Alla oleva linkki vie aiheeseen:
"Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta 2008-2011. Haastettu kirkko. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2008-2011, tulevaisuusvaliokunnan mietintö 1/2013 kirkkohallituksen esityksestä 9/2012"
http://kappeli2.evl.fi/kkoweb.nsf/c7f32a5129224528c2256dba002d78f0/40fd3248da0a5619c2257b6b004b3ecf?OpenDocument
Monelle se on turhan kuiva luettavaksi, mutta se paljastaa hyvin minkälaisina kirkon terävin johto näkee kirkon mahdollisuudet ja uhat.
Siitähän voi nauttia myös pienempinä annoksina;-)
"Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta 2008-2011. Haastettu kirkko. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2008-2011, tulevaisuusvaliokunnan mietintö 1/2013 kirkkohallituksen esityksestä 9/2012"
http://kappeli2.evl.fi/kkoweb.nsf/c7f32a5129224528c2256dba002d78f0/40fd3248da0a5619c2257b6b004b3ecf?OpenDocument
Monelle se on turhan kuiva luettavaksi, mutta se paljastaa hyvin minkälaisina kirkon terävin johto näkee kirkon mahdollisuudet ja uhat.
Siitähän voi nauttia myös pienempinä annoksina;-)
Vastaukset 8
Vanhimmat
On siellä tahatonta huumoriakin.
Sivulla 6: "Uskontokasvatus ei rajoita kasvavan ja aikuisuuteen siirtyvän ihmisen itsemääräämisoikeutta, vaan antaa välineitä oman katsomuksen muodostamiseen. Uskontokasvatuksen laiminlyöminen sen sijaan synnyttää uskontosokeutta ja jättää käsitykset uskonnosta pinnallisten mielikuvien ja jopa ennakkoluulojen tasolle."
Missä oli se huumori? Minusta tuo teksti on täyttä asiaa.
Kun ihmiseen syötetään satua suurena totuutena jo lapsuudesta alkaen, niin on aivan kornia väittää, että annettaisiin välineitä oman katsomuksen muodostamiseen!
Harhaiselle kaikki harhoja tukevat väitteet ovat täyttä asiaa vaikka ne olisivat kuinka ristiriitaisia ja totuudenvastaisia.
Ainakin siinä oli tiedostettu, että kirkon kannalta se haastava ikä on juuri tuossa 18 ja risat korvilla, kun täysi-ikäinen saa erota kirkosta ja usein sen tekeekin.
Tuohon ikäryhmään liittyy tavallisesti muuttoa kotoa, lähtö ehkä toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja työn perään. Uudessa ympäristössä uuteen seurakuntayhteyteen ei helposti loksahdeta. Jos kotinurkilla kirkko ja kaverit olivat luontevasti lähellä, uudella, yleensä urbaanilla asuinseudulla näin ei ole.
Kun seurakunnan yhteisöllinen merkitys katoaa, ei pelkkä vahva uskonvakaumus monellekaan riitä kirkon jäsenenä pysymiseen. Vahvasti vakaumuksellisia kirkon jäsenistä on vain pieni osa.
Kirkko voi jopa hyötyä siitä että eroamisikää laskettaisiin. Jos se olis vaikka 15 v. niin silloin vois monelta jäädä eroamatta, eikä ehkä tulis sitte erotuks 18 v-näkään kun se ei lis enää mikään rajapyykki, vapauden, itsemäärräämisoikeuden tuoja.
Nyt ku se raja on 18 v. niin siihen mennessä on jo järki kehittynyt ja paine erota noussu kovaksi, sitä 18-v synttäriä oikein odottaa et pääsee eroomaan kirkosta.
Saatat olla hyvinkin oikeassa, vaikka ateistina minun tehtäväni ei varmaan ole neuvoa kirkkoa menestymään.
18 vuoden iän rajapyykkiin mahtuu niin paljon aikuistumista ja itsenäistymistä, että siinä samassa monet aikustuvat ja itsenäistyvät myös ulos seurakuntayhteydestä.
Tuskinpa tuo laskisi eroajien kokonaismäärää koska kirkon oppi nyt vaan on nykyään niin patologisen selkeästi out of tune modernissa yhteiskunnassa vallitsevien näkemysten kanssa.
Kirkkohan nyt selvittää miten se saisi 10-14 vuotiaat paremmin hanskaansa mutta vaikka jotain ymmärtäisivät, niillä ei ole resursseja muuttaa toimintaansa kovinkaan paljon.
Tuo ripari-ikäistä nuorempi ryhmä, vaatii nimittäin ihan toisenlaista materiaalia ja otetta ja henkilkökunnan kouluttaminen siihen vie rutkasti resursseja, eikä onnistumisesta ole minkäänlaisia takeita.
Viiden vuoden kuluttua kirkossa on 5% vähemmän jäseniä ja kustannustaso on noussut x-prosentteja ja kun kirkko on silloin selvästi kriisiintyneempi kuin nyt, ei vaan jakseta!
Ja hyvä niin!