Uskon syntyminen ja Jumalan omaksi pääseminen on siirtymistä "kuolemasta elämään" (ks. esim. Joh 5:24). Ihminen ilman uskoa Jeesukseen on siis suhteessa uskoon kuin kuollut. Kuollut ei kykene herättämään itseään henkiin. Kuolleella ei ole kykyä kääntyä hänen puoleensa, jolta saa elämän. Kuollut ei edes tahdo elää. Eivätkä toiset ihmiset pysty herättämään kuollutta, vaikka puhuisivat miten taitavasti ja vetoaisivat vainajan tahtoon. Elämä on Jumalan teko. Sitä on kokonaan myös hengellinen elämä. Kerrotaan, että Wilhelmi Malmivaara tapasi miehen, joka oli ollut uskossa mutta joka oli sitten luopunut uskosta. Malmivaara totesi miehelle: "Emme olekaan tavanneet kuolemasi jälkeen."
Jeesukseen uskomisen suhteen ihmisen luonnollinen tila on tarkasti ottaen kuolemaakin pahempi. Ihminen ei ainoastaan ole passiivinen vaan suorastaan vastustaa Jumalaa.
Jeesukseen uskomisen suhteen ihmisen luonnollinen tila on tarkasti ottaen kuolemaakin pahempi. Ihminen ei ainoastaan ole passiivinen vaan suorastaan vastustaa Jumalaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tässähän ei mitään uutta ole, sillä vastustus on lisääntynyt,
>Ihminen ei ainoastaan ole passiivinen vaan suorastaan vastustaa Jumalaa.
Napakka aloitus, että kuollut ei kykene herättämään itseään henkiin. Ei pystykään. Tarkoittanee myös henkisesti kuollutta, joka ei voi tulla uskoon itsessään, vaan silloin kun Herra kutsuu; herättää kuolleen.