Kullervo Manner hylkäsi joukkonsa

Kullervo Manner halusi olla Heim eli Maannerheim ja jonkinlainen satraappi. Hän kiihotti roskaväkeä liittymään hänen koplaansa ja kehuskeli sen olevan armeija. Kun rosvoille kävi huonosti, hän ryhtyi piileksimään ja pakeni Neuvosto- Venäjälle. Lopulta Stalin pani tuonkin typeryksen vankileirille ja murhautti hänet ydinsäteilyllä.
19408
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 19

Vanhimmat

Manner tuomittiin salaliitosta suomalaisten facistien kanssa vankileirille. Hän ei toiminut lapuanliikkeen nousun estämiseksi.

Yllättävän moni Venäjälle paennut suomalainen kommunisti ryhtyi 30-luvulla salaliittoon suomalaisten facistien eli lapuanliikkeen ja IKL:n kanssa.

Äänestä
  • Keksipä stallari ihan upo uuden valeen. Hyvä!

    Annahan tulla jatkoa. Vanhoihin on jo kyllästytty.

    Tosin nuokin ovat vain Stalilin propagandan toistoa.

    "Yllättävän moni Venäjälle paennut suomalainen kommunisti ryhtyi 30-luvulla salaliittoon suomalaisten facistien eli lapuanliikkeen ja IKL:n kanssa."

    Jospa kerrot muutamasta tutkijoiden todistusten kanssa. Saadaan mekin yllättyä.

    Äänestä

  • Onnittelen!! kirjoitti:

    Keksipä stallari ihan upo uuden valeen. Hyvä!

    Annahan tulla jatkoa. Vanhoihin on jo kyllästytty.

    Tosin nuokin ovat vain Stalilin propagandan toistoa.

    "Yllättävän moni Venäjälle paennut suomalainen kommunisti ryhtyi 30-luvulla salaliittoon suomalaisten facistien eli lapuanliikkeen ja IKL:n kanssa."

    Jospa kerrot muutamasta tutkijoiden todistusten kanssa. Saadaan mekin yllättyä.

    "Manner oli mukana Suomen Kommunistisen Puolueen perustamiskokouksessa Moskovassa elokuussa 1918 ja hänestä tuli puolueen toinen puheenjohtaja Yrjö Sirolan jälkeen vuonna 1920, sekä Kominternin toimeenpanevan komitean jäsen. Hän oli 1920-luvulla useaan otteeseen puoluetehtävissä Ruotsissa[3].

    Manneriin henkilöityivät SKP:n puoluejohdon tiukan puhdasoppiset linjaukset ja määräykset, joita Suomessa toimivat kommunistit pitivät usein mahdottomina ja epäkäytännöllisinä. Hän oli paennut Venäjälle vaimonsa Olga Mannerin kanssa, mutta avioliitto kriisiytyi kun hän siirtyi 1920-luvulla avoimesti elämään yhdessä rakastajattarensa Hanna Malmin kanssa, joka myös kuului SKP:n puoluejohtoon. Malmin kiihkeä äärilinja rikkoi pariskunnan välit Sirolan ja Otto-Wille Kuusisen kanssa.[3]

    Manner kävi vuosien ajan erityisesti Kuusisen kanssa taistelua SKP:n johdosta ja linjasta. 1920-luvulla hän näytti saaneen yliotteen, mutta asetelma kääntyi 1930-luvulle tultaessa, kun kyvyttömyys torjua Lapuan liikkeen nousua Suomessa saatiin sysättyä Mannerin ja Malmin syyksi. Malm hyökkäsi puoluejohtoa vastaan ja joutui rangaistustoimenpiteiden kohteeksi. Hän veti tuhoutuessaan mukanaan myös Mannerin, joka ei irtisanoutunut tarpeeksi voimakkaasti avovaimonsa esiintymisistä. Manner syrjäytettiin tärkeimmistä tehtävistään toukokuussa 1934. Hän toimi vielä Kominternin latinalaisen Amerikan asioiden esittelijänä, kunnes hänet erotettiin puolueesta ja pidätettiin heinäkuussa 1935 ja tuomittiin kymmeneksi vuodeksi pakkotyöhön.[3] Näytösoikeudenkäynnissä hänen väitettiin olleen salaliitossa suomalaisten fasistien kanssa. Manner sijoitettiin Komin tasavaltaan Uhtpetšin työleirille Uhta-Petšoraan. Saman pituisen tuomion saanut Malm joutui Solovetskin luostarisaarelle, jossa hän myöhemmin hukuttautui puroon.[5] Kaikki Mannerin teokset kiellettiin vuonna 1937.[3]

