Täällä näemmä keskustellaan jatkuvasti keskittämisestä. Bisneksen kannalta katsottuna on kuitenkin kysymys keskittymisestä.
Keskittämisessä pyritään valtiovallan toimesta ohjaamaan yrittäjiä sijoittumaan alueelle, jonne valtiovalta haluaa yritystoimintaa sijoittaa. Tämä malli sopi teollisuusyhteiskuntaan, jossa yritys tarvitsi pääasiassa raaka-aineita, energiaa ja työvoimaa.
Keskittymisessä pyritään verkottumalla luomaan palveluja, jotka yhdessä muodostavat tuotekokonaisuuden. Tällaisessa palveluyhteiskunnassa valtiovalta ei millään toimilla pysty ohjaamaan yritysten sijoittumista, vaan ne sijoittuvat alueille, joissa verkkoyrityksiä ja palvelukysyntää on riittävästi.
Siirtyminen teollisesta yhteiskunnasta palveluyhteiskuntaan aiheuttaa väistämättömän keskittymisen, jolle mikään hallitus ei voi mitään ellei rajoita vapaata kilpailua kieltämällä tietyn yrittämisen jollakin alueella.
Koska kiellot eivät ole todennäköisiä, keskittyminen tulee jatkumaan valtiovallan toimenpiteista huolimatta.
Porkkanana ei voi edes olla verohelpotukset tai vastaavat, koska kate palvelukeskittymässä toimien on aina huomattavasti suurempi, vaikka yritys saisi millaista tukea ’kehitysalueella’.Maan tasapuolinen kehittäminen ei voi enää olla rahan kylvämistä kannattamattomiin hankkeisiin pitkin maakuntia. Unelmat ovat ihania, mutta todellisuus on valitettavasti toinen.
Keskittämisessä pyritään valtiovallan toimesta ohjaamaan yrittäjiä sijoittumaan alueelle, jonne valtiovalta haluaa yritystoimintaa sijoittaa. Tämä malli sopi teollisuusyhteiskuntaan, jossa yritys tarvitsi pääasiassa raaka-aineita, energiaa ja työvoimaa.
Keskittymisessä pyritään verkottumalla luomaan palveluja, jotka yhdessä muodostavat tuotekokonaisuuden. Tällaisessa palveluyhteiskunnassa valtiovalta ei millään toimilla pysty ohjaamaan yritysten sijoittumista, vaan ne sijoittuvat alueille, joissa verkkoyrityksiä ja palvelukysyntää on riittävästi.
Siirtyminen teollisesta yhteiskunnasta palveluyhteiskuntaan aiheuttaa väistämättömän keskittymisen, jolle mikään hallitus ei voi mitään ellei rajoita vapaata kilpailua kieltämällä tietyn yrittämisen jollakin alueella.
Koska kiellot eivät ole todennäköisiä, keskittyminen tulee jatkumaan valtiovallan toimenpiteista huolimatta.
Porkkanana ei voi edes olla verohelpotukset tai vastaavat, koska kate palvelukeskittymässä toimien on aina huomattavasti suurempi, vaikka yritys saisi millaista tukea ’kehitysalueella’.Maan tasapuolinen kehittäminen ei voi enää olla rahan kylvämistä kannattamattomiin hankkeisiin pitkin maakuntia. Unelmat ovat ihania, mutta todellisuus on valitettavasti toinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Liikemies kiteyttää asiat hyvin. Yritysten sijoittuminen keskitetysti johonkin osaan maata ei ole minkään keskittämispolitiikan tulos, mutta keskittymisen tulos se on.
Ouluun on mm. keskittynyt merkittävä määrä monenlaisia it-teknologian yritystä, koska siellä on yliopisto ja Nokia. Tämä keskittyminen ruokkii sekä liike-elämän että kuluttajapalvelujen keskittymistä, koska alueella on asiakkaita kummallekin. Olun keskittymä on vaurastuttanut myös lähikuntia, kun Oulu tarjoaa monipuolisesti työpaikkoja ja naapurikuntien verotulot kasvavat.
Tällaisia keskittymisiä pitäisi saada syntymään kaikkien kaupunkien yhteyteen, ei vain korkeakoulukaupunkien, joiden ympäristökunnat menestyvät jo nyt maan keskiarvoa paremmin.
