Lopunajan luopumuksessa saarnataan halpaa armoa, erityisesti luterilainen kirkko on tässä kunnostautunut. Halpa armo vanhurskauttaa synnin, ei syntistä. Se siis antaa seurakunnalle luvan elää rauhassa synnissä. Maailman(maailmallisuuden) kanssa tehdään kompromissi, Paavalin evankeliumissa maailma on ristiinnaulittu.
Gal.6
14. Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle!
Maailmallisuus pyrkii vaikuttamaan uskoviin erilaisten aatteiden ja arvojen uusilla ja toistuvilla aalloilla. Nyt aallon harjalla oleva kaiken salliva "rakkaus" tuntee vain yhden synnin ja se on suvaitsemattomuus. Sen tähden mm. kirkollinen lehti toivottaa moskeijat tervetulleiksi. On tunnettava Jumalan Sana ja sieltä nouseva arvomaailma ja sitä vasten peilattava tämän maailman propagandaa, jotta voisimme pitää sen ristillä. Raamattu varoittaa useassa kohden mukautumasta tämän maailman menoon.
Gal.6
14. Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle!
Maailmallisuus pyrkii vaikuttamaan uskoviin erilaisten aatteiden ja arvojen uusilla ja toistuvilla aalloilla. Nyt aallon harjalla oleva kaiken salliva "rakkaus" tuntee vain yhden synnin ja se on suvaitsemattomuus. Sen tähden mm. kirkollinen lehti toivottaa moskeijat tervetulleiksi. On tunnettava Jumalan Sana ja sieltä nouseva arvomaailma ja sitä vasten peilattava tämän maailman propagandaa, jotta voisimme pitää sen ristillä. Raamattu varoittaa useassa kohden mukautumasta tämän maailman menoon.
Vastaukset 69
Vanhimmat
Tässä samassa asiassa on kunnostautuneet myös helluntaiseurakunnat. Helluntaiseurakunnatkin ovat antaneet luvan seurakuntalaisille elää synnissä. Ainakaan synnintekijöitä ei nuhdella eikä eroteta seurakunnasta enää nykyisin. Joten maailmallisuus on tältä osin päässyt helluntaiseurakuntiin ja hyväksytty.
Maailmallisuus pyrkii vaikuttamaan helluntaiuskoviin Suomessa niin, että tänne tuodaan täysin harhaoppisia julistajia muualta maailmasta. Pyhän Henki ja sen ilmenemismuodot tuodaan seurakuntalaisille täysin raamatunvastaisella tavalla esille. Tämän vuoksi on helluntaiseurakunnissa alettu järjestää ylistystanssiaisia ja rock-konsertteja. Kaikenlainen Pyhän Hengen häpäiseminen hurmostiloineen on opetettu helluntailaisille muka raamatunmukaisena asiana.
Helluntaikirkko on ollut etupäässä tuomassa tätä maailmallisuutta Suomen helluntaiherätykseen. Viime aikoina on Porin Helluntaikirkossa paljastunut tapaus, jossa muslimi on viettänyt islaminuskon rukoushetkiään Helluntaitemppelissä. Porin Helluntaikirkko on ilmeisesti rahapulassaan vuokrannut tilat ulkopuoliselle ja heille on sama mitä jumalaa vuokraajat palvelevat Helluntaikirkossa.
Ovathan Ison Kirjan teltatkin palvelleet usein kaupunkifestareiden oluttelttoina. Raamatun varoitukset koskevat samalla tavalla helluntailaisia.
Tottahan Sinä kirjoitit, mutta kun eletään ajassa, jossa helluntailaisetkaan eivät enää kestä totuutta kuulla, niin miinustetaan heitä asiastakin moittivat kirjoitukset. Älä siitä välitä. Sitten Sinun on aika huolestua, jos tällä palstalla alkaa totuudellisista kirjoituksista plussia rapista ja selkään taputellaan.
Hyvää viikonloppua
Voisitko Mazariini olla edes rehellinen? Rakennat ensin vääristellyn kuvan, että kaikki helluntaiseurakunnat olisivat samanlaisia, sitten hyökkäät rakentamaasi kuvaa vastaan. Eivät kaikki helluntaiseurakunnat ole samanlaisia, eivätkä kaikki helluntailaiset ole samanlaisia.
Ketjun aloittajan tarkoituksenahan oli luterilaisen kirkon parjaaminen käyttäen lyömäaseena sellaisia asioita, joita esiintyy helluntaiseurakunnissa myös
En ole väittänyt, että helluntaiseurakunnat ja helluntailaiset olisisvat samanlaisia. Mutta maailmallisuus on hyväksytty lähes kaikissa helluntaiseurakunnissa siten, että seurakunnasta ei eroteta esim avoliiton, tupakoinnin ja alkoholin väärinkäyttäjiä. Helluntaikansan seurakunnat tehnevät tässä poikkeuksen.
Ylistystanssiaisia ja muuta äärikasrismaattisuutta esiintyy niin helluntaikirkkoseurakunnissa kuin perinteisissäkin. Helluntaikansa taitaa tehdä poikkeuksen tässäkin.
Olen kirjoittanut rehellisesti myös edellisen tekstini. Mutta oletko Sinä O.P rehellinen? Eikö kirjoitukseni ollut totta Sinun mielestäsi?
Tarkoitan tässä kirjoituksessani helluntailaisilla kaikkia niitä noin 50 000 henkilöä, jotka Suomessa lasketaan helluntailaiseksi poislukien helluntailais-karismaattiset pienet helluntaiseurakunnat.
.
Voisitko laatia listan?
Helluntaikirkon ulkopuolelle lienee jäänyt enemmistö helluntailaisista.
Luterilaisessa kirkossa sentään hyvällä säkällä (jos pappi on uskossa) kuulee selkeän evankeliumin sanoman.
Helluntaiseurakuntaan ei kehtaa ketään tuoda kun siellä kilpaa pulpatetaan ja profetoidaan.
Elikä Armo joka on tehty irstaisexi on vallannut seurakunnat ja seurakunnat ovat muuttuneet silleen että seurakunta sanoo ennen me elettiin pyhinä ja puhtaina ja nyt me eletään kaikkessa paheissa ja synneissä suuressa oma-vanhursaudessa ja oma-armossa !!!
