niin, miksi se on niin vaikeaa? olen nyt 19
vuotias miehen alku ja olen kihloissa minun
mieheni kanssa ja se valittaa minulle kun sanon
sen juopottelusta koko ajan. nytkin se on ottanut
viikon putkeen jokaisena iltana. olen jo monet
illat ja yöt itkenyt itseni uneen, minusta ei ole
enää jälellä kuin rippeet. en uskalla jättää
miestäni, koska pelkään ettei minulle tule toista
samanlaista jota pystisin rakastamaan samalla
lailla kuin häntä. on meillä toki välimatkaa noin
400 kilometriä eikä me nähdä niin usein, mutta me
rakastamme toisiamme hyvin paljon, minä ainakin
häntä. sanokaas nyt viisaammat ja elämää enemmän
nähneet, että mikä tässä nyt on oikein vialla.
pitäisikö minun vain rohkeasti sanoa että nyt
meidän suhde on ohi, vai pitäisikö odottaa päivää
parempaa....
vuotias miehen alku ja olen kihloissa minun
mieheni kanssa ja se valittaa minulle kun sanon
sen juopottelusta koko ajan. nytkin se on ottanut
viikon putkeen jokaisena iltana. olen jo monet
illat ja yöt itkenyt itseni uneen, minusta ei ole
enää jälellä kuin rippeet. en uskalla jättää
miestäni, koska pelkään ettei minulle tule toista
samanlaista jota pystisin rakastamaan samalla
lailla kuin häntä. on meillä toki välimatkaa noin
400 kilometriä eikä me nähdä niin usein, mutta me
rakastamme toisiamme hyvin paljon, minä ainakin
häntä. sanokaas nyt viisaammat ja elämää enemmän
nähneet, että mikä tässä nyt on oikein vialla.
pitäisikö minun vain rohkeasti sanoa että nyt
meidän suhde on ohi, vai pitäisikö odottaa päivää
parempaa....
Vastaukset 5
Vanhimmat
sentään! Et tiedä rakkaudesta vielä mitään etkä
koko elämästä. Käy ensin koulut, hae työpaikka ja
sitten katso ympärillesi. Ehkä olet siihen
mennessä herännyt.
Mikä tässä kuviossa mahtaa mättää?:
Olen 20v. Seurustellut 4,5v. Ja ollut kihloissa
1,5v. Elämä sujuu aurinkoisesti, suunnitellaan
elämää eteenpäinkin...
Totta, koulut ovat kesken kummaltakin, entä
sitten. Elämää ei olla nähty kuin 20 ja 22
vuotta, mutta uskompa että olen nähnyt enemmän
kuin moni vanhempi. Töitä teen hulluna, aina kun
vaan tarjotaan (Ei edes enää tarvitse kysellä,
kun minulle päin jo soitellaan...): pitää hyvät
ihmiset näyttää olevansa luottamuksen arvoinen ja
ahkera!
Totta, ikäni ei riitä laivalla
viikonloppuristeilyille ilman huoltajaa, en
myöskään saa alkosta väkeviä alkoholijuomia,
mutta miksi ihmeessä kaipaisin
tällaisia "autuuden lähteitä"? Minulla on koti,
ihana perhe ja ihana avopuoliso...
Totta myöskin se, että vaikeuksia on ollut ja
varmasti on vielä edessäkin! Armeja erotti meidät
9kk. Tuona aikana mustasukkaisuus nosti päätään
ja meinasivat parhaat ystävät saada siipiinsä.
Asiat kuitenkin selvisivät puhumalla keskenämme,
ei huutamalla - PUHUMALLA. Eikä kavereiden
tarvinnut kärsiä, ystävyys-suhteet ovat edelleen
hyvissä voimissaan. Muitakin aallon pohjia on
ollut, mutta samooin niistä on selvitty
keskustelemalla. Ei räyhäämistä eikä
uskottomuutta pahanakaan aikana! ...Rakkautta,
minun mielestäni!
Herää pahvi, nyt on tosi kyseessä!! Ei
kenellekkään sanota ettei hän tiedä rakkaudesta
mitään! Kaikki tietävät oman osansa ja loppu
avautuu vähitellen...
...ai niin mutta mitä se Rakkaus oikeastaan on? -
Minä kun en siitä mitään tiedä, olenhan vasta
20v.!
Usko pois. Maailma on täynnä mahdollisuuksia ja
jos nykyinen on surkea on mahdollisuus löytää
aina parempi.
jos nykyinen ei tee sinua onnelliseksi niin
olisiko parempi sanoa että suhde on ohi. Kyllä
sinulle parempi onni löytyy sillä maailma on
täynnä ihmisiä. joku heistä on se sinun Suuri
Rakkaus =)
T s e m b b i ä !!!
Kuulepas pikku-fagget, ei ihminen juo
viikkokausia, jos ei sillä ole ongelmia. Hän
tuntee häpeää sairautensa vuoksi, toisin kuin
sinä - pieni nahkaklarinetin soittaja. Sinä olet
ensin nalkuttava, sitten itkua tihrustava ämmä,
joka ei uskalla ryyppäävää miestään jättää. Hyvin
olet pikkuvaimon roolin omaksunut. Ei varmaan
mene kauaa, kun saat jo ensimmäisen selkäsaunan -
vai joko olet saanut?
Kysy kolmannen vuosituhannen messiaalta, Mika
Ebelingiltä, apua ongelmaasi. Mika tietää
totuuden.