Keskittäminen valtiovallan toimin olisi ainoastan verovarojen tuhlausta, keinotekoista veden kantamista pohjattomaan kaivoon, josta pitkällä aikavälillä ei hyödy kukaan, vaikka maa toki näin pidettäisi tasaisesti asuttuna.
Parempi vaihtoehto olisi suhtautua asiaan innovatiivisesti ja etsiä kullekin alueelle omaleimaisia tekijöitä, joihin perustuvat liikeideat saisivat yritykset menestymään siellä misä nyt ei ole riittävästi yritystoimintaa.
Kaikenlainen tukipolitiikka ja mm. EU-tukien anominen yrityshankkeille on omiaan vain vääristämään kehitysalueiden toimintaa, kun yritysten liikeideoita kehitellään tukien saamista varten, vaikka kyse pitäisi olla asiakkaiden saamisesta liiketoiminnalle.
Tukipolitiikan vääristymät ilmenevät nyt parhaiten siinä, että joka kylässä on jonkinlainen tukirahoilla rakennettu puuhamaa, eläinpuisto tms. "elämyslandia", joista yksikään ei menesty, kun ne on rakennettu toinen toistensa plagiaatteina eikä aidon innovatiivisuuden tuloksena.
Kulttuuritapahtumat toki ovat osoittaneet tuovansa niitä järjestäviin kuntiin uutta hyvinvointia, mutta raja niilläkin ideilla on, sillä almanakassa on vain kolme kesäkuukautta meille kullekin.
Jos valtio haluaa jotain tukea, niin innovatiivisuutta, palvelutuotteiden ja liikeideoiden kehittelyä sekä yritysten käynnistysvaiheen lainoitusta. Mutta pysyvää tukea ei pidä antaa. Se saa aikaan pelkkää tehottomuutta.
Risto V. nosti esiin tukipolitiikasta yhden ominaisuuden, joka vinouttaa yritystoimintaa.
Silloin kun tukia tarjotaan, se ohjaa suunnittelemaan yritystoimintaa siten, että tuet maksimoitaisi eikä siten, että yrityksestä tulisi menestyvä myös ilman tukia.
Kaikki jatkuva yritystuki on lopetettava ja panostettava rahat sellaiseen tukeen, jolla synnytetään terveitä ja elinvoimaisia, asiakaslähtöisiä liikeideoita, avustetaan tuotekehittelyn kustannuksissa ja lainoitetaan yritysten käynnistämistä ja laajennusvaiheita.
Aluepoliittisesti tarvitaan ensinnäkin ammattitaitoista konsultointia niihin osiin maata, joissa on pulaa yrittämisestä. Tarve on nimenomaan asiakaslähtöisten liikeideoiden kehittämisestä, ei siitä konsultoinnista, jota nyt harrastetaan erilaisten tukien maksimoimiseksi, siinä jää asiakas aina jalkoihin samoin kuin siinäkin, että plagioidaan toisten jo toteuttamia hankkeita, kuten juuri eläinpuistot ja puuhamaat.
Markkinointiinkin pitäisi panostaa enemmän, sillä mikään tuote tai palvelu ei ole lopullisesti valmis ennen kuin se on tyytyväisellä käyttäjällään.
Valtiovalta Lipposen hallitusten aikana kuki massiivisesti keskittymiskehitystä pääkaupunkiseudulle. Se oli pääosin välillistä siten, että valtio takensi varoja säästämättä infrastruktuuria, palveluja ja asuntoja tänne ohjaten niitä keskittymään tänne. Siinä rytinässä myös alueen aikaisemmin niin rikkaat kunnat köyhtyivät tuossa liian kiivaassa rakennustyössä.
Liian nopea muuttoliike taas kurjisti maakuntia jopa monia niiden keskuksia. Tämä taas johti valtionosuuksien (ovat 25 % kaikkien kuntien menoista)jakoon sisältyvän tasaukaen tarpeen kasvuun. Tästä johtuen Espoo ja Helsinki eivät enää saaneet valtionosuuksia lainkaan. Lipposen hallitus muutti vielä säädöksiä niin, että nuo rikkaimmat kunnat joutuivat luovuttamaan omia kunnallisverotulojaan tuohon tasauskassaan.