Avaaja on kirjoittanut hyvin ns. halvasta armosta. Samalla joudumme kysymään, mitä on sitten se oikea armo Jeesuksessa Kristuksessa. Armohan on lahjaa ja meille täysin ilmaista - kaikki on täytetty, "maksettu on valkani mun, ylistys olkoon ristiinnaulitun'". Moni on joutunut lain alle, oman pyhityselämänsä mittaamiseen, yritykseen omilla teoilla tienata armoa - tämä tapahtuu salakavalasti, kuin huomaamatta. Ei anneta itselle, eikä muillekaan lupaa uskoa syntejä anteeksi tuosta noin vain tunnustamalla ne Jeesukselle - armo ei voi olla niin halpaa, että se on peräti ilmaista.
Ihmiset - myös uskovat - ovat perusluonteeltaan siinä määrin lain alla, että he eivät rohkene uskoa noin suuren armon ja vapauden voivan olla totta. Kuullessaan evankeliumia he voivat ilahtua pieneksi hetkeksi, mutta sitten laki ja lainomaisen julistuksen kuunteleminen valtaavat heidän mielensä. Aidon evankeliumin julistusta epäillään löysäksi puheeksi.
Paavalin julistustakin pidettiin liian löysänä. Näyttää siltä, että eräät tahot syyttivät Paavalia synnin suosimisesta. Roomalaiskirjeessä hän kysyy, voimmeko tehdä syntiä, jotta armo suureksi tulisi ja Galatalaiskirjeessä esittää ajatuksen, että syntiseksi edelleen havaittava uskova katsotaan palvelevan syntiä, eikä Jeesusta. Hän ei ole tehnyt täyttä totta uskostaan ja olisi todellisuudessa synnin palvelija. Eikä siinä kaikki, tällöin myös Jeesus armoa meidän synteihimme tarjoavana antaisi luvan tehdä syntiä. Näin Paavali: "Mutta jos meidätkin, jotka tahdomme tulla vanhurskaiksi Kristuksessa, havaitaan syntisiksi, onko Kristus siis synnin palveluksessa? Ei toki!"
Asialla oli myös toinen puoli. Jo alkukirkon aikana oli ns. uskovia, jotka luopuivat kilvoituksesta vedoten armon riittävyyteen. Halvan armon tulkintaa vastaan taistellaan Jaakobin ja Juudan kirjeissä: "Teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi" (Juuda 1:4). Myös Pietarin kirjeessä varoitetaan samasta asiasta: ”Ja näin tehkää vapaiden tavoin - älkää niin kuin ne, joilla vapaus on pahuuden verhona, vaan niin kuin Jumalan orjat" (1 Piet 2:16).
Näyttää olevan niin, että armosta puhuminen on helppoa, mutta armosta eläminen on vaikeaa. Meidän tulee ristiinnaulita maailma ja oma lihallisuutemme ja samalla elää armosta. Eikö lihamme ristiinnaulitseminen ole myös taistelua ja vaivannäköä ja omista haluistamme luopumista?
Se on niin yksinkertaista,ihminen pelastuu yksin armosta,ilman tekoja,se on niin vaikea käsittää ,ettei kukaan kerskaisi .
Tämän varmasti jokainen tietää, ymmärtää ja pystyy jopa sisäistämäänkin,
että ihminen PELASTUU YKSIN ARMOSTA.
Mutta kun meidän tulisi sisäistää sekin, että me saamme ja voimme
myöskin ELÄÄ ARMOSSA, ja tämä on se keskeisin asia, joka varsinkin
meille suomalaisille on niin vaikeaa "ottaa omaksemme" tai löytää siitä kultaista keskitietä, sillä olemme luontaisesti ahkeraa suorittajakansaa.
Ja mielestäni erittäin hyvin tuossa edellä juuri tätä toi esille nimm.
- Halpaa ja kallista -.
En muista, kumman ajatus tämä on, joko Mauri Vikstenin tai sitten Rainer Frimanin, että:
"Me kyllä pelastumme armosta, mutta uskonelämäämme
me sitten alamme suorittamaan."
Ja minä uskon, että tässä on omat ongelmansa, oli sitten herätyskristillisissä piireissä uudestisyntynyt, tai luterilaisuudessa, sillä kun ihminen saa kohdata todellisen uudestisyntymän, jolloin tapahtuu mielenmuutos, me saamme sisimpäämme rakkauden, joka haluaa antaa kaikkensa Jumalalle ja Hänen
hyväkseen ja uskon että tämän kautta tavallaan mennään sitten siihen,
kun ensirakkaus alkaa kylmenemään ja tie ARMOLÄHTEELLE
heinittymään ja kasvamaan pajukkoa, meidän uskonelämästämme
tulee suorituskristillisyyttä.
Näin minä sen näkisin ja myöskin niin, että sama vaaraa on jokaisella todellisella uudestisyntyneellä uskovalla ja avansana on tuo
ENSIRAKKAUDEN menettäminen, joka aikaansaa sen, että tie ARMOLÄHTEELLE unohtuu.
Juttelin taannoin erään helluntaikirkkoseurakunnan pastorin kanssa käsitteestä armo. Tämän pastorin mielestä armon käsite on ymmärretty ja sisäistetty paremmin luterilaisessa kirkossa kuin helluntaiseurakunnissa. Hän toivoikin helluntaiseurakunnilta enemmän "luterilaisempaa" suhtautumista armoon.
Ero armon käsitteessä helluntailaisten ja luterilaisten välillä on siinä, että helluntailaiset ovat ehdollistaneet armon tiettyjen tekojen taakse. Helluntailaisille ei armoon riitä henkilön vilpitön pyrkimys yrittää elää pyhitettyä elämää. Helluntailaiset eivät hyväksy yrittämistä, vilpitöntä pyrkimystä, vaan vaativat ihmistä elämään heidän oppinsa mukaista pyhitettyä elämää.
Oletko Sinä Mazdels löytänyt Jumalan armon ja elätkö Hänen armossa, asuuko Hänen armonsa Sinun sydämessäsi?
Sorry tällainen henkilökohtainen kysymys ja toki voit jättää vastaamattakin, jos
koet kysymykset epämukavina.
En ymmärtänyt kysymystäsi täysin, mutta yritän vastata tuohon "asuuko Hänen armonsa Sinun sydämessäsi". Luotan Jumalan armoon ja turvaan siihen myös, kun ajattelen iäisyyttäni. Omilla teoillani en sitä ansaitsisi, mutta uskon että Jumalan armo kuuluu myös minulle.
Tarkoitatko Jumalan armon löytymisellä Sinun uskonkäsityksen (helluntailaisen) mukaista uskoontulemista?