    Vankeus ja kuolema[muokkaa wikitekstiä]

    Uhtpešin leirillä suoritettiin öljynporausta, jatkokäsiteltiin öljytuotteita sekä louhittiin kivihiiltä ja radiumia. Manneria kuvattiin esimerkillisenä työntekijänä ja hänet hyväksyttiin iskurityöläiseksi. Manner kuoli leirillä 15. tammikuuta 1939, kuolintodistuksen mukaan keuhkotuberkuloosiin. Professori Aleksandr Popovin mukaan todellinen kuolinsyy olisi radioaktiivinen säteily, jota Manner sai jouduttuaan käsittelemään radiumin saastuttamaa vettä. Manner on haudattu Uhtan lähelle Tšbjun kylään.[5]

    Manner rehabilitoitiin Neuvostoliitossa virallisesti vuonna 1962. Koska hänen viimeisistä vaiheistaan ei ennen Neuvostoliiton hajoamista ja 1990-luvulla tapahtunutta Moskovan arkistojen aukemista ollut tarkkoja tietoja, Manner julistettiin Suomessa virallisesti kuolleeksi Helsingin raastuvanoikeuden päätöksellä 7. syyskuuta 1971. Hänen viralliseksi kuolinpäiväkseen määrättiin tällöin 1.1.1971.[3]"

    Äänestä

  • Näin Wikissä kirjoitti:

    "Manner oli mukana Suomen Kommunistisen Puolueen perustamiskokouksessa Moskovassa elokuussa 1918 ja hänestä tuli puolueen toinen puheenjohtaja Yrjö Sirolan jälkeen vuonna 1920, sekä Kominternin toimeenpanevan komitean jäsen. Hän oli 1920-luvulla useaan otteeseen puoluetehtävissä Ruotsissa[3].

    Manneriin henkilöityivät SKP:n puoluejohdon tiukan puhdasoppiset linjaukset ja määräykset, joita Suomessa toimivat kommunistit pitivät usein mahdottomina ja epäkäytännöllisinä. Hän oli paennut Venäjälle vaimonsa Olga Mannerin kanssa, mutta avioliitto kriisiytyi kun hän siirtyi 1920-luvulla avoimesti elämään yhdessä rakastajattarensa Hanna Malmin kanssa, joka myös kuului SKP:n puoluejohtoon. Malmin kiihkeä äärilinja rikkoi pariskunnan välit Sirolan ja Otto-Wille Kuusisen kanssa.[3]

    Manner kävi vuosien ajan erityisesti Kuusisen kanssa taistelua SKP:n johdosta ja linjasta. 1920-luvulla hän näytti saaneen yliotteen, mutta asetelma kääntyi 1930-luvulle tultaessa, kun kyvyttömyys torjua Lapuan liikkeen nousua Suomessa saatiin sysättyä Mannerin ja Malmin syyksi. Malm hyökkäsi puoluejohtoa vastaan ja joutui rangaistustoimenpiteiden kohteeksi. Hän veti tuhoutuessaan mukanaan myös Mannerin, joka ei irtisanoutunut tarpeeksi voimakkaasti avovaimonsa esiintymisistä. Manner syrjäytettiin tärkeimmistä tehtävistään toukokuussa 1934. Hän toimi vielä Kominternin latinalaisen Amerikan asioiden esittelijänä, kunnes hänet erotettiin puolueesta ja pidätettiin heinäkuussa 1935 ja tuomittiin kymmeneksi vuodeksi pakkotyöhön.[3] Näytösoikeudenkäynnissä hänen väitettiin olleen salaliitossa suomalaisten fasistien kanssa. Manner sijoitettiin Komin tasavaltaan Uhtpetšin työleirille Uhta-Petšoraan. Saman pituisen tuomion saanut Malm joutui Solovetskin luostarisaarelle, jossa hän myöhemmin hukuttautui puroon.[5] Kaikki Mannerin teokset kiellettiin vuonna 1937.[3]

    Vankeus ja kuolema[muokkaa wikitekstiä]

