Kerran pelastettu, aina pelastettu

1. Joh. 2: 19. Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme.

Meidän kanssamme voi olla, olematta yhtä (yhtä Henkeä) kanssamme. Läsnäollessa ristin tie ja elämän tie tulevat tutuksi, mutta uudestisyntymästä ei puhuta mitään. Uskonnollisuus ei pelasta.

jan-hus kirjoitti:

1. Joh. 2: 19. Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme.

Meidän kanssamme voi olla, olematta yhtä (yhtä Henkeä) kanssamme. Läsnäollessa ristin tie ja elämän tie tulevat tutuksi, mutta uudestisyntymästä ei puhuta mitään. Uskonnollisuus ei pelasta.

Lue lisää

Jos joistakuista sanotaan, että he ovat päässeet Jeesuksen tuntemisen kautta saastutuksia pakoon ja että he olivat tulleet tuntemaan totuuden tien, niin kyseessä täytyy olla uskoon tulleet. Maailma ei Jeesusta tuntenut. Jeesus sanoi maailman ihmisistä: "He eivät tunne Isää, eivätkä minua" (Joh.16:3). Uskovat vain tuntevat.

jan-hus kirjoitti:

1. Joh. 2: 19. Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme.

Meidän kanssamme voi olla, olematta yhtä (yhtä Henkeä) kanssamme. Läsnäollessa ristin tie ja elämän tie tulevat tutuksi, mutta uudestisyntymästä ei puhuta mitään. Uskonnollisuus ei pelasta.

Lue lisää

"4 Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.
5 Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.
6 Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat."

Eikä kyse suinkaan ollut siitä, että he olisivat Jeesuksen valinneet, vaan Jeesus valitsi heidät, kuten muutama jae myöhemmin sanoi;

"16 Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi."

Mutta SILTI Jeesus painotti uudelleen ja uudelleen heitä PYSYMÄÄN Hänessä!

Näet ei ihminen itse voi pelastusta ansaita, ei Kristusta itse valita, vaan se on yksin Jumala joka ihmisen Herran luokse vetää ja Totuuden paljastaa, uskon synnyttää!
Mutta nyt PELASTUKSESSA olessamme me ihmiset voimme kyllä HYLJÄTÄ sen ja kääntyä pois. Ihminen EI näet omassa voimassaan kykene vanhurskauden tekoihin so. uskomaan Jumalaan, mutta ei-vanhurskauteen kylläkin so. Kääntymään pois, hylkäämään, valitsemalla maailman uudestaan jne jne. Niitä ihminen omassa voimassaan on aina kyennyt ja kykenee tekemään. Vapaassa tahdossaan valitsemaan niin hyvän kuin pahan.

Mutta todelliseen vanhurskauden tekoon ihminen ei omassa voimassaan kykene ja se on, uskomaan Herraan Jeesukseen!

Näin ollen se on Jumala joka synnyttää ihmisessä uskon, valitsee ihmisen ja tuo Herran tykö, ihminen sen sijaan valitsee sen, hylkääkö Hän sen tahi eikö. Pysyykö hän tahi eikö pysy. Rakkautta näet ei voi pakottaa.

Kerran pelastettu, aina pelastettu oppi kastuu viimeistään ihmisen omiin tekoihin. Jos sellainen oppi olisi totta, ei yksikään heistä jotka sen opin mukaan pelastuksessa ovat, koskaan ainoatakaan syntistä tekoa, ei edes ajatusta, kykenisi tekemään! Sillä yksikin synti riittää katkaisemaan yhteyden Isään ellei Kristuksen veri uskossa kätketyn anteeksiantamuksen kautta, sitä pääse pesemään.

Sillä niin kauan kun synninteon voi tehdä, on mahdollista synnin tekojen autta myös luopua Elävästä Jumalasta. Jeesus ei ainoatakaan lastaan koskaan hylkää, mutta lapsi voi kävellä pois, jättää rakastamatta...

Sen tähden Jeesus sanoi;
"9 Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; PYSYKÄÄ minun rakkaudessani.
10 JOS te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan."

Totisesti pelastettuja olemme vasta kerran kirkkaudessa ja sen päämäärän saavutamme täydellä varmuudella kunhan pysymme sillä Tiellä jonka alussa aloitimme ja uskomme loppuun asti säilytämne! Joka uskoo loppuun asti ja uskonsa loppuun asti säilyttää, pelastuu!

Huonompi puolisko kirjoitti:

Jos joistakuista sanotaan, että he ovat päässeet Jeesuksen tuntemisen kautta saastutuksia pakoon ja että he olivat tulleet tuntemaan totuuden tien, niin kyseessä täytyy olla uskoon tulleet. Maailma ei Jeesusta tuntenut. Jeesus sanoi maailman ihmisistä: "He eivät tunne Isää, eivätkä minua" (Joh.16:3). Uskovat vain tuntevat.

Lue lisää

Tuo Raamatun kohta käsittelee harhaopettajia, jotka esiintyvät hurskaina ja saalistavat ihmisiä. (Siis 2. Piet. 2)

nikojt kirjoitti:

"4 Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.
5 Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.
6 Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat."

Eikä kyse suinkaan ollut siitä, että he olisivat Jeesuksen valinneet, vaan Jeesus valitsi heidät, kuten muutama jae myöhemmin sanoi;

"16 Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi."

Mutta SILTI Jeesus painotti uudelleen ja uudelleen heitä PYSYMÄÄN Hänessä!

Näet ei ihminen itse voi pelastusta ansaita, ei Kristusta itse valita, vaan se on yksin Jumala joka ihmisen Herran luokse vetää ja Totuuden paljastaa, uskon synnyttää!
Mutta nyt PELASTUKSESSA olessamme me ihmiset voimme kyllä HYLJÄTÄ sen ja kääntyä pois. Ihminen EI näet omassa voimassaan kykene vanhurskauden tekoihin so. uskomaan Jumalaan, mutta ei-vanhurskauteen kylläkin so. Kääntymään pois, hylkäämään, valitsemalla maailman uudestaan jne jne. Niitä ihminen omassa voimassaan on aina kyennyt ja kykenee tekemään. Vapaassa tahdossaan valitsemaan niin hyvän kuin pahan.

Mutta todelliseen vanhurskauden tekoon ihminen ei omassa voimassaan kykene ja se on, uskomaan Herraan Jeesukseen!

Näin ollen se on Jumala joka synnyttää ihmisessä uskon, valitsee ihmisen ja tuo Herran tykö, ihminen sen sijaan valitsee sen, hylkääkö Hän sen tahi eikö. Pysyykö hän tahi eikö pysy. Rakkautta näet ei voi pakottaa.

Kerran pelastettu, aina pelastettu oppi kastuu viimeistään ihmisen omiin tekoihin. Jos sellainen oppi olisi totta, ei yksikään heistä jotka sen opin mukaan pelastuksessa ovat, koskaan ainoatakaan syntistä tekoa, ei edes ajatusta, kykenisi tekemään! Sillä yksikin synti riittää katkaisemaan yhteyden Isään ellei Kristuksen veri uskossa kätketyn anteeksiantamuksen kautta, sitä pääse pesemään.

Sillä niin kauan kun synninteon voi tehdä, on mahdollista synnin tekojen autta myös luopua Elävästä Jumalasta. Jeesus ei ainoatakaan lastaan koskaan hylkää, mutta lapsi voi kävellä pois, jättää rakastamatta...

Sen tähden Jeesus sanoi;
"9 Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; PYSYKÄÄ minun rakkaudessani.
10 JOS te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan."

Totisesti pelastettuja olemme vasta kerran kirkkaudessa ja sen päämäärän saavutamme täydellä varmuudella kunhan pysymme sillä Tiellä jonka alussa aloitimme ja uskomme loppuun asti säilytämne! Joka uskoo loppuun asti ja uskonsa loppuun asti säilyttää, pelastuu!

Lue lisää

kiitos ajatuksistasi nikojt.

En ymmärrä, miten uusi luomus voisi valita haluavansa syntyä uudelleen vanhaksi luomukseksi. Ihminen, joka "lakkaa olemasta uskossa" ei koskaan ole oikeasti uskossa ollutkaan. Raamattu ei anna sellaista mahdollisuutta, että aito uskova voisi luopua uskosta.

Pyhä Henki on meissä SINETTINÄ ja kukaan ihminen ei ole arvollinen tuota sinettiä murtamaan.

Kehoittaahan Paavalikin tekemään verille asti vastarintaa ja kertoo kilpailleensa hyvän kilpailun. Nuo eivät ole keinojamme pelastukseen, vaan hedelmää, joka kertoo, että me todella olemma Jumalan lapsia.

Sanot, että kerran pelastettu - aina pelastettu - ajattelu kuolee viimeistään siihen, että uskova tekee syntiä. Tuolla ei ole mitään raamatullista perustetta. Kristus on se joka pelastaa ja vanhurskauttaa. Synti on aina ovella - uskovillakin. MUTTA! Uudestisyntynyt ei tieten tahtoen ruoki syntiä elämässään vaan kavahtaa sitä. Hän haluaa elää pyhää elämää Jumalan kunniaksi.

Ei Jumalan antama ikuinen elämä ole staattista pyhyyttä, jonka ei tarvisi peseytyä. Pyhän Hengen antamaa ja ihmisen tahtoon vaikuttavaa kilvoittelua se on. Voima ei tule itsestämme vaan Häneltä!

jan-hus kirjoitti:

kiitos ajatuksistasi nikojt.

En ymmärrä, miten uusi luomus voisi valita haluavansa syntyä uudelleen vanhaksi luomukseksi. Ihminen, joka "lakkaa olemasta uskossa" ei koskaan ole oikeasti uskossa ollutkaan. Raamattu ei anna sellaista mahdollisuutta, että aito uskova voisi luopua uskosta.

Pyhä Henki on meissä SINETTINÄ ja kukaan ihminen ei ole arvollinen tuota sinettiä murtamaan.

Kehoittaahan Paavalikin tekemään verille asti vastarintaa ja kertoo kilpailleensa hyvän kilpailun. Nuo eivät ole keinojamme pelastukseen, vaan hedelmää, joka kertoo, että me todella olemma Jumalan lapsia.

Sanot, että kerran pelastettu - aina pelastettu - ajattelu kuolee viimeistään siihen, että uskova tekee syntiä. Tuolla ei ole mitään raamatullista perustetta. Kristus on se joka pelastaa ja vanhurskauttaa. Synti on aina ovella - uskovillakin. MUTTA! Uudestisyntynyt ei tieten tahtoen ruoki syntiä elämässään vaan kavahtaa sitä. Hän haluaa elää pyhää elämää Jumalan kunniaksi.

Ei Jumalan antama ikuinen elämä ole staattista pyhyyttä, jonka ei tarvisi peseytyä. Pyhän Hengen antamaa ja ihmisen tahtoon vaikuttavaa kilvoittelua se on. Voima ei tule itsestämme vaan Häneltä!

Lue lisää

Entäpä sitten 1. Piet. 1: 1-5

1. Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli, valituille muukalaisille, jotka asuvat hajallaan...
2. ja jotka Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellänsä vihmottaviksi. Lisääntyköön teille armo ja rauha.
3. Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta,
4. turmeltumattomaan ja saastumattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten,
5. jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana.

Sana puhukoon puolestaan, mutta haluan nostaa esille valinnan, edeltätietämyksen, sen että Henki pyhittää meidät kuuliaisuuteen ja meillä on puhdistava vihmontaveri. Minun toivoni on siinä, että me Jumalan voimasta, emme omastamme, uskon, ei tekojen, kautta varjellumme pelastukseen. Älkäämme aliarvioiko Jumalan voimaa ja yliarvioiko omaamme.

nikojt kirjoitti:

"4 Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.
5 Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.
6 Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat."

Eikä kyse suinkaan ollut siitä, että he olisivat Jeesuksen valinneet, vaan Jeesus valitsi heidät, kuten muutama jae myöhemmin sanoi;

"16 Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi."

Mutta SILTI Jeesus painotti uudelleen ja uudelleen heitä PYSYMÄÄN Hänessä!

Näet ei ihminen itse voi pelastusta ansaita, ei Kristusta itse valita, vaan se on yksin Jumala joka ihmisen Herran luokse vetää ja Totuuden paljastaa, uskon synnyttää!
Mutta nyt PELASTUKSESSA olessamme me ihmiset voimme kyllä HYLJÄTÄ sen ja kääntyä pois. Ihminen EI näet omassa voimassaan kykene vanhurskauden tekoihin so. uskomaan Jumalaan, mutta ei-vanhurskauteen kylläkin so. Kääntymään pois, hylkäämään, valitsemalla maailman uudestaan jne jne. Niitä ihminen omassa voimassaan on aina kyennyt ja kykenee tekemään. Vapaassa tahdossaan valitsemaan niin hyvän kuin pahan.

Mutta todelliseen vanhurskauden tekoon ihminen ei omassa voimassaan kykene ja se on, uskomaan Herraan Jeesukseen!

Näin ollen se on Jumala joka synnyttää ihmisessä uskon, valitsee ihmisen ja tuo Herran tykö, ihminen sen sijaan valitsee sen, hylkääkö Hän sen tahi eikö. Pysyykö hän tahi eikö pysy. Rakkautta näet ei voi pakottaa.

Kerran pelastettu, aina pelastettu oppi kastuu viimeistään ihmisen omiin tekoihin. Jos sellainen oppi olisi totta, ei yksikään heistä jotka sen opin mukaan pelastuksessa ovat, koskaan ainoatakaan syntistä tekoa, ei edes ajatusta, kykenisi tekemään! Sillä yksikin synti riittää katkaisemaan yhteyden Isään ellei Kristuksen veri uskossa kätketyn anteeksiantamuksen kautta, sitä pääse pesemään.

Sillä niin kauan kun synninteon voi tehdä, on mahdollista synnin tekojen autta myös luopua Elävästä Jumalasta. Jeesus ei ainoatakaan lastaan koskaan hylkää, mutta lapsi voi kävellä pois, jättää rakastamatta...

Sen tähden Jeesus sanoi;
"9 Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; PYSYKÄÄ minun rakkaudessani.
10 JOS te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan."

Totisesti pelastettuja olemme vasta kerran kirkkaudessa ja sen päämäärän saavutamme täydellä varmuudella kunhan pysymme sillä Tiellä jonka alussa aloitimme ja uskomme loppuun asti säilytämne! Joka uskoo loppuun asti ja uskonsa loppuun asti säilyttää, pelastuu!

Lue lisää

Nikojt ajattelet siis, että ihmisen pelastus kaatuu ihmisen omiin tekoihin. Mihin sinä sitten vedät sen rajan? Menen ystäväni kotiin ja himoitsen sitä design-lamppua. O-ou, rikoin kymmenettä käskyä vastaan. Nytkö meni pelastus ja olen jälleen lähtöruudussa? Pitääkö ns tulla uudelleen uskoon, käydä kasteella ja liittyä seurakuntaan? Mihin sinä sen rajan vedät, jossa ihminen menettää pelastuksen? Eikö mieluummin niin, että olemme armon alla, eikä lain alla. Ja missä lakia ei ole siinä syntiä ei lueta. Jo Daavid sanoi autuaaksi sitä miestä, jolle Herra ei lue syntiä?

Qwerty kirjoitti:

Nikojt ajattelet siis, että ihmisen pelastus kaatuu ihmisen omiin tekoihin. Mihin sinä sitten vedät sen rajan? Menen ystäväni kotiin ja himoitsen sitä design-lamppua. O-ou, rikoin kymmenettä käskyä vastaan. Nytkö meni pelastus ja olen jälleen lähtöruudussa? Pitääkö ns tulla uudelleen uskoon, käydä kasteella ja liittyä seurakuntaan? Mihin sinä sen rajan vedät, jossa ihminen menettää pelastuksen? Eikö mieluummin niin, että olemme armon alla, eikä lain alla. Ja missä lakia ei ole siinä syntiä ei lueta. Jo Daavid sanoi autuaaksi sitä miestä, jolle Herra ei lue syntiä?

Lue lisää

Johannes sanoi, että joka jatkuvasti ja kokoajan pysyy Herrassa, ei voi syntiä tehdä.

Ihminen joka on Jumalan oma, uudesti syntynyt ylhäältä voi kompuroida syntiin, tehdä syntisen teon. Jokainen meistä tietää tämän.
Mutta aivan yhtä varmasti tiedämme Johanneksen sanan olleen totuus ja sitä se todella on.

On näet niin, että jos jatkuvasti ja kokoajan, läpi elämämme kaikessa pysymme Krstuksessa, kaiken teemme uskossa, Hänessä roikkuen, Hänen tahdossaan pysyen ja Hänen tahtonsa mukaan niin, että kaikessa me annamme Hengen johdattaa meitä, me emme totisesti voi tehdä syntiä. Emme edes sitä ainokaista synnin tekoa joka koituisi kompastukseksi meille.

Kristuksessa ei näet ole syntiä, ei kompastumista.

Mutta silti me näemme elämissämme kompastumisia. Syntiin emme kurkota, olemmehan kasteen kautta kuolleet Kristukselle ja emme sen orjiksi halaja, mutta silti niin kauan kuin liharuumiissaamme roikumme on synnin mahdollisuus olemassa ja uskovakin voi kompastua.

Näin näemme, että se mitä Johannes kirjoitti, osoittaa ikäänkuin käänteisesti meille sen, että uskova ihminen, uudestisyntynyt Jumalan lapsi voi itse valita teon joka ei ole vanhurskas. Jumala ei sitä tekoa valitse, vaan sen valitsee ihminen itse.
Kristuksessa ei epävanhurskautta ole, ei epävanhurskaita tekoja alkuunkaan ja sen tähden niin moni meistä ei jatkuvasti ja kokoajan pysy siinä Kristusyhteydessä josta Johannes kirjeessään opetti. Me emme pidä katsettamme jatkuvasti ja kokoajan yksin Hänessä jos elämässämme kompuroimme syntiin.

Ei Johannes suinkaan tarkoittanut, että uskova olisi hetkittäin uudestisyntynyt ja hetkittäin uudestisyntymätön, hetkittäin Kristuksen oma ja hetkittäin luopunut. Ei Johannes sellaista tarkoittanut.
Mutta uskovakin voi hetkittäin vaeltaa maailman mukaan, katse maailmassa Kristuksen sijaan. Silloin me emme vaella Hänessä, Hänen tekojensa ja tahtojensa tiellä Hengessä. Silloin kun emme Hänessä vaella, voi synti saada ihmisestä otteen.

Tulee aina muistaa, että yksikin synti on äärettömän vakava asia vanhurskaan Jumalan edessä. Uskovan tekemänä se on entistä vakavampi. Siksi siihen tulee suhtautua sillä vakavuudella mitä Sana opettaa.

Läpi Sanan, niin vanhasta testamentista uuteen opetetaan sitä, että Jumala on se joka ihmisen pelastaa, ihmisen tuo Herran tykö, se joka ihmisen sydämen avaa näkemään Totuuden ja joka saattaa ihmisen tekemään vahurskauden!
Siis Jumalalle menee kaikki kunnia siitä työstä, että syntinen ja saastainen ihminen nostetaan likakuopasta Elämään. Ihminen ei itse siihen kykene.
Mutta aivan samoin läpi Sanan käy opetus ilmi, että nyt kun meidät on Jumalan toimeasta nostettu ja pelastettu, meidän osaksemme jää siinä pelastuksessa PYSYMINEN.

Pelastuksen vastaanottaminen, uskon syntyminen on vanhurskauden teko ja syntinen ihminen ei kykene tekemään sellaista vanhurskauden tekoa omasta lihastaan. Sen aikaansaa Jumala. Usko on Jumalan teko.
Ihminen sen sijaan kykenee tekemään epävahurskauden tekoja luonnostaan, omasta lihastaan. Ne vastaavasti eivät ole Jumalan tekoja, eikä Hän vastaavasti edes kykene niihin.
Sen tähden, Jumala saattaa ihmisen vanhurskauden tekoihin, eli uskoon, mutta meidän tehtävämme on pysyä siinä uskossa EIKÄ NYT USKOVINA TEHDÄ EPÄVANHURSKAUDEN TEKOJA.

On väärin sanoa, että nyt uskovina emme edes kykenisi epävanhurkauden tekoihin, sillä siihen me todella kykenemme niin kauan kuin liharuumiissamme vaellamme. Emme niitä halaja, emme sitä tahdo, mutta niiden mahdollisuus on olemassa ja sitä mahdollisuutta ei ole poistettu.

Jos siis kykenemme epävanhurskauteen, kykenemme myös kääntymään pois ja luopumaan.

Sen tähden Herra itse ja aposolit opettivat uudestaan ja uudestaan Kristuksessa pysymistä ja sitä painottivat. Silloin kun ihminen Hänessä PYSYY, on syntien anteeksi antamus, on pelastus, on vanhurskaus on Elämä Herrassa ja joka Hänessä LOPPUUN ASTI PYSYY, Totisesti on pelastunut Kristuksen tulemuksen päivänä!