Tarkoitatko Hänen armossaan elämisellä Sinun uskonkäsityksesi mukaista (helluntailaisen) tekojen mukaan elämistä?
Ja kuulisin mielellään käsityksesi tuosta aika harvinaisesta helluntaipastorin mielipiteestä armon käsitteestä helluntaiseurakunnassa ja luterilaisessa kirkossa.
>>
Tarkoitatko Jumalan armon löytymisellä Sinun uskonkäsityksen (helluntailaisen) mukaista uskoontulemista?
Tarkoitatko Hänen armossaan elämisellä Sinun uskonkäsityksesi mukaista (helluntailaisen) tekojen mukaan elämistä?
>
Ja kuulisin mielellään käsityksesi tuosta aika harvinaisesta helluntaipastorin mielipiteestä armon käsitteestä helluntaiseurakunnassa ja luterilaisessa kirkossa.
>
Ja minä uskon, että tässä on omat ongelmansa, oli sitten herätyskristillisissä piireissä uudestisyntynyt, tai luterilaisuudessa, sillä kun ihminen saa kohdata todellisen uudestisyntymän, jolloin tapahtuu mielenmuutos, me saamme sisimpäämme rakkauden, joka haluaa antaa kaikkensa Jumalalle ja Hänen
hyväkseen ja uskon että tämän kautta tavallaan mennään sitten siihen,
kun ensirakkaus alkaa kylmenemään ja tie ARMOLÄHTEELLE
heinittymään ja kasvamaan pajukkoa, meidän uskonelämästämme
tulee suorituskristillisyyttä.
Näin minä sen näkisin ja myöskin niin, että sama vaaraa on
jokaisella todellisella uudestisyntyneellä uskovalla ja avansana
on tuo ENSIRAKKAUDEN menettäminen, joka aikaansaa sen,
että tie ARMOLÄHTEELLE unohtuu.
>>
"Löysin sydämestäni onnellisuuden, joka tuntui melkein yliluonnolliselta,
koska se oli niin erilaista kuin mikään siihen suuntaan koskaan ennen kokemani tunne. Otin ristin pois kaulastani. Sanoin rukouksessa Jumalalle, etten enää halua symbolein todistaa olevani uskossa, vaan tämän kaiken jälkeen sinun Henkesi kyllä pitäisi alkaa näkyä minusta jotenkin muutenkin ulospäinkin. Toivon ja rukoilen, että ajan kanssa niin tulisi käymään."
>>
Näin Once despicable 2.11.2013 11:37 ketjussa " Yleistä keskustelua profetoimisesta"
Tällä tavoin uskon armonkin näkyvän sellaisen henkilön elämässä, joka on
sen löytänyt omalle kohdalleen ja oikein sisäistänyt, eikä se ole riippuvaista siitä, mihin uskontokuntaan me kuulumme.
Kyllä on Tähkäpään vastaus vaikeaselkoinen. Sen verran ymmärsin että Tähkäpään mukaan Jumalan armon käsitteeseen kuuluu edellytyksenä ihmisen omat "hyvät" teot. Ja että Jumalan armo ei kuulu kaikille ihmisille. Mielestäni tuo ei ole Raamatun mukainen oppi. Mutta tätä helluntailaisuus opettaa.
Helluntailaisissa on kuitenkin ihmisiä, jotka ovat raamatullisen armon käsitteen kannalla, kuten tuo aikaisemmin mainitsemani helluntaipastori. Toki suurin osa helluntailaisia vastustaa raamatullista (luterilaista) armonkäsitystä. Tässä on jälleen yksi asia, mikä kertoo helluntailaisen opin hajanaisuudesta, mutta on hyvä että raamatullisen armon käsityksen omaavat saavat olla helluntaiseurakunnan jäseniä mielipiteestään huolimatta.
Saatoin tulkita Tähkäpään vaikeaselkoisen vastauksen väärin. Oletko hyvä Tähkäpää, ja vastaat noihin ylempänä oleviin kysymyksiini selkokielellä. Yksi lause kysymystä kohden riittää.
Kopiotko kohdan, missä näin kirjoitan, niin katsotaan sitä yhdessä?!
>>
"Tähkäpään mukaan Jumalan armon käsitteeseen kuuluu edellytyksenä ihmisen omat "hyvät" teot. Ja että Jumalan armo ei kuulu kaikille ihmisille."
>
"Mielestäni tuo ei ole Raamatun mukainen oppi. Mutta tätä helluntailaisuus opettaa."
Tässä nuo aiemmin esittämäni kysymysket:
>>>
Oletko Sinä Mazdels löytänyt Jumalan armon ja elätkö Hänen armossa, asuuko Hänen armonsa Sinun sydämessäsi?
>
"En ymmärtänyt kysymystäsi täysin..."
"Tähkäpää", tässä vastauksia:
1. Minun ei ole tarvinnut etsiä Jumalan armoa vaan Jumala on sen lahjoittanut minulle. Tiedon tästä sain 20 vuotiaana varuskunnan rippikoulussa.
2. Elän Jumalan armon varassa. Jokainen päivä on armoa.
3. Jumalan armo asuu sydämessäni niin, että tiedän Jumalan armon kuuluvan myös minulle, vaikka en sitä ansaitsekaan. Luotan Jumalan armon koskevan minuakin myös kuolemani jälkeen.
Tässä sitten kysymyksiä Tähkäpäälle:
Tarkoitatko Jumalan armon löytymisellä Sinun uskonkäsityksen (helluntailaisen) mukaista uskoontulemista?
Tarkoitatko Hänen armossaan elämisellä Sinun uskonkäsityksesi mukaista (helluntailaisen) tekojen mukaan elämistä?
Ja kuulisin mielellään käsityksesi tuosta aika harvinaisesta helluntaipastorin mielipiteestä armon käsitteestä helluntaiseurakunnassa ja luterilaisessa kirkossa. Eli luterilaisessa kirkossa on armon käsite ymmärretty ja selitetty paremmin kuin helluntaiseurakunnissa.
Pyysit tuolla toisaalla erästä keskustelijaa vastaamaan lyhyesti ilman pitkiä selityksia. Voisitko tehdä saman nyt itse? Vastaathan selkokielellä. Lause tai pari riittää yhteen vastaukseen.
Vastaisitko mazdels tähän tähkiksen kysymykseen?
~~tähkäpää~~
3.11.2013 09:21
1
Sulje
Kopiotko kohdan, missä näin kirjoitan, niin katsotaan sitä yhdessä?!
