Olen auttanut pulassa olevaa lähimmäistäni, kun olen halunnut olla hyvä kristitty. Nyt tämä lähimmäinen olettaa, että autan häntä koko ajan, eikä ymmärrä, että minulla on myös oma perhe ja työ hoidettavana. Hän on henkisesti sairas, joten häneltä ei voi odottaakaan ymmärrystä minulle. Mutta miten voi loppujen lopuksi olla hyvä lähimmäinen, kun maailmassa on niin paljon autettavia? Sosiaalihuoltoa ei nykyään kiinnosta, vaikka ihminen makaa henkisesti sairaana vuositolkulla siivoamattomassa huoneessa, apua on pyydetty kunnalta turhaan... Miten voi vetää rajan, että nyt en auta, kun toinen kuitenkin tarvitsee apua koko ajan?
Missä menee auttamisen raja?
Itsekäs?
387
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Rukoile, että asia järjestyisi ja tulisi muitakin auttajia sinun lisäksi. Ota yhteyttä kirkon diakoniatoimistoon esimerkiksi, jos sieltä voisi joku järjestää jotain apua. Myös kotiaputoimistosta voisi tiedustella apua.
Sinä voisit käydä vaikka yhtenä tai kahtena päivänä, joku muu jostain muualta voisi käydä toisina päivinä jne.
Yksi ihminen ei riitä, vastuu täytyy jakaa.
Omat motiivisikin ovat saattaneet olla "vaativat" pitää auttaa jotta olisi hyvä kristitty. Kyllähän lähimmäisen eteen pitää joskus laittaa itsensä likoon silloinkin kun ei huvittaisi, mutta ei ollakseen vain jotenkin hyvä. Eihän ole käynyt myös niin, että olet totuttanut tämän henkilön ilmaiseen apuun. Kenelle nyt ei kelpais, että joku siivoaa ilmaiseksi, tekee palveluksia.
Jos joku viihtyy sotkuisessa kodissa (niin taidan itsekkin tehdä) niin eikö se olen hänen oma asia, ainakin siihen saakka kun ei tule hajua ja ongelmia naapureille. Jeesus neuvoi auttamaan yhtä, ei ottamaa koko maailman hätää harteilleen. Jos alkaa uupua, on sälyttänyt taakkaa harteillleen enemmän kuin on ollut tarpeen. Sinun pitää oppia sanomaan ei ja totuttaman tämä lähimmäinen ottamaan vastuuta itse elämästään. Eiköhän pakko laita liikkeeseen. Oletko liian kiltti? Hyysääminen ei ole lähimmäisen rakkautta.
Ehkä tämä voisi toimia hyvänä ohjeena:
"Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa".
2 Kor. 7:9