    Uhtpešin leirillä suoritettiin öljynporausta, jatkokäsiteltiin öljytuotteita sekä louhittiin kivihiiltä ja radiumia. Manneria kuvattiin esimerkillisenä työntekijänä ja hänet hyväksyttiin iskurityöläiseksi. Manner kuoli leirillä 15. tammikuuta 1939, kuolintodistuksen mukaan keuhkotuberkuloosiin. Professori Aleksandr Popovin mukaan todellinen kuolinsyy olisi radioaktiivinen säteily, jota Manner sai jouduttuaan käsittelemään radiumin saastuttamaa vettä. Manner on haudattu Uhtan lähelle Tšbjun kylään.[5]

    Manner rehabilitoitiin Neuvostoliitossa virallisesti vuonna 1962. Koska hänen viimeisistä vaiheistaan ei ennen Neuvostoliiton hajoamista ja 1990-luvulla tapahtunutta Moskovan arkistojen aukemista ollut tarkkoja tietoja, Manner julistettiin Suomessa virallisesti kuolleeksi Helsingin raastuvanoikeuden päätöksellä 7. syyskuuta 1971. Hänen viralliseksi kuolinpäiväkseen määrättiin tällöin 1.1.1971.[3]"

    Hieno ura komukalle, kuoli kuten koiran kuuluukin kuolla.

    Äänestä

  • näin se on kirjoitti:

    Hieno ura komukalle, kuoli kuten koiran kuuluukin kuolla.

    Tuossa paskaläävässä raha todella olikin arvotonta. Sitähän se sosialistina halusi.

    Äänestä

  • Varastiko se sut siittäneen jätöksen izbasta Pravdan. Se mokoma. Pravdahan korvasi vessapaperin.

    Äänestä

  • Näin Wikissä kirjoitti:

    "Manner oli mukana Suomen Kommunistisen Puolueen perustamiskokouksessa Moskovassa elokuussa 1918 ja hänestä tuli puolueen toinen puheenjohtaja Yrjö Sirolan jälkeen vuonna 1920, sekä Kominternin toimeenpanevan komitean jäsen. Hän oli 1920-luvulla useaan otteeseen puoluetehtävissä Ruotsissa[3].

    Manneriin henkilöityivät SKP:n puoluejohdon tiukan puhdasoppiset linjaukset ja määräykset, joita Suomessa toimivat kommunistit pitivät usein mahdottomina ja epäkäytännöllisinä. Hän oli paennut Venäjälle vaimonsa Olga Mannerin kanssa, mutta avioliitto kriisiytyi kun hän siirtyi 1920-luvulla avoimesti elämään yhdessä rakastajattarensa Hanna Malmin kanssa, joka myös kuului SKP:n puoluejohtoon. Malmin kiihkeä äärilinja rikkoi pariskunnan välit Sirolan ja Otto-Wille Kuusisen kanssa.[3]

    Manner kävi vuosien ajan erityisesti Kuusisen kanssa taistelua SKP:n johdosta ja linjasta. 1920-luvulla hän näytti saaneen yliotteen, mutta asetelma kääntyi 1930-luvulle tultaessa, kun kyvyttömyys torjua Lapuan liikkeen nousua Suomessa saatiin sysättyä Mannerin ja Malmin syyksi. Malm hyökkäsi puoluejohtoa vastaan ja joutui rangaistustoimenpiteiden kohteeksi. Hän veti tuhoutuessaan mukanaan myös Mannerin, joka ei irtisanoutunut tarpeeksi voimakkaasti avovaimonsa esiintymisistä. Manner syrjäytettiin tärkeimmistä tehtävistään toukokuussa 1934. Hän toimi vielä Kominternin latinalaisen Amerikan asioiden esittelijänä, kunnes hänet erotettiin puolueesta ja pidätettiin heinäkuussa 1935 ja tuomittiin kymmeneksi vuodeksi pakkotyöhön.[3] Näytösoikeudenkäynnissä hänen väitettiin olleen salaliitossa suomalaisten fasistien kanssa. Manner sijoitettiin Komin tasavaltaan Uhtpetšin työleirille Uhta-Petšoraan. Saman pituisen tuomion saanut Malm joutui Solovetskin luostarisaarelle, jossa hän myöhemmin hukuttautui puroon.[5] Kaikki Mannerin teokset kiellettiin vuonna 1937.[3]

    Vankeus ja kuolema[muokkaa wikitekstiä]