>>
"Tähkäpään mukaan Jumalan armon käsitteeseen kuuluu edellytyksenä ihmisen omat "hyvät" teot. Ja että Jumalan armo ei kuulu kaikille ihmisille."
Tähkäpää kirjoittaa:
"Ja minä uskon, että tässä on omat ongelmansa, oli sitten herätyskristillisissä piireissä uudestisyntynyt, tai luterilaisuudessa, sillä kun ihminen saa kohdata todellisen uudestisyntymän, jolloin tapahtuu mielenmuutos, me saamme sisimpäämme rakkauden, joka haluaa antaa kaikkensa Jumalalle ja Hänen
hyväkseen ja uskon että tämän kautta tavallaan mennään sitten siihen,
kun ensirakkaus alkaa kylmenemään ja tie ARMOLÄHTEELLE
heinittymään ja kasvamaan pajukkoa, meidän uskonelämästämme
tulee suorituskristillisyyttä.
Näin minä sen näkisin ja myöskin niin, että sama vaaraa on
jokaisella todellisella uudestisyntyneellä uskovalla ja avansana
on tuo ENSIRAKKAUDEN menettäminen, joka aikaansaa sen,
että tie ARMOLÄHTEELLE unohtuu."
Tähkäpään kirjoituksen ymmärsin niin, että kun Tähkäpään mukaan "tie Armonlähteelle alkaa heinittymään", ei ole Jumalan armo voimassa.
Samoin toisessa pitkässä lauseessa Tähkäpään mielestä "...tie Armonlähteelle unohtuu", jonka tulkitsin niin että Tähkäpään mielestä Jumalan armo ei tällöin ole voimassa,
Tosin Tähkäpää saisi kirjoittaa tuon saman uudestaan. En ymmärrä, miksi hän on pukenut tuollaisen määrän tekstiä kahteen lauseeseen?
Samalla Tähkäpää voisi valaista käytännön esimerkein mitä tarkoittaa, kun "tie Armolähteelle heinittyy" ja "tie Armolähteelle unohtuu".
Olisiko tämä riittävän lyhyt ja kuitenkin tärkeimmän kertova:
A nsaitsematon
R akkaus
M inun
O sakseni
Näihin en voi vastata kyllä tai ei, koska en tiedä,
mikä mielestäsi on helluntailainen armo- / uskonkäsitys.
>>>
Tarkoitatko Jumalan armon löytymisellä Sinun uskonkäsityksen (helluntailaisen) mukaista uskoontulemista?
Tarkoitatko Hänen armossaan elämisellä Sinun uskonkäsityksesi mukaista (helluntailaisen) tekojen mukaan elämistä?
>>>
"Tähkäpään kirjoituksen ymmärsin niin, että kun Tähkäpään mukaan "tie Armonlähteelle alkaa heinittymään", ei ole Jumalan armo voimassa.
Samoin toisessa pitkässä lauseessa Tähkäpään mielestä "...tie Armonlähteelle unohtuu", jonka tulkitsin niin että Tähkäpään mielestä Jumalan armo ei tällöin ole voimassa,"
>
"Ja kuulisin mielellään käsityksesi tuosta aika harvinaisesta helluntaipastorin mielipiteestä armon käsitteestä helluntaiseurakunnassa ja luterilaisessa kirkossa. Eli luterilaisessa kirkossa on armon käsite ymmärretty ja selitetty paremmin kuin helluntaiseurakunnissa."
"Tähkäpää"
"¨" Luethan kokonaisuuden ja huomaa, että tuossa kohdin puhun armossa elämisestä!""
Voisitko kirjoittaa tuon kokonaisuuden lyhyempinä lauseina ja selkeämmin, jotta siitä saisi selvää. Kerro mitä on "armossa eläminen"? Ettei se vaan olisi omien muka "hengellisten (helluntailaisen / Tähkäpään uskonkäsityksen mukaan) hyvien tekojen" mukaan elämistä?
""Minun käsitykseni tuosta on, että se on yhden helluntailaisen käsitys ja mielipide asiasta. Toki mielelläni kuulisin, kuka hän on, että voisin itse
vielä tarkentaa tuota käsitystään""
Taas Tähkäpää yrittää saada minut kertomaan yksittäisen pastorin nimen. Kysytkö vain uteliaisuuttasi, että saisit selville asuinpaikkani ja ehkä jotain muutakin tietoa minusta?
"" Ellei pyhitys seuraa vanhurskauttamista luonnollisena hedelmänä,
on armon omaksumisessa jotain vikaa."".
Tuossahan puhutaan armon omaksumisesta, mutta ei puhuta Jumalan armosta.
PS. Älä laita vastauksiisi raamatunlauseita. Jos on pakko jotain laittaa, kirjoita vaikka Joh.3:16. Katson itse raamatusta kohdan.
"Tähkäpää"
""Väitit nimittäin tuolla edellä, että minulla ja helluntailaisilla on oma,
EI raamatullinen armokäsityksemme.""
Se poikkeaa jo siinä, että luterilaiset puhuvat kasteen armosta. Kasteessa lapsi otetaan armosta osalliseksi ja se kantaa koko elämän. Helluntailaiset mitätöivät lapsikasteen ja kasteen armon ja käyttävät luterilaisesta kasteesta jopa halventavia ilmaisuja.
Helluntailaiset eivät tunnusta luterilaisten Raamatusta omaksumaa Jumalan armoa. Helluntailaisten mielestä täytyy suorittaa uusintakaste, jotta pääsisi armosta osalliseksi ja vieläpä olisi hyvä liittyä helluntaiseurakuntaankin, jossa armo on täydellinen.
Miksi tähkis ei saa laittaa raamatunlauseita tänne. Sinäkö täälä määräät kuka saa laittaa ja mitä.
Missä raamattun puhuu kasteen armosta. raamattu sanoo ettei kukaan voi omilla teoillaan armoa ansaita niin sinä opetat että se ansaitaan lapsikasteella.
En minä voi "määrätä", mitä kukin kirjoittaa, mutta haluaisin mielellään kuulla käytännöllisiä vastauksia. Samaa raamattua lukevat myös mormonit ja jehovantodistajat ja he tulkitsevat sitä omalla tavallaan. Voin lukea itse raamatustani samat asiat, raamatunkohdan mainitseminen riittää.