Meidän pääkaupunkiseutulaisten etu onkin, että maata rakennetaan tasapainoisesti, eikä kaikkea toimintaa johdatella tänne.
Talouskasvu ja keskittyminen alkoivat ensin.
Vasta sen jälkeen alkoi rakentaminen.
Valtio ei ole tukenut eikä rakentanut Lipposen hallitusten aikana pääkaupunkiseudulle yhtään mitään, jonka tarkoituksena olisi ollut saada aikaan keskittymistä tänne.
Pääkaupunkiseudun kunnat eivät suinkaan köyhtyneet rakennustyössä, vaan vasta sitten, kun hallitus alkoi siirtää pääkaupunkiseudulta kunnallisveron tuottoa tulonsiirtoina huonommin menestyvien kuntien rahoitukseen.
Maata rakennetaan tasapainoisesti aina, kun maata rakennetaan asukkaiden ehdoilla siellä, minne asukkaat ovat omasta tahdostaan muuttaneet.
Tarkastelet asiaa jostakin verhon takaa ja teet vain kuulohavaintoja. Muuttoliike syntyi it- ja elektroniikka-alan nopeasta kasvusta, Näiden sektorien kasvu oli koko kansantalouden veturi lamasta noustessa.
Pääkaupunkiseudulle rakennettu infra ei edes ole riittävää. Sitä on rakennettu vain pakon edessä. Moottoritiehankkeissa voitaisiin edes joskus laskea tien liikennetiheys ja asettaa se kriteeriksi tien rakentamiselle.
Tärkeintä on nyt ymmärtää palveluyhteiskunnan tarpeet, ettei rahoja tuhlattaisi kuolemaan tuomittuihin hankkeisiin.
Mikään ei estä sitä, että maakuntiin syntyy omia verkottuneita yrityskeskittymiä, Se on useimmiten kiinni omista innovaatioista. Tukimarkoilla synnhytetty yritystoiminta on yhtä vahvalla pohjalla kuin Jäätteenmäen hallitus. Se kestää keväästä kesään. Katsos, kun kannettu vesi ei kaivossa kestä!
Keskustan vaihtoehto? Ihmiset jäävät asumaan torppiinsa työttöminä ja samalla palkat kysynnän lisääntymisen seurauksena nousisivat pääkaupunkiseudulla pilviin. (Näin oli käymässä 1980- luvun lopulla). Se se olisi varsinaista kahtiajakoa!
Viime viikolla pyysin sinua listaamaan esimerkkejä niistä konkreettisista tukitoimista, joilla Lipposen hallitukset muka tukivat keskittämistä, toisin sanoen koettivat saada yrityksiä muuttamaan pois alkuperäisiltä sijoiltaan ja siirtymään pääkaupunkiseudulle.
Et antanut yhtään esimerkkiä vaan edelleenkin toistat yleistäviä ja ypäripyöreitä väitteitäsi.
Osaatko nyt sanoa yhtään konkreettista käytännön esimerkkiä siitä, miten Lipponen tuki keskittämistä?
voi löytyä, on se että Lipposen nimi on Lipponen. Pelkkä nimi saa hänellä faktat ja fiktiot pyörimään kuin keskustan polttoaineverosuhtauminen. Ei koskaan tiedä, mihin suuntaan nokka osoittaa, puolesta tai vastaan.
Asiallinen keskustelu asioista näyttää jäävän palstalla pahasti alakynteen. Oivalla on yksipuolisuutensa, mutta Oiva ei kuitenkaan sorru nimittelemään toisia kirjoittajia ja ottaa aina kiinni edellisen viestin sisällöstä eikä kirjoittajan persoonasta.
Yhden kirjaimen ero muuttaa koko asian: keskustapoliitikot ovat sättineen Lipposen hallituksia keskittÄmisestä, kun kyse on koko ajan ollut talouskasvun seurauksena tapahtuneesta keskittYmisestä: luonnollisesta ilmiöstä, joka syntyy aina sinne, missä tapahtuu taloudellista kasvua.
Ulkomaankaupassa ilmeisesti nyt tapahtuu poliittista globalia "keskittämistä", kun sijoittajien pääomat hakeutuvat tuottamaan voittoja omistajilleen sinne osiin maapalloa, missä taloudellinen kasvu on voimakkainta, eli mm. Kiinaan ja Intiaan