    Uhtpešin leirillä suoritettiin öljynporausta, jatkokäsiteltiin öljytuotteita sekä louhittiin kivihiiltä ja radiumia. Manneria kuvattiin esimerkillisenä työntekijänä ja hänet hyväksyttiin iskurityöläiseksi. Manner kuoli leirillä 15. tammikuuta 1939, kuolintodistuksen mukaan keuhkotuberkuloosiin. Professori Aleksandr Popovin mukaan todellinen kuolinsyy olisi radioaktiivinen säteily, jota Manner sai jouduttuaan käsittelemään radiumin saastuttamaa vettä. Manner on haudattu Uhtan lähelle Tšbjun kylään.[5]

    Manner rehabilitoitiin Neuvostoliitossa virallisesti vuonna 1962. Koska hänen viimeisistä vaiheistaan ei ennen Neuvostoliiton hajoamista ja 1990-luvulla tapahtunutta Moskovan arkistojen aukemista ollut tarkkoja tietoja, Manner julistettiin Suomessa virallisesti kuolleeksi Helsingin raastuvanoikeuden päätöksellä 7. syyskuuta 1971. Hänen viralliseksi kuolinpäiväkseen määrättiin tällöin 1.1.1971.[3]"

    "Manner rehabilitoitiin Neuvostoliitossa virallisesti vuonna 1962. Koska hänen viimeisistä vaiheistaan ei ennen Neuvostoliiton hajoamista ja 1990-luvulla tapahtunutta Moskovan arkistojen aukemista ollut tarkkoja tietoja, Manner julistettiin Suomessa virallisesti kuolleeksi Helsingin raastuvanoikeuden päätöksellä 7. syyskuuta 1971. Hänen viralliseksi kuolinpäiväkseen määrättiin tällöin 1.1.1971.[3]""

    Siellähän sitä rehabilioitavaa riitti. Stalin tappoi käytännössä kaikki suomalaiset etnisessä puhdistuksessa 1937-1938. Venäjällä erotettiin karjalaiset ja suomalaiset omaksi etnisiksi ryhmiksi ja suomalaiset ammuttiin. Kumma juttu on , että palstan punikit haluavat salata tämän.

    Kullervo Manner varmasti ansaitsi kohtalonsa, mutta mukana meni monta hyväuskoista hyvää miestä, jotka olivat vain hairahtuneet. Unelmavaltio huolehti faneistaan niskalaukauksella.

    Äänestä

  • kuopan reunalla kirjoitti:

    "Manner rehabilitoitiin Neuvostoliitossa virallisesti vuonna 1962. Koska hänen viimeisistä vaiheistaan ei ennen Neuvostoliiton hajoamista ja 1990-luvulla tapahtunutta Moskovan arkistojen aukemista ollut tarkkoja tietoja, Manner julistettiin Suomessa virallisesti kuolleeksi Helsingin raastuvanoikeuden päätöksellä 7. syyskuuta 1971. Hänen viralliseksi kuolinpäiväkseen määrättiin tällöin 1.1.1971.[3]""

    Siellähän sitä rehabilioitavaa riitti. Stalin tappoi käytännössä kaikki suomalaiset etnisessä puhdistuksessa 1937-1938. Venäjällä erotettiin karjalaiset ja suomalaiset omaksi etnisiksi ryhmiksi ja suomalaiset ammuttiin. Kumma juttu on , että palstan punikit haluavat salata tämän.

    Kullervo Manner varmasti ansaitsi kohtalonsa, mutta mukana meni monta hyväuskoista hyvää miestä, jotka olivat vain hairahtuneet. Unelmavaltio huolehti faneistaan niskalaukauksella.

    Suomalaisten retoriikassa kyse on maanpettureista, joten mitän syytä sääliin ei sinänsä ole, miehet jotka pettivät isänmaansa ansaitsivat kohtalonsa.