Minustakin Tähkäpään viesteistä on monesti vaikea löytää hänen omaa asiaansa ja mielipidettään, koska ne ovat niin täynnä monenlaisia lainauksia. Jonkin verran ehkä selkiyttäisi, jos hän laittaisi lainauksia osoittavat hakaset tekstin alkuun ja loppuun, eikä päälle ja alle.
Minä vastasin yllä Tähkäpäälle Raamatun ja helluntailaisten armon käsityksen eroista. Helluntailaisillahan armon edellytyksiin kuuluu aikuiskasteella käynti ja uskoontuleminen katumuspenkillä tai muuten "voideltujen" käsien alla.
Puhut valhetta helluntailaisesta armokäsityksestä. Tähkäpää on kertonut helluntailaisen armokäsityksen eikä siinä ole kertaakaan tullut esille vesikaste tai seurakuntaan liittyminen. Sensijaan omasta opistasi sanoit näin " luterilaiset puhuvat kasteen armosta. Kasteessa lapsi otetaan armosta osalliseksi ja se kantaa koko elämän." Kirjoitat siis että luterilaisuudessa armo saadaan kasteessaa ja sitten väität tuon opin olevan helluntaioppia. Puhuit siis itsesi pussiin.
Tähkäpää on kertonut helluntailaisen armonkäsityksen ja ymmärsin sen niin, että siihen kuuluu tiettyjä tekoja. Tähkäpää ei ole täsmentänyt vastaustaan käytännön esimerkein eikä ole kirjoittanut puhtaaksi sekavaa tekstiään.
En ole kirjoittanut, että luterilainen kasteoppi armoineen olisi helluntaioppia.
Sana rististä on niin helppo ymmärtää, että vain lapset ja lapsenmieliset voivat pelastua. Aikuiset eivät pelastu.
Jumalan rakkaus ja armo kohtasi meitä siinä, kun Jumala antoi ainoan poikansa kuolemaan meidän edestämme, jotta me pelastuisimme uskon kautta Poikaan, Jeesukseen Kristukseen, joka lähetettiin pelastukseksi juutalaisille ensin, ja sen jälkeen meille pakanoille.
Ei ole olemassa halpaa armoa. Niitä pappeja on olemassa, jotka vääristelevät evankeliumin. Saarnaaminen lapsikasteen sisältämästä armosta on evankeliumin väärentämistä ja johtaa pois totuudesta. Samoin synnin väittäminen anteeksiannetuksi, vaikka ihminen ei vielä olisi edes tehnyt parannusta synneistä.
Termi "halpa armo" tarkoittaa siis yksinkertaisesti väärennettyä armoa, johon Jumala ei osallistu.
Vapauteen Kristus meidät vapautti ja jonka Poika tekee vapaaksi, tulee todellisesti vapaaksi. Halpa armo pyrkii estämään vapautumisen synnin orjuudesta.
O.P.
Kirjoitat väärin tuossa monessa kohdassa. Kun tulemme uskoon tai uudesti synnymme niin emme vapaudu synnistä, meistä ei tule synnittömiä vaan syntisempiä. Kaikki näkyy sitä selvemmin mitä lähempänä Jeesusta kuljemme. Meissä jäsenissämme on se synnin laki joka riippuu meissä kiinni. Tarvitsemme Jeesusta pelastajaksemme ja armahtajaksemme, emme voi muuten pelastua.
Sanan mukaan olemme syntisiä alusta asti. Kukaan ei synny synnitönnä, synnissä siinnyt sanoo sana. Vauva tarvitsee kasteen siirtyäkseen armoliittoon ja apostolien aikaanhan kastettiin perhekunnittain , sitä en tiedä kuuluiko lastenhoitajat ja piiat ja rengit perhekuntaan mutta kaiken ikäiset lapset ainakin.
Ei sana sano että ihminen tulee jossakin ikävaiheessa syntiseksi, kun hän on sitä alusta asti . Kasteessa Jeesus ottaa armoliittoon, jos on vauvana viety armoliittoon niin ei sinne toistakertaa aikuisena voi viedä, eikä ihminen pysty itse itseään sinne viemään.
Retu3. Raamattu ei puhu mitään vauvojen kasteesta. Olet oikeassa, että olemme syntisiä loppuun saakka, ja synti riippuu meissä kiinni. Emme kuitenkaan elä synnissä uudestisyntymisen jälkeen, ja jos elämmekin synnissä, teemme heti parannuksen. Silloin saamme syntimme anteeksi, eikä synnillä ole meihin mitään valtaa. Olemme myös vapaat olemaan tekemättä syntiä. Emme ole enää synnin orjia, koska Poika meidät vapautti.
op, lopeta jo valehtelu. helarit tekee syntiä vaikka ovat ammeen pohjaan asti painettu. montako esimerkkiä tarvit
Johannes 8
34 Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.
35 Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti.
36 Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.
Ap. t. 17:30 Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.
Room. 6
1 Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?
2 Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
3 Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
4 Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
5 Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,
6 kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;
7 sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.
8 Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan,
9 tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse.
10 Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.
11 Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.
12 Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille,
13 Älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.
14 Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.
15 Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!
16 Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?
17 Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut,
18 ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!
19 Minä puhun ihmisten tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.
20 Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta.
21 Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen, jota te nyt häpeätte. Sillä sen loppu on kuolema.
22 Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.
23 Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Halpa armo on se kun uskova sano ,, ihana että kelpaan Jumalalle tällaisena syntisenä pahana Jumalalle. Oikea Armo on se kun Uskova sanoo IHANA TÄMÄ MUUTOS JOKA SAI AIKAAN ETTÄ KELPAAN NÄIN MUUTTUNEENA JUMALALLE.
Katsos on se nyt armollista jos ei murhamiesi tartte enää murhata. Onhan nuo murkamiehet jotka ovat tulleet uskoon,,onhan se atmollista jos ei tupakkaihminen enää tartte polttaa tupakka ja mässilijä syödä, Jumalan voimalla nuo kaikki tapahtuu kun ihminen on tullut oikeesti uskoon.
Ei mazdels ole kokenut uudestisyntymistä. Luterilaisuus paistaa läpi kirjoituksistaan.
Onko savonarola menettänyt armon kun sanoo itsensä syntiseksi ja pahaksi.
savonarola puhuu totuuden sanoja. Jos itse Jeesus Kristus, joka oli synnitön, ei halunnut, että ketään ihmistä, edes Häntä itseään, kutsuttaisiin hyväksi, ei kukaan ihminen ole hyvä ihminen.
Mark. 10:18 Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.
