Ateismi käsitteenä

kannattaa kelata ensimmäiset 4 minuuttia ohi.

Joo, onhan se kummallista että joku nimeää itsensä vaikkapa sellaisiin ryhmiin kuin naiset tai miehet. Eikö sitä voi olla vaan ihminen? Tai miksi pitäisi nimetä itsensä sellaiseen ryhmään kuin ihminen, eikö voi olla vaan eliö. Tai miksi edes sitä?

En jaksanut taaskaan katsoa videota.

Kysymyksesi on aika iso, se koskee koko kielen, ajattelun ja ymmärtämisen rakennetta ja suhdetta. En osaa purkaa tuota kombinaatiota.

Minusta kielellä on, vähän oikoienja yksinkertaistaen, kahdenlainen vaikutus. Toisaalta se mahdollistaa uusien käsitteiden muodostamisen. Esim. uusien ryhmien olemassaolon ymmärtämisen.
Topisaalta käsitteert, kerran synnyttyään,muuttuvat kiinteiksi tavoiksi lokeroida maailmaa. Se vie useinmyös harhaan, oska kaikki luokittelu on kuitenkin keinotekoista.

Mutta mulla ei ole oikein muuta vastausta kuin että käsitteet on hyödyllisiä. Niiden autenntisuuden arvoa sopii kuitenkin aina epäillä, ihan kaikkien.

Niin, minä en usko jumaluuksiin joten minua kutsutaan ateistiksi. Se on jotenkin yksinkertaisempaa kuin todeta että tuossa mies joka ei usko jumalaan, Poseidoniin, ukko ylijumalaan, jne.
En usko että siinä on erityisesti tarvetta ryhmitellä itseänsä, se on vain nimitys. Jotkut haluavat käyttää nimitystä: Uskonnoton, tai agnostikko jos he ajatelevat ettei voida tietää..

"Ymmärrän toki psykologisen näkökulman siihen, miksi me ryhmittelemme ja luokittelemme asioita. Kuitenkin se, mihin haluan kiinnittää huomiota, on kysymys siitä, tulisiko näin tehdä."

Koko kognitiivinen apparatuksemme luokittelee ja erottelee ilmiöitä ja nimen antaminen niille mahdollistaa kommunikoinnin muitten kanssa.

Pitäisiköhän sellaisesta luopua... säästyisi melkoisesti aikaa;-DDD

Mihin - hm, pahus, en tiedä!