudit vieny ennen aikojaan. Osalla ollut kakkostyypin diabetes ja yleensä diabetes on suuri riski saada sydäninfarkti. Muistan sen aktiivityöajaltakin. Pari vuotta nuorempi veli kokoaa luokkakokousta ja kertoi, että hänen ikäluokastaan koulukavereista on kuollut tosi monta, Kun alettiin laskea , hämmästyimme kuin paljon. Sydänkohtauksiin, aivoverenvuotoihin ja aivoinfarkeihin. Naisista kolme noihin aivosairauksiin, yksi rintasyöpään. Elämä on karua ja vakavat sairaudet myös.Meistä joka kolmas sairastuu johonkin syöpälajiin elämän aikana.

Mielestäni olen hyvässä kunnossa ajatuksissani ainakin, muisti säilynyt eikä mitään isompia kipuja enää, iskias hiljattain hidasti vauhtia.
Diabeteksen aiheuttamaa jalkavaivaa on, jaloissa veren kierto heikentynyt, sisukkaasti yritän tuolla kunnailla käyskennellä.

Onhan niitä vaivoja matkan varrella kerääntynyt, mutta harva pääsee ilman,kaikilla jotain.

Siitä huolimatta elän jatkoaikaa jonka taitava kirurgi järjesti onnistuneesti 10 v sitten,
yhdistän liittimen, ummistan silmäni ja kiitän.
Toivotan kanssakulkijoillekin hyvää matkaa, keskustellaan tarvittaessa mikä olisikaan mukavampaa kuin sopuisa yhteiselo ainakin palstalla