Vanhurskaus on Jumalan lahja, ja tässä liharuumiissamme ei asu mitään hyvää. Synti kietoo meidät äärimmäisen helposti pauloihinsa, mutta jos hengellä kuoletamme lihamme himoineen, saamme elää.
En ole kokenut helluntailaisen uskonkäsityksen mukaista uudestisyntymistä. Mutta tässähän keskustellaan Jumalan armosta.
Kommenttisi on tyypillisen helluntailaisen henkilön tekemä arviointi toiseen kirkkokuntaan kuuluvan henkilön uudestisyntymisestä. Näitä arvioitahan helluntailaiset ovat tehneet niin kauan kuin muistan.
Mazdels. En ole helluntailainen.
Niin tuo minun viestini yllä oli "katsellen huomioiden" nimimerkille, mutta viesti tuli nimimerkin O.P alle.
Minulla on Toivo siihen Jumalaan joka sanoo jokaiselle, että minun Armoni on kyllin jokaiselle !! Tässä Hän tarkoittaa ettei kukaan tartte jäädä makamaan synnissä vaan Jeesus on tullut ottamaan synnin pois että voimme turvallisella mielellä mennä Lepoon niin että Jumala hoitaa kaiken silleen että me muutumme hetkessä ja voimme sanoa kaikki entisen on mennyt ja uusi on sijaan tullut niinkuin apostolit todistivat moneesti että ennen oltiin pahoja mutta nyt meillä on Hengen Hedelmät --->Mutta Hengen hedelmä on: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävyys, hyvyys, usko, hiljaisuus, puhtaus. Jonka kautta näytämme maailmalle että ollaan oikeita uskovia !!!!
Monella uskonsuunnalla on suuri tarve parannukseen, ja oikaista suuret erheensä. Nythän on laittomuus vallallaan, naisista on tehty pappeja, homo ja lesboliitot ovat hyväksyttyjä, Jumalan siunaama ja pyhittämä sapatinpäivä on poljettu arkipäivien tasolle.
Joka on päässyt totuuden tuntoon, ja tahallansa tekee syntiä sitä kohtaa hirvittävä tulen kiivaus. Monet ovat tälläkin palstalla kuulleet totuuden sanomaa, samoin kuin kolmannen enkelin varoitus-sanomaa.
Taas uusi, täysin toista uskoa käsittelevä panetteluketju helluntailaisilta.
Johtamalla saarnoissaan jatkuvasti katseet epäoleelliseen, he epätoivoisesti yrittävät peittää sitä, ettei heillä itsellään ole minkäänlaista evankeliumia tarjota. Ainoastaan kristittyjen parjausta.
Eilisen saarnatekstiä, jossa Jeesus sanoo: "Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on Jumalan valtakunta". Halpaako armoa ! Taikka ryöväreistä toinen, se joka halusi vain Jeesuksen muistavan häntä, oliko armo halpaa ? Syntisen Publikaanin ja Fariseuksen rukous, kummalle annettiin armo ? Kohdellaan arvollisesti jokaista,joka tahtoo pitää kiinni Jeesuksesta ja Hänen sovituksestaan , eikö se riitä ? No ei, Fariseuksille ainakaan . Suurin käsky kuuluu: Rakasta lähimmäistäsi, niin kuin itseäsi.
"Syntisen Publikaanin ja Fariseuksen rukous, kummalle annettiin armo" ?
>>>>>>>>>>
Publikaani lähti VANHURSKAUTETTUNA kotiinsa.
Sananl. 28:13
"Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa ARMON".
Hylkää nimenoman !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Silloin on mahdollista että Jeesus ( poistaa synti sun elämästä jokaiselle tän tiedon )
Armo Jeesuksessa Kristuksessa oli antajalle kallis, sillä se maksoi Hänen rakkaan Poikansa veren – vastaanottajalle armo ei ole edes halpaa, se on täysin ilmaista. Käsitettä halpa armo käytettäneen kuvaamaan sitä, että ihminen halveksuu armoa, lisää siihen omia tekojaan osamaksuiksi tai ei hyväksy syntisen saamaa anteeksiantoa ”tuosta vain”. Parannuksen tulisi olla todellisempi, hengen hedelmien pitäisi näkyä kirkkaasti tai elämänmuutoksen on oltava radikaali ja suun tunnustuksen kuuluva. Armo ei voi olla niin ilmaista, että syntinen voi vastaanottaa sen yksin turvautumalla Jeesuksen ristin sovitukseen.
Avaaja kuvaa: ”Halpa armo vanhurskauttaa synnin, ei syntistä. Se siis antaa seurakunnalle luvan elää rauhassa synnissä.” Tuolloin on saatettu julistaa väärin koko evankeliumia. Yritän esittää tässä muutamia ajatuksia itse armosta, milloin sitä vähätellään, halveksitaan eli pidetään halpana. Silloin armo yksin ei riitä.
1. Halpana armo pidetään silloin, kun korostetaan oman uskonratkaisun ensisijaista merkitystä. Helluntailiikkeeseen kuuluva Siion-seurakunta toteaa esitteensä ”Mihin uskomme” –osiossa: ”Ihminen ei voi tulla Jumalan luo, ellei Isän Henki häntä vedä.” Joh 6:44 ”Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä.” Lähtökohtana on se, että Jumala tekee aloitteen, valaisee Pyhällä Hengelle ihmisen omaatuntoa ja ymmärrystä, vetää häntä puoleensa.
2. Halpana armo pidetään silloin, kun korostetaan armon antamaa voimaa elämänlaadun muutokseen ja eheytymistä, eikä tunnusteta, että Herra on heikoissa väkevä. Voimanlisäys ei auta kuollutta, olipa kyse kuinka suuresta annoksesta tahansa, jopa äärettömän suuresta: kuollut pysyy kuolleena, ellei häntä herätetä henkiin. Ef. 2: 1: ”Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne”. Ihminen voi parannella elämäänsä ulkoisesti myös ilman Kristusta eläen ”halvassa armossa”.
3. Halpana armo pidetään silloin, kun kristitty alkaa ajatella itsestään synnittömänä tai pääsevänsä irti lankeamisista. Tällaisesta kristitystä tulee uskonelämässään ”kipuileva”. Kun hän toisinaan onnistuu voittamaan joitakin kiusauksia, hänen uskonelämässään ”menee hyvin”; mutta kun hän suostuu näkemään lempeiden sanojensa takana olevan katkeruuden, epäpuhtaat motiivinsa, ylpeytensä, puheensa totuuden vierestä ja muut lukuisat lankeemuksensa, ”syvä ahdistus karkaa taas hänen kimppuunsa”. ”Kaikki tämä osoittaa, ettei pelastuksen perusta enää ole yksin se, minkä Kristus Golgatalla suoritti täydellisesti, vaan myös se työ, jota kilvoittelija itse tekee. Rauha tulee omista onnistumisista, ja se menee epäonnistumisten mukana.