Silloin poistuu myös synnin mahdollisuus.

nikojt kirjoitti:

Johannes sanoi, että joka jatkuvasti ja kokoajan pysyy Herrassa, ei voi syntiä tehdä.

Ihminen joka on Jumalan oma, uudesti syntynyt ylhäältä voi kompuroida syntiin, tehdä syntisen teon. Jokainen meistä tietää tämän.
Mutta aivan yhtä varmasti tiedämme Johanneksen sanan olleen totuus ja sitä se todella on.

On näet niin, että jos jatkuvasti ja kokoajan, läpi elämämme kaikessa pysymme Krstuksessa, kaiken teemme uskossa, Hänessä roikkuen, Hänen tahdossaan pysyen ja Hänen tahtonsa mukaan niin, että kaikessa me annamme Hengen johdattaa meitä, me emme totisesti voi tehdä syntiä. Emme edes sitä ainokaista synnin tekoa joka koituisi kompastukseksi meille.

Kristuksessa ei näet ole syntiä, ei kompastumista.

Mutta silti me näemme elämissämme kompastumisia. Syntiin emme kurkota, olemmehan kasteen kautta kuolleet Kristukselle ja emme sen orjiksi halaja, mutta silti niin kauan kuin liharuumiissaamme roikumme on synnin mahdollisuus olemassa ja uskovakin voi kompastua.

Näin näemme, että se mitä Johannes kirjoitti, osoittaa ikäänkuin käänteisesti meille sen, että uskova ihminen, uudestisyntynyt Jumalan lapsi voi itse valita teon joka ei ole vanhurskas. Jumala ei sitä tekoa valitse, vaan sen valitsee ihminen itse.
Kristuksessa ei epävanhurskautta ole, ei epävanhurskaita tekoja alkuunkaan ja sen tähden niin moni meistä ei jatkuvasti ja kokoajan pysy siinä Kristusyhteydessä josta Johannes kirjeessään opetti. Me emme pidä katsettamme jatkuvasti ja kokoajan yksin Hänessä jos elämässämme kompuroimme syntiin.

Ei Johannes suinkaan tarkoittanut, että uskova olisi hetkittäin uudestisyntynyt ja hetkittäin uudestisyntymätön, hetkittäin Kristuksen oma ja hetkittäin luopunut. Ei Johannes sellaista tarkoittanut.
Mutta uskovakin voi hetkittäin vaeltaa maailman mukaan, katse maailmassa Kristuksen sijaan. Silloin me emme vaella Hänessä, Hänen tekojensa ja tahtojensa tiellä Hengessä. Silloin kun emme Hänessä vaella, voi synti saada ihmisestä otteen.

Tulee aina muistaa, että yksikin synti on äärettömän vakava asia vanhurskaan Jumalan edessä. Uskovan tekemänä se on entistä vakavampi. Siksi siihen tulee suhtautua sillä vakavuudella mitä Sana opettaa.

Läpi Sanan, niin vanhasta testamentista uuteen opetetaan sitä, että Jumala on se joka ihmisen pelastaa, ihmisen tuo Herran tykö, se joka ihmisen sydämen avaa näkemään Totuuden ja joka saattaa ihmisen tekemään vahurskauden!
Siis Jumalalle menee kaikki kunnia siitä työstä, että syntinen ja saastainen ihminen nostetaan likakuopasta Elämään. Ihminen ei itse siihen kykene.
Mutta aivan samoin läpi Sanan käy opetus ilmi, että nyt kun meidät on Jumalan toimeasta nostettu ja pelastettu, meidän osaksemme jää siinä pelastuksessa PYSYMINEN.

Pelastuksen vastaanottaminen, uskon syntyminen on vanhurskauden teko ja syntinen ihminen ei kykene tekemään sellaista vanhurskauden tekoa omasta lihastaan. Sen aikaansaa Jumala. Usko on Jumalan teko.
Ihminen sen sijaan kykenee tekemään epävahurskauden tekoja luonnostaan, omasta lihastaan. Ne vastaavasti eivät ole Jumalan tekoja, eikä Hän vastaavasti edes kykene niihin.
Sen tähden, Jumala saattaa ihmisen vanhurskauden tekoihin, eli uskoon, mutta meidän tehtävämme on pysyä siinä uskossa EIKÄ NYT USKOVINA TEHDÄ EPÄVANHURSKAUDEN TEKOJA.

On väärin sanoa, että nyt uskovina emme edes kykenisi epävanhurkauden tekoihin, sillä siihen me todella kykenemme niin kauan kuin liharuumiissamme vaellamme. Emme niitä halaja, emme sitä tahdo, mutta niiden mahdollisuus on olemassa ja sitä mahdollisuutta ei ole poistettu.

Jos siis kykenemme epävanhurskauteen, kykenemme myös kääntymään pois ja luopumaan.

Sen tähden Herra itse ja aposolit opettivat uudestaan ja uudestaan Kristuksessa pysymistä ja sitä painottivat. Silloin kun ihminen Hänessä PYSYY, on syntien anteeksi antamus, on pelastus, on vanhurskaus on Elämä Herrassa ja joka Hänessä LOPPUUN ASTI PYSYY, Totisesti on pelastunut Kristuksen tulemuksen päivänä!

Silloin poistuu myös synnin mahdollisuus.

Lue lisää

nikojt kirjoittaa:

"On näet niin, että jos jatkuvasti ja kokoajan, läpi elämämme kaikessa pysymme Krstuksessa, kaiken teemme uskossa, Hänessä roikkuen, Hänen tahdossaan pysyen ja Hänen tahtonsa mukaan niin, että kaikessa me annamme Hengen johdattaa meitä, me emme totisesti voi tehdä syntiä. Emme edes sitä ainokaista synnin tekoa joka koituisi kompastukseksi meille."

Näin ollen - oppisi mukaan - me olemme itse oman pelastuksemme toteuttajia ja välimiehiä. Jos Jeesus pelasti meidt niin vaillinaisesti, ettemme Hänessä ilman omaa rimpuiluamme pysy, niin millainen "iankaikkinen elämä" se edes on?

Raamatun kohta, johon viittaat lienee tämä Johanneksen kirjeen 3 luku:

"9. Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt." (1933 käännös)

No one born of God makes a practice of sinning, for God's seed abides in him, and he cannot keep on sinning because he has been born of God. (ESV)

9 Whosoever is born of God doth not commit sin; for his seed remaineth in him: and he cannot sin, because he is born of God. King James


Synnin teko ei siis tarkoita yksittäistä lankeamusta vaan jatkuvaa synnissä elämistä. Joka on Jumalan siemenestä syntynyt ei elä synnissä.


Toinen asia, jonka tekstistäsi poimin oli ajatuksesi lihallisen uskovan ja hengellisen uskovan kamppailusta ihmisen elämässä. Mutta eikö lihamme ole kuolleena ristillä? Jos olemme syntyneet uudesti, meissä ei asu paholaisen kanssa liitossa oleva liha ja Jumalan Henki. Ihminen on joko kokonansa liha tai kokonansa henki!

Kun me uudistumme ja Pyhä Henki täyttää meidät me uudestisynnymme hengeltämme. Tämä muutos vähitellen muuttaa myös koko ihmisen. Muutos vaikuttaa sielunmaailmamme (tunteet ja ajatukset) kautta myös ruumiiseemme ja siihen miten sitä käytämme.

En siis usko uskovassa olevan lihallisuutta siinä mielessä kuin se hänessä on ollut ennen uskoon tuloa. Mutta vanha syntikäyttäytyminen voi olla joissain asioissa pinttyneenä ja vie aikansa, että Pyhän Hengen elävöittämä ihminen saavuttaa voiton tuossa painissa.

Voiko mielestäsi ainokainen synnin teko siis syöstä uskovan helvettiin? Jos himoitsen ystäväni autoa ja saan aivoverenvuodon ilman parannuksen teon mahdollisuutta, paikkani onkin helvetti ja pelastusvarmuuteni onkin perustunut omaan itsekuriini?

jan-hus kirjoitti:

Tuo Raamatun kohta käsittelee harhaopettajia, jotka esiintyvät hurskaina ja saalistavat ihmisiä. (Siis 2. Piet. 2)

Keskustelu on yön ja aamun aikana edennyt, mutta palaanpa 2.Piet. kohtaan. Totta kai siinä puhutaan harhaopettajista. Mutta myös ihmisistä, jotka ovat tulleet tuntemaan Jeesuksen (eli uskovista), mutta ovat palanneet maailman saastutuksiin. Jos he yhä pääsisivät taivaaseen, ei Pietari todellakaan kirjoittaisi, että heille olisi parempi, jos eivät olisi tulleet tuntemaankaan vanhurskauden tietä.

Ei oikein vakuuta, jos yritetään määritellä uudestisyntynyt sellaiseksi, joka pysyy uskossa ja säilyy vahvana loppuun asti, tms. Ja että ne, jotka luopuvat, eivät ikään kuin olisi koskaan todella syntyneetkään uudesti.
Jeesus sanoo toki:
Jo.6:39. "Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä."

Raamattu sanoo Herrastamme näinkin: "...joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden." 1.Tim.2:4.
Sehän ei Raamatun muiden kohtien mukaan toteudu, vaikka luonnollisesti olisi Jumalan tahto.
Jeesus ei kadota, mutta ihminen voi luopua.

Huomataan sekin, mitä Paavali, joka varmasti oli uudestisyntynyt, kirjoittaa:
"...jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista. Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut. Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa..." Fil.3:11-14.

Apostoli Paavalikin siis käyttää sanaa "ehkä" lopullisesta pelastuksestaan ja kirjoittaa vasta tavoittelevansa voittopalkintoa.

Tämä "kerran-pelastettu-aina-pelastettu" -oppi on tainnut tulla etupäässä jenkeistä. Eräs sikäläinen ystäväni kertoi, että se on siellä aikaansaanut huonoa hedelmää. Hän on tavannut ihmisiä, jotka elävät täysillä synnissä, mutta sanovat olevansa pelastettuja ja kristittyjä. Meidän täytyy tuntea vastuumme, jos opetamme tuonkaltaista. Emme varmaan halua kansoittaa helvettiä?

jan-hus kirjoitti:

nikojt kirjoittaa:

"On näet niin, että jos jatkuvasti ja kokoajan, läpi elämämme kaikessa pysymme Krstuksessa, kaiken teemme uskossa, Hänessä roikkuen, Hänen tahdossaan pysyen ja Hänen tahtonsa mukaan niin, että kaikessa me annamme Hengen johdattaa meitä, me emme totisesti voi tehdä syntiä. Emme edes sitä ainokaista synnin tekoa joka koituisi kompastukseksi meille."

Näin ollen - oppisi mukaan - me olemme itse oman pelastuksemme toteuttajia ja välimiehiä. Jos Jeesus pelasti meidt niin vaillinaisesti, ettemme Hänessä ilman omaa rimpuiluamme pysy, niin millainen "iankaikkinen elämä" se edes on?

Raamatun kohta, johon viittaat lienee tämä Johanneksen kirjeen 3 luku:

"9. Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt." (1933 käännös)

No one born of God makes a practice of sinning, for God's seed abides in him, and he cannot keep on sinning because he has been born of God. (ESV)

9 Whosoever is born of God doth not commit sin; for his seed remaineth in him: and he cannot sin, because he is born of God. King James


Synnin teko ei siis tarkoita yksittäistä lankeamusta vaan jatkuvaa synnissä elämistä. Joka on Jumalan siemenestä syntynyt ei elä synnissä.


Toinen asia, jonka tekstistäsi poimin oli ajatuksesi lihallisen uskovan ja hengellisen uskovan kamppailusta ihmisen elämässä. Mutta eikö lihamme ole kuolleena ristillä? Jos olemme syntyneet uudesti, meissä ei asu paholaisen kanssa liitossa oleva liha ja Jumalan Henki. Ihminen on joko kokonansa liha tai kokonansa henki!

Kun me uudistumme ja Pyhä Henki täyttää meidät me uudestisynnymme hengeltämme. Tämä muutos vähitellen muuttaa myös koko ihmisen. Muutos vaikuttaa sielunmaailmamme (tunteet ja ajatukset) kautta myös ruumiiseemme ja siihen miten sitä käytämme.

En siis usko uskovassa olevan lihallisuutta siinä mielessä kuin se hänessä on ollut ennen uskoon tuloa. Mutta vanha syntikäyttäytyminen voi olla joissain asioissa pinttyneenä ja vie aikansa, että Pyhän Hengen elävöittämä ihminen saavuttaa voiton tuossa painissa.

Voiko mielestäsi ainokainen synnin teko siis syöstä uskovan helvettiin? Jos himoitsen ystäväni autoa ja saan aivoverenvuodon ilman parannuksen teon mahdollisuutta, paikkani onkin helvetti ja pelastusvarmuuteni onkin perustunut omaan itsekuriini?

Lue lisää

Et aivan saavuttanut sitä, mitä pyrin kirjoituksessani tuomaan esille.
Johannes kuitenkin kirjoitti Totuuden.

Kristuksessa ei ole pimeyttä, ei varjoa, ei epävanhurskautta. Hänessä on vain valoa, Pyhyyttä ja vanhurskautta.

On totta, että Johannes myös painottaa sitä, että joka Hänessä, eli Kristuksessa on, ei elä ja jatka syntielämää. Näin on.

Mutta aivan yhtä Totta on se mitä Johannes kirjoitti siitä, mitä Kristuksessa jatkuvasti ja kokoajan elävä voi tai ei voi tehdä. Kristus on vanhurskaus, kokonansa. Sen tähden joka jatkuvasti ja kokoajan on tässä vanhurskaudessa, tulee osaksi tätä täydellisyyttä. Ja näin ei voi olla tässä täydellisyydessä hitustakaan epätäydellisyyttä.

Mutta Johannes kirjoitti ihmisille, meille, aivan samoin kuin Paavalikin Roomalaiskirjeessään, puhuen siitä, että me Hengellä kuolettaisimme lihamme teot. Lihassamme riipumme ylösnousemukseen tahi kuolemaamme asti ja nyt Jumalan Pojan uskossa meidät tulee Hengellä kuolettaa lihamme teot. Se kirjaimellisesti tarkoittaa vaeltamista Kristuksessa, jatkuvasti ja kokoajan. Häneen kaikessa katse kiinitettynä.

Se ei ole niinkuin edellä annoit ymmärtää "rimpuilemista" Hänessä. Se on yksinkertaisesti Hänessä pysymistä. Oman pelastuksemme eteemme emme me voi mitään tehdä sitä ansaitaksemme, emme mitään sitä "kiillottaaksemme", sillä emme me itsenämme vanhurskauteen kykene.
Se on Jumala joka meissä saa aikaan tahtomista ja tekemistä.

Mutta me voimme jättää tekemättä, jättää tahtomatta. Sen me edelleen voimme tehdä, vaikka me Kristuksen omia olemme.

Hän omansa kutsuu Hänen tahtonsa mukaiseen tekemiseen jokainen päivä. Ihminen itse joko vaeltaa tässä ja nyt Hänen tahtonsa mukaan kaikessa tahi ei.
Ei Hän pakota ketään Elämään Hänessä, Hänen tahtonsa mukaan, Hänen uskon töissään ahkeroiden, Hänen rakkaudessaan ja Häntä rakastaen.

Jeesus sanoi; pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.
Jeesus nosti meidät tielle ja se tie on itse Kristus. Pysykäämme siis nyt tässä tiellä loppuun asti.

Tärkeä kysymys onkin, kuinka me Raamattua luemme. Leikkaa-liimaa -tekniikalla kukin saa toteennäytettyä mieleisensä, itselleen sopivan opin. "Uusi luomus", otit Pietarinkirjeestä hyvin rajallisen kohdan. Mihin loppupäätelmään tulisit, jos lukisit 2. Piet. 1-2 yhtenä jatkumona. Kenestä näissä luvuissa todellisuudessa puhutaan. Eikö valheprofeetoista ja harhaopettajista. Meillä on runsaasti esimerkkejä näistä paholaista nuhtelevista, epäraamatullisista opettajista, samoin kuin näistäkin, jotka vapautta lupaavat, mutta ovat itsekin turmeluksen orjia vieden harhaan ihmispoloisia.

Huonompi puolisko kirjoitti:

Keskustelu on yön ja aamun aikana edennyt, mutta palaanpa 2.Piet. kohtaan. Totta kai siinä puhutaan harhaopettajista. Mutta myös ihmisistä, jotka ovat tulleet tuntemaan Jeesuksen (eli uskovista), mutta ovat palanneet maailman saastutuksiin. Jos he yhä pääsisivät taivaaseen, ei Pietari todellakaan kirjoittaisi, että heille olisi parempi, jos eivät olisi tulleet tuntemaankaan vanhurskauden tietä.

Ei oikein vakuuta, jos yritetään määritellä uudestisyntynyt sellaiseksi, joka pysyy uskossa ja säilyy vahvana loppuun asti, tms. Ja että ne, jotka luopuvat, eivät ikään kuin olisi koskaan todella syntyneetkään uudesti.
Jeesus sanoo toki:
Jo.6:39. "Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä."

Raamattu sanoo Herrastamme näinkin: "...joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden." 1.Tim.2:4.
Sehän ei Raamatun muiden kohtien mukaan toteudu, vaikka luonnollisesti olisi Jumalan tahto.
Jeesus ei kadota, mutta ihminen voi luopua.

Huomataan sekin, mitä Paavali, joka varmasti oli uudestisyntynyt, kirjoittaa:
"...jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista. Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut. Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa..." Fil.3:11-14.

Apostoli Paavalikin siis käyttää sanaa "ehkä" lopullisesta pelastuksestaan ja kirjoittaa vasta tavoittelevansa voittopalkintoa.

Tämä "kerran-pelastettu-aina-pelastettu" -oppi on tainnut tulla etupäässä jenkeistä. Eräs sikäläinen ystäväni kertoi, että se on siellä aikaansaanut huonoa hedelmää. Hän on tavannut ihmisiä, jotka elävät täysillä synnissä, mutta sanovat olevansa pelastettuja ja kristittyjä. Meidän täytyy tuntea vastuumme, jos opetamme tuonkaltaista. Emme varmaan halua kansoittaa helvettiä?

Lue lisää

Olet ehdottoman oikeassa, että emme halua levittää harhaoppia - pois se!

Toki, en usko, että meidän vallassamme suorastaan on sen enempää kansoittaa taivasta kuin helvettiäkään. Meillä on lähetyskäsky ja Jumala tekee työn.

Tiedostan, että Amerikan pohjoisempi manner on tehnyt paljon pahaa tälle Raamatulliselle perustotuudelle.

Alunperin oppi Jumalan kaikkivaltiudesta matkasi Euroopasta puritaanien mukana Amerikkaan, eli ei voida ihan kaikesta suoraan jenkkejäkään syyttää.

Mutta ongelma tänä päivänä on se, että höperöt saarnamiehet tekevät Jumalan pelastustyöstä ihmisen työn ja toistattavat rukouksia perässään ja pakottavat kirjoittamaan muistiin uskoontulemisen päivämääriä. Tämä on sitten siellä se uskon perusta: OMA RATKAISU! Omaa ratkaisua pidetään niin voimakkaana, että sen jälkeen voi elää elämäänsä niin kuin lystää.

Kuten huomaat - jos vain haluat nähdä - niin ongelma ei ole siinä, etteikö Jeesus veisi meissä päätökseen alkamaansa hyvää työtä. Ongelma on siinä, että jos pelastuksemme perusta on meidän aikaansaannoksissamme (uskonratkaisu, synnintunnustus, kutsua Jeesus sydämeen asumaan, ym.) niin tuo perusta on yhtä vahva kuin mekin. Siihen pirtaan "kerran ja aina pelastettu" ei voikaan sopia. Koska ei puhuta ensinkään pelastuneista ihmisistä! Jos mittapuuna on ihmisen toiminta ja sen seuraaminen niin silloin usko voi loppua kesken. Mutta kyseessä onkin ihmisteko, ei Jumalan antama pelastus.

Mutta jos perusta on Jumalassa ja Jeesuksen työssä niin SE EI HORJU!

nikojt kirjoitti:

Et aivan saavuttanut sitä, mitä pyrin kirjoituksessani tuomaan esille.
Johannes kuitenkin kirjoitti Totuuden.

Kristuksessa ei ole pimeyttä, ei varjoa, ei epävanhurskautta. Hänessä on vain valoa, Pyhyyttä ja vanhurskautta.

On totta, että Johannes myös painottaa sitä, että joka Hänessä, eli Kristuksessa on, ei elä ja jatka syntielämää. Näin on.

Mutta aivan yhtä Totta on se mitä Johannes kirjoitti siitä, mitä Kristuksessa jatkuvasti ja kokoajan elävä voi tai ei voi tehdä. Kristus on vanhurskaus, kokonansa. Sen tähden joka jatkuvasti ja kokoajan on tässä vanhurskaudessa, tulee osaksi tätä täydellisyyttä. Ja näin ei voi olla tässä täydellisyydessä hitustakaan epätäydellisyyttä.

