Miten on, hiipuuko teho vääjäämättä? Olen vuosia käyttänyt Lamictalia nopeasykliseen bipoon ja voinut hyvin. Hiljalleen on ilmennyt masennusjaksoja, hyvin lyhyitä ja myös maniapyrähdyksiä. Minulle on kokeiltu 14 eri lääkettä/yhdistelmää ja kammoan ajatustakin uusista lääkekokeiluista. Pelkään, jotta nyt 40-vuotiaana menee jälleen elämä sekaisin..
Kauan lääkkeitä käyttäneet
Pelottava mieli
14207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Totta kai. Sitä kutsutaan toleranssiksi. SSRI:llä tehon täyttä katoamista kutsutaan poop-out ilmiöksi, joka johtaa pakkovieroitukseen. Toleranssin kehittyminen koskee kaikkia aineita nikotiinista ja alkoholista aina bentsoihin ja heroiiniin.
Eikö toleranssi olekaan sitä, jotta aina joutuu ottamaan suuremman annoksen lääkettä saadakseen siitä tehoa? Olen käyttänyt jo vuosia Lamictalia 200 mg/vrk joten onko tässäkin kyse toleranssista? Tällä logiikalla annoksen kasvattaminen voisi tuoda tehon takaisin. Joksikin aikaa..
----Toleranssin kehittyminen koskee kaikkia aineita nikotiinista ja alkoholista aina bentsoihin ja heroiiniin. ----
Minä olen käyttänyt kääkkeitä 1980-luvun puolivälistä saakka ja annosmäärä ei ole kasvanut.
Ei siis kannata yleistää. Lääkkeet voivat jossain tilanteessa olla tarpeen loppuelämän ajan siinä kuin somaattisella puolellekin.
Tuosta psyykenlääkkeiden syömisestä loppuelämän ajan sanon vain,että on kumma,kun lääkärit eivät meinaa millään uskoa,että ihminen voi todellakin pärjätä ilman psyykenlääkkeitä loppuelämän ajan heidän diagnoosistaan huolimatta.
Väärin. OCD-häiriöön sekä syömishäiriöihin ainut apu on fluoksetiini joka lievittää oireita.
terv. 30 v sairastanut, omakohtaisesti asian kokenut
Ja paskat on. En tietenkään kiellä elämästä moisessa harhassa, jos niin koet lohduttavaksi.
Voisitko siirtyä bipo-palstalle takaisin väheksymästä toisten kokemuksia? Et, koska olet nähtävästi itseriittoinen typerys kuten bipot yleisesti ottaen.
Mene purkamaan jonnekin muualle, vaikka epäpätevään lääkäriisi vihantunteitasi. Mitä edellinen kirjoittaja on sinulle tehnyt??
Minulle lääkäri on kyllä sanonut, että voin koittaa olla ilmankin. Siksi kokeilin, jo kahdesti, pärjäisinkö ilman. Ei ollut hyvä idea ollenkaan. Lamictal on ollut hyvä lääke ja on karmivaa jos täytyy ruveta uutta lääkettä etsiskelemään. Mutta jos teho hiipuu, mikäs siinä auttaa.
Haluatko kertoa mitä tapahtui, kun vähensit lääkitystä.
Jatkuvassa käytössä kaikilla vaikutus ei heikkene samalla tavalla, jos ollenkaan. Jotkut, kuten ylempänä joku kertoi, ovat käyttäneet samaa annosta koko elämänsä ja kokevat saavansa saman hakemansa hyödyn edelleen. Tuntuva toleranssin kehittyminen on kuitenkin varmasti yleisemmin tuleva kehitys.
Litoa vaan. Kyllä pitäisi pysyä maniat poissa. Masiksista niin väliä.
En suostu edes kokeilemaan litiumia, on sitä joskus tarjottu. Koska en ole enää suljetulla osastolla, päätän itse mitä lääkkeitä otan. Suljetulta osastolta päästessä mulla oli käytössä 6 lääkettä ja niistä omin lupineni hitaasti vierottauduin.
Kovasti jaksoi psykiatrit litiumia lobata, mutta en taipunut enkä taivu. Lamictal on riittänyt ja nyt huolettaa tulevaisuus. Neurolepteihin en koske enää pitkällä tikullakaan. Lähimuisti heikkeni huomattavasti kun niitä pakotettiin syömään ja elin kuin vammainen pingviini, vaapuin huoneesta toiseen ja muuhun en kyennyt.
Kuinka kauan käytit neuroleptejä? Miten kauan vieroittauduit niistä? Entä eikö sinulle tullut vieroitusoireena psykoosia,joka monille tulee?
Kaikille lääkkeille ei toleranssia kehity. Mä olen myös syöny pitkään lamia samalla annostuksella. Jos on tullu huonoja kausia, niin on määrätty hetkeksi toista lääkettä lisäksi. Se on kuitenki vähennetty pois kun olo on parantunu.
Voi kunpa palaisit vielä tähän keskusteluun. Mitä sulle on määrätty väliaikaisesti Lamictalin oheen?
Mulla tuli neuroleptien lopetuksen yhteydessä psykoottinen masennus, mutta sitkittelin perheen ja psykiatrian poliklinikan lääkekoktailien avulla tolpilleni. Olin kait vuosikausia popsinut neuroleptejä, olin vaan niin apaattinen etten kyennyt edes selvittämään, mitä kaikkea mulle yhtäaikaa määrättiin. Monen vuoden sumujakso, mistä ei selkeitä mielikuvia ja nyt sitte jäänyt nämä muistamisen ongelmat.