>>
" Ihminen voi parannella elämäänsä ulkoisesti myös ilman Kristusta eläen ”halvassa armossa."
Tähkäpää, et varmaankaan vastaa minulle edelleenkään, mutta kysyn sinulta silti ->
Mikä merkitys on mielestäsi ihmisen omilla teoilla pelastuksessa?
Kylläpä poistui liukkaasti Mazdelsin viesti ja vastaukseni siihen (joka oli täysin totta). Sen sijaan Mazdelsille osoitettu irvailu saa kyllä toistuvasti jäädä... Että sellaista oikeamielisyyttä tällä palstalla. :)
Miten sitten pitäisi olla, jos tämä ei ole hyvä?
Pitäisikö olla esimerkiksi syntilistat?
Ja vastaavasti hyvelistat?
Vai mitä te haluatte?
Joko alkaa mazelsilla räkytysmitta olemaan täysi puolipäiväpalkkaan ?
Minusta Mazdels on esittänyt Tähkäpäälle ihan aiheellisia kysymyksiä, mutta miksi Tähkäpää ei voi vastata niihin selkeästi?!
Jos toinen ilmaisee reilusti sen, että ei ole ymmärtänyt Tähkäpään tarkoitusta tarpeeksi hyvin, miksi kaava on toistuvasti se, että Tähkäpää kirjoittelee kaikkea muuta kuin sen selvän ja selkiyttävän vastauksen..? Meidän välillämmehän tällainen tilanne johti harmillisiin, pitkäkestoisiin seurauksiin (jatkuu yhä).
Ja minusta tähkäpää on antan mazdelsille monia hyviä vastauksia omin sanoin ja kun ne ei kelvannu mazdelsille, tähkäpää antoi vielä raamatunkohtiakin, mutta nekin tähkäpää antoi mazdelsin mielestä väärin, joten mitä vielä vaadit ja velot tähkäpäältä. Asia ei sulle edes kuulu mutta oot aina tähkäpään kimpussa ja syyttämässä jostain ja sit vielä ihmettelet miksi ei halua kanssas riidellä.
Kumpikohan meistä haastaa taas riitaa..?
Minä sanoin asiaan rehellisen mielipiteeni. Minusta(kaan) Tähkäpään vastaukset eivät ole selkeitä.
Odotetaan, jos Tähkäpää kirjoittaisi hieman selkeämmin asiasta. Saattaa olla, että olen ymmärtänyt hänen pari lausettaan väärin. Ajattelin vaan, jos Tähkäpäällä olisi ollut jotenkin helluntailaiopista poikkeava armon käsitys.
>>Saattaa olla, että olen ymmärtänyt hänen pari lausettaan väärin
Mazdels vahvisti tuolla että luterilaisessa opissa armo ansaitaan kasteella.
Voiko armon ansaita ihmisteolla ja opettaako raamattu kasteen armoa.
Mazdels (ei kirj.)
4.11.2013 09:36
0
Sulje
Se poikkeaa jo siinä, että luterilaiset puhuvat kasteen armosta. Kasteessa lapsi otetaan armosta osalliseksi ja se kantaa koko elämän.
Tuossa on mainittu helluntailaisen ja luterilaisen armon käsitteen yksi ero. Tähkäpään kommenttiin yhtyen; "luethan kokonaisuuden", mitä olen tähän ketjuun kirjoittanut.
ihmettelevä: "Mazdels vahvisti tuolla että luterilaisessa opissa armo ansaitaan kasteella.
Voiko armon ansaita ihmisteolla ja opettaako raamattu kasteen armoa".
>>>>>>>>>>>>>
Helluntailainen JUHANA LEHMUSKOSKI sanoo kirjassaan YKSI KASTE:
---"Ensimmäinen ASKEL uuden elämän alussa on kasteen vastaanottaminen". (Sivu 45).
---"Kaste ja armo ovat kaksi eri asiaa. Armo voidaan omistaa ainoastaan Jeesuksen kautta...". (Sivu 52)
>Saan jo näistä parista esimerkistä sen käsityksen, ettei Jeesuksella (armolla) ole mitään tekemistä uskovienkasteessa;
Kaste on vain pelkää vettä ja ihmisen oma kuuliaisuuden askel/teko, jolla tavoitellaan Jumalan hyväksyntää ja mielisuosiota.
Tähkäpää: ”Voiko tuota kutsua edes "halvassa armossa" elämiseksi, sillä "ilman Kristusta" ei voi olla armoakaan, eikö vain?”
Vastaus: Raamattu sanoo, että Jumala armahtaa syntiset ainoastaan Jeesuksen ristin työn perusteella. Usein puhutaan ”Halvasta armosta”, jolla viitataan armon väheksymiseen: saatetaan puhua kyllä armosta, mutta tosiasiallisesti sitä väheksytään. Halvassa armossa Jumalan armotarjoukseen lisätään omia etukäteissuorituksia tai osamaksuja. Jos armoa ei oteta vastaan Jumalan antamana lahjana, loukataan lahjoittajaa, joka sydämensä halusta lahjoitti meille Poikansa Jeesuksen Kristuksen. Lahja on otettava vastaan lahjana. Halpa armo on siis armon väheksymistä kuvaava ilmaisu.
Me uskovat haluamme seurata Jeesusta ja elää puhtaasti. Sydämessään Jeesukselle antautuvatkin saattavat huomaamattaan ajautua sisälle ”halpaan armoon”. Raamatussa olevat lain vaatimukset muodossa tai toisessa pyrkivät jatkuvasti tunkeutumaan sisälle evankeliumiin ja muuttamaan sen elämänohjeiksi. Me vaadimme itseltämme ja muilta hyvää elämää, jotta evankeliumi olisi totta – evankeliumi on myös elettävä todeksi arjessamme. Tällöin me menemme kuitenkin lain puolelle: laki vaatii ja käskee, evankeliumi lahjoittaa ja antaa. Jumalan Sana kyllä kehottaa meitä monella tavalla, se on lain puolta – jos sekoitamme lakia armon evankeliumiin, turmelemme lahjavanhurskautta. Armo on silkkaa Jumalan lahjaa, Hänen mielenlaatuaan kurjia ja syntisiä ihmisiä kohtaan. Meillä on vain tyhjät kädet ottaessamme vastaan armon. Jälkikäteen meidän ei tarvitse moraalisella elämällä suorittaa enää osamaksuja. Armon evankeliumia on julistettava puhtaasti lahjana sekoittamatta siihen armon seurauksia.