Mutta Johannes kirjoitti ihmisille, meille, aivan samoin kuin Paavalikin Roomalaiskirjeessään, puhuen siitä, että me Hengellä kuolettaisimme lihamme teot. Lihassamme riipumme ylösnousemukseen tahi kuolemaamme asti ja nyt Jumalan Pojan uskossa meidät tulee Hengellä kuolettaa lihamme teot. Se kirjaimellisesti tarkoittaa vaeltamista Kristuksessa, jatkuvasti ja kokoajan. Häneen kaikessa katse kiinitettynä.

Se ei ole niinkuin edellä annoit ymmärtää "rimpuilemista" Hänessä. Se on yksinkertaisesti Hänessä pysymistä. Oman pelastuksemme eteemme emme me voi mitään tehdä sitä ansaitaksemme, emme mitään sitä "kiillottaaksemme", sillä emme me itsenämme vanhurskauteen kykene.
Se on Jumala joka meissä saa aikaan tahtomista ja tekemistä.

Mutta me voimme jättää tekemättä, jättää tahtomatta. Sen me edelleen voimme tehdä, vaikka me Kristuksen omia olemme.

Hän omansa kutsuu Hänen tahtonsa mukaiseen tekemiseen jokainen päivä. Ihminen itse joko vaeltaa tässä ja nyt Hänen tahtonsa mukaan kaikessa tahi ei.
Ei Hän pakota ketään Elämään Hänessä, Hänen tahtonsa mukaan, Hänen uskon töissään ahkeroiden, Hänen rakkaudessaan ja Häntä rakastaen.

Jeesus sanoi; pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.
Jeesus nosti meidät tielle ja se tie on itse Kristus. Pysykäämme siis nyt tässä tiellä loppuun asti.

Lue lisää

Jotta ymmärtää UT:n opetuksen mitä tulee vanhurskauteen, pyhitykseen ja kirkastumiseen, on UT:n opetuksen valossa ymmärrettävä seuraavaa;

Vanhurskauttamisessa so. uskoon tullessamme = synnin palkka osaltamme poistuu.
Pyhityksessä = synnin tarve elämässämme poistuu.
Kirkastuksessa = synnin mahdollisuus poistuu.

Vanhurskauttaminen tapahtuu tullessamme uskoon.
Pyhitys jatkuu koko Kristustiemme ajan.
Kirkastus tapahtuu Kristuksen tullessa, ylösnousemuksessamme.

Qwerty kirjoitti:

Tärkeä kysymys onkin, kuinka me Raamattua luemme. Leikkaa-liimaa -tekniikalla kukin saa toteennäytettyä mieleisensä, itselleen sopivan opin. "Uusi luomus", otit Pietarinkirjeestä hyvin rajallisen kohdan. Mihin loppupäätelmään tulisit, jos lukisit 2. Piet. 1-2 yhtenä jatkumona. Kenestä näissä luvuissa todellisuudessa puhutaan. Eikö valheprofeetoista ja harhaopettajista. Meillä on runsaasti esimerkkejä näistä paholaista nuhtelevista, epäraamatullisista opettajista, samoin kuin näistäkin, jotka vapautta lupaavat, mutta ovat itsekin turmeluksen orjia vieden harhaan ihmispoloisia.

Lue lisää

Toistetaan taas, kun näköjään kaikkea ei lueta..
Heistä sanotaan, että he olivat tulleet tuntemaan Jeesuksen ja vanhurskauden tien.
Ja he olivat sitä kautta päässeet maailman saastutuksia pakoon.
Maailma ei tunne Jeesusta. "He eivät tunne Isää eivätkä minua."
Jeesuksen ja Jumalan tunteminen viittaa Raamatussa uskoviin.

Nämä henkilöt olivat siis todella tulleet uskoon, mutta olivat kääntyneet pois Jeesuksesta ja uudestaan kietoutuneet maailman saastutuksiin ja myös harhaoppeihin.
Heille olisi ollut parempi, jos eivät alun perinkään olisi tulleet Jeesusta tuntemaan, koska nyt heidän tuomionsa on kovempi.
Jos KPAP-oppi pätisi, Pietari ei kirjoittaisi, että heille olisi ollut parempi, jos eivät olisi tulleet vanhurskauden tietä tuntemaankaan.
Vai?
Minä ainakin tulen Uuden luomuksen loppupäätelmään lukemalla koko tekstijatkumon.

nikojt kirjoitti:

Jotta ymmärtää UT:n opetuksen mitä tulee vanhurskauteen, pyhitykseen ja kirkastumiseen, on UT:n opetuksen valossa ymmärrettävä seuraavaa;

Vanhurskauttamisessa so. uskoon tullessamme = synnin palkka osaltamme poistuu.
Pyhityksessä = synnin tarve elämässämme poistuu.
Kirkastuksessa = synnin mahdollisuus poistuu.

Vanhurskauttaminen tapahtuu tullessamme uskoon.
Pyhitys jatkuu koko Kristustiemme ajan.
Kirkastus tapahtuu Kristuksen tullessa, ylösnousemuksessamme.

Lue lisää

nikojt, tähän viimeisimpään kommenttiisi yhdyn kyllä täysin. (klo 12.23).

Samalla tavoin olen kristityn vaelluksen ymmärtänyt. Jos tästä tehtäisiin yhteinen uskotunnustus, niin viilaisin ehkä vielä vähän tätä:

Pyhityksessä = synnin tarve elämässämme poistuu.

Käyttääkö sitten tarve/valta-sanaa. Vähän eri kalskahdus vain.


Toivon, että näet, etten yritä opettaa mitään kohtalouskontoa. Ymmärrän, että meillä on erilainen näkemys kenties ihmisen roolista omaan pelastukseensa. Mutta uskon, että tämänkin keskustelun jälkeen voimme sanoa toisiamme veljiksi (olettaen, että sinäkin olet mies!)

nikojt kirjoitti:

Et aivan saavuttanut sitä, mitä pyrin kirjoituksessani tuomaan esille.
Johannes kuitenkin kirjoitti Totuuden.

Kristuksessa ei ole pimeyttä, ei varjoa, ei epävanhurskautta. Hänessä on vain valoa, Pyhyyttä ja vanhurskautta.

On totta, että Johannes myös painottaa sitä, että joka Hänessä, eli Kristuksessa on, ei elä ja jatka syntielämää. Näin on.

Mutta aivan yhtä Totta on se mitä Johannes kirjoitti siitä, mitä Kristuksessa jatkuvasti ja kokoajan elävä voi tai ei voi tehdä. Kristus on vanhurskaus, kokonansa. Sen tähden joka jatkuvasti ja kokoajan on tässä vanhurskaudessa, tulee osaksi tätä täydellisyyttä. Ja näin ei voi olla tässä täydellisyydessä hitustakaan epätäydellisyyttä.

Mutta Johannes kirjoitti ihmisille, meille, aivan samoin kuin Paavalikin Roomalaiskirjeessään, puhuen siitä, että me Hengellä kuolettaisimme lihamme teot. Lihassamme riipumme ylösnousemukseen tahi kuolemaamme asti ja nyt Jumalan Pojan uskossa meidät tulee Hengellä kuolettaa lihamme teot. Se kirjaimellisesti tarkoittaa vaeltamista Kristuksessa, jatkuvasti ja kokoajan. Häneen kaikessa katse kiinitettynä.

Se ei ole niinkuin edellä annoit ymmärtää "rimpuilemista" Hänessä. Se on yksinkertaisesti Hänessä pysymistä. Oman pelastuksemme eteemme emme me voi mitään tehdä sitä ansaitaksemme, emme mitään sitä "kiillottaaksemme", sillä emme me itsenämme vanhurskauteen kykene.
Se on Jumala joka meissä saa aikaan tahtomista ja tekemistä.

Mutta me voimme jättää tekemättä, jättää tahtomatta. Sen me edelleen voimme tehdä, vaikka me Kristuksen omia olemme.

Hän omansa kutsuu Hänen tahtonsa mukaiseen tekemiseen jokainen päivä. Ihminen itse joko vaeltaa tässä ja nyt Hänen tahtonsa mukaan kaikessa tahi ei.
Ei Hän pakota ketään Elämään Hänessä, Hänen tahtonsa mukaan, Hänen uskon töissään ahkeroiden, Hänen rakkaudessaan ja Häntä rakastaen.

Jeesus sanoi; pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.
Jeesus nosti meidät tielle ja se tie on itse Kristus. Pysykäämme siis nyt tässä tiellä loppuun asti.

Lue lisää

* Johannes ei kirjoittanut " ihmisille", yleisesti, vaan hän kirjoitti jo uudestisyntynelle Jeesusken opetuslapsille, ja siinä on suuri ero. Uskoamttomille on turhaa opettaa Raamattua, ja vahvaa ruokaa, koska eivät ole vielä lapsi ollenkaan, vaan ovat vihan lapsia, kunnes Kristus saa heidät uudestisynnyttää elävään uskoon.

* Avaajan mainitsema Heb. kirjeen kohta, on ensisijaisesti tarkoitettu juutalaille, Hebreassa asuville uskoon tulleille, jotka halusivatkin palata Synägoogaan takakisin, olivat hylkäämässä armon ja palaamassa laianalaisuuteen. Tälläistä tilannettahan ei pakana uskoville voisi edes tulla, koska pakana on syntinen vaila Jumalaa ja ilman toivoa iankaaikkisesta elämästä.

* Jos nyt nämä uppiniskaiset juutalaiset tekivät sen, että palasivat laiaalaisuuteen, ja siinä he samalla hylkäsivät armon Kristuksen veressä, siksi he polkivat Hänen verensä jalkoihinsa, eikä heille enää löytynyt Jeesusken veren uhria, he tekivät Pyhän Hengen pilkan.

* Onko nyt ymmärretty, jos ei niin kysy lisää . Tämä ko. Raamatun kohta ei sovi pakanoista kootulle seurakunalle, vain juutalalisille, ellei sitten joku pakana ole kääntynyt juutalaisuuteen ja sen myötä Synägoogan jäsenyyteen ?

* Mutta ei myöskään sulje pois sitä, että pakana uskovainenkin voi tehdä Pyhän Hengen pilkan.

* Es. tälläkin palstalla on niitä, jotka vastustavat Pyhää Henkeä, ja se on jo rajamailla, että voi olla PH: pilkaamista. Täättä herjataan ja nimitellään ja jopa saata-nan työksi väitettään, kielillä puhumista, siinä on jo raja ylistetty, Jeesusken opetuksen mukaan. Ollaan siis varovaisia, kun puhutaan hengellisitä asioista, joita ymmärtämättömät vääntävät kieroon om
atekosiessa uskossaan ja opissaan, jonka ovat itse luoneet, eikä sovi Raamatun ilmoitukseen , joka Kristuksen ja apostolien evankeliumit !

* Uskovainen voi langeta pois uskosta Kristukseen, mutta voi myös palata uudelleen ja uudelleen. pelastettu ei ole pelastettu , ellei valvo tilaansa ja riipu Kristuksessa Jeesuksessa. "Jos joku syntiä tekeekin, hänellä on Puollustaja Isän edessä, joka rukoilee aina seurakunnan puolesta." Tunnustamalla syntinsä voi palata Kristuksen yhteyteen. " Jos joku tulee minun tyköni, sitä minä en heitä ulos." " Jos vanhurskas lankeaa seitsemän kertaa, hän nousee uudestaan." Seitsemän tarkoittaa Raamatussa yhtä kuin määrättömästi, se on täydellisyyden luku Jumalan maailmoissa. Lankeaminen on eri asia, kuin luopuminen Jumalasta, kieltää Jumala, on jo varmasti vaikeampi palata, lankeemuksesta sensijaan noustaan Jeesuksen nimessä ja veressä, Pyhän Hengen osallisuudessa uuteen alkuun !

jan-hus kirjoitti:

nikojt kirjoittaa:

"On näet niin, että jos jatkuvasti ja kokoajan, läpi elämämme kaikessa pysymme Krstuksessa, kaiken teemme uskossa, Hänessä roikkuen, Hänen tahdossaan pysyen ja Hänen tahtonsa mukaan niin, että kaikessa me annamme Hengen johdattaa meitä, me emme totisesti voi tehdä syntiä. Emme edes sitä ainokaista synnin tekoa joka koituisi kompastukseksi meille."

Näin ollen - oppisi mukaan - me olemme itse oman pelastuksemme toteuttajia ja välimiehiä. Jos Jeesus pelasti meidt niin vaillinaisesti, ettemme Hänessä ilman omaa rimpuiluamme pysy, niin millainen "iankaikkinen elämä" se edes on?

Raamatun kohta, johon viittaat lienee tämä Johanneksen kirjeen 3 luku:

"9. Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt." (1933 käännös)

No one born of God makes a practice of sinning, for God's seed abides in him, and he cannot keep on sinning because he has been born of God. (ESV)

9 Whosoever is born of God doth not commit sin; for his seed remaineth in him: and he cannot sin, because he is born of God. King James


Synnin teko ei siis tarkoita yksittäistä lankeamusta vaan jatkuvaa synnissä elämistä. Joka on Jumalan siemenestä syntynyt ei elä synnissä.


Toinen asia, jonka tekstistäsi poimin oli ajatuksesi lihallisen uskovan ja hengellisen uskovan kamppailusta ihmisen elämässä. Mutta eikö lihamme ole kuolleena ristillä? Jos olemme syntyneet uudesti, meissä ei asu paholaisen kanssa liitossa oleva liha ja Jumalan Henki. Ihminen on joko kokonansa liha tai kokonansa henki!

Kun me uudistumme ja Pyhä Henki täyttää meidät me uudestisynnymme hengeltämme. Tämä muutos vähitellen muuttaa myös koko ihmisen. Muutos vaikuttaa sielunmaailmamme (tunteet ja ajatukset) kautta myös ruumiiseemme ja siihen miten sitä käytämme.

En siis usko uskovassa olevan lihallisuutta siinä mielessä kuin se hänessä on ollut ennen uskoon tuloa. Mutta vanha syntikäyttäytyminen voi olla joissain asioissa pinttyneenä ja vie aikansa, että Pyhän Hengen elävöittämä ihminen saavuttaa voiton tuossa painissa.

Voiko mielestäsi ainokainen synnin teko siis syöstä uskovan helvettiin? Jos himoitsen ystäväni autoa ja saan aivoverenvuodon ilman parannuksen teon mahdollisuutta, paikkani onkin helvetti ja pelastusvarmuuteni onkin perustunut omaan itsekuriini?

Lue lisää

Kirjoitit:
"Voiko mielestäsi ainokainen synnin teko siis syöstä uskovan helvettiin? Jos himoitsen ystäväni autoa ja saan aivoverenvuodon ilman parannuksen teon mahdollisuutta, paikkani onkin ******** ja pelastusvarmuuteni onkin perustunut omaan itsekuriini? "

Enhän näin ole kirjoittanut, enkä moista tarkoittanut.
Mutta se mitä pyrin sinulle osoittamaan on se, että jos uskova voi tehdä synnin ja kuten me tiedämme, sen totisesti voimme tehdä, on silloin myös uskovalla mahdollisuus tehdä luopumus.

Synti ja luopumus on molemmat epävanhurkauden tekoja joita ihminen voi tehdä.

Mitä synnintekoon kompastumiseen tulee, niin Kristuksessa on synnin anteeksiantamus ja Hänen verensä pesee synnit pois ja tilalle tulee armo.

nikojt kirjoitti:

Johannes sanoi, että joka jatkuvasti ja kokoajan pysyy Herrassa, ei voi syntiä tehdä.

Ihminen joka on Jumalan oma, uudesti syntynyt ylhäältä voi kompuroida syntiin, tehdä syntisen teon. Jokainen meistä tietää tämän.
Mutta aivan yhtä varmasti tiedämme Johanneksen sanan olleen totuus ja sitä se todella on.

On näet niin, että jos jatkuvasti ja kokoajan, läpi elämämme kaikessa pysymme Krstuksessa, kaiken teemme uskossa, Hänessä roikkuen, Hänen tahdossaan pysyen ja Hänen tahtonsa mukaan niin, että kaikessa me annamme Hengen johdattaa meitä, me emme totisesti voi tehdä syntiä. Emme edes sitä ainokaista synnin tekoa joka koituisi kompastukseksi meille.

Kristuksessa ei näet ole syntiä, ei kompastumista.

Mutta silti me näemme elämissämme kompastumisia. Syntiin emme kurkota, olemmehan kasteen kautta kuolleet Kristukselle ja emme sen orjiksi halaja, mutta silti niin kauan kuin liharuumiissaamme roikumme on synnin mahdollisuus olemassa ja uskovakin voi kompastua.

Näin näemme, että se mitä Johannes kirjoitti, osoittaa ikäänkuin käänteisesti meille sen, että uskova ihminen, uudestisyntynyt Jumalan lapsi voi itse valita teon joka ei ole vanhurskas. Jumala ei sitä tekoa valitse, vaan sen valitsee ihminen itse.
Kristuksessa ei epävanhurskautta ole, ei epävanhurskaita tekoja alkuunkaan ja sen tähden niin moni meistä ei jatkuvasti ja kokoajan pysy siinä Kristusyhteydessä josta Johannes kirjeessään opetti. Me emme pidä katsettamme jatkuvasti ja kokoajan yksin Hänessä jos elämässämme kompuroimme syntiin.

Ei Johannes suinkaan tarkoittanut, että uskova olisi hetkittäin uudestisyntynyt ja hetkittäin uudestisyntymätön, hetkittäin Kristuksen oma ja hetkittäin luopunut. Ei Johannes sellaista tarkoittanut.
Mutta uskovakin voi hetkittäin vaeltaa maailman mukaan, katse maailmassa Kristuksen sijaan. Silloin me emme vaella Hänessä, Hänen tekojensa ja tahtojensa tiellä Hengessä. Silloin kun emme Hänessä vaella, voi synti saada ihmisestä otteen.

Tulee aina muistaa, että yksikin synti on äärettömän vakava asia vanhurskaan Jumalan edessä. Uskovan tekemänä se on entistä vakavampi. Siksi siihen tulee suhtautua sillä vakavuudella mitä Sana opettaa.

Läpi Sanan, niin vanhasta testamentista uuteen opetetaan sitä, että Jumala on se joka ihmisen pelastaa, ihmisen tuo Herran tykö, se joka ihmisen sydämen avaa näkemään Totuuden ja joka saattaa ihmisen tekemään vahurskauden!
Siis Jumalalle menee kaikki kunnia siitä työstä, että syntinen ja saastainen ihminen nostetaan likakuopasta Elämään. Ihminen ei itse siihen kykene.
Mutta aivan samoin läpi Sanan käy opetus ilmi, että nyt kun meidät on Jumalan toimeasta nostettu ja pelastettu, meidän osaksemme jää siinä pelastuksessa PYSYMINEN.

Pelastuksen vastaanottaminen, uskon syntyminen on vanhurskauden teko ja syntinen ihminen ei kykene tekemään sellaista vanhurskauden tekoa omasta lihastaan. Sen aikaansaa Jumala. Usko on Jumalan teko.
Ihminen sen sijaan kykenee tekemään epävahurskauden tekoja luonnostaan, omasta lihastaan. Ne vastaavasti eivät ole Jumalan tekoja, eikä Hän vastaavasti edes kykene niihin.
Sen tähden, Jumala saattaa ihmisen vanhurskauden tekoihin, eli uskoon, mutta meidän tehtävämme on pysyä siinä uskossa EIKÄ NYT USKOVINA TEHDÄ EPÄVANHURSKAUDEN TEKOJA.

On väärin sanoa, että nyt uskovina emme edes kykenisi epävanhurkauden tekoihin, sillä siihen me todella kykenemme niin kauan kuin liharuumiissamme vaellamme. Emme niitä halaja, emme sitä tahdo, mutta niiden mahdollisuus on olemassa ja sitä mahdollisuutta ei ole poistettu.

Jos siis kykenemme epävanhurskauteen, kykenemme myös kääntymään pois ja luopumaan.

Sen tähden Herra itse ja aposolit opettivat uudestaan ja uudestaan Kristuksessa pysymistä ja sitä painottivat. Silloin kun ihminen Hänessä PYSYY, on syntien anteeksi antamus, on pelastus, on vanhurskaus on Elämä Herrassa ja joka Hänessä LOPPUUN ASTI PYSYY, Totisesti on pelastunut Kristuksen tulemuksen päivänä!

Silloin poistuu myös synnin mahdollisuus.

Lue lisää

Mutta mitä Paavali sanoo Room. 7: 11-25 - 8: 1-11? Jos viittaamme Johannekseen meitä taatusti alati vaivaa se, mikä ei ole Isän rakkaudesta: lihan himo (taskut täynnä nallekarkkia), silmäin pyyntö (kaverin design-lamppu) ja elämän korskeus (jopa seurakunnassa, kun minä haluaisin olla pastorina pastorin paikalla). Mutta Paavali erottaa itsessään uuden ja vanhan luomuksen. Jos minä siis teen sitä, mitä vihaan, en se ole enää minä, vaan synti, joka minussa asuu. Hän siis ottaa todelliseksi identiteetikseen sen, mikä on Hengestä syntynyt ja katsoo olevansa Jeesuksessa Kristuksessa vailla kadotustuomiota. "tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia" " mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi".

jan-hus kirjoitti:

Olet ehdottoman oikeassa, että emme halua levittää harhaoppia - pois se!

