http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=890003
http://cc.oulu.fi/~jek/kutu8.html
Lainaus edellisestä:
_Oma tutkimukseni
Tutkimukseni oli ennenkaikkea laadullinen, teemahaastattelujen analyysiin perustuva tutkimus. Haastattelin kaikkiaan neljääkymmentä ihmistä, joista yhdeksän oli miehiä - 31 oli naisia. 30 haastateltavaa oli syntynyt 1970- tai 1980-luvulla, loput 50- ja 60-luvuilla. Täten valtaosa haastateltavistani oli varsin nuoria, alle kolmekymppisiä silloin kun tein haastattelut 1999.
Vanhempia biseksuaaleja voi olla vaikeaa tavoittaa tällaista nimenomaan biseksuaalisuuteen keskittyvää tutkimusta varten. Vanhemmissa ikäluokissa ei-heteroseksuaalisuus on ollut siinä määrin tabu, että keski-ikäiset biseksuaalit eivät välttämättä uskaltaudu haastateltaviksi tai välttävät itsensä määrittelyä biseksuaaliksi huolimatta siitä, että heillä saattaa olla kokemuksia tai tunteita sekä eri että samaa sukupuolta oleviin ihmisiin. Lisäksi ne muutamat keski-ikäiset haastateltavat, joita haastattelin, luonnehtivat biseksuaalisuutta ongelmalliseksi useammin kuin nuoret biseksuaalit.
Jotkut haastateltavista sanoivat, että he olivat suoranaisesti kärsineet omasta biseksuaalisuudestaan ja etsineet siihen jopa psykiatrista hoitoa. Biseksuaalisuuden kokeminen ongelmallisena vanhimmassa informanttiryhmässä selittyy suurelta osin yhteiskunnallisella ilmapiirillä: vanhin informanttiryhmä on elänyt suuren osan elämästään aikana, jolloin homoseksuaaliset teot on luokiteltu rikokseksi tai sairaudeksi. Samansukupuolinen haureushan poistettiin rikoslaista vuonna 1971 ja homoseksuaalisuus sairausluokituksesta 1981. Samaa sukupuolta olevien välinen seksuaalisuus oli suomalaisessa yhteiskunnassa tabu pitkälle 1990-luvulle asti myös kehotuskieltolain vuoksi. Kehotuskieltolakiin oli kirjattu, että toista ihmistä ei saa kehottaa homoseksuaalisuuteen, mikä tarkoitti käytännössä sitä, että homoseksuaalisuudesta ei saanut puhua julkisuudessa. Siten yhteiskunnan kielteinen asennoituminen samaa sukupuolta olevien väliseen seksuaalisuuteen on vaikuttanut vanhimman informanttiryhmän identiteettikehitykseen varsin suuressa määrin.
________________
"[O]ngelmallisinta on se, niinkun et mitä-mitä mä teen tällä [biseksuaalisuudella] perkele, et siis se, et se, et on on semmonen asia, joka niinkun... puristaa jollain tapaa, ja sitten kuitenkaan niinku, sanotaan niinku tämmöses, niinku tämmöses, tämmöses sosiaalises, esimes moraalises ja eettisessä kontekstissa niin, niin ei ookkaan sille tilaa, niin, niin siinä on tietysti juuri se ristiriita, on se mikä jäytää niinku helvetisti välillä että mitä saatanaa mä tälle teen..." (Marita, 1955.)
jatkuu linkissä...
http://cc.oulu.fi/~jek/kutu8.html
Lainaus edellisestä:
_Oma tutkimukseni
Tutkimukseni oli ennenkaikkea laadullinen, teemahaastattelujen analyysiin perustuva tutkimus. Haastattelin kaikkiaan neljääkymmentä ihmistä, joista yhdeksän oli miehiä - 31 oli naisia. 30 haastateltavaa oli syntynyt 1970- tai 1980-luvulla, loput 50- ja 60-luvuilla. Täten valtaosa haastateltavistani oli varsin nuoria, alle kolmekymppisiä silloin kun tein haastattelut 1999.
