Istanbulin sopimus on Euroopan Neuvoston vuonna 2011 laatima naisiin kohdistuvanväkivallan ennaltaehkäisemiseen ja perheväkivallan vähentämiseen tähtäävä sopimus, jonka on allekirjoittanut tällä hetkellä jo 27 jäsenvaltiota Tanska viimeisimpänä.
Sopimuksen kansainvälinen voimaan astuminen edellyttää vähintään kymmenen allekirjoittajavaltion omaa ratifiointia, mikä kansallisista tavoiteohjelmista ja kansallisista lakiuudistuksista johtuen on vielä kesken - sopimuksen on ratifioinut vasta viisi jäsenvaltiota.
Suomessa tilanne on vielä avoin, mutta tavoitteena on saada kansallinen laki ja hallinto sopimuksen velvoittamalle tasolle jo vuoden 2014 alusta - lainsäädäntö sinänsä viime vuosien täsmennysten myötä alkaa vastata sopimuksen sisältöä. Lähisuhdeväkivallan siirtäminen virallisen syytteen alaiseksi, vainoamisen kriminalisointi ja vireillä oleva seksuaalirikoslain tarkennos puuttuvat hienovaraisesti vaikeasti hahmotettaviin ja lähestyttäviin väkivallan muotoihin ja antavat niin viranomaisille kuin väkivallan uhreillekin konkreettisen oikeutuksen muuttaa tilannetta.
Sopimuksen täysimääräinen toteutuminen edellyttää hyvin johdettua valvonta- ja hallintaorganisaatiota, sekä matalan kynnyksen auttamisjärjestelmiä, missä edelleenkin on kattavia puutteita. Turvakotipaikkoja on rajoitetusti ja niiden saatavuus vaihtelee paikkakuntakohtaisesti, samoin viranomaisten yhteistyö on kirjavaa vaikkakin erityyppisten moniammatillisten hankkeiden myötä tällä alueella on lupaavaa kehitystä tiedossa.
Suomen Euroopan Neuvoston valtuuskunta tiedotti jo vuoden alussa Istanbulin sopimuksen tärkeydestä, ja samassa yhteydessä kiirehti hallitusta toimeenpanemaan esitykseneduskunnan käsiteltäväksi mahdollisimman pian.
"
Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan jäsen ja eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtaja Pirkko Mattila (ps.) kiirehtii naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vastaisen sopimuksen ratifiointia. Mattila toivoo hallituksen tuovan asiasta esityksen eduskuntaan mahdollisimman nopeasti.
- Poliisin tilastojen mukaan 27 naista kuoli Suomessa perheväkivallan uhreina vuonna 2011. Kuolemantapauksia edeltää usein vuosien henkinen ja fyysinen väkivalta. Euroopan neuvoston tasa-arvoasiain komiteassa olemme kuulleet kauhistuttavia kertomuksia vainoamisesta, pakkosterilisaatioista, sukuelinten silpomisesta, kunniamurhista ja avioliitoissa tapahtuneista raiskauksista. Naisiin kohdistuva väkivalta on tuotava julkiseen keskusteluun ja sen suhteen pitää noudattaa nollatoleranssia: yksikin väkivallanteko on liikaa eikä sitä saa hyväksyä, Mattila painotti.
Mattila toivoi lisäksi, että kun hallituksen esitys sopimuksen ratifioinnista aikanaan tulee eduskuntaan, siitä käytäisiin laajaa keskustelua sekä valiokunnissa että julkisuudessa aiheen tärkeyden takia."
http://web.eduskunta.fi/Resource.phx/pubman/templates/37.htx?id=5479
Sopimuksen kansainvälinen voimaan astuminen edellyttää vähintään kymmenen allekirjoittajavaltion omaa ratifiointia, mikä kansallisista tavoiteohjelmista ja kansallisista lakiuudistuksista johtuen on vielä kesken - sopimuksen on ratifioinut vasta viisi jäsenvaltiota.