Toki, en usko, että meidän vallassamme suorastaan on sen enempää kansoittaa taivasta kuin helvettiäkään. Meillä on lähetyskäsky ja Jumala tekee työn.

Tiedostan, että Amerikan pohjoisempi manner on tehnyt paljon pahaa tälle Raamatulliselle perustotuudelle.

Alunperin oppi Jumalan kaikkivaltiudesta matkasi Euroopasta puritaanien mukana Amerikkaan, eli ei voida ihan kaikesta suoraan jenkkejäkään syyttää.

Mutta ongelma tänä päivänä on se, että höperöt saarnamiehet tekevät Jumalan pelastustyöstä ihmisen työn ja toistattavat rukouksia perässään ja pakottavat kirjoittamaan muistiin uskoontulemisen päivämääriä. Tämä on sitten siellä se uskon perusta: OMA RATKAISU! Omaa ratkaisua pidetään niin voimakkaana, että sen jälkeen voi elää elämäänsä niin kuin lystää.

Kuten huomaat - jos vain haluat nähdä - niin ongelma ei ole siinä, etteikö Jeesus veisi meissä päätökseen alkamaansa hyvää työtä. Ongelma on siinä, että jos pelastuksemme perusta on meidän aikaansaannoksissamme (uskonratkaisu, synnintunnustus, kutsua Jeesus sydämeen asumaan, ym.) niin tuo perusta on yhtä vahva kuin mekin. Siihen pirtaan "kerran ja aina pelastettu" ei voikaan sopia. Koska ei puhuta ensinkään pelastuneista ihmisistä! Jos mittapuuna on ihmisen toiminta ja sen seuraaminen niin silloin usko voi loppua kesken. Mutta kyseessä onkin ihmisteko, ei Jumalan antama pelastus.

Mutta jos perusta on Jumalassa ja Jeesuksen työssä niin SE EI HORJU!

Lue lisää

Vastaan ehkä toiste ajan kanssa paremmin, mutta laitan tähän kiireessä pari jaetta ratkaisuun iittyen:

"Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa."

"Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi."

Pietari toteutti näitä ja " kehoitti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta."

Eikö ratkaisun tekoon ole raamatullisia perusteita?
Itse vetosin uskoontullessani ja Jeesuksen luo mennessäni jakeeseen: "...sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos."
Sellaista opetusta en ole kuullut, että ratkaisun jälkeen voisi elää elämäänsä niin kuin lystää...
Paitsi tietysti jollain tapaa ehkä KPAP-opettajilta.

Huonompi puolisko kirjoitti:

Vastaan ehkä toiste ajan kanssa paremmin, mutta laitan tähän kiireessä pari jaetta ratkaisuun iittyen:

"Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa."

"Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi."

Pietari toteutti näitä ja " kehoitti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta."

Eikö ratkaisun tekoon ole raamatullisia perusteita?
Itse vetosin uskoontullessani ja Jeesuksen luo mennessäni jakeeseen: "...sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos."
Sellaista opetusta en ole kuullut, että ratkaisun jälkeen voisi elää elämäänsä niin kuin lystää...
Paitsi tietysti jollain tapaa ehkä KPAP-opettajilta.

Lue lisää

Nyrjäytän ajatteluasi vielä vähän, niin voit ajan kanssa sitten tätäkin pohtia!

Meistä jokainen "tekee ratkaisun"! Evankeliumia levittäessämme kehoitamme ihmisiä parannukseen ja antamaan elämänsä Jeesukselle. Miksi? Koska näin me asiat helpoiten ymmärrämme.

Mutta me emme voi ratkaista mitään, mitä Jumala ei ole ennalta meille säätänyt! Jos me ratkaisemme pelastaa itsemme kieroutuneen sukupolven keskeltä, teemme sen Jumalan armosta! Emme ilman Pyhää Henkeä voisi koskaan valita Jumalaa! Näin ollen valinta ei ole meidän, ettei kukaan kerskaisi!

:)

Huonompi puolisko kirjoitti:

Toistetaan taas, kun näköjään kaikkea ei lueta..
Heistä sanotaan, että he olivat tulleet tuntemaan Jeesuksen ja vanhurskauden tien.
Ja he olivat sitä kautta päässeet maailman saastutuksia pakoon.
Maailma ei tunne Jeesusta. "He eivät tunne Isää eivätkä minua."
Jeesuksen ja Jumalan tunteminen viittaa Raamatussa uskoviin.

Nämä henkilöt olivat siis todella tulleet uskoon, mutta olivat kääntyneet pois Jeesuksesta ja uudestaan kietoutuneet maailman saastutuksiin ja myös harhaoppeihin.
Heille olisi ollut parempi, jos eivät alun perinkään olisi tulleet Jeesusta tuntemaan, koska nyt heidän tuomionsa on kovempi.
Jos KPAP-oppi pätisi, Pietari ei kirjoittaisi, että heille olisi ollut parempi, jos eivät olisi tulleet vanhurskauden tietä tuntemaankaan.
Vai?
Minä ainakin tulen Uuden luomuksen loppupäätelmään lukemalla koko tekstijatkumon.

Lue lisää

Nimim. Huonompi puolisko, suonet anteeksi sen etten pysy koko ajan tämän ketjun vauhdissa. Siis "He ovat tulleet tuntemaan Jeesuksen ja vanhurskauden tien", mutta sanotaanko, että he myös ovat uudestisyntyneet katoamattomasta siemenestä? En voi juuri nyt olla ajattelematta maailman suurinta vanhaa kirkkokuntaa, jossa kyllä näennäisesti tunnustetaan Jeesusta, mutta paljon muutakin; ja jossa näyttäisi löytyneen vanhurskauden, etteikö peräti omavanhurskauden tie ja sen kautta pako ja eristäytyminen maallisista himoista. Ja kuitenkin, jos rehellisesti asiaa tarkastelemme, kirkossa kukoistaa turmeluksen orjuus aivan kaikissa muodoissaan. Kyseessä ei siis käsittääkseni ole lainkaan henkilöt, jotka olisivat alunpitäen Hengestä syntyneet, vaan joilla on toinen kristus, toinen henki ja toinen evankeliumi.

nikojt kirjoitti:

Jotta ymmärtää UT:n opetuksen mitä tulee vanhurskauteen, pyhitykseen ja kirkastumiseen, on UT:n opetuksen valossa ymmärrettävä seuraavaa;

Vanhurskauttamisessa so. uskoon tullessamme = synnin palkka osaltamme poistuu.
Pyhityksessä = synnin tarve elämässämme poistuu.
Kirkastuksessa = synnin mahdollisuus poistuu.

Vanhurskauttaminen tapahtuu tullessamme uskoon.
Pyhitys jatkuu koko Kristustiemme ajan.
Kirkastus tapahtuu Kristuksen tullessa, ylösnousemuksessamme.

Lue lisää

Aamen!!

Hienosti tiivistit asian "nikojt".

Qwerty kirjoitti:

Nimim. Huonompi puolisko, suonet anteeksi sen etten pysy koko ajan tämän ketjun vauhdissa. Siis "He ovat tulleet tuntemaan Jeesuksen ja vanhurskauden tien", mutta sanotaanko, että he myös ovat uudestisyntyneet katoamattomasta siemenestä? En voi juuri nyt olla ajattelematta maailman suurinta vanhaa kirkkokuntaa, jossa kyllä näennäisesti tunnustetaan Jeesusta, mutta paljon muutakin; ja jossa näyttäisi löytyneen vanhurskauden, etteikö peräti omavanhurskauden tie ja sen kautta pako ja eristäytyminen maallisista himoista. Ja kuitenkin, jos rehellisesti asiaa tarkastelemme, kirkossa kukoistaa turmeluksen orjuus aivan kaikissa muodoissaan. Kyseessä ei siis käsittääkseni ole lainkaan henkilöt, jotka olisivat alunpitäen Hengestä syntyneet, vaan joilla on toinen kristus, toinen henki ja toinen evankeliumi.

Lue lisää

Ei haittaa, Qwerty, jos et pysy vauhdissa. Tämä formaatti on haastava. Minutkin pitää kärryillä parempi puolisko.
UT.n kreikan opintoni tyssäsivät aikoinaan yhteen vuoteen, mutta uskallan jotain laittaa siltä pohjalta. Lähdeteokseni ovat luotettavat.

Sana "tuntea" ko. tekstissä on ginosko'sta johdettu vahvempi muoto epiginosko.
Jo ginosko tarkoittaa syvempää tuntemista kuin esim. oida, eräs tavallinen tuntemiseksi käännetty sana
"Ginosko kuvaa asian todellisen merkityksen tuntemista ja käsittämistä, ei vain sitä, että ihminen on jotakin mieltä (dokeoo) asiasta" (Novum 5)
Tämän kohdan epiginosko-termistä kirjoitetaan:
"Substantiivi epignosis ja ja verbi epiginosko merkitsevät samaa, mutta kuvaavat usein täydellisempää ja syvällisempää tietoa."
Vine's Expository Dictionary kuvaa:
"..exact or full knowledge, discernment, recognition (...) expressing fuller knowledge, a greater participation by the knower in the object known..."


Epiginosko ja epignosis löytyvät Raamatusta yhteensä melkein 30 kertaa ja se yhdistetään todelliseen Kristuksen tuntemiseen.
Esim "opitte tuntemaan Jumalan armon totuudessa" Kol.1:6
"jotka uskovat ja ovat tulleet totuuden tuntemaan." 1.Tim.4:3
"Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana ja minkä te myös ymmärrätte (epiginosko); ja minä toivon teidän loppuun asti ymmärtävän" 2.Kor.1:13.

Eli: vaikka ei sanota sanatarkasti, että ko. henkilöt olisivat uudestisyntyneet katoamattomasta siemenestä, niin he olivat kyllä olleet uskovia.

Huonompi puolisko kirjoitti:

Ei haittaa, Qwerty, jos et pysy vauhdissa. Tämä formaatti on haastava. Minutkin pitää kärryillä parempi puolisko.
UT.n kreikan opintoni tyssäsivät aikoinaan yhteen vuoteen, mutta uskallan jotain laittaa siltä pohjalta. Lähdeteokseni ovat luotettavat.

Sana "tuntea" ko. tekstissä on ginosko'sta johdettu vahvempi muoto epiginosko.
Jo ginosko tarkoittaa syvempää tuntemista kuin esim. oida, eräs tavallinen tuntemiseksi käännetty sana
"Ginosko kuvaa asian todellisen merkityksen tuntemista ja käsittämistä, ei vain sitä, että ihminen on jotakin mieltä (dokeoo) asiasta" (Novum 5)
Tämän kohdan epiginosko-termistä kirjoitetaan:
"Substantiivi epignosis ja ja verbi epiginosko merkitsevät samaa, mutta kuvaavat usein täydellisempää ja syvällisempää tietoa."
Vine's Expository Dictionary kuvaa:
"..exact or full knowledge, discernment, recognition (...) expressing fuller knowledge, a greater participation by the knower in the object known..."


Epiginosko ja epignosis löytyvät Raamatusta yhteensä melkein 30 kertaa ja se yhdistetään todelliseen Kristuksen tuntemiseen.
Esim "opitte tuntemaan Jumalan armon totuudessa" Kol.1:6
"jotka uskovat ja ovat tulleet totuuden tuntemaan." 1.Tim.4:3
"Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana ja minkä te myös ymmärrätte (epiginosko); ja minä toivon teidän loppuun asti ymmärtävän" 2.Kor.1:13.

Eli: vaikka ei sanota sanatarkasti, että ko. henkilöt olisivat uudestisyntyneet katoamattomasta siemenestä, niin he olivat kyllä olleet uskovia.

Lue lisää

Kiitos Huonompi puolisko. Uskon, että jokainen kirjoitus on meille hyödyllinen 2. Tim. 3: 16-17 mukaisesti ja että Herra tuntee omansa. Kuitenkin otin kantaa tähän Kirjoitusten kohtaan en pelkästään meneillään olevan keskustelun aiheen kannalta, vaan myöskin siltä kannalta kuinka Kirjoituksia käytetään. Jos siis 2. Piet. 1. luvun loppu ja koko 2. luku näyttäisi viittaavan harhaopettajiin, miksi yksittäisiä jakeita niin hanakasti käytetään uskon taipaleellaan lankeileviin ja kipuileviin yksittäisiin uskoviin? Kuinka usein olet kuullut saarnattavan 1. Piet. 1:5 rohkaisua Jumalan varjelevasta voimasta? Kysymys onkin siis Jumalan Sanan oikeasta jakamisesta ja siitä, että uskovat saavat rohkasua ja vahvistusta armossa. Muistetaan, että Jumalan hyvyys vetää meitä parannukseen. I don't know if this makes any sense to you.

Qwerty kirjoitti:

Kiitos Huonompi puolisko. Uskon, että jokainen kirjoitus on meille hyödyllinen 2. Tim. 3: 16-17 mukaisesti ja että Herra tuntee omansa. Kuitenkin otin kantaa tähän Kirjoitusten kohtaan en pelkästään meneillään olevan keskustelun aiheen kannalta, vaan myöskin siltä kannalta kuinka Kirjoituksia käytetään. Jos siis 2. Piet. 1. luvun loppu ja koko 2. luku näyttäisi viittaavan harhaopettajiin, miksi yksittäisiä jakeita niin hanakasti käytetään uskon taipaleellaan lankeileviin ja kipuileviin yksittäisiin uskoviin? Kuinka usein olet kuullut saarnattavan 1. Piet. 1:5 rohkaisua Jumalan varjelevasta voimasta? Kysymys onkin siis Jumalan Sanan oikeasta jakamisesta ja siitä, että uskovat saavat rohkasua ja vahvistusta armossa. Muistetaan, että Jumalan hyvyys vetää meitä parannukseen. I don't know if this makes any sense to you.

Lue lisää

Joo, kysehän on ollut siitä, onko kerran pelastettu aina pelastettu.
Tämän ketjun tarkoitus ei varmaan ollut alun perin uskovien rohkaisu ja vahvistus armossa - niin tärkeää kuin se onkin - vaan tämä oppikysymys.
Kyseinen teksti on eräs, joka nähdäkseni selkeästi kuvaa henkilöitä, jotka ovat olleet uskossa, mutta eivät enää ole. Ja tekstiyhteydestä voi päätellä, että he eksyttyään eivät Pietarin mukaan pelastu.

Eli teksti kumoaa KPAP-opin ainakin harhaoppeihin eksytyksiin ja maailman saastutuksiin palanneiden osalta. MOT.

Tuota tekstiä pohdimme muiden ohella jo varhain 80-luvulla, kun kävin tätä oppia läpi eräiden ystävien kanssa. Moniin teksteihin voi löytää erilaisia tulkintoja, mutta mm. tähän ei juuri muuta tulkintaa keksitty. Ei nytkään. Eikä moneen muuhunkaan.

Joo, mielelläni toki rohkaisen ja vahvistan uskovia. Se on tärkeää ja teenkin sitä.
Mutta eikö jutun kääntäminen tuohon ole hiukan huono korvike sille, että myöntäisit mahdollisuuden, että KPAP-oppi mahdollisesti onkin harhaa.
Niin kuin se on.
Ei tarvitse välttämättä vastata. Mutta hyvä jos pohdit asiaa.
Kaikkea hyvää!

nikojt kirjoitti:

Kirjoitit:
"Voiko mielestäsi ainokainen synnin teko siis syöstä uskovan helvettiin? Jos himoitsen ystäväni autoa ja saan aivoverenvuodon ilman parannuksen teon mahdollisuutta, paikkani onkin ******** ja pelastusvarmuuteni onkin perustunut omaan itsekuriini? "

Enhän näin ole kirjoittanut, enkä moista tarkoittanut.
Mutta se mitä pyrin sinulle osoittamaan on se, että jos uskova voi tehdä synnin ja kuten me tiedämme, sen totisesti voimme tehdä, on silloin myös uskovalla mahdollisuus tehdä luopumus.

Synti ja luopumus on molemmat epävanhurkauden tekoja joita ihminen voi tehdä.

Mitä synnintekoon kompastumiseen tulee, niin Kristuksessa on synnin anteeksiantamus ja Hänen verensä pesee synnit pois ja tilalle tulee armo.

Lue lisää

Aivan.

Voimme tehdä synnin siellä ja langeta täällä, mutta uudestisyntynyt ei ota elämäänsä tavaksi toteuttaa syntistä toimintamallia.

Huonompi puolisko kirjoitti:

Joo, kysehän on ollut siitä, onko kerran pelastettu aina pelastettu.
Tämän ketjun tarkoitus ei varmaan ollut alun perin uskovien rohkaisu ja vahvistus armossa - niin tärkeää kuin se onkin - vaan tämä oppikysymys.
Kyseinen teksti on eräs, joka nähdäkseni selkeästi kuvaa henkilöitä, jotka ovat olleet uskossa, mutta eivät enää ole. Ja tekstiyhteydestä voi päätellä, että he eksyttyään eivät Pietarin mukaan pelastu.

Eli teksti kumoaa KPAP-opin ainakin harhaoppeihin eksytyksiin ja maailman saastutuksiin palanneiden osalta. MOT.

Tuota tekstiä pohdimme muiden ohella jo varhain 80-luvulla, kun kävin tätä oppia läpi eräiden ystävien kanssa. Moniin teksteihin voi löytää erilaisia tulkintoja, mutta mm. tähän ei juuri muuta tulkintaa keksitty. Ei nytkään. Eikä moneen muuhunkaan.

Joo, mielelläni toki rohkaisen ja vahvistan uskovia. Se on tärkeää ja teenkin sitä.
Mutta eikö jutun kääntäminen tuohon ole hiukan huono korvike sille, että myöntäisit mahdollisuuden, että KPAP-oppi mahdollisesti onkin harhaa.
Niin kuin se on.
Ei tarvitse välttämättä vastata. Mutta hyvä jos pohdit asiaa.
Kaikkea hyvää!

Lue lisää

Mutta tuossa tapauksessahan meidän tulisi asiayhteydessä olettaa, että valheopettajat ja väärät profeetat olisivat joskus olleet aidosti uskossa. Sitä tuo teksti ei nähdäkseni anna ymmärtää. Sanokaa vaikka, että oppi valuu kuin vesi hanhen selästä, mutta en löydä kirjeestä sitä kuvausta, että valheopettajat olisivat olleet aidosti veljiä muuta kuin kenties läsnä yhteisissä kokoontumisissa.

Matt. 13. puhutaan taivasten valtakunnasta ja siihen kuuluvista:

47. Vielä taivasten valtakunta on nuotan kaltainen, joka heitettiin mereen ja kokosi kaikkinaisia kaloja.
48. Ja kun se tuli täyteen, vetivät he sen rannalle, istuutuivat ja kokosivat hyvät astioihin, mutta kelvottomat he viskasivat pois.
49. Näin on käyvä maailman lopussa; enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista

Eli seurakunnan keskeltä voi nousta niitä, jotka ovat valheveljiä huolimatta suunsa todistuksesta, ns. lihallisia ja uskonnollisia ihmisiä. Näinhän on aina ollut. Tällaiset ovat otollisia, mikäli karismaa riittää, valheen opettajiksi.

jan-hus kirjoitti:

Aivan.

Voimme tehdä synnin siellä ja langeta täällä, mutta uudestisyntynyt ei ota elämäänsä tavaksi toteuttaa syntistä toimintamallia.

jan-hus kirjoitti;
"Voimme tehdä synnin siellä ja langeta täällä, mutta uudestisyntynyt ei ota elämäänsä tavaksi toteuttaa syntistä toimintamallia. "

Miksi? Mihin perustat edellisen?

Jos uudestisyntynyt voi tehdä ja tekee epävanhurskauden tekoja, joka on syntiä, niin aivan yhtälailla uudestisyntynyt voi jatkaa halutessaan niiden tekemistä ja jatkaa aina luopumiseen asti.

Ei ole Raamatunmukaista väittää, että luopuminen olisi jollain tavoin estetty!
Aivan niinkuin se ei uudestisyntyneelle enään olisi edes mahdollista.

Sellainen ajattelumalli avaa helposti "ovia" oman vaelluksen kompastelulle niin, että niihin ei enään kiinnitäkään huomiota sillä vakavuudella mitä pitäisi. Ja kun näin käy, muuttuu vaellus aivan huomaamatta kivikkoisemmaksi ja silloin on suuri vaara eksyä.

Kristus on täydellinen.
Jos kerran uudestisyntynytkin kykenee tekemään synnin teon, se todistaa, että uudestisynyntynyt ei ole täydellinen.
Se todistaa myös sen, että uudestistynytnyt kykenee tekemään epävanhurskauden tekoja
Se todistaa, että epävanhurskaat teot eivät ole "estetty". Se on ihmisen oma valinta, oman lihan kiusaus ja viettelys mikä siihen ajaa.

