jatkoa matematiikka-palstalla olevaan:

"miettimistä lukion matikan tutkintorakenteesta" siis jatkoa:

kaikissa lukiokouluissa ei pidä olla antamatta heti ykkösvuonna hyvin laaja kokonaisuus sekä pieninä teksteinä jatkokouluaiheista ja luentoina niistä, millaisia ne ovat.

Toiseksi, pitää myös muina aikoina järjestää oppilaan ohjausta, myös muun takia, mutta myös siksi, että he lukivat ko. tekstit ja tai kuuntelivat luennot huonosti ehkä muuten vain tai vaikka ison tai pienen elämäntilanteen takia.

Ei pidä unohtaa myös ainekohtaista oppilaanohjausta, miten lukea niitä. Se pitää olla mukana myös alussa, koska se kertoo ko. alasta.

Ehdotan ehkä, että ne, jotka ovat realisteja, heidän tarvitsisi tutustua vähemmän yliopisto-opintoihin. Koska elämäntilanne voi olla huono tai luonne muuttua, pitäisi heidänkin tutustua vähintään osaan niistä. Se auttaa tulevaa uravalintaa ja opiskeluvalintaa. Realistisuus ei ole käytännönläheisyys.

jos näin tehdään, niin kuin on äsken mainittu, oppilaat osaavat heti, myöhemmin ja paljon myöhemmin valkata oikeita opintoja. Tosin esim. matikassa erikoismerkit saattaa näyttää ikävältä, mutta ne ovat rinnastettavissa japanin kieleen, jotka tosin ovat vaikeampia kuin matikan merkit ja siksi jos se puuttuu kaikesta matikan esittelystä, siitä saa väärän vaikutelman.

Toisaalta tämän esityksen uskottavuutta vie sen hyödyn konkretisoitumisen vaikeus. Toisaalta, juuri ykkösluokan aloittanut nuori tai ei edes abi ei tiedä, ehkä minne pyrkiä, onko tämä vaikka 3-4 sellaisen kurssin arvoinen, joissa ei oteta laskuun ainekohtaisia oppimismenetelmiä. Lopuksi näitä kursseja pitää olla niin paljon, että niissä ehtii päästä syvälle niihin, pinnallisesta esittelystä on haittaa.