Suomessa tilanne on vielä avoin, mutta tavoitteena on saada kansallinen laki ja hallinto sopimuksen velvoittamalle tasolle jo vuoden 2014 alusta - lainsäädäntö sinänsä viime vuosien täsmennysten myötä alkaa vastata sopimuksen sisältöä. Lähisuhdeväkivallan siirtäminen virallisen syytteen alaiseksi, vainoamisen kriminalisointi ja vireillä oleva seksuaalirikoslain tarkennos puuttuvat hienovaraisesti vaikeasti hahmotettaviin ja lähestyttäviin väkivallan muotoihin ja antavat niin viranomaisille kuin väkivallan uhreillekin konkreettisen oikeutuksen muuttaa tilannetta.
Sopimuksen täysimääräinen toteutuminen edellyttää hyvin johdettua valvonta- ja hallintaorganisaatiota, sekä matalan kynnyksen auttamisjärjestelmiä, missä edelleenkin on kattavia puutteita. Turvakotipaikkoja on rajoitetusti ja niiden saatavuus vaihtelee paikkakuntakohtaisesti, samoin viranomaisten yhteistyö on kirjavaa vaikkakin erityyppisten moniammatillisten hankkeiden myötä tällä alueella on lupaavaa kehitystä tiedossa.
Suomen Euroopan Neuvoston valtuuskunta tiedotti jo vuoden alussa Istanbulin sopimuksen tärkeydestä, ja samassa yhteydessä kiirehti hallitusta toimeenpanemaan esitykseneduskunnan käsiteltäväksi mahdollisimman pian.
"
Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan jäsen ja eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtaja Pirkko Mattila (ps.) kiirehtii naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vastaisen sopimuksen ratifiointia. Mattila toivoo hallituksen tuovan asiasta esityksen eduskuntaan mahdollisimman nopeasti.
- Poliisin tilastojen mukaan 27 naista kuoli Suomessa perheväkivallan uhreina vuonna 2011. Kuolemantapauksia edeltää usein vuosien henkinen ja fyysinen väkivalta. Euroopan neuvoston tasa-arvoasiain komiteassa olemme kuulleet kauhistuttavia kertomuksia vainoamisesta, pakkosterilisaatioista, sukuelinten silpomisesta, kunniamurhista ja avioliitoissa tapahtuneista raiskauksista. Naisiin kohdistuva väkivalta on tuotava julkiseen keskusteluun ja sen suhteen pitää noudattaa nollatoleranssia: yksikin väkivallanteko on liikaa eikä sitä saa hyväksyä, Mattila painotti.
Mattila toivoi lisäksi, että kun hallituksen esitys sopimuksen ratifioinnista aikanaan tulee eduskuntaan, siitä käytäisiin laajaa keskustelua sekä valiokunnissa että julkisuudessa aiheen tärkeyden takia."
http://web.eduskunta.fi/Resource.phx/pubman/templates/37.htx?id=5479
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lähisuhdeväkivallan siirtäminen virallisen syytteen alaiseksi...
Eikös se jo ole kriminalisoitu? Mitä nyt vielä tarvitaan?
"Naisiin kohdistuva väkivalta on tuotava julkiseen keskusteluun ja sen suhteen pitää noudattaa nollatoleranssia: yksikin väkivallanteko on liikaa eikä sitä saa hyväksyä, "
vähemmistöryhmien, kuten maahanmuuttajanaisten kokema väkivalta on jäänyt vähälle huomiolle, turvakotipaikkoja on tarpeeseen nähden aivan liian vähän. seksuaalirikoksen uhrin asema on edelleen heikko...
Kaikki luettelemasi kolme asiaa ovat lähinnä mielipiteitä. Turvakotien edustallakaan ei kovin usein näy jonoja ja ainakin Espoossa sellainen lopetetettiin juuri liian vähäisen käytön vuoksi.
Nollatoleranssin kannattajat ovat asiasta riippumatta todellisuudesta vieraantuneita haihattelijoita.