Siinä olet oikeassa, että uudestisyntyneet kyllä rakastavat Jumalaa ja koska rakastavat, tahtovat elää Hänen tahtonsa mukaan ja vaikka kompastuisivat, nousevat he ylös, sillä he katuvat rikkoneensa rakastaan vastaan!
Ei pakolla rakastaen, vaan vapaasta tahdostaan. Rakkautta ei voi kahlita, ei pakottaa!

Tiedätkös miksi Jumalan maailmanaikojen lopussa luotavassa uudessa taivaassa ja maassa ei syntiinlankeemus enään koskaan voi uusiintua, eikä koskaan enään tapahdu? Siihen on kaksi syytä.

a) Synti on lopullisesti tuhottu, sen juuri on poistettu, sen mahdollisuutta ei sen tähden ole. Kukaan/mikään ei ketään enään kiusaa, ei viettele.

b) Yksikään ei ole uudessa maailmassa, uudessa Jerusalemissa vastoin tahtoaan. Jokainen joka siellä on, on sen tähden, että rakastaa Jumalaa ja rakastaa vanhurskautta.

Sen tähden Jumala nyt aikojen lopussa luo kaiken uudeksi, mutta käänteisessä järjestyksessä kuin alussa.
Alussa luotiin ensin taivas ja maa ja vasta lopuksi ihmiset sitä asuttamaan.
Mutta nyt Jumala "luo" ja synnyttää ensin ihmiset, he jotka rakastavat, ja lopuksi heille uuden taivaan ja uuden maan.

jan-hus kirjoitti:

Mutta tuossa tapauksessahan meidän tulisi asiayhteydessä olettaa, että valheopettajat ja väärät profeetat olisivat joskus olleet aidosti uskossa. Sitä tuo teksti ei nähdäkseni anna ymmärtää. Sanokaa vaikka, että oppi valuu kuin vesi hanhen selästä, mutta en löydä kirjeestä sitä kuvausta, että valheopettajat olisivat olleet aidosti veljiä muuta kuin kenties läsnä yhteisissä kokoontumisissa.

Matt. 13. puhutaan taivasten valtakunnasta ja siihen kuuluvista:

47. Vielä taivasten valtakunta on nuotan kaltainen, joka heitettiin mereen ja kokosi kaikkinaisia kaloja.
48. Ja kun se tuli täyteen, vetivät he sen rannalle, istuutuivat ja kokosivat hyvät astioihin, mutta kelvottomat he viskasivat pois.
49. Näin on käyvä maailman lopussa; enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista

Eli seurakunnan keskeltä voi nousta niitä, jotka ovat valheveljiä huolimatta suunsa todistuksesta, ns. lihallisia ja uskonnollisia ihmisiä. Näinhän on aina ollut. Tällaiset ovat otollisia, mikäli karismaa riittää, valheen opettajiksi.

Lue lisää

Kuvasin juuri, että käsitettä Jeesuksen tunteminen käytetään Raamatussa uskovista. Luitko jutut?
Voisin syventää analyysiä vielä paljon pitemmälle, mutta jos joku sen haluaa kieltää, niin sitten varmaan kieltää, vaikka enkeli taivaasta tulisi sen kertomaan.
Ei ole kyse oletuksista.
Tuntuu, kuin haluaisit määritellä uskovan/uudestisyntyneen/veljen/jne sellaiseksi, joka pysyy loppuun asti vahvana uskossa.
Ja että ne, ketkä luopuvat ja lähtevät harhoihin ja saastutuksiin, ja joista Raamattu ilmaisee, että he eivät pelastu, eivät koskaan olisikaan uskoontulleet/uudestisyntyneet/jne.
No, tuolla määritelmällä voit varmaan saada tukea omille ajatuksillesi, mutta ei se kyllä raamatullinen ole.
Tässäkin ketjussa on lainattu aika montaa tekstiä , jotka kertovat, että uskoontulon jälkeen tulee myös pysyä Jeesuksessa, jotta pääsisi todella perille.
Esimerkiksi Joh.15., jossa Jeesus käyttää vertausta oksasta viinipuussa. Kun oksa alunpitäen on viinipuussa eli Jeesuksessa, niin silloin on kyse uskovasta ja uudestisyntyneestä henkilöstä. Eikö?
Edes Paavali ei katsonut vielä mitään saavuttaneensa, vaan pelastus oli hänelle vielä "ehkä"-asteella. Se kertoo hänen teologiastaan.
On toki sellaistakin, että kasteen kautta seurakuntaan on tullut vilpillisiäkin henkilöitä, kuten noita Simon. Sellaisia, keillä ei todellista suhdetta Jeesukseen koskaan syntymytkään. Mutta se on eri juttunsa, eikä suinkaan kumoa edellä kirjoitettua.

En tiedä, veljemme Jan, miksi tuon hyväksyminen on vaikeaa.
Tällä alueella on voinut olla väärin painottunuttakin opetusta tyyliin: jos hiukankin lankeat, niin nimesi kumitetaan heti Elämän kirjasta...
Oletko kenties joutunut kuulemaan ahdistavaa lakihenkistä opetusta? Ikävä, jos niin, mutta älä anna sen sanella Raamattukäsitystäsi. Otetaan Raamatusta se, mikä siellä lukee. Ei pidä mennä äärilaidasta toiseen näissä kysymyksissä. Tai missään.
Ja siellähän on myös siunattua lupausta varjelustakin, jota joku täällä peräänkuulutti.
Ehkä siitä voisi tehdä oman ketjun, että tulisi tasapaino ja ettei mene pelkäksi varoitteluksi?

nikojt kirjoitti:

jan-hus kirjoitti;
"Voimme tehdä synnin siellä ja langeta täällä, mutta uudestisyntynyt ei ota elämäänsä tavaksi toteuttaa syntistä toimintamallia. "

Miksi? Mihin perustat edellisen?

Jos uudestisyntynyt voi tehdä ja tekee epävanhurskauden tekoja, joka on syntiä, niin aivan yhtälailla uudestisyntynyt voi jatkaa halutessaan niiden tekemistä ja jatkaa aina luopumiseen asti.

Ei ole Raamatunmukaista väittää, että luopuminen olisi jollain tavoin estetty!
Aivan niinkuin se ei uudestisyntyneelle enään olisi edes mahdollista.

Sellainen ajattelumalli avaa helposti "ovia" oman vaelluksen kompastelulle niin, että niihin ei enään kiinnitäkään huomiota sillä vakavuudella mitä pitäisi. Ja kun näin käy, muuttuu vaellus aivan huomaamatta kivikkoisemmaksi ja silloin on suuri vaara eksyä.

Kristus on täydellinen.
Jos kerran uudestisyntynytkin kykenee tekemään synnin teon, se todistaa, että uudestisynyntynyt ei ole täydellinen.
Se todistaa myös sen, että uudestistynytnyt kykenee tekemään epävanhurskauden tekoja
Se todistaa, että epävanhurskaat teot eivät ole "estetty". Se on ihmisen oma valinta, oman lihan kiusaus ja viettelys mikä siihen ajaa.

Siinä olet oikeassa, että uudestisyntyneet kyllä rakastavat Jumalaa ja koska rakastavat, tahtovat elää Hänen tahtonsa mukaan ja vaikka kompastuisivat, nousevat he ylös, sillä he katuvat rikkoneensa rakastaan vastaan!
Ei pakolla rakastaen, vaan vapaasta tahdostaan. Rakkautta ei voi kahlita, ei pakottaa!

Tiedätkös miksi Jumalan maailmanaikojen lopussa luotavassa uudessa taivaassa ja maassa ei syntiinlankeemus enään koskaan voi uusiintua, eikä koskaan enään tapahdu? Siihen on kaksi syytä.

a) Synti on lopullisesti tuhottu, sen juuri on poistettu, sen mahdollisuutta ei sen tähden ole. Kukaan/mikään ei ketään enään kiusaa, ei viettele.

b) Yksikään ei ole uudessa maailmassa, uudessa Jerusalemissa vastoin tahtoaan. Jokainen joka siellä on, on sen tähden, että rakastaa Jumalaa ja rakastaa vanhurskautta.

Sen tähden Jumala nyt aikojen lopussa luo kaiken uudeksi, mutta käänteisessä järjestyksessä kuin alussa.
Alussa luotiin ensin taivas ja maa ja vasta lopuksi ihmiset sitä asuttamaan.
Mutta nyt Jumala "luo" ja synnyttää ensin ihmiset, he jotka rakastavat, ja lopuksi heille uuden taivaan ja uuden maan.

Lue lisää

nikojt:

"Sellainen ajattelumalli avaa helposti "ovia" oman vaelluksen kompastelulle niin, että niihin ei enään kiinnitäkään huomiota sillä vakavuudella mitä pitäisi. Ja kun näin käy, muuttuu vaellus aivan huomaamatta kivikkoisemmaksi ja silloin on suuri vaara eksyä."

Valittu ei voi erota Hänen rakkaudestaan. Uskon, että tuo koko ajatus pelastuksen menettämisestä on ihmisten hallintakeino TOISISTAAN. Ei siinä ajattelumallissa ole mitään vikaa kun ne ajatukset ovat armosta pelastetun ihmisen päässä. Uudestisyntymätön, uskonnollinen ihminen tarvitsee kaikki siteet, pannat, kahleet ja lieat, jotta hän pysyisi ruodussa. Mutta se kun ei tuo pelastusta! Näitä on seurakunnissa paljon! Teemme väärin heitä kohtaan kun tarjoamme vain vinkkejä, miten voi lopettaa nettipornon katsomisen, miten voi lopettaa tupakoinnin, miten voi lakata uhkapelaamasta, ym. Miksi emme kysy heiltä, että ovatko he omasta mielestään uskossa, kun katsovat vaellustaan?

Voiko olla, että tekoihin ja toimituksiin ja ihmisen valintoihin katsomalla suljemme silmämme siltä, että ihminen, joka vaikuttaisi tarvitsevan apua riippuvuuteensa, tarvitseekin oikeasti kuulla evankeliumin? Uudelleen ja uudelleen, niin pitkään, että Pyhä Henki sen hänelle avaa?

Huonompi puolisko kirjoitti:

Joo, kysehän on ollut siitä, onko kerran pelastettu aina pelastettu.
Tämän ketjun tarkoitus ei varmaan ollut alun perin uskovien rohkaisu ja vahvistus armossa - niin tärkeää kuin se onkin - vaan tämä oppikysymys.
Kyseinen teksti on eräs, joka nähdäkseni selkeästi kuvaa henkilöitä, jotka ovat olleet uskossa, mutta eivät enää ole. Ja tekstiyhteydestä voi päätellä, että he eksyttyään eivät Pietarin mukaan pelastu.

Eli teksti kumoaa KPAP-opin ainakin harhaoppeihin eksytyksiin ja maailman saastutuksiin palanneiden osalta. MOT.

Tuota tekstiä pohdimme muiden ohella jo varhain 80-luvulla, kun kävin tätä oppia läpi eräiden ystävien kanssa. Moniin teksteihin voi löytää erilaisia tulkintoja, mutta mm. tähän ei juuri muuta tulkintaa keksitty. Ei nytkään. Eikä moneen muuhunkaan.

Joo, mielelläni toki rohkaisen ja vahvistan uskovia. Se on tärkeää ja teenkin sitä.
Mutta eikö jutun kääntäminen tuohon ole hiukan huono korvike sille, että myöntäisit mahdollisuuden, että KPAP-oppi mahdollisesti onkin harhaa.
Niin kuin se on.
Ei tarvitse välttämättä vastata. Mutta hyvä jos pohdit asiaa.
Kaikkea hyvää!

Lue lisää

Ei vain...vaan myös. Painotukseni oli siis kohdassa Sanan oikeassa jakamisessa. Kenelle nimenomainen teksti on suunnattu? Jos siis pelastuksemme perustusta ei rakenneta mielessämme vahvaksi ja lujaksi, Jumalalta Jeesuksen täytetyn työn kautta suoritetuksi, heitetään helposti vasta-alkajia yli laidan yksittäisten jakeiden heittämisellä väärään osoitteeseen. Jos siis väitetään, että pelastusvarmuutta korostavat seurakunnat tuottavat huonoa hedelmää, kyseessä on pelkkä väite, joka on jäänyt toteennäyttämättä. Samoin voisin väittää, että ne, jotka opettavat korostetusti pelastuksen menettämistä ja uskosta luopumista, tuottavat opetuksensa mukaista hedelmää.
Kuten olen aiemmin kirjoittanut puhuminen termeillä "kerran pelastettu - aina pelastettu" pistää mutkia suoriksi. Jos jollekin ei sovi, että otan kantaa aiheeseen, olkoon sopimatta. Olen hyvän osan kristityn vaelluksestani ollut mukana seurakunnassa, joka opetti varmaa pelastusoppia. Tiedän vain, mitä se tuotti omassa elämässäni. Uskoa, toivoa, rakkautta, Herran pelkoa ja puhtatta. Toisin kuin sen panettelijat väittävät, se ei saanut aikaan huoletonta elämäntyyliä, niin kuin siat pellossa. Kun Sana saarataan, niin kuin se on kirjoitettu ja oikeaan osoitteeseen, se saa myös aikaan vanhurskauden hedelmän. Vaikkapa kuunneltuani MacArthurin seminaarisaarnan, koin todellisen Pyhyyden, joka kumpusi Sanasta ja tunsin tervettä Herran pelkoa.

Tästä aihepiiristä keskustelen hyvin aralla mielellä ja olen puntaroinut asiaa myös David Pawsonin opetuksen pohjalta, joka voimakkaasti vastustaa "kerran pelastettu - aina pelastettu" -oppia. Mutta luulenpa, että useimpien käsitys opista rajoittuu ajatukseen: Otanpa tässä menolipun taivaaseen ja elän sitten niin kuin itseäni huvittaa. Eihän Raamattu sellaista opeta. Päinvastoin! Gal. 2: 19-20 "minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni."

jan-hus kirjoitti:

nikojt:

"Sellainen ajattelumalli avaa helposti "ovia" oman vaelluksen kompastelulle niin, että niihin ei enään kiinnitäkään huomiota sillä vakavuudella mitä pitäisi. Ja kun näin käy, muuttuu vaellus aivan huomaamatta kivikkoisemmaksi ja silloin on suuri vaara eksyä."

Valittu ei voi erota Hänen rakkaudestaan. Uskon, että tuo koko ajatus pelastuksen menettämisestä on ihmisten hallintakeino TOISISTAAN. Ei siinä ajattelumallissa ole mitään vikaa kun ne ajatukset ovat armosta pelastetun ihmisen päässä. Uudestisyntymätön, uskonnollinen ihminen tarvitsee kaikki siteet, pannat, kahleet ja lieat, jotta hän pysyisi ruodussa. Mutta se kun ei tuo pelastusta! Näitä on seurakunnissa paljon! Teemme väärin heitä kohtaan kun tarjoamme vain vinkkejä, miten voi lopettaa nettipornon katsomisen, miten voi lopettaa tupakoinnin, miten voi lakata uhkapelaamasta, ym. Miksi emme kysy heiltä, että ovatko he omasta mielestään uskossa, kun katsovat vaellustaan?

Voiko olla, että tekoihin ja toimituksiin ja ihmisen valintoihin katsomalla suljemme silmämme siltä, että ihminen, joka vaikuttaisi tarvitsevan apua riippuvuuteensa, tarvitseekin oikeasti kuulla evankeliumin? Uudelleen ja uudelleen, niin pitkään, että Pyhä Henki sen hänelle avaa?

Lue lisää

jan-hus kirjoitti;
"Valittu ei voi erota Hänen rakkaudestaan. "

Tämä ei ole se mitä minun Raamattu opettaa.

jan-hus kirjoitti:

nikojt, tähän viimeisimpään kommenttiisi yhdyn kyllä täysin. (klo 12.23).

Samalla tavoin olen kristityn vaelluksen ymmärtänyt. Jos tästä tehtäisiin yhteinen uskotunnustus, niin viilaisin ehkä vielä vähän tätä:

Pyhityksessä = synnin tarve elämässämme poistuu.

Käyttääkö sitten tarve/valta-sanaa. Vähän eri kalskahdus vain.


Toivon, että näet, etten yritä opettaa mitään kohtalouskontoa. Ymmärrän, että meillä on erilainen näkemys kenties ihmisen roolista omaan pelastukseensa. Mutta uskon, että tämänkin keskustelun jälkeen voimme sanoa toisiamme veljiksi (olettaen, että sinäkin olet mies!)

Lue lisää

Näkyy olevan omat kommentit niin huonoja, että niitä pitää ruveta itse pian plussaamaan! :D

nikojt kirjoitti:

jan-hus kirjoitti;
"Valittu ei voi erota Hänen rakkaudestaan. "

Tämä ei ole se mitä minun Raamattu opettaa.

Mikä käännös sinulla on?

jan-hus kirjoitti:

Mikä käännös sinulla on?

Sillä ei liene merkitystä, sillä moista lausetta ei ole missään käännöksessä.
Sana ei yksinkertaisesti moista opeta, päin vastoi, juuri varoittaa siitä miten käy jos luopuu.

Siltähän se varmasti näyttää ja selkeästi sen jo avauksessakin tuon esiin. Tästä huolimatta haluan asiasta keskustella. Sana kirkastakoon Sanaa ja ihminen hiokoon ihmistä!

Kas niin! Jospa nyt ehtisi hieman puraista noita Raamatun paikkoja, joita vr62 nosti esiin.

Kylväjävertauksen olen aina ymmärtänyt niin, että ainoa uudestisyntynyt ihmisjoukko on juuri tuo hyvä maaperä. Jokainen on varmasti nähnyt elämänsä aikana ihmisiä, jotka "ottavat Jeesuksen vastaan" kuka minkäkin syyn tähden: ahdistukseen, huonoon itsetuntoon, yksinäisyyteen, ym. Mutta silloin ihminen on ottanut vastaan mieleisensä epäjumalan kuvan, jos hän ei anna elämäänsä sille Jeesukselle, jonka Raamattu meille ilmoittaa. Jeesusta tarjotaan vähän kuin laastariksi moneen vaivaa mutta Hän lävistää meidät kuin kaksiteräinen miekka ja erottaa luut lihoista ja hyvään maahan kylvetyt jyvät huonosta.

Paavalin esittämä kihlaus taas kuvaa enemmän sitä, että me odotamme kihlauksemme täyttymystä. En voi uskoa Paavalin käyttäneen tuota vertausta sen tähden, että lukija ymmärtäisi hänen vallassaan olla purkaa kihlaus iankaikkiseen toivoon. Ei liene vaikea vetää yhteen allegorisia langapäitä "kihlattu Kristukselle" ja "Karitsan hääateria", ym.

1. Tim. 4:1 Voikin suoraan katseltuna antaa vaikutelman omalla tahdolla toteutetusta "uskosta luopumisesta".

Paavali kertoo edellä Timoteukselle kelpo Jumalan palvelijoiden kuvauksia ja Jumaluuden salaisuutta. Sitten hän toteaa nuorelle Timoteukselle, että viimeisinä aikoina (viimeiset ajat alkoivat Pyhän Hengen vuodatuksen jälkeen) monet luopuvat uskosta seuraten riivaajien oppia ja vietteleviä henkiä. Missään ei mainita, että nämä ihmiset olisivat uudestisyntyneitä kristittyjä vaan he ovat riivaajien oppien opettajien seuraajia:

1. Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja
2. valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty
3. ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, jotka uskovat ja ovat tulleet totuuden tuntemaan.

Me molemmat luemme Raamattua omista lähtökohdistamme käsin. Minäkin katsoin ennen useilta Raamatun riveiltä ikään kuin perustelua sille, miten uskonsa voisi menettää - uudestisyntyneenäkin. Mutta se on ristiriidassa muun Raamatun ilmoituksen kanssa ja asettaa lopulta Jumalan kaikkivaltiuden vähintään vähäteltävään valoon.

Kun sain oman ennakkotulkintani jotakuinkin kuoletettua ja todella pääsin pureskelemaan Sanaa, sieltä hahmottui punainen lanka. Joku sanoo tehneensä uskonratkaisun ja minä sanon, että Jumala valitsi minut ennen maailman luomista ja veti vastustamattomasti omakseen. En pidä toista vähemmän uskovana kuin toista. Hedelmät kertovat kääntymyksen aitouden, ei välttämättä se, miten asian ymmärrämme.

Se, että pelastukseni on kokonaan Jumalan kädessä täyttää minut kiitollisuudella ja varmuudella. Sitä rauhaa ei arminialainen tulkinta Jumalan toiminnasta tuonut.

Jatkakaamme keskustelua hyvässä hengessä!

Kiitos, nimim. "Pysy kyydissä"

Tuohon bussivertaukseen en oikein voi kommentoida mitään kun en Raamatusta sitä löydä. Mutta muihin kohtiin voin sanasen lausua.