Galatalaisille usko yksinomaan evankeliumiin ei millään tuntunut riittävän, vaan tarvittiin jotain enemmän, tarvittiin myös kuuliaisuutta ja tekoja. Ote evankeliumin totuudesta menetetään huomaamatta, kun se vaihtuu johonkin muuhun, useimmiten kuitenkin Raamatusta saatuun totuuteen. Evankeliumi säilyy kirkkaana Jumalan kansan keskuudessa vain jatkuvan tarkistuksen, uudistumisen sekä monenlaisten ristiriitojen ja niiden synnyttämien taistelujen keskellä. Joudumme usein monin tavoin nöyrtymään ennen kuin uskallamme elää yksin armosta. Lain ja evankeliumin erottaminen toisistaan ei ole yksinkertainen asia: uskova ottaa helposti lain silloin, kun hänen pitäisi tarttua evankeliumiin sekä kiittää syntien anteeksiannosta ja hän ottaa evankeliumin silloin, kun hänen pitäisi kuulla lain puhetta ja tehdä parannus.
halpaa ja kallista: "Vastaus: Raamattu sanoo, että Jumala armahtaa syntiset ainoastaan Jeesuksen ristin työn perusteella"
>>>>>>>
Room. 5. luvussa Paavali puhuu Kristuksen tuomasta anteeksiantamuksesta.
Room. 6. luvussa hän puhuu, kuinka kaste liittää meidät Kristuksen kuoleman yhteyteen: "...meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa" (Room.6:3).
Kasteessa meidän omaksemme tuodaan koko Jeesuksen Kristuksen ansio (Jumalan ARMO).
Aamen.
Tähkäpää.
Miten ihminen pelastuu? Milloin armo astuu mukaan ja minne asti se ulottuu?
Sinulle "Tapio522eikirj.."
En haluasi mennä syvällisemmin kasteen puolelle, siitä väännetään täällä tämän tästä sen seitsemällä tavalla. Kasteesta Raamattu sanoo mm. että se on "hyvän omantunnon pyyntö" ja tämä kohta voidaa kääntää oikein myös "hyvän omantunnon liitto". Jumala siis solmii kasteessa liittosopimuksen kastettavan kanssa ja tämä sopimus on Jumalan puolelta aina voimassa. Kaikissa sopimuksissa on aina kaksi osapuolta. Jos me heitämme liittosopimuksen "roskakoriin", emmekä enää huoli sitä, sanoudumme itse irti tuosta armoliitosta. Me emme enää sitoudu siihen, kuinka Kristuksessa omatunto saadaan pidettyä puhtaana Hänen sovintoveressään. Uskovanakaan kasteelle meneminen ei riitä, jos henkilö sanoutuu liittosopimuksesta irti. Elämän roskakoriin kallisarvoisen liittosopimuksen heittävä pitää sopimusta halpana näkemättä sen ääretöntä arvoa iankaikkisuuttamme ajatellen.
Erään huomion haluan tässä yhteydessä vielä jakaa. Kastekysymys saa joskus vapaiden suuntien ihmiset pitämään armoa halpana ja vähättelemään Jumalan armon riittävyyttä. Tämä tapahtuu seuraavasti. Jotkut ajattelevat, että ellei joku mene uskovaksi tultuaan kasteelle, häntä Jumala ei armahtaisi. Armo on aina ansaitsematonta, eikä se liity millään lailla mihinkään meidän tekoomme Monissa seurakunnissa on erilainen kastekysymys, mutta se ei muuta Jumalaa: hän on armollinen kaikille Jeesuksen ristinsovitukseen turvautuville. Jeesuksen omilla on Pyhä Henki, armolahjat ja osallisuus iankaikkiseen elämää riippumatta heidän kotiseurakunnastaan. Jumala rakastaa meitä ja Hänen armonsa riittää pelastamaan myös mm. luterilaisia heidän erilaisesta kastenäkemyksestä huolimatta.
Sinulle "missä pelastus?"
Raamatun punainen lanka on Jeesus Kritus ja Häntä meidän tulee aina etsiä avatessamme Raamatun. Emme voi juurikaan lukea Uutta Testamenttia tömräämättä jatkuvasti siihen, miten ihminen pelastuu. Jopa yksittäiset jakeet kertovat siitä tiivistetysti, kuten tässä Roomalaiskirjeessä: "Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu".
- jokainen: Jumala tahtoo pelastaa jokaisen, eikä tahdo, että kukaan joutuu kadotukseen.
- huutaa avuksi: Jumala pelastaa meidät synnin hädästä ja synnneistämme johtuvasta iankaikkisesta tuomiosta. Me huudamme avuksi, koska olemme itse toivottamat pelastamaan itseämme, tarvitsemme välittäjän, joku joka tulee ja maksaa syntivelkamme. Hän on ristillä syntimme sovittanut Jeesus Kristus. Me huudamme avuksi, koska näemme olevamme toivottamassa tilanteessa.
- Herran nimeä: kaikki herraus on Jeesuksella ja Hän on ainoa tie pelastukseen. Syntisen ainoa toivo, ainoa nimi, joka voi pelastaa, on Jeesus.
- pelastuu: Jeesus vetää meidät synnin yöstä valoon, kuolemasta elämään, meren aalloista pelastuslautalle, valheesta totuuteen, maailmaan luottamisesta Jeesukseen uskoviksi.
Armo ei astu jossain vaiheessa mukaan kuvaan. Armo kuvastaa Jumalan muuttumatonta mielenlaatua meitä kohtaan. Jumala on aina armollinen ja Hän on täynnä armoa sekä totuutta. Emme voi mitata armon ulottuvuuksia, niin kuin Jumalakin on ääretön. Jumalan armo on Jumalan olemusta ja näin ollen ääretön.
Armo on se kun Pyhä Henki muuttaa meidät ja samme liittyä puhdistettuna siihen Seurakuntaan joka otetaan ylös.
Dan. 12:10
Monet puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pysyvät jumalattomina, eikä yksikään jumalaton ymmärrä tätä, mutta taidolliset ymmärtävät.