Miten tulkita näiden verikokeiden eroa?

Jos lisäisin tähän myös oman asiantuntemattoman spekulaationi mekanismeista jotka saattaisivat selittää tuon eron arvojen välillä: Ensimmäisessä kokeessa sekä TSH että T4V olivat siis alhaisemmat kuin 9 kuukauden päästä otetussa kokeessa. Voisiko tämä tarkoittaa sitä, että kilpirauhanen on alkanut uupua, ja näin ollen aivojen on täytynyt "käskeä" sitä entistä kovemmin tuottamaan kilpirauhashormonia - tällä siis selittyisi kohonnut TSH-arvo, ja toisaalta kohonnut T4-arvo, mikäli jälkimmäinen verikoe otettiin juuri sellaisessa vaiheessa, jossa kilpirauhashormonin taso oli saatu tuon aivojen / TSH:n "lisätyön" myötä (viitearvojen näkökulmasta) sinänsä melko kohdilleen. Tämä kuitenkin olisi merkki siitä että aivot joutuvat tekemään enemmän työtä ja lisäämään TSH-tuotantoa patistaakseen kilpirauhasta normaalitasoiseen hormonituotantoon, jonka voitaisiin ajatella viittaavan vähintäänkin alkavaan kilpirauhasen vajaatoimintaan?

Uusi verikoe on otettu ja tulokset kuulen ensi viikolla. Testi tehtiin noin 10:30, voiko tällä olla vaikutuksia tulokseen, kun olen lukenut että 8-10 olisi optimaalnen ajankohta?

No, pitää katsoa mitä tulokset sanovat, mutta taisin nukkua noin 5-6 tunnin yöunet, ja tosiaan nousin sängystä muistaakseni juuri siinä vähän yli yhdeksän, enkä juonut kahvia tai polttanut tupakkaa ennen kokeita. Kysyin kyllä läksyni lukeneena lähetteen antaneelta lääkäriltä, että eikö tämä kyseinen testi pitäisi ottaa mahdollisimman aikaisin, mutta hän muistaakseni sanoi että ennen yhtätoista on vielä ihan sopiva aika, Mutta pakkohan niin oli kai sanoa jo senkin takia, että nimenomainen laboratorio aukeaa vasta kymmeneltä..

Lisäyksenä voisin mainita, että näihin kokeisiin kuului myös kilpirauhasen vasta-aineet. Niiden taso ei varmaankaan ole riippuvainen kellonajasta (?), joten mikäli ne ovat koholla niin tällöin ne voivat onneksi tarjota kenties hieman lisää diagnostista tukea vaikka kellonaika yms. olisivatkin vaikuttaneet noihin hormonitasoihin?

Lähes kymmenen vuotta sitten aloin kokemaan ilman kummempaa syytä outoa hermostuneisuutta ja ahdistusta, ja samanaikaisesti väsymystä, ikään kuin olisin jatkuvasti ollut juuri heränneessä, ärtyisässä ja herkässä tilassa. Olo oli epätoivoinen, ja samalla tuntui että "jotain on tapahtunut" kehossani / mielessäni. Olin tuolloin vielä niin nuori etten osannut ajatella hormoneiden ym. vaikutuksia tunnetiloihin, tai muutenkaan etsiä minkäänlaisia syy-seuraus-suhteita olotilani selitykseksi. Tiesin vain että oloni oli yhtäkkisesti hyvin stressaantunut, ja tuntui lähes siltä että saisin hermoromahduksen. Jälkeenpäin ajatellen tämä stressi oli vahvasti fysiologinen kokemus, eikä niinkään ahdistavien ajatuskuvioiden tmv. aiheuttamaa henkistä sorttia.

Pikemminkin tämän hermostuneisuus-episodin jälkeen aloin muodostamaan melko lailla tyhjästä ajatuskuvioita asioista joita en ollut ennen pahemmin ajatellut, koskien kuolemaa ja elämän tyhjyyttä. Hermostuneisuus oli siis muuttunut masennukseksi. Masennus ja ahdistus ovat eläneet rinnakkaiseloa tästä lähtien, ja uupumus ja väsymys ovat kasaantuneet. Olen kuitenkin koko tämän ajan kokenut että kehossani on jokin ongelma, joka tuottaa minulle tyhjyydentunnetta ja kohtuutonta väsymystä, niin että esimerkiksi on ollut vaikeaa pysyä hereillä koulussa, ja tarvitsen melko paljon unta jotta jaksan ylipäätään nousta ylös sängystä. Tämän takia olen myöhästellyt töistäkin - kun en vain yksinkertaisesti saa itseäni nousemaan tahdonvoimalla, vaikka tiedän että pitäisi nousta. Tahdonvoima ei auta jos väsynyt keho pakottaa jäämään makaamaan.