Olen edellä jo kommentoinut tuohon kihlaus-ajatukseen, että en usko Paavalin tarkoittaneen sillä sitä, että meidän tulisi ymmärtää olevan omassa vallassamme purkaa yhteytemme Jumalaan. Enemmänkin niin, että nyt elämme vielä ilman kihlauksen täyttymystä, joka meitä odottaa.

Siteeraat varsin hyvää Raamatun kohtaa tekstissäsi, mutta sitten mitätöit sen omalla kommentillasi: "eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta" johon toteat, että me voimme silti erota. Ihminen menee hyvin tuohon luotujen kategoriaan minun mielestäni...

Viinipuuvertauksessa taas annat ymmärtää, että yksittäinen oksa pitää itsensä kiinni viinipuussa. Eikö vertaus anna aivan selvästi ymmärtää, että puu kannattelee oksia, eikä päinvastoin? Sellainen oksa, joka ei kanna hedelmää, revitään irti ja heitetään tuleen. Eli itse itseään puussa roikottava oksa, joka ei saa puusta elämää.

Sinä nimität kylväjävertauksen maaperiä kaikkiako uskoviksi? Jeesus on uskomme alkaja ja täydelliseksi tekijä eikä Hän epäonnistu työssään. Sinä luet nyt tekstiin oman ennakkokäsityksesi siitä, mitä se mielestäsi sanoo. Et löydä mistään kohti perustelua tälle väittämällesi. He ottivat Sanan kenties iloiten vastaan, mutta se ei kantanut heissä hedelmää. Jos he olisivat olleet yhtä Jumalan valittujen kanssa, he olisivat pysyneet tuossa yhteydessä, mutta ilman juurta he luopuvat.

Kiitos hyvistä vasta-argumenteista. On mahtavaa kun saa oikein penkomalla myllätä Raamatun ajatuksia!

* Juuri tämän takia on viisasta lukea Raamattua " yöt ja päivät", eli siis aina kun vain on tilaisuuss, että kasvaa uskossa ja opissa, että voi välttää ja tuntea vieraat henget ja väärät opettajat, joita tälläkin palstalla on muutamia. Ekivaari, ml213, Johan, jumalan pete, lännenhunttari, ja on vielä muitakin jt, oppia sivuavia, tai sitten areiolais opin uskoisia, he opettavat väärää valhe-evankeliumia, karttaakaa heitä ja heidän opetuksiaan. He kieltävät Jeesuksen, ja samalla Hänen jumaluutensa, = Jumala.

Mohikaani_27 kirjoitti:

* Juuri tämän takia on viisasta lukea Raamattua " yöt ja päivät", eli siis aina kun vain on tilaisuuss, että kasvaa uskossa ja opissa, että voi välttää ja tuntea vieraat henget ja väärät opettajat, joita tälläkin palstalla on muutamia. Ekivaari, ml213, Johan, jumalan pete, lännenhunttari, ja on vielä muitakin jt, oppia sivuavia, tai sitten areiolais opin uskoisia, he opettavat väärää valhe-evankeliumia, karttaakaa heitä ja heidän opetuksiaan. He kieltävät Jeesuksen, ja samalla Hänen jumaluutensa, = Jumala.

Lue lisää

Kommentoimatta sen kummemmin Mohikaanin ajatuksen oikeellisuuteen, haluan muistuttaa, että nyt puhutaan pelastuksestamme ja Jumalan kaikkivaltiudesta - ei mainitsemistasi nimimerkeistä.

Niin, onko näiden jakeiden välillä ristiriita, hyvä nimimerkki? Kysyn nyt tässä vaiheessa, myös Jan-Husekilta :), mitä oikeastaan 1. Tim. 4: 1-5. Eikö tässä nimenomaan viitata siirtymiseen riivaajien oppiin, jolla tekojen eli askeesin ja itsekieltäymyksen kautta pyritään vanhurskautumaan, mikä on vastoin tervettä apostolien opetusta?

Qwerty kirjoitti:

Niin, onko näiden jakeiden välillä ristiriita, hyvä nimimerkki? Kysyn nyt tässä vaiheessa, myös Jan-Husekilta :), mitä oikeastaan 1. Tim. 4: 1-5. Eikö tässä nimenomaan viitata siirtymiseen riivaajien oppiin, jolla tekojen eli askeesin ja itsekieltäymyksen kautta pyritään vanhurskautumaan, mikä on vastoin tervettä apostolien opetusta?

Lue lisää

Piti siis kirjoittamani, mitä uskosta luopumisella tarkoitetaan 1. Tim. 4: 1-5

1. Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvay uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja
2. valheenpuhujien ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty
3. ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia...

Onko tämä siis luopumista uskosta merkitysessä siirtymistä tekoihin?

Qwerty kirjoitti:

Piti siis kirjoittamani, mitä uskosta luopumisella tarkoitetaan 1. Tim. 4: 1-5

1. Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvay uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja
2. valheenpuhujien ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty
3. ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia...

Onko tämä siis luopumista uskosta merkitysessä siirtymistä tekoihin?

Lue lisää

Anna anteeksi, mutta aikataulu painaa päälle, enkä ehdi Raamatun kohtaa tarkistamaan. Mutta eikö tuossa yhteydessä sanota - vai sanotaanko - että antautuvat tottelemaan vietteleviä henkiä ja riivaajien oppeja. Ja myöhemmin, että eksyttääkseen JOS MAHDOLLISTA valitutkin.

Eli jos nyt pystyisin kirjeen kirjoittajan ajattelua yhtään seuraamaan, niin VALITUT EIVÄT VOI EKSYÄ! Tottakai he voivat hairahtua ja olla huonon opin alla jopa vuosia. He voivat olla harhautettavissa, mutta JUMALAN valittu on Hänen vastuullaan ja Hän huolehtii, että valittu ei lopulta eksy näihin oppeihin.

Mielestäni se sulkee pois edellä esitetyn argumentin siitäkin, miten aidot veljet voisivat olla vääriä profeettoja.

Mohikaani_27 kirjoitti:

* Juuri tämän takia on viisasta lukea Raamattua " yöt ja päivät", eli siis aina kun vain on tilaisuuss, että kasvaa uskossa ja opissa, että voi välttää ja tuntea vieraat henget ja väärät opettajat, joita tälläkin palstalla on muutamia. Ekivaari, ml213, Johan, jumalan pete, lännenhunttari, ja on vielä muitakin jt, oppia sivuavia, tai sitten areiolais opin uskoisia, he opettavat väärää valhe-evankeliumia, karttaakaa heitä ja heidän opetuksiaan. He kieltävät Jeesuksen, ja samalla Hänen jumaluutensa, = Jumala.

Lue lisää

Mitä sinä sitten teet mohikaani? Roikut yötä päivää täällä netissä opettamassa, vaikka Jumalan Sanan mukaan et saisi! Alahan siis lukea Raamattua yöt ja päivät, niin viisastut ehken jonkin verran ja lopetat täällä nuohoamisen!

>Uskovainen, joka elää Kristusessa on täysin vapaa synnistä ja hänellä on Jumalan armon antama rauha sisimmässään.<

Niimpä. Mutta, tuo vapaa synnistä on JUMALAN silmillä katsottuna ja vain ja ainoastaan Jeesuksen sovitustyön kautta. Itse en ole tavannut vielä yhtään ihmistä, joka ei tekisi syntiä ja olisi siten armosta osallinen. Raamatussa oikein painotetaan,miten ihminen on valehtelija, jos kieltää, ettei tee syntiä.No, tietenkin sokeus taas estää syntisyyden ihmisessä.

Automaatio se ei olekaan, kuten "ei hellari" kommentissaan kertoo.

Se vaatii Pyhän Hengen voiman, Jeesuksen sovitustyön, Jumalan kaikkivaltiuden ja yli ymmärryksen menevän armon jatkuvaa vaikuttamista uskovan elämässä.

Syntien anteeksipyytäminen ja katumus on HEDELMÄ elävästä uskosta. Ei keino päästä taas Jumalan ranking-listalle. Jos nuo hedelmät puuttuvat elämästämme, meidän tulisi olla huolissamme - onko uskomme pelastavaa uskoa vai ei!

Uudesti syntynyt kristitty elää katumuksen keskellä kaikki elinpäivänsä. Ei niin, että hän kerran ratkaisi ja katui vaan mitä kirkkaammaksi tämä tie käy, sitä selvemmin hän oman syntisen luonteensa tunnistaa ja elää katumuksen ja parannuksen keskellä - ei vain tarpeen mukaan vaan koko ajan.

jan-hus kirjoitti:

Automaatio se ei olekaan, kuten "ei hellari" kommentissaan kertoo.

Se vaatii Pyhän Hengen voiman, Jeesuksen sovitustyön, Jumalan kaikkivaltiuden ja yli ymmärryksen menevän armon jatkuvaa vaikuttamista uskovan elämässä.

Syntien anteeksipyytäminen ja katumus on HEDELMÄ elävästä uskosta. Ei keino päästä taas Jumalan ranking-listalle. Jos nuo hedelmät puuttuvat elämästämme, meidän tulisi olla huolissamme - onko uskomme pelastavaa uskoa vai ei!

Uudesti syntynyt kristitty elää katumuksen keskellä kaikki elinpäivänsä. Ei niin, että hän kerran ratkaisi ja katui vaan mitä kirkkaammaksi tämä tie käy, sitä selvemmin hän oman syntisen luonteensa tunnistaa ja elää katumuksen ja parannuksen keskellä - ei vain tarpeen mukaan vaan koko ajan.

Lue lisää

Joka on Kristuksessa on uusi luomus Hänessä. Kaikki synnit on anteeksi annettu eikä niitä enää ole. Ja niiden tunnolla pitmonen on vatoin Jumalan Sanaa! Jumala katsoo meitä Jeesuksen veren läi täydellisinä ja Jumala aon heittänyt kaikki syntimme selkänsä taakse armon mereen eikä niitä enää ole, sillä Jeesusken veri on puhdistanut kaiksesta synnistä. Siis meidän ei sovi elää ainaisessa synnintunnossa, sillä silloinhan me kiellämme Jeeesuken sovitustyön kohdallamme. Täydelliähän meistä ei tässä ajassa tule, mutta Jumala siis katsoo meitä täydellisinä Jeesuksen veren kautta!

Jos joku uskovainen lankeaa, niin ilman muuta hänen on viipymättä palattava Jeesuksen luokse ja pyydettävä veren puhdistusta elämäänä. Näin opettaa Jumalan Sana vaikka mitä muuta opetusta julistettaisinkaan, niin Raamattu on ainut oikea opetuksen lähde!

Jatkoa edelliseen viestiini.

Lukekaapa ja tutkikaa tarkoin Daavidin elämän vaiheet ja tutkikaa hänen käyttäytymistään. Jos hän eläisi Suomessa ja tässä ajassa, niin häntä ei huolittaisi mihinkään puolueeseen. On sellaista käyttäytymistä, jota ei uskoisi todeksi.

Mutta, niin vain todellisuus on, miten Raamatun lehdiltä voimme lukea ja uskoa, miten hän oli merkittävimpiä JUMALAN miehiä VT puolella ja erikoisesti JUMALAN viisautta täynnä. Hänessä näkyy korostuneesti lihanmielisyys ja JUMALAN antama viisaus ja käyttäytyminen.

Niin, JUMALA aikoinaan sysäsi ihmisen tänne lenkkipolulle rämpimään synnin vaikuttamassa turmeltuneessa tilassa. Kukaan ihminen ei voi muuttaa tätä rämpimistään ja lopettaa sitä. JUMALA on ainut taho, jolla on valta ja mahdollisuus ja siten on aivoittanutkin pelastaa tämän suossa rämpivän ihmisen antamalla tehtävän ja vallan ja voiman Pojalleen Jeesukselle Kristukselle.
Niin, suossa rämpiminen päättyy jokaisen kohdalta,- mutta aikanaan.Olemme samassa veneessä ihmisyyttä ajatellen.

ml213. kirjoitti:

Jatkoa edelliseen viestiini.

Lukekaapa ja tutkikaa tarkoin Daavidin elämän vaiheet ja tutkikaa hänen käyttäytymistään. Jos hän eläisi Suomessa ja tässä ajassa, niin häntä ei huolittaisi mihinkään puolueeseen. On sellaista käyttäytymistä, jota ei uskoisi todeksi.

Mutta, niin vain todellisuus on, miten Raamatun lehdiltä voimme lukea ja uskoa, miten hän oli merkittävimpiä JUMALAN miehiä VT puolella ja erikoisesti JUMALAN viisautta täynnä. Hänessä näkyy korostuneesti lihanmielisyys ja JUMALAN antama viisaus ja käyttäytyminen.

Niin, JUMALA aikoinaan sysäsi ihmisen tänne lenkkipolulle rämpimään synnin vaikuttamassa turmeltuneessa tilassa. Kukaan ihminen ei voi muuttaa tätä rämpimistään ja lopettaa sitä. JUMALA on ainut taho, jolla on valta ja mahdollisuus ja siten on aivoittanutkin pelastaa tämän suossa rämpivän ihmisen antamalla tehtävän ja vallan ja voiman Pojalleen Jeesukselle Kristukselle.
Niin, suossa rämpiminen päättyy jokaisen kohdalta,- mutta aikanaan.Olemme samassa veneessä ihmisyyttä ajatellen.

Lue lisää

Miksi puhut täällä halventavasti seurakunnista puolueina. Jos sinulla olisi todellinen usko Jumalaan, sinä noudattaisit Jumalan sanaa toinen toisemme kunnioittamisessa ja silloin et ivaten puhuisi heidän seurakunnistaan. Sydämen kyllyydestä suu puuhuu ja jos sydämessäsi on tuollaista puoluemieltä, se ei voi olla oikeassa suhteessa Jumalaan. On eri asia olla tietämätön ja niin toimia väärin kuin tietoisesti muita pilkaten.

Laitoin tuonne ylemmäs jatkoa 2.Piet.2. kohdasta. Ehkä katsot? Ja ehkä vastaat?

Toistanpa vielä, mitä Paavali kirjoitti:
"...jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista. Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut. Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa..." Fil.3:11-14.

Taatusti uudestisyntyneelle Paavalille lopullinen pelastus oli vielä "ehkä".

Ei mikään erota ihmistä Jumalan rakkaudesta. Jumala on rakkaus ja hän rakastaa jokaista ihmistä ja tahtoo, että jokainen tulisi tuntemaan totuuden ja pelastuisi.
Se ei kuitenkaan tule Raamatun ilmoituksen mukaan tapahtumaan.

Ihminen voi torjua Jumalan tahdon toteutumisen kohdallaan
1) sillä,ettei ota Jeesusta vastaan
tai
2) jos on jo ottanut hänet pelastajakseen, kääntyy hänestä pois, "palaa maailman saastutuksiin" tms.

Ei pidä opettaa, ettei tarvitse pelätä pelastuksen menettämistä.
Raamatusta ei sellaista löydä.
Ennemmin tulee kehottaa niin kuin Paavali:
"tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu" (1.Tim.6:12)
Ja
"Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä." (Joh.15:4)
jne

Näytätkö, Eenokkiseni, missä kohti olisin kumonnut esittämäsi totuuden?

Näin vr62

"Mutta jos omaksutaan "kerran pelastunut-aina pelastunut" oppeja, niin ne opit siis tuudittavat sen sijaan uneen ja valvomattomuuteen, kun on ihan sama mitä uskova tekee ja miten toimii, kun mikään ei ole pelastus kysymys, vaan uskova pelastuu kuitenkin toikikoon kuinka väärin tahansa."

Tekisi hyvää tietää, mitä tuo oppi oikeasti pitää sisällään. Olen siihen jo ylempänä vastannutkin.

Liitän aiemman vastaukseni tähän. Pointti on siis se, että jos JUMALA ON SYNNYTTÄNYT uudesti, ei sitä ihminen muuksi muuta. Mutta jos ihminen on tehnyt jonkun tempun ja olettaa sen riittävän pelastukseen ja elää kuin pellossa, niin ei tuon ihmisen osa ole paratiisissa.

Siis, ylempää otettuna JH: "Tiedostan, että Amerikan pohjoisempi manner on tehnyt paljon pahaa tälle Raamatulliselle perustotuudelle.

Alunperin oppi Jumalan kaikkivaltiudesta matkasi Euroopasta puritaanien mukana Amerikkaan, eli ei voida ihan kaikesta suoraan jenkkejäkään syyttää.

Mutta ongelma tänä päivänä on se, että höperöt saarnamiehet tekevät Jumalan pelastustyöstä ihmisen työn ja toistattavat rukouksia perässään ja pakottavat kirjoittamaan muistiin uskoontulemisen päivämääriä. Tämä on sitten siellä se uskon perusta: OMA RATKAISU! Omaa ratkaisua pidetään niin voimakkaana, että sen jälkeen voi elää elämäänsä niin kuin lystää.

Kuten huomaat - jos vain haluat nähdä - niin ongelma ei ole siinä, etteikö Jeesus veisi meissä päätökseen alkamaansa hyvää työtä. Ongelma on siinä, että jos pelastuksemme perusta on meidän aikaansaannoksissamme (uskonratkaisu, synnintunnustus, kutsua Jeesus sydämeen asumaan, ym.) niin tuo perusta on yhtä vahva kuin mekin. Siihen pirtaan "kerran ja aina pelastettu" ei voikaan sopia. Koska ei puhuta ensinkään pelastuneista ihmisistä! Jos mittapuuna on ihmisen toiminta ja sen seuraaminen niin silloin usko voi loppua kesken. Mutta kyseessä onkin ihmisteko, ei Jumalan antama pelastus.

Mutta jos perusta on Jumalassa ja Jeesuksen työssä niin SE EI HORJU!"

jan-hus kirjoitti:

Näin vr62

"Mutta jos omaksutaan "kerran pelastunut-aina pelastunut" oppeja, niin ne opit siis tuudittavat sen sijaan uneen ja valvomattomuuteen, kun on ihan sama mitä uskova tekee ja miten toimii, kun mikään ei ole pelastus kysymys, vaan uskova pelastuu kuitenkin toikikoon kuinka väärin tahansa."

Tekisi hyvää tietää, mitä tuo oppi oikeasti pitää sisällään. Olen siihen jo ylempänä vastannutkin.

Liitän aiemman vastaukseni tähän. Pointti on siis se, että jos JUMALA ON SYNNYTTÄNYT uudesti, ei sitä ihminen muuksi muuta. Mutta jos ihminen on tehnyt jonkun tempun ja olettaa sen riittävän pelastukseen ja elää kuin pellossa, niin ei tuon ihmisen osa ole paratiisissa.

Siis, ylempää otettuna JH: "Tiedostan, että Amerikan pohjoisempi manner on tehnyt paljon pahaa tälle Raamatulliselle perustotuudelle.

Alunperin oppi Jumalan kaikkivaltiudesta matkasi Euroopasta puritaanien mukana Amerikkaan, eli ei voida ihan kaikesta suoraan jenkkejäkään syyttää.

Mutta ongelma tänä päivänä on se, että höperöt saarnamiehet tekevät Jumalan pelastustyöstä ihmisen työn ja toistattavat rukouksia perässään ja pakottavat kirjoittamaan muistiin uskoontulemisen päivämääriä. Tämä on sitten siellä se uskon perusta: OMA RATKAISU! Omaa ratkaisua pidetään niin voimakkaana, että sen jälkeen voi elää elämäänsä niin kuin lystää.

Kuten huomaat - jos vain haluat nähdä - niin ongelma ei ole siinä, etteikö Jeesus veisi meissä päätökseen alkamaansa hyvää työtä. Ongelma on siinä, että jos pelastuksemme perusta on meidän aikaansaannoksissamme (uskonratkaisu, synnintunnustus, kutsua Jeesus sydämeen asumaan, ym.) niin tuo perusta on yhtä vahva kuin mekin. Siihen pirtaan "kerran ja aina pelastettu" ei voikaan sopia. Koska ei puhuta ensinkään pelastuneista ihmisistä! Jos mittapuuna on ihmisen toiminta ja sen seuraaminen niin silloin usko voi loppua kesken. Mutta kyseessä onkin ihmisteko, ei Jumalan antama pelastus.

Mutta jos perusta on Jumalassa ja Jeesuksen työssä niin SE EI HORJU!"

Lue lisää

Monissa asioissa on niin sanotusti puolensa ja puolensa.
Vastasin, Jan Hus, em. lainaukseesi jo yllä. Sinun vastineesi siihen ei nyrjäyttänyt ajatteluani.
Lähinnä se täydensi sitä mitä kirjoitin.
Kukaan ei tietenkään tule Jumalan tykö, ellei Jumala häntä vedä. Se on selvä.
Toisaalta Jumala usein vetää etsiviä tykönsä paitsi sisäisesti myös työtovereittansa eli uskovien kautta. Siis heidän uskollisen palvelustyönsä kautta.

