ei tartte auttaa

Jos ostaa ennemmin kalliin puhelimen leluksi kuin auttaa nälästä kärsivää lähimmäistään, kertoo se, että hengen hedelmät eli lähimmäisenrakkaus puuttuu. Voi tietysti hyvällä syyllä miettiä, onko usko vain kuollutta uskonnollisuutta. Kyse voi olla myös ylpeydestä, että minä olen omalla työlläni ja lahjakkuudellani nämä itse hankkinut ja minulla on oikeus kaikkeen tähän. Asia ei ole näin, vaan kaikki on Jumalan lahjaa, sinulla ei ole mitään, jos ei Jumala anna. Lahjakkuuskin on sinulle annettu, että palvelisit sillä Jumalaa ja lähimmäistäsi toki itsesi lisäksi.

Psalmit 24:1

1. Daavidin virsi. Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja
ne, jotka siinä asuvat.

saarnaajalla en useampi autokin ikkunan alla, mokkejä huviloita ym ym. mutta saarnaaja onki eksynyt, sillä rahasta ja mammonasta on tullut hänelle palvonnan kohde

Tsot tsot kateudelle. Nyt polvillenne rukoilemaan syntejänne anteeksi. Vain omia sellaisia lähinnä.
Mitä teille kuuluu muiden omaisuus?

En tiedä onko tämä vain sitten helluntailaisten ongelma, että auteta. Luulen että asia on sama myös muihin kristillisiin kirkkokuntiin osoitettava. Mitä avustussummaan, lähettien lukumäärään voidaan verrata niin helluntaiherätyksellä on paljon enemmän lähetys- ja kehitysaputyöntekijöitä suhteessa jäsenmäärään kuin esim. luterilaisella kirkolla.
Alkuseurakunnassa jaettiin jopa koko omaisuus tarvitsevien kesken. Oli myös pariskunta Ananias ja Safira, jotka eivät halunut jakaa kaikkea vaan piilottivat osan itsellään. No synti tuli siinä, että he salasivat ja yrittivät tekeytyä yhtä anteliaiksi kuin kanssavaeltajansa. Luvussa saa käsityksen, että Jumalan edessä he olisivat saaneet pitää tuon piilotetun osan itsellään hyvällä omallatunnnolla. Iloista antajaa Jumala rakastaa. Jos omaisuus on rehellisesti hankittu, niin sen saa pitää ja ostaa sitten vaikka uuden kännykän. Herra on kyllä luvannut palkita ne jotka runsaasti auttavat, uhraavat ja satsaavat envankeliumin työhön.
Usein on kyllä niin, että kun Herralle uhraa, niin uhrattavaa kertyy vain entistä enemmän ja elämässä on siunus. Rahat vain yksinkertaisesti riittää, vaikka tulot eivät lisäänny: käyttötarvikeet kestävät. terveys on hyvä, ei tule yllätysmenoja, saa itse ilmaiseksi ruokaa: joku vain tuo. Olen saanut tätä itsekkin kokea.

MIisi meidän pitää "jakaa" lähimmäisen omaisuutta, kun olemme vastuussa vain siitä mitä itsellämme on? Kuitenkin asiaa on hyvä pysähtyä meidän jokaisen kohdallamme miettimään?
Muuten kännykkäni on yli kuusi vuotta vanha, uinut WC-pöntössä 10 min., päältä maali on kulunut, akku alkaa olla lopussa? Joten ei taitas olla synti, jos lankeaisin taas puhelinmyyjän halpaan ja vaihtaisin operaattoria ja saisin kytkykaupassa uuden puhelimen. Niin kävi silloin kuusi vuotta sitten. Kalliimmaksi vaihto tuli.

Hyvä aloitus, joka panee miettimään. Tärkeitä asioita on vähän ja kun meillä on se välttämätön niin annetaan ylimääräinen tarvitsevalle.

Suokoon hyvä Jumala, että me tänä mammonan mahdin aikakautena saisimme armahtavan ja lempeän mielen niin, että antaisimme puutetta kärsivälle.