Muutenkin olen menettänyt kiinnostukseni moniin asioihin - tai pikemminkin niin, että vaikka kiinnostusta olisi, niin keskittymiskyky, motivaatio tai energia ei tunnu riittävän jotta saisin mitään aikaiseksi. Tosiaan käsite "aivosumu" kuvaa jossain määrin hyvin tätä olotilaa. Vaikka kuinka tahtoisi pakottaa itsensä tekemään asioita, ei jaksa edes yrittää tätä pakottamista, kun päivät kuluvat jonkinlaisessa tyhjiössä matalalla energialla. Jatkuvasti väsyttää, ja masentaa. Mutta kuten sanoin, kiinnittyipä se minkälaisiin ajatuksiin tahansa, tämä masennus ei tunnu kumpuavan ensisijaisesti mistään "psykologisesta" kuten ajatuksten voimasta, vaan tuntuu kuin koko kehoni olisi "masentunut".

En tiedä liittyykö tämä asiaan, mutta noin 7 vuotta sitten kaulani turposi kylmällä säällä, ja tunnusteltaessa tuntui koostuvan lähes kokonaan omituisen rakeisista, pehemistä imusolmukkeista. Tähän liittyi pistävä kipu kaulassa, joka sijoittui juuri aataminomenan kohdille, ja heijastuen (?) siitä alas rintaan. Tämä meni muutamassa päivässä ohi.

Viimevuosina on jaloissani ja käsissäni tuntunut pistelyä ja polttelua, ja jäytävää tunnetta nivelten kohdalla. Jossain vaiheessa enemmän, nykyään vähemmän. Yksi huomattavin ja vaikein, omasta näkökulmastani selvästi fyysinen mutta varmasti helposti psykologiseksi leimattava oire oli pari vuotta sitten kuukausia kestänyt , tuolloin lähes jokaöinen, nykyisin satunnainen, vaikeus saada unta kehossa tuntuneen oudon värinän takia. Värinä tuntui alkavan jostain niskan kohdilta ja kulkevan rinnan kautta aina jalkoihin asti, oudon sähköisinä rytmikkäinä sykähdyksinä. Toisaalta "sähköisyys" on tässä vain kuvaava termi, sillä uskon tuon tunteen johtuneen jonkin hormonin liikaerityksestä kehoon, sillä sen myötä tunsin aina yhtäkkistä omituista paniikin tunnetta, ja vaikka kuinka koitin rauhoittua ja nukkua, niin paradoksaalisesti tällöin tunsin tuon levottomuuden / stressin / paniikin entistä voimakkaampana. Tunnetta on hieman vaikea kuvailla, sillä tuntuu kuin kehossa yhtäkkiä nousisi jonkinlainen hormonaalinen aalto, mutta siihen liittyy silti pelkoa (ilman syytä) joka tuntuu samalla psykologiselta, vaikka on itselleni melko selvää että tunne on kehoni tuottama. En ole siis tavannut potea paniikkikohtauksia, ja nuo mainitsemani "kohtaukset" ovat aina vain ilmenneet yhtäkkiä kun olen vain yrittänyt saada unta. En ole pelännyt niitä itsessään tai ruokkinut niitä pelollani, olen vain yrittänyt nukkua ja rauhoittua, mutta tuntuu että keho vain ei anna tehdä niin. Siinä sitten joudun makoilemaan muutaman tunnin tuon "ryöpyn" kourissa välillä yhtäkkisesti henkeä haukkoen ja pompahdellen "ilmaan" kunnes tunne joko helpottaa, tai uni tulee ns. itsestään.

Minua on tuon myötä tutkittu monin eri verikokein, ja jopa MRI-kuvaus ollaan tehty. Niistä ei olla löydetty mitään - ainut asian mahdollisesti selittävä löydös kymmenien normaalien arvojen joukossa tuolloin maaliskuussa 2011 oli tuo kohonnut TSH-arvo. Kilpirauhasen vasta-aineet minulta otettiin ensimmäisen kerran vasta tällä viikolla. Suvussani (samalla puolella) on esiintynyt jonkin verran kilpirauhasongelmia.

hei k.v HIENOA että jaksoit vielä kirjoittaa, monelle voi olla apua! Hashimoto voi olla monelle uusi. Endrokrinologille aika, ja saat oikeat lääkkeet.
Itselläni alarajalla t4v ja julkisen puolen lääkäriä ei kiinnostanut, kun taas endo antoi helposti koe lääkityksen. Palelee ja nukun paljon, ja tunnollisesna ihmisenä yhtä-äkkiä aloin myöhästelemään töistä, kun ei vaan millään herännyt. Muisitn vielä kun aikaisemmin menin helposti töihin jo vaikka 7, meillä liukuva työaika, joten en saanu siitä huomaututksia tietty, mutta yhtä äkkiä aloin yrittämään mennä vasta 10 ja väsytti vaan. HB oi normaali. Mulla oli ennen 2004 yläkolmanneksella arvot ja nyt siis alarajalla.
Tsemppiä. paranee kyllä lääkkeillä. :-)

Ei lääkäreitä kiinnosta kuunnella potilasta tai edes perehtyä hintaviin verikoetuloksiin mitkä potilas on käynyt ottamassa labrassa ennen vastaanotolle menoa. Katsotaan pitkin nenänvartta ja pidetään mielenvikaisena kun jaksaa olla kiinnostunut omasta voinnista ja vielä maksaa siitä. Eikä kuulemma kannata ottaa kuin TSH ja T4V arvot muut tutkimukset kun on turhia.

jos vajaatoiminta tulee T4V laskee ja TSH nousee. järjestys voi myös olla toisin päin.