Oma kertomukseni on, että Jumala eri elämänvaiheitten kautta veti minua puoleensa. Sen seurauksena menin seurakunnan tilaisuuteen, jossa kokouksen johtajat Jumalan työtovereina soivat minulle mahdollisuuden tulla uskoon, antaa elämäni Jeesukselle, tunnustautua Jeesuksen omaksi (miten vain halutaan sanoa) ja sitten ottaa kasteen, jne.

Aika usein monissa asioissa joku haluaa korostaa vain yhtä puolta asiasta, mutta se ole aina oikein.
Kyllä pelastus on Jumalan teko, usko on hänen lahjansa, mutta ihmisellä on oma osuutensa ja evankeliumin julistajilla on oma osuutensa (usko tulee kuulemisesta).

Pyhitys on yksi asia, jossa usein halutaan korostaa vain yhtä puolta.
Mehän olemme täydellisesti pyhiä, kun olemme Kristuksessa. Piste.
Toisaaltahan meitä kuitenkin kehotaan pyrkimään pyhitykseen, kuten vr62 korosti.
Samoin Ilmestyskirjassa todetaan, että pyhä pyhittyköön edelleen.
Miksi pitää edelleen pyhittyä, jos on jo pyhä?
Pietari kirjoittaa:
"tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi. Sillä kirjoitettu on: "Olkaa pyhät..."
Miksi tuollaista kehotusta jo valmiiksi pyhille?

No, kyseessä on joskus unohtuva fakta, että Raamatussa erotetaan asemaan liittyvä ja vaellukseen liityvä pyhitys.
Kristuksessa olemme todella pyhiä.
Mutta meidän tulee pyhittyä myös vaelluksessamme (se pyhityselämä).
"Tulkaa ... VAELLUKSESSANNE pyhiksi."

Ja tästä vaelluksessa pyhittymisessä sanotaan, että ilman sitä kukaan ei ole näkevä Herraa. Ei voi jatkaa surutta syntielämässä.
Hyvä uutinen on, se, että jos kompuroimmekin vaelluksessamme, saamme mennä ristin juurelle ja saamme siellä sovituksen ja pyhityksen jne.

Anyway:
pointti on se, että asioissa on usein kaksi puolta.
Jeesus oli täynnä armoa ja totuutta. Jotkut saattavat korostaa enemmän jompaakumpaa, mutta molemmat tulee muistaa.

Pelastuksemme on Jumalan teko ja se perustuu hänen valinnalleen. Hänelle kuuluu kunnia. Mutta meilläkin on oma osuutemme: annamme sovittaa itsemme hänen kanssaan ja pysymme Jeesuksessa.

En ymmärrä, Jan Hus, miksi ajatus ratkaisuun kehottamisesta ja sellaisen tekemisestä tuntuu sinusta olevan jotenkin torjuttava.
Joku syy sinulla lienee, mutta Raamatulle sellainen ei ole vieras vaan ennemmin kuuluu siihen.
"Joka janoaa, tulkoon..."
Sekin on eräs kehotus ratkaisuun. Pitää ratkaista, meneekö.
Ihmisen osuudesta Jumalan työn ohella kertovat myös seuraavat Jeesuksen sanat:
"Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt."
Ja monet vastaavat.

jan-hus kirjoitti:

Näin vr62

"Mutta jos omaksutaan "kerran pelastunut-aina pelastunut" oppeja, niin ne opit siis tuudittavat sen sijaan uneen ja valvomattomuuteen, kun on ihan sama mitä uskova tekee ja miten toimii, kun mikään ei ole pelastus kysymys, vaan uskova pelastuu kuitenkin toikikoon kuinka väärin tahansa."

Tekisi hyvää tietää, mitä tuo oppi oikeasti pitää sisällään. Olen siihen jo ylempänä vastannutkin.

Liitän aiemman vastaukseni tähän. Pointti on siis se, että jos JUMALA ON SYNNYTTÄNYT uudesti, ei sitä ihminen muuksi muuta. Mutta jos ihminen on tehnyt jonkun tempun ja olettaa sen riittävän pelastukseen ja elää kuin pellossa, niin ei tuon ihmisen osa ole paratiisissa.

Siis, ylempää otettuna JH: "Tiedostan, että Amerikan pohjoisempi manner on tehnyt paljon pahaa tälle Raamatulliselle perustotuudelle.

Alunperin oppi Jumalan kaikkivaltiudesta matkasi Euroopasta puritaanien mukana Amerikkaan, eli ei voida ihan kaikesta suoraan jenkkejäkään syyttää.

Mutta ongelma tänä päivänä on se, että höperöt saarnamiehet tekevät Jumalan pelastustyöstä ihmisen työn ja toistattavat rukouksia perässään ja pakottavat kirjoittamaan muistiin uskoontulemisen päivämääriä. Tämä on sitten siellä se uskon perusta: OMA RATKAISU! Omaa ratkaisua pidetään niin voimakkaana, että sen jälkeen voi elää elämäänsä niin kuin lystää.

Kuten huomaat - jos vain haluat nähdä - niin ongelma ei ole siinä, etteikö Jeesus veisi meissä päätökseen alkamaansa hyvää työtä. Ongelma on siinä, että jos pelastuksemme perusta on meidän aikaansaannoksissamme (uskonratkaisu, synnintunnustus, kutsua Jeesus sydämeen asumaan, ym.) niin tuo perusta on yhtä vahva kuin mekin. Siihen pirtaan "kerran ja aina pelastettu" ei voikaan sopia. Koska ei puhuta ensinkään pelastuneista ihmisistä! Jos mittapuuna on ihmisen toiminta ja sen seuraaminen niin silloin usko voi loppua kesken. Mutta kyseessä onkin ihmisteko, ei Jumalan antama pelastus.

Mutta jos perusta on Jumalassa ja Jeesuksen työssä niin SE EI HORJU!"

Lue lisää

Kuin vesi hanhen selästä, valuvat sanat maahan !

Luitko, Saulin tapauksen, Pyhä Henki lähti hänestä, se tarkoittaa suomeksi hengellistä kuolemaa, josta puhutaan siis myös seuraavassa kohdassa joka on jo sinulle tuotu:

Heprealaiskirje 6
4 Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet
5 ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,
6 ja sitten ovat luopuneet-taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.
7 Sillä maa, joka särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta;
8 mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan.
9 Mutta teistä, rakkaat, uskomme sitä, mikä on parempaa ja mikä koituu teille pelastukseksi-vaikka puhummekin näin.

Tuo oma ratkaisu tulkintasi on kai yleinen vauva kastetuille kirkkokunta uskoville, se vain on vääristynyt tai tahallaan vääristetty, siis kun uskova tekee uskon ratkaisun, eli suomeksi vain ottaa Lahjan vastaan, niin sekin on Jumalan työtä, vaikka et sitä näytä tajuavan, sillä Sana sanoo, että se on Jumalan työ, että te uskotte.

Usko tulee kuulemisesta, siis Kuulemisesta, se tarkoittaa suomeksi sitä, että Henki avaa ensin evankeliumin Totuuden ihmiselle, ja siinä kohtaa uskova voi joko ottaa Lahjan vastaan tai hylätä se:

Johannes 1
11 Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
13 jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.

Siis Jumala kutsuu ihmistä Pyhän Hengen avaaman Sanan kautta, ja ihan kuten Israelin kansalla oli mahdollisuus ottaa vastaan tai olla ottamatta, niin on nykyäänkin.

Ihmettelen kovasti sitä, että te ette edes tätä, ihan perus asiaa ymmärrä.

Tuosta uudestisyntymisen hetkestä alkaen sitten uskovan on tarkoitus elää Pyhän Hengen pyhityksessä, siis uudestisyntyvä saa Pyhän Hengen sydämeensä, ja sitä kautta hän vain on pyhä, ja sitä kautta hän vain voi pyhittyä.

Mutta kuten jo viittasin niihin kohtiin jossa sanotaan, että "Tänä päivänä, jos Kuulette", ja tuo "Kuulette" siis tarkoittaa sitä, että kuulee Hengen opetuksen ja äänen ja sitä kautta uskova oppii ja samalla pyhittyy päivä päivältä, Jumalan työn kautta.

Siis se Sana, jossa sanottiin, että "Ilman pyhitystä ei kukaan ole näkevä Herraa", tarkoittaa siis katkeamatonta pyhitys elämää, eli jatkuvaa valintaa
oikean ja väärän välillä. Ja siten parannuksen tekoa, jos ja kun Kuulee Hengen äänen, ja Herran ohjauksen, että tässä on Tie, sitä käykää:

Jes. 30:21 Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: "Tässä on tie, sitä käykää".

Mutta sitä ihmettelen, että moni on niin kovasti opettaja olevinaan ja ihan perus asiat on hukassa, ja sitten muita ja muiden sanoja joko sen kautta ymmärretään väärin, tai sitten väännellään tahallaan vääriksi.

Siis perus asia on se, että uskova on pelastettu ja hän säilyttää päivä päivältä sen pelastuksen Hengen pyhityksen ja jatkuvan parannuksen teon kautta.

Siinä on se sama tyyli kuin seuraavassa Sanan kohdassa, eli asiat pitää sopia ja olla selvät Herran kanssa päivittäin ja hetkittäin:

Ef. 4:26 "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö." Älkää antako auringon laskea vihanne yli,

vr62 kirjoitti:

Kuin vesi hanhen selästä, valuvat sanat maahan !

Luitko, Saulin tapauksen, Pyhä Henki lähti hänestä, se tarkoittaa suomeksi hengellistä kuolemaa, josta puhutaan siis myös seuraavassa kohdassa joka on jo sinulle tuotu:

Heprealaiskirje 6
4 Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet
5 ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,
6 ja sitten ovat luopuneet-taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.
7 Sillä maa, joka särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta;
8 mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan.
9 Mutta teistä, rakkaat, uskomme sitä, mikä on parempaa ja mikä koituu teille pelastukseksi-vaikka puhummekin näin.

Tuo oma ratkaisu tulkintasi on kai yleinen vauva kastetuille kirkkokunta uskoville, se vain on vääristynyt tai tahallaan vääristetty, siis kun uskova tekee uskon ratkaisun, eli suomeksi vain ottaa Lahjan vastaan, niin sekin on Jumalan työtä, vaikka et sitä näytä tajuavan, sillä Sana sanoo, että se on Jumalan työ, että te uskotte.

Usko tulee kuulemisesta, siis Kuulemisesta, se tarkoittaa suomeksi sitä, että Henki avaa ensin evankeliumin Totuuden ihmiselle, ja siinä kohtaa uskova voi joko ottaa Lahjan vastaan tai hylätä se:

Johannes 1
11 Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
13 jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.

Siis Jumala kutsuu ihmistä Pyhän Hengen avaaman Sanan kautta, ja ihan kuten Israelin kansalla oli mahdollisuus ottaa vastaan tai olla ottamatta, niin on nykyäänkin.

Ihmettelen kovasti sitä, että te ette edes tätä, ihan perus asiaa ymmärrä.

Tuosta uudestisyntymisen hetkestä alkaen sitten uskovan on tarkoitus elää Pyhän Hengen pyhityksessä, siis uudestisyntyvä saa Pyhän Hengen sydämeensä, ja sitä kautta hän vain on pyhä, ja sitä kautta hän vain voi pyhittyä.

Mutta kuten jo viittasin niihin kohtiin jossa sanotaan, että "Tänä päivänä, jos Kuulette", ja tuo "Kuulette" siis tarkoittaa sitä, että kuulee Hengen opetuksen ja äänen ja sitä kautta uskova oppii ja samalla pyhittyy päivä päivältä, Jumalan työn kautta.

Siis se Sana, jossa sanottiin, että "Ilman pyhitystä ei kukaan ole näkevä Herraa", tarkoittaa siis katkeamatonta pyhitys elämää, eli jatkuvaa valintaa
oikean ja väärän välillä. Ja siten parannuksen tekoa, jos ja kun Kuulee Hengen äänen, ja Herran ohjauksen, että tässä on Tie, sitä käykää:

Jes. 30:21 Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: "Tässä on tie, sitä käykää".

Mutta sitä ihmettelen, että moni on niin kovasti opettaja olevinaan ja ihan perus asiat on hukassa, ja sitten muita ja muiden sanoja joko sen kautta ymmärretään väärin, tai sitten väännellään tahallaan vääriksi.

Siis perus asia on se, että uskova on pelastettu ja hän säilyttää päivä päivältä sen pelastuksen Hengen pyhityksen ja jatkuvan parannuksen teon kautta.

Siinä on se sama tyyli kuin seuraavassa Sanan kohdassa, eli asiat pitää sopia ja olla selvät Herran kanssa päivittäin ja hetkittäin:

Ef. 4:26 "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö." Älkää antako auringon laskea vihanne yli,

Lue lisää

Luterilaisia on nin helppo eksyttää näihin harhaoppeihin, heillä kun on niin vähän raamatullista tietoa pelastuksesta, koska uudestsyntyvät lapsikasteessa, joten ei tarvi opettaa, miten pelastutaan.
Sitten on toinen syy se, että vuosikymmeniä on luterilaisia opetettu turvaamaan vain lapsiksteen armoon eli kerran lapsena kasteessa pelastettu on aina pelastettu, kuten joku mazels jossain muuaalla kirjoittikin että lapsikasteessa saatu armo kantaa loppuun asti, eli luterilaisten oppi on eräs muoto kerran pelastettu, aina pelastettu opista.

ex luterilainen kirjoitti:

Luterilaisia on nin helppo eksyttää näihin harhaoppeihin, heillä kun on niin vähän raamatullista tietoa pelastuksesta, koska uudestsyntyvät lapsikasteessa, joten ei tarvi opettaa, miten pelastutaan.
Sitten on toinen syy se, että vuosikymmeniä on luterilaisia opetettu turvaamaan vain lapsiksteen armoon eli kerran lapsena kasteessa pelastettu on aina pelastettu, kuten joku mazels jossain muuaalla kirjoittikin että lapsikasteessa saatu armo kantaa loppuun asti, eli luterilaisten oppi on eräs muoto kerran pelastettu, aina pelastettu opista.

Lue lisää

No, itse olen ehkä ennemmin nähnyt kirkkokuntien tyylin olevan suora kopio vanhasta liitosta.

Siis poikalapset ympärileikattiin 8 päivän vanhoina, ja siten heidät ja tytöt myös liitettiin jo syntymästä Jumalan kansaan.

Mutta kirkkokunnat eivät siis ymmärrä, että uuteen liittoon ei liitytä luonnollisen syntymän kautta vaan siihen liitytään vain sydämen ymäpärileikkauksen kautta, joka siis tapahtuu Hengestä syntymisestä, eli ns. uudestisyntymässä.

Mutta nyt kyllä ymmärrän selvemmin sen, miksi he väittävät niin kovin vastaan, kun olen viitannut luonnolliseen syntymään seuraavassa kohdassa:

Johannes 3
1 Mutta oli mies, fariseusten joukosta, nimeltä Nikodeemus, juutalaisten hallitusmiehiä.
2 Hän tuli Jeesuksen tykö yöllä ja sanoi hänelle: "Rabbi, me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa."
3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".
4 Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?"
5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
6 Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
7 Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.
8 Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt."
9 Nikodeemus vastasi ja sanoi hänelle: "Kuinka tämä voi tapahtua?"
10 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä!

Siis tuossa on toisto, eli "lihasta ja Hengestä" tarkoittaa samaa kuin "vedestä ja Hengestä", eli kuten Nikodeemus ymmärsi kaksi syntymää.

Minä ihmettelinkin jo sitä, miksi he taistelevat tuota Totuutta vastaan, mutta sehän näyttäisi heidän kirkkokunta oppinsa ja opetuksensa vääräksi.

Nyt en enää ihmettele sitä kovaa vastustusta jonka osakseni sain kaste keskusteluissa.

Mutta on se surullista, jos niin moni luulee yhä pelastuvansa joidenkin muoto menojen kautta ja ansiosta, ja vanhempien ja omien tekojen kautta !

Sehän on kuin Kain, ja hänen kohtalonsa me hyvin tiedämme !

Siis kirkkokunnilla on käytännössä siis veretön pelastus, eli ei veren kautta vaan veden kautta mukamas tullaan Seurakunnan jäseneksi, eikä siis oman Jumalan synnyttämän Uskon kautta, vaan vanhempien uskon, ikäänkuin toisen uskolla(ja vesikasteella) voisi tulla autuaaksi ja Jumalalle kelpaavaksi !

Mutta innokkaasti nuo kirkkokuntalaiset noita omia oppikäsityksiään puolustavat.

Luulisi nykyään olevan jo niin hyvät Raamatut ja raamatun haku teokset ja selitys teokset, että voisi ITSE etsiä ja löytää Totuuden itse kussakin asiassa ja opin kohdassa.

Mutta toki se vaatii aina Pyhän Hengen avaaman Sanan, eli omalla ymmärryksellä ja viisaudella ja järjellä Sana vain ei aukea, niin se vain on !

Huonompi puolisko kirjoitti:

Monissa asioissa on niin sanotusti puolensa ja puolensa.
Vastasin, Jan Hus, em. lainaukseesi jo yllä. Sinun vastineesi siihen ei nyrjäyttänyt ajatteluani.
Lähinnä se täydensi sitä mitä kirjoitin.
Kukaan ei tietenkään tule Jumalan tykö, ellei Jumala häntä vedä. Se on selvä.
Toisaalta Jumala usein vetää etsiviä tykönsä paitsi sisäisesti myös työtovereittansa eli uskovien kautta. Siis heidän uskollisen palvelustyönsä kautta.

Oma kertomukseni on, että Jumala eri elämänvaiheitten kautta veti minua puoleensa. Sen seurauksena menin seurakunnan tilaisuuteen, jossa kokouksen johtajat Jumalan työtovereina soivat minulle mahdollisuuden tulla uskoon, antaa elämäni Jeesukselle, tunnustautua Jeesuksen omaksi (miten vain halutaan sanoa) ja sitten ottaa kasteen, jne.

Aika usein monissa asioissa joku haluaa korostaa vain yhtä puolta asiasta, mutta se ole aina oikein.
Kyllä pelastus on Jumalan teko, usko on hänen lahjansa, mutta ihmisellä on oma osuutensa ja evankeliumin julistajilla on oma osuutensa (usko tulee kuulemisesta).

Pyhitys on yksi asia, jossa usein halutaan korostaa vain yhtä puolta.
Mehän olemme täydellisesti pyhiä, kun olemme Kristuksessa. Piste.
Toisaaltahan meitä kuitenkin kehotaan pyrkimään pyhitykseen, kuten vr62 korosti.
Samoin Ilmestyskirjassa todetaan, että pyhä pyhittyköön edelleen.
Miksi pitää edelleen pyhittyä, jos on jo pyhä?
Pietari kirjoittaa:
"tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi. Sillä kirjoitettu on: "Olkaa pyhät..."
Miksi tuollaista kehotusta jo valmiiksi pyhille?

No, kyseessä on joskus unohtuva fakta, että Raamatussa erotetaan asemaan liittyvä ja vaellukseen liityvä pyhitys.
Kristuksessa olemme todella pyhiä.
Mutta meidän tulee pyhittyä myös vaelluksessamme (se pyhityselämä).
"Tulkaa ... VAELLUKSESSANNE pyhiksi."

Ja tästä vaelluksessa pyhittymisessä sanotaan, että ilman sitä kukaan ei ole näkevä Herraa. Ei voi jatkaa surutta syntielämässä.
Hyvä uutinen on, se, että jos kompuroimmekin vaelluksessamme, saamme mennä ristin juurelle ja saamme siellä sovituksen ja pyhityksen jne.

Anyway:
pointti on se, että asioissa on usein kaksi puolta.
Jeesus oli täynnä armoa ja totuutta. Jotkut saattavat korostaa enemmän jompaakumpaa, mutta molemmat tulee muistaa.

Pelastuksemme on Jumalan teko ja se perustuu hänen valinnalleen. Hänelle kuuluu kunnia. Mutta meilläkin on oma osuutemme: annamme sovittaa itsemme hänen kanssaan ja pysymme Jeesuksessa.

En ymmärrä, Jan Hus, miksi ajatus ratkaisuun kehottamisesta ja sellaisen tekemisestä tuntuu sinusta olevan jotenkin torjuttava.
Joku syy sinulla lienee, mutta Raamatulle sellainen ei ole vieras vaan ennemmin kuuluu siihen.
"Joka janoaa, tulkoon..."
Sekin on eräs kehotus ratkaisuun. Pitää ratkaista, meneekö.
Ihmisen osuudesta Jumalan työn ohella kertovat myös seuraavat Jeesuksen sanat:
"Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt."
Ja monet vastaavat.

Lue lisää

Kirjoitat varsin viisaasti.Jos tästä keskusteluhimmelistä vielä saa selvän,niin huomaat,että en vastusta esittämiäsi asioita.Niiden ymmärtämisessä ajatuksemme poikkeavat.Palaan asiaan kun töistä pääsen.

vr62 kirjoitti:

No, itse olen ehkä ennemmin nähnyt kirkkokuntien tyylin olevan suora kopio vanhasta liitosta.

Siis poikalapset ympärileikattiin 8 päivän vanhoina, ja siten heidät ja tytöt myös liitettiin jo syntymästä Jumalan kansaan.