Vanhempia biseksuaaleja voi olla vaikeaa tavoittaa tällaista nimenomaan biseksuaalisuuteen keskittyvää tutkimusta varten. Vanhemmissa ikäluokissa ei-heteroseksuaalisuus on ollut siinä määrin tabu, että keski-ikäiset biseksuaalit eivät välttämättä uskaltaudu haastateltaviksi tai välttävät itsensä määrittelyä biseksuaaliksi huolimatta siitä, että heillä saattaa olla kokemuksia tai tunteita sekä eri että samaa sukupuolta oleviin ihmisiin. Lisäksi ne muutamat keski-ikäiset haastateltavat, joita haastattelin, luonnehtivat biseksuaalisuutta ongelmalliseksi useammin kuin nuoret biseksuaalit.
Jotkut haastateltavista sanoivat, että he olivat suoranaisesti kärsineet omasta biseksuaalisuudestaan ja etsineet siihen jopa psykiatrista hoitoa. Biseksuaalisuuden kokeminen ongelmallisena vanhimmassa informanttiryhmässä selittyy suurelta osin yhteiskunnallisella ilmapiirillä: vanhin informanttiryhmä on elänyt suuren osan elämästään aikana, jolloin homoseksuaaliset teot on luokiteltu rikokseksi tai sairaudeksi. Samansukupuolinen haureushan poistettiin rikoslaista vuonna 1971 ja homoseksuaalisuus sairausluokituksesta 1981. Samaa sukupuolta olevien välinen seksuaalisuus oli suomalaisessa yhteiskunnassa tabu pitkälle 1990-luvulle asti myös kehotuskieltolain vuoksi. Kehotuskieltolakiin oli kirjattu, että toista ihmistä ei saa kehottaa homoseksuaalisuuteen, mikä tarkoitti käytännössä sitä, että homoseksuaalisuudesta ei saanut puhua julkisuudessa. Siten yhteiskunnan kielteinen asennoituminen samaa sukupuolta olevien väliseen seksuaalisuuteen on vaikuttanut vanhimman informanttiryhmän identiteettikehitykseen varsin suuressa määrin.
________________
"[O]ngelmallisinta on se, niinkun et mitä-mitä mä teen tällä [biseksuaalisuudella] perkele, et siis se, et se, et on on semmonen asia, joka niinkun... puristaa jollain tapaa, ja sitten kuitenkaan niinku, sanotaan niinku tämmöses, niinku tämmöses, tämmöses sosiaalises, esimes moraalises ja eettisessä kontekstissa niin, niin ei ookkaan sille tilaa, niin, niin siinä on tietysti juuri se ristiriita, on se mikä jäytää niinku helvetisti välillä että mitä saatanaa mä tälle teen..." (Marita, 1955.)
jatkuu linkissä...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Verratkaa Suomen entistä lakikäytäntöä nyky-Venäjän lainsäädäntöön Putinin kaudella!
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288452161173.html
"Pietariin tiukan homovastainen laki - sakot pelkästä hellyydestä... linkki IS 2012.
-----------____________------------
http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/Moskova vahvisti: Homovastainen laki on voimassa talvikisoissa-6707
Moskova vahvisti: Homovastainen laki on voimassa talvikisoissa
Ilkka Luukkonen
13.8.2013 klo 10:09 (päivitetty 13.8.2013 klo 10:10)
"Ei-perinteisiä seksisuhteita edustavat ihmiset" voivat osallistua kisoihin, kunhan eivät kerro taustastaan lapsille.
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
voimassa myös Sotshin talviolympialaisten aikaa helmikuussa 2014. Uusi laki kieltää levittämästä lapsille "propagandaa ei-perinteisistä seksuaalisuhteista".
Sisäministeriön tiedotteen mukaan lainvalvojilla ei ole mitään homosuhteita vastaan, kunhan niihin ei sisälly provokaatioita lapsia kohtaan ja kunhan tekijät osallistuvat olympialaisiin rauhanomaisesti, kertoo Ria Novosti -lehti.
Kansainvälinen olympiakomitea ehti aiemmin kesällä ilmoittaa saaneensa vahvistuksen, että laki ei koske Sotshin talvikisoihin osallistuvia urheilijoita.
Venäjän olympiakomitean puheenjohtaja Aleksander Zhukov sanoo, että lain teksti on selvä.
– Jos henkilö ei esittele näkemyksiään lasten läsnä ollessa, häntä vastaan ei kohdisteta mitään toimia. Ei-perinteisiä seksisuhteita edustavat ihmiset voivat osallistua kilpailuihin esteettä ja vailla pelkoa turvallisuudestaan