Tämä on vaikea ja masentava aihe. Nimittäin, jos kysyn "Miksi Jumala luo uskosta luopuvia ihmisiä?", 95 % vastaajista ei ymmärrä kysymystä. Siksi sitä on vaikea käsitellä, kun aletaan puhua asian vierestä.
Osa vastaajista luulee, että tarkoituksena on syyttää Jumalaa siitä, että uskova luopuu uskostaan. Nämä vastaajat alkavat heti selittää, että ihminen itse luopuu Jumalasta ja kävelee pois, ja että luopuminen on siis ihmisen syytä. Kyllä kyllä, näinhän se on, mutta kun aihe ei käsittele sitä.
Toinen osa vastaajista alkaa käsitellä predestinaatio-oppia ja alkaa pohtia, määrääkö Jumala ennalta jotkut ihmiset helvetttiin ja toiset taivaaseen. Se on kiinnostava aihe, mutta sekään ei liity kysymykseen luopioista.
Idea on siis tämä. Ihminen voi elää hyvin raskaan ja vaikean alkuelämän. Voi olla hakkaamista ja seksuaalista hyväksikäyttöä kotona, elämää köyhyydessä ja kurjuudessa alkoholistivanhempien lapsena, koulukiusattuna olemista... Myöhemmin hän voi sortua rikollisuuteen, alkaa käyttää huumeita, on hyvin väkivaltainen, lusii vankilassa...
Sitten hän tulee uskoon. Oikein selkeästi ja kunnolla. Hän hylkää aiemman elämäntapansa, antaa anteeksi aiemmille kaltoinkohtelijoilleen, alkaa elää kristillisesti, perehtyy hengellisiin asioihin. Sitten, jonain päivänä, hänen sitoutumisensa Jeesukseen vain alkaa heiketä ja hän etääntyy seurakunnasta. Lopulta hänellä ei ole enää mitään tekemistä uskon eikä uskovien kanssa. Hänestä on tullut luopio.
Tapauksen ei tietenkään tarvitse edes olla näin dramaattinen; joku voi tulla uskoon hyvästä perheestä, toimia vaikka viisi tai kymmenen vuotta seurakunnan aktiivina, evankelioida ja elää syvää uskonelämää, mutta sitten alkaa jostain syystä luopua kunnes on täysin erossa Jumalasta.
Miksi? Miksi Jumala antaa joidenkin ihmisten tulla uskoon, olla uskossa ja sitten antaa heidän luopua? Ihminen saa maistaa tulevaisen maailman elämää, saa kokea pelastuksen ilon, mutta kuitenkin luopuu. Mitä järkeä, mitä mieltä, siinä on Jumalan kannalta? Eikö se ole sadismia, että ensin Jumala tuo ihmisen uskoon ja sitten sallii lähteä pois? Antaa muutamaksi vuodeksi kokea pelastettuna olemista, ja sitten lopulta... tulinen järvi?
Osa vastaajista luulee, että tarkoituksena on syyttää Jumalaa siitä, että uskova luopuu uskostaan. Nämä vastaajat alkavat heti selittää, että ihminen itse luopuu Jumalasta ja kävelee pois, ja että luopuminen on siis ihmisen syytä. Kyllä kyllä, näinhän se on, mutta kun aihe ei käsittele sitä.
Toinen osa vastaajista alkaa käsitellä predestinaatio-oppia ja alkaa pohtia, määrääkö Jumala ennalta jotkut ihmiset helvetttiin ja toiset taivaaseen. Se on kiinnostava aihe, mutta sekään ei liity kysymykseen luopioista.
Idea on siis tämä. Ihminen voi elää hyvin raskaan ja vaikean alkuelämän. Voi olla hakkaamista ja seksuaalista hyväksikäyttöä kotona, elämää köyhyydessä ja kurjuudessa alkoholistivanhempien lapsena, koulukiusattuna olemista... Myöhemmin hän voi sortua rikollisuuteen, alkaa käyttää huumeita, on hyvin väkivaltainen, lusii vankilassa...
Sitten hän tulee uskoon. Oikein selkeästi ja kunnolla. Hän hylkää aiemman elämäntapansa, antaa anteeksi aiemmille kaltoinkohtelijoilleen, alkaa elää kristillisesti, perehtyy hengellisiin asioihin. Sitten, jonain päivänä, hänen sitoutumisensa Jeesukseen vain alkaa heiketä ja hän etääntyy seurakunnasta. Lopulta hänellä ei ole enää mitään tekemistä uskon eikä uskovien kanssa. Hänestä on tullut luopio.
Tapauksen ei tietenkään tarvitse edes olla näin dramaattinen; joku voi tulla uskoon hyvästä perheestä, toimia vaikka viisi tai kymmenen vuotta seurakunnan aktiivina, evankelioida ja elää syvää uskonelämää, mutta sitten alkaa jostain syystä luopua kunnes on täysin erossa Jumalasta.
Miksi? Miksi Jumala antaa joidenkin ihmisten tulla uskoon, olla uskossa ja sitten antaa heidän luopua? Ihminen saa maistaa tulevaisen maailman elämää, saa kokea pelastuksen ilon, mutta kuitenkin luopuu. Mitä järkeä, mitä mieltä, siinä on Jumalan kannalta? Eikö se ole sadismia, että ensin Jumala tuo ihmisen uskoon ja sitten sallii lähteä pois? Antaa muutamaksi vuodeksi kokea pelastettuna olemista, ja sitten lopulta... tulinen järvi?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei Jumala luo yhtään mitään, niin kuin ei luo muumit, smurffit eikä hattivatitkaan.