    Äänestä

  • Itse näkisin mannerheimin suurempana maanpetturina ja miiehenä joka tapatti suomalaisia bolsevikki vihassaan.trotskihan oli p.e.svinhuvudille lähettämässään viestissä sanonut venäjän vetävän heti säiden salliessa joukkonsa siis vanhat tsaarin aikaiset mi8ehitysjoukot pois ja etteivät nämä luovuta aseitaan eivätkä osallistu suomenh sisäisiin taislteluihin.myös brest-litovskin rauhanneuvotteluissa oli sovittu tästä.svinhuvud laittoi viestin eteenpäin mannerheimille joka vaikeni viestistä ja jatkoi maanviljelijä armeijan värväämistä muka vapaussotaan venäläisiä vastaan.mannerheimhan halusi tosiasissa palauttaa suomen tsaari venäjän alaisuuteen ja oli bolsevikkeja vastaan tästä syystä ja jopa niin paljon että joutui jossain vaiheessa epäsuosioon suomen oikeiston sen osan kanssa joka havitteli suomeen saksalaista kuningasta.siltä meidät pelasti ensimmäisen maailmansodan lopputulos vaikka suomi sitten saksan vasalliksi joutuikin.kannattaa lukea noita juttuja pikkasen eikä vaan kirjotella niin että lukija voi melkeen nähdä rään lentävän näitä juttuja heitellessä ! :)

    Äänestä

Olikohan Mannerissan ryssän verta. Suomen valtion kassan varastaminen oli varsin venäläinen teko.

Äänestä
  • jaajaa ketku mieheksi

    Äänestä

  • ketku mikä ketku kirjoitti:

    jaajaa ketku mieheksi

    Eikös tuo enimmäkseen ollut Itä-Karjalassa hommissa. Tuskin se siellä rahaa tarvitsi.

    Äänestä

  • tiedä pärjäsikö siel kirjoitti:

    Eikös tuo enimmäkseen ollut Itä-Karjalassa hommissa. Tuskin se siellä rahaa tarvitsi.

    Ketku tai ei niin kyllä polla säteili.

    Äänestä

  • säteilevä tyyppi kirjoitti:

    Ketku tai ei niin kyllä polla säteili.

    Kyllä sillä oli vintti pimee.

    Äänestä

  • näin on kirjoitti:

    Kyllä sillä oli vintti pimee.

    mutta kuoli säteilevänä

    Äänestä

suomen pankin rahanpainojoneet kai siirrettiin viipuriin joka oli silloin suomen suurimpia kaupunkeja ja punaisten "pääkaupunki"joka oli ainoa kaupunki josta taisteltiin pitemmän aikaa eli noin 3kk.kansalaissota myös alkoi sieltä viilari anderssonin surmasta josta se rupesi eskeloitumaan joitain aikoja ennekuin se julistettiin alkaneeksi.mitä tulee mannerin kansalaisuuteen tai verenperintöön niin kannattaa ehkä tutkia ennemminkin näitten suomen herrojen sukutauluja esim mannerheimin.koko yläluokamme on riistäjiä joistain muista maista ,ruotsista,saksasta,venäjältä jne...suosittelen lämpimästi historiaan tutustumista :)

Äänestä
  • 1 Suomen Pankin koneita ei siirretty mihinkään. Ne olivat punaisten käytössä.
    Kultavarat siirrettiin ennen sotaa Kuopioon, missä jäivät valkoisten haltuun.

    2. Punaisten pääkaupunki oli Helsinki. Viipuri oli lyhytaikainen pakopaikka huhtikuussa 1918.

    3. Ensimmäinen aseellinen taistelu käytiin 9.1., Sipoon Nikkilässä.
    Viipurissa oli punaisten ja valkoisten selkkaus 19. tammikuuta 1918. Varsinainen sota alkoi kuitenkin Pohjanmaalla.

    4. Suomen aatelistolla on verenperintöä useista maista, mutta se oli pääasiassa Ruotsista ja Suomesta peräisin.

    "...suosittelen lämpimästi historiaan tutustumista :) "

    Aloita itsestäsi. Tiedot ovat täyttä pötyä..

    Äänestä

  • Oletko "mannerinpuolella" tutustunut historiaan Sirolaopistossa.

    Äänestä

  • vain asiallisten tutkimusten kautta.

    Siksi on suurta hupia oikoa punikkien valeita.

    Tuo "mannerinpuolella" ei ole tutustunut historiaan missään.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


typeryksen kuolema kirjoitti:

Kullervo Manner halusi olla Heim eli Maannerheim ja jonkinlainen satraappi. Hän kiihotti roskaväkeä liittymään hänen koplaansa ja kehuskeli sen olevan armeija. Kun rosvoille kävi huonosti, hän ryhtyi piileksimään ja pakeni Neuvosto- Venäjälle. Lopulta Stalin pani tuonkin typeryksen vankileirille ja murhautti hänet ydinsäteilyllä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu