Olenko väärällä alalla? Monta työsuhdetta päättynyt siihen,kun ahdistaa.. Puoli vuotta sitten otin lopputilin,kun ahdistusta jatkui monta viikkoa ja lopulta meni niin pahaksi ettei jaksanut,tuntui kuin olisipyörtynyt... Nyt kun oon ollut työttömänä niin oon jaksanu ihan hyvin, kauppaan lähtö nyt välillä vähän jännittää... Psykiatrillakin oon aina välillä käynyt, ja se määrää aina jotain lääkkeitä.. Niistä tulee niin hirveet sivarit,etten jaksa.. Enkä niitä viittis sen takia alkaa syömään,että voin käydä töissä... Kun työttömänä pärjään ihansuht hyvin ilman mitään mömmöjä... Kannattaako mun soittaa psykiatrille ja pyytää päästä psykoterapiaan ilman lääkkeitä?? kun se niitä kuitenin ensimmäisenä tyrkyttää. Vai pääseekö terapiaan edes ilman lääkkeitä? Ja onko siitä mitään hyötyä ilman lääkkeitä??
Töissä ahdistaa/lääkkeetön psykoterapia?
Kairaaja
9283
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
http://reichsbieber.puheenvuoro.uusisuomi.fi/113928-ssri-lääkkeen-pysyvistä-seksuaalisista-sivuvaikutuksista
Tossakin yksi hyvä syy miksen halua lääkkeitä... En todellakaan halua ottaa riskiä,että saisin tuon pssd:n. Eikä psykiatri edes ole koskaan asiasta mitään mainninnut,vaikka harvinaista tuo voi ollakkin,mutta silti... En tuollaosta riskiä kyllä ottaisi...
Kävin terapiassa ilman lääkkeitä eikä siitä tuntunut olevan mitään hyötyä. En silti halua aloittaa lääkitystä kun siitäkin ja sen aiheuttamista sivuoireista on ikäviä kokemuksia. Koen olevani umpikujassa tämän ahdistuksen kanssa kun suunnilleen kaikki keinot on jo kokeiltu.
Olen vielä pahemmassa tilanteessa kun en voi edes harkita töihin menoa enkä opiskelua tai mihinkään ryhmiin menoa. Kauppaan meno ei ainoastaan jännitä vaan ahdistaa todella paljon. On todella paha olo ja tuntuu että ruokakaan ei kohta enää maistu ja uni ei tule.
Ehkä voisitte saada tästä uusia ideoita:
http://areena.yle.fi/radio/1450482
Mä pääsin psykoterapiaan viime keväänä. Ei mua kukaan valvo syönkö lääkkeitä. Jätin ssri-lääkkeet syömättä kans niiden sivuvaikutusten vuoksi.
En veilä tiedä auttaako psykoterapia. Vielä syksyllä tuntui että en kykene töihin(kesän olin vapaalla, eli en saanut mistään rahaa, enkä jaksanut käydä töissä). Nyt käyn töissä ja niitä riittää, minulla on kovasti kysyntää. Monesti aamulla oksettaa väsymys ja ahdistus, viimekin yönä heräsin ahdistukseen klo 4, mutta niin vain olin töissä koko päivän.
Ja mikä älyttömintä, palveluksiani haluaa ja saa apua muut samanlaiset, masentuneet ym.
Eli ei kai se auta kuin painaa töitä vaikka pakolla.
Mullakin on siis se historia että useampi koulu ja työpaikka on jäänyt kesken ahdistuksen vuoksi parinkymmenen vuoden sisällä, mutta nyt ehkä työnkuvani on sellainen että en aio työntekoa lopettaa vaikka välillä tosi vaikeaa onkin.
Mua ahdistaa ihmisten kanssa tekemisissä oleminen, puhuminen, mutta vielä enemmän ahdistaa yksin kotona oleminen, siksi pakotan itseni töihin. Samanlaisia ne monet muutkin ihmiset on, jännittävät ja ahdistelevat.
Niin ja syön mäkikuismaa nykyisin, se on mielestäni paras.
Sitä mäkin aloin tänään syömään... auttaako se oikeasti mitään?
Hei "pppnnn", mulla on vähän vastaavanlainen työhistoria, eli useita lyhyitä työsuhteita, just ahdistuneisuuden takia. Koulut oon kyllä käynyt loppuun mitä oon aloittanut mutta oikeaa alaa en vain ole löytänyt, varmaan ahdistuneisuus on siihenkin vaikuttanut. Nyt mulla on jo 4 ammattia.
Kiinnostais tietää mitä työtä teet tai edes millä alalla, kun kerroit että nyt et aio töitä lopettaa ja kysyntää on. Eli mikä on se ammatti jossa sinä jaksat olla?
Mulla auttoi tee pahimpiin tärinöihin ja sain nukutuksi paremmin. Tosin teestä on tullut riippuvuus kun en enää lääkkeitä ota. Vihreä tee on kehuttu jota saa kaupastakin.
Töissä on aina semmone ihmeellinen väsynyt olo ja aivot ihan sumussa.. ei pysty oikeen ajatteleen mitään ijan jumitus olo kokoajan... mistä voi johtua.. aivot ihan jumissa se on ärsyttävä olotila...
oon käynyt nyt 1,5 vuotta psykoterapiassa 2x viikossa ahdistuksen takia. Voin kyllä sanoa, että on auttanut ja moni asia on selkiytynyt. Enemmän on alkanut kiinnittää huomiota omiin toimintamalleihin ja hoksaamaan, miten itse helposti aiheuttaa sen ahdistuksen itselle. Tietenkin itseä on vaikea muuttaa, mutta asioiden kanssa on helpompi olla, kun tietää mistä mikäkin johtuu. Suosittelen kyllä ainakin yli puoli vuotta kokeilemaan, sillä ekat kuukaudet ei vielä kerro mitään