Mutta kirkkokunnat eivät siis ymmärrä, että uuteen liittoon ei liitytä luonnollisen syntymän kautta vaan siihen liitytään vain sydämen ymäpärileikkauksen kautta, joka siis tapahtuu Hengestä syntymisestä, eli ns. uudestisyntymässä.

Mutta nyt kyllä ymmärrän selvemmin sen, miksi he väittävät niin kovin vastaan, kun olen viitannut luonnolliseen syntymään seuraavassa kohdassa:

Johannes 3
1 Mutta oli mies, fariseusten joukosta, nimeltä Nikodeemus, juutalaisten hallitusmiehiä.
2 Hän tuli Jeesuksen tykö yöllä ja sanoi hänelle: "Rabbi, me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa."
3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".
4 Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?"
5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
6 Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
7 Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.
8 Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt."
9 Nikodeemus vastasi ja sanoi hänelle: "Kuinka tämä voi tapahtua?"
10 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä!

Siis tuossa on toisto, eli "lihasta ja Hengestä" tarkoittaa samaa kuin "vedestä ja Hengestä", eli kuten Nikodeemus ymmärsi kaksi syntymää.

Minä ihmettelinkin jo sitä, miksi he taistelevat tuota Totuutta vastaan, mutta sehän näyttäisi heidän kirkkokunta oppinsa ja opetuksensa vääräksi.

Nyt en enää ihmettele sitä kovaa vastustusta jonka osakseni sain kaste keskusteluissa.

Mutta on se surullista, jos niin moni luulee yhä pelastuvansa joidenkin muoto menojen kautta ja ansiosta, ja vanhempien ja omien tekojen kautta !

Sehän on kuin Kain, ja hänen kohtalonsa me hyvin tiedämme !

Siis kirkkokunnilla on käytännössä siis veretön pelastus, eli ei veren kautta vaan veden kautta mukamas tullaan Seurakunnan jäseneksi, eikä siis oman Jumalan synnyttämän Uskon kautta, vaan vanhempien uskon, ikäänkuin toisen uskolla(ja vesikasteella) voisi tulla autuaaksi ja Jumalalle kelpaavaksi !

Mutta innokkaasti nuo kirkkokuntalaiset noita omia oppikäsityksiään puolustavat.

Luulisi nykyään olevan jo niin hyvät Raamatut ja raamatun haku teokset ja selitys teokset, että voisi ITSE etsiä ja löytää Totuuden itse kussakin asiassa ja opin kohdassa.

Mutta toki se vaatii aina Pyhän Hengen avaaman Sanan, eli omalla ymmärryksellä ja viisaudella ja järjellä Sana vain ei aukea, niin se vain on !

Lue lisää

Haluan muistuttaa,että nyt ei puhuta kasteopista,ei luterilaisuudesta,ei vanhan liiton opeista vaan siitä,onko pelastuksemme Jumalasta vai omasta voimastamme. Vaikka en luterilainen olekaan,minua on jo pitkään puhutellut se,miten aina keksitään jotain oksennettavaa luterilaisen uskon päälle.Mutta varataan sille sitten oma keskustelu.

jan-hus eikirj kirjoitti:

Haluan muistuttaa,että nyt ei puhuta kasteopista,ei luterilaisuudesta,ei vanhan liiton opeista vaan siitä,onko pelastuksemme Jumalasta vai omasta voimastamme. Vaikka en luterilainen olekaan,minua on jo pitkään puhutellut se,miten aina keksitään jotain oksennettavaa luterilaisen uskon päälle.Mutta varataan sille sitten oma keskustelu.

Lue lisää

Ei ole kyse mistääm oksentelusta, ja luulin sinun ymmärtävän paremmin sen, että kaikki liittyy kaikkeen Raamatussa, eli asioita pitää tutkia laajemmin ja laaja-alaisemmin, jotta Totuus sen tutkinnan kautta löydetään lopulta.

Siis minun tarkoitukseni ei ole oksennella tässä, vaan kerron näkemyksiäni, ja se pitää todeta samalla, että olen tavanut niin monenlaisia vaikkapa lutherilaisia, että tiedän jo, heidän joukossaan olevan hyvin erilaisia käsityksiäsiitä, mikä on Totuus missäkin Sanan kohdassa.

Ja samoin on siis lutherilaisten joukossa uudestisyntyneitä uskovia, mutta on myös tapauskovia, eli suomeksi uskosta osattomia, ja jos suomen mittakaavassa mitataan, niin hyvin pieni osa on todella uudestisyntynyt !

ex luterilainen kirjoitti:

Luterilaisia on nin helppo eksyttää näihin harhaoppeihin, heillä kun on niin vähän raamatullista tietoa pelastuksesta, koska uudestsyntyvät lapsikasteessa, joten ei tarvi opettaa, miten pelastutaan.
Sitten on toinen syy se, että vuosikymmeniä on luterilaisia opetettu turvaamaan vain lapsiksteen armoon eli kerran lapsena kasteessa pelastettu on aina pelastettu, kuten joku mazels jossain muuaalla kirjoittikin että lapsikasteessa saatu armo kantaa loppuun asti, eli luterilaisten oppi on eräs muoto kerran pelastettu, aina pelastettu opista.

Lue lisää

"ex-luterilainen"
Jumalan armo kuuluu kaikille ilman ehtoja, niin lapsikastetuille kuin helluntailaisen uskonkäsityksen mukaisen kasteen saaneille. Helluntailaiset vaan ovat asettaneet omia ehtoja armolle, kuten helluntailainen kaste, helluntailainen uskoontulokokemus ja helluntailainen seurakuntaelämä.

Helluntailaiset eivät ota sitä huomioon, että on paljon ihmisiä, jotka pyrkivät elämässään tekemään oikein ja elämään "pyhitettyä" elämää, mutta jotka ovat heikkoja ja lankeavat syntiin. Tällaisille henkilöille helluntailaisten mukaan ei kuulu armo, poikkeuksena ainoastaan oman seurakunnan helposti syntiin lankeavat jäsenet. Onneksi Jumala näkee jokaisen ihmisen sydämeen.

vr62 kirjoitti:

Ei ole kyse mistääm oksentelusta, ja luulin sinun ymmärtävän paremmin sen, että kaikki liittyy kaikkeen Raamatussa, eli asioita pitää tutkia laajemmin ja laaja-alaisemmin, jotta Totuus sen tutkinnan kautta löydetään lopulta.

Siis minun tarkoitukseni ei ole oksennella tässä, vaan kerron näkemyksiäni, ja se pitää todeta samalla, että olen tavanut niin monenlaisia vaikkapa lutherilaisia, että tiedän jo, heidän joukossaan olevan hyvin erilaisia käsityksiäsiitä, mikä on Totuus missäkin Sanan kohdassa.

Ja samoin on siis lutherilaisten joukossa uudestisyntyneitä uskovia, mutta on myös tapauskovia, eli suomeksi uskosta osattomia, ja jos suomen mittakaavassa mitataan, niin hyvin pieni osa on todella uudestisyntynyt !

Lue lisää

Aivan.

Uskon, että sama asia pätee kaikkiin kuppikuntiin. Hyvin vähän on todellista uskoa. Se on kovin surullista.

Pahoittelen, jos kommenttini vaikutti turhan aggressiiviselta. Olen vain perinjuurin turhautunut tällä palstalla jatkuvaan lutherilaisuus-kritiikkiin. Mutta ei siitä sen enempää. Jatkakaamme!

Kirje roomalaisille 9

1. Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele - sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä -
2. että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni.
3. Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta,
4. ovat israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset;
5. heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen!
6. Mutta ei niin, että Jumalan sana olisi harhaan mennyt. Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel,
7. eivät kaikki ole lapsia sentähden, että ovat Aabrahamin siementä, vaan: "Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset";
8. se on: eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi.
9. Sillä lupauksen sana oli tämä: "Minä palaan tulevana vuonna tähän aikaan, ja silloin Saaralla on oleva poika".
10. Eikä ainoastaan hänelle näin käynyt, vaan samoin kävi Rebekallekin, joka oli tullut raskaaksi yhdestä, meidän isästämme Iisakista;
11. ja ennenkuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennenkuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin - että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden -
12. sanottiin hänelle: "Vanhempi on palveleva nuorempaa",
13. niinkuin kirjoitettu on: "Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin".
14. Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se!
15. Sillä Moosekselle hän sanoo: "Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan".
16. Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.
17. Sillä Raamattu sanoo faraolle: "Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä".
18. Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo.
19. Sinä kaiketi sanot minulle: "Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?"
20. Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: "Miksi minusta tällaisen teit?"
21. Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?
22. Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön,
23. ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen?
24. Ja sellaisiksi hän myös on kutsunut meidät, ei ainoastaan juutalaisista, vaan myös pakanoista,
25. niinkuin hän myös Hoosean kirjassa sanoo: "Minä olen kutsuva kansakseni sen, joka ei ollut minun kansani, ja rakkaakseni sen, joka ei ollut minun rakkaani.
26. Ja on tapahtuva, että siinä paikassa, jossa heille on sanottu: 'Te ette ole minun kansani', siinä heitä kutsutaan elävän Jumalan lapsiksi."
27. Mutta Esaias huudahtaa Israelista: "Vaikka Israelin lapset olisivat luvultaan kuin meren hiekka, niin pelastuu heistä vain jäännös.
28. Sillä sanansa on Herra toteuttava maan päällä lopullisesti ja rutosti."
29. Niinkuin Esaias myös on ennustanut: "Ellei Herra Sebaot olisi jättänyt meille siementä, niin meidän olisi käynyt niinkuin Sodoman, ja me olisimme tulleet Gomorran kaltaisiksi".
30. Mitä me siis sanomme? Että pakanat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saavuttaneet vanhurskauden, mutta sen vanhurskauden, joka tulee uskosta;
31. mutta Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole sitä lakia saavuttanut.
32. Minkätähden? Sentähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikäänkuin teoista; sillä he loukkautuivat loukkauskiveen,
33. niinkuin kirjoitettu on: "Katso, minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion, ja joka häneen uskoo, se ei häpeään joudu".


Kerro tuo Paavalillekin, kun pääset perille.

jan-hus kirjoitti:

Kirje roomalaisille 9

1. Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele - sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä -
2. että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni.
3. Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta,
4. ovat israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset;
5. heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen!
6. Mutta ei niin, että Jumalan sana olisi harhaan mennyt. Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel,
7. eivät kaikki ole lapsia sentähden, että ovat Aabrahamin siementä, vaan: "Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset";
8. se on: eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi.
9. Sillä lupauksen sana oli tämä: "Minä palaan tulevana vuonna tähän aikaan, ja silloin Saaralla on oleva poika".
10. Eikä ainoastaan hänelle näin käynyt, vaan samoin kävi Rebekallekin, joka oli tullut raskaaksi yhdestä, meidän isästämme Iisakista;
11. ja ennenkuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennenkuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin - että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden -
12. sanottiin hänelle: "Vanhempi on palveleva nuorempaa",
13. niinkuin kirjoitettu on: "Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin".
14. Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se!
15. Sillä Moosekselle hän sanoo: "Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan".
16. Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.
17. Sillä Raamattu sanoo faraolle: "Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä".
18. Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo.
19. Sinä kaiketi sanot minulle: "Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?"
20. Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: "Miksi minusta tällaisen teit?"
21. Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?
22. Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön,
23. ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen?
24. Ja sellaisiksi hän myös on kutsunut meidät, ei ainoastaan juutalaisista, vaan myös pakanoista,
25. niinkuin hän myös Hoosean kirjassa sanoo: "Minä olen kutsuva kansakseni sen, joka ei ollut minun kansani, ja rakkaakseni sen, joka ei ollut minun rakkaani.
26. Ja on tapahtuva, että siinä paikassa, jossa heille on sanottu: 'Te ette ole minun kansani', siinä heitä kutsutaan elävän Jumalan lapsiksi."
27. Mutta Esaias huudahtaa Israelista: "Vaikka Israelin lapset olisivat luvultaan kuin meren hiekka, niin pelastuu heistä vain jäännös.
28. Sillä sanansa on Herra toteuttava maan päällä lopullisesti ja rutosti."
29. Niinkuin Esaias myös on ennustanut: "Ellei Herra Sebaot olisi jättänyt meille siementä, niin meidän olisi käynyt niinkuin Sodoman, ja me olisimme tulleet Gomorran kaltaisiksi".
30. Mitä me siis sanomme? Että pakanat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saavuttaneet vanhurskauden, mutta sen vanhurskauden, joka tulee uskosta;
31. mutta Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole sitä lakia saavuttanut.
32. Minkätähden? Sentähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikäänkuin teoista; sillä he loukkautuivat loukkauskiveen,
33. niinkuin kirjoitettu on: "Katso, minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion, ja joka häneen uskoo, se ei häpeään joudu".


Kerro tuo Paavalillekin, kun pääset perille.

Lue lisää

Nyt oman tai jonkun tulkinnan kautta sanot Paavalin olleen jotakin mieltä, eli samaa mieltä kanssasi.

Kannattaa aina lukea laajemmin:

2. kirje Timoteukselle 4
6 Sillä minut jo uhrataan, ja minun lähtöni aika on jo tullut.
7 Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt.
8 Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat.
9 Koeta päästä pian tulemaan luokseni.
10 Sillä tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas ja matkusti Tessalonikaan,

Eli Paavali iloitsi siis siitä, että Usko oli säilynyt !

Ja vaikka kuningas Saul oli valittu kuninkaaksi Jumalan taholta, niin se kuninkuus loppui siis ja hän menetti Hengen, eli se tarkoittaa Hengellistä kuolemaa eli suomeksi pelastus siinä meni.

1. Sam. 16:14 Mutta Herran henki poistui Saulista, ja Herran lähettämä paha henki vaivasi häntä.

Siis ilman Pyhää Henkeä, ei ole Elämää, ei ikuista elämää !

Näin ollen ei voida varmasti sanoa, että kerran pelastunut on aina pelastunut, vaan on siis kyse uskon säilyttämisestä ja Hengen pyhityksessä aralla sydämellä elämisestä.

Siis Paavali ei itse tiennyt olevansa varmasti valittu, kuin vasta viime hetkillään, eli Paavali ei opettanut varmastikaan kp-ap oppia.

Ja ehkä olisi hyvä tutkia ennalta valinta oppi muiden Paavalin sanojen kautta myös, eli laajemman Sanan tutkimisen kautta, sillä jos on suppea alaista Sanan tutkintaa, se johtaa enemmän tai vähemmän vääriin tulkintoihin.

jan-hus kirjoitti:

Kirje roomalaisille 9

1. Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele - sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä -
2. että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni.
3. Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta,
4. ovat israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset;
5. heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen!
6. Mutta ei niin, että Jumalan sana olisi harhaan mennyt. Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel,
7. eivät kaikki ole lapsia sentähden, että ovat Aabrahamin siementä, vaan: "Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset";
8. se on: eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi.
9. Sillä lupauksen sana oli tämä: "Minä palaan tulevana vuonna tähän aikaan, ja silloin Saaralla on oleva poika".
10. Eikä ainoastaan hänelle näin käynyt, vaan samoin kävi Rebekallekin, joka oli tullut raskaaksi yhdestä, meidän isästämme Iisakista;
11. ja ennenkuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennenkuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin - että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden -
12. sanottiin hänelle: "Vanhempi on palveleva nuorempaa",
13. niinkuin kirjoitettu on: "Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin".
14. Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se!
15. Sillä Moosekselle hän sanoo: "Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan".
16. Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.
17. Sillä Raamattu sanoo faraolle: "Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä".
18. Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo.
19. Sinä kaiketi sanot minulle: "Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?"
20. Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: "Miksi minusta tällaisen teit?"
21. Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?
22. Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön,
23. ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen?
24. Ja sellaisiksi hän myös on kutsunut meidät, ei ainoastaan juutalaisista, vaan myös pakanoista,
25. niinkuin hän myös Hoosean kirjassa sanoo: "Minä olen kutsuva kansakseni sen, joka ei ollut minun kansani, ja rakkaakseni sen, joka ei ollut minun rakkaani.
26. Ja on tapahtuva, että siinä paikassa, jossa heille on sanottu: 'Te ette ole minun kansani', siinä heitä kutsutaan elävän Jumalan lapsiksi."
27. Mutta Esaias huudahtaa Israelista: "Vaikka Israelin lapset olisivat luvultaan kuin meren hiekka, niin pelastuu heistä vain jäännös.
28. Sillä sanansa on Herra toteuttava maan päällä lopullisesti ja rutosti."
29. Niinkuin Esaias myös on ennustanut: "Ellei Herra Sebaot olisi jättänyt meille siementä, niin meidän olisi käynyt niinkuin Sodoman, ja me olisimme tulleet Gomorran kaltaisiksi".
30. Mitä me siis sanomme? Että pakanat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saavuttaneet vanhurskauden, mutta sen vanhurskauden, joka tulee uskosta;
31. mutta Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole sitä lakia saavuttanut.
32. Minkätähden? Sentähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikäänkuin teoista; sillä he loukkautuivat loukkauskiveen,
33. niinkuin kirjoitettu on: "Katso, minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion, ja joka häneen uskoo, se ei häpeään joudu".


Kerro tuo Paavalillekin, kun pääset perille.

Lue lisää

Siihen itse uskon, että joka ajassa on Jumalan valinnan mukaan työntekijöitä, jotka pitävät Totuutta yllä:

Roomalaiskirje 11
1 Minä sanon siis: ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa? Pois se! Sillä olenhan minäkin israelilainen, Aabrahamin siementä, Benjaminin sukukuntaa.
2 Ei Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka hän on edeltätuntenut. Vai ettekö tiedä, mitä Raamattu sanoo kertomuksessa Eliaasta, kuinka hän Jumalan edessä syyttää Israelia:
3 "Herra, he ovat tappaneet sinun profeettasi ja hajottaneet sinun alttarisi, ja minä yksin olen jäänyt jäljelle, ja he väijyvät minun henkeäni"?
4 Mutta mitä sanoo hänelle Jumalan vastaus? "Minä olen jättänyt itselleni seitsemäntuhatta miestä, jotka eivät ole notkistaneet polvea Baalille."
5 Samoin on nyt tänäkin aikana olemassa jäännös armon valinnan mukaan.
6 Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo.
7 Miten siis on? Mitä Israel tavoittelee, sitä se ei ole saavuttanut, mutta valitut ovat sen saavuttaneet; muut ovat paatuneet,
8 niinkuin kirjoitettu on: "Jumala on antanut heille uneliaisuuden hengen, silmät, etteivät he näkisi, ja korvat, etteivät he kuulisi, tähän päivään asti".

Eli tuo jäännös on olemassa, sillä Jumala tietää Luojana, että mitä tekoa olemme, ja siksi sanotaan siis seuraava:

Matt. 24:24 Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos (olis) mahdollista, valitutkin.

Siis nuo valitut ovat kyllä olemassa, mutta siis siksi, että siemen pysyy ja että heidän kauttaan siis Totuus pysyisi, se on siis pikemmin elämän tehtävä.

Eli tuokaan kohta Room 9 ei kerron niinkään mistään "kerran pelastunut- aina pelastunut" asiasta, vaan Jumalan valinnasta ja suunnitelmasta, ja Rakkaudesta siis, eli Hän ei hylkää eikä jätä.

Nyt on hyvä miettiä sitä "kuvaa" ja "varjoa" joka näkyy selvästi Israelin kansan erämaa vaelluksessa ja jonka kautta siis uuden liiton uskovia varoitetaan vakavin sanoin:

7 Sentähden, niinkuin Pyhä Henki sanoo: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä,
8 Älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa, kiusauksen päivänä erämaassa,
9 jossa teidän isänne minua kiusasivat ja koettelivat, vaikka olivat nähneet minun tekojani neljäkymmentä vuotta;
10 sentähden minä vihastuin tähän sukupolveen ja sanoin: 'Aina he eksyvät sydämessään'; mutta he eivät oppineet tuntemaan minun teitäni;
11 ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'."
12 Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta,
13 vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi;
14 sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.
15 Kun sanotaan: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa",
16 ketkä sitten, vaikka kuulivat, katkeroittivat hänet? Eivätkö kaikki, jotka olivat Mooseksen johdolla lähteneet Egyptistä?
17 Mutta keihin hän oli vihastunut neljäkymmentä vuotta? Eikö niihin, jotka olivat syntiä tehneet, joiden ruumiit kaatuivat erämaahan?
18 Ja keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepoonsa? Eikö tottelemattomille?
19 Ja niin me näemme, että he epäuskon tähden eivät voineet siihen päästä.

vr62 kirjoitti:

Siihen itse uskon, että joka ajassa on Jumalan valinnan mukaan työntekijöitä, jotka pitävät Totuutta yllä:

Roomalaiskirje 11
1 Minä sanon siis: ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa? Pois se! Sillä olenhan minäkin israelilainen, Aabrahamin siementä, Benjaminin sukukuntaa.
2 Ei Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka hän on edeltätuntenut. Vai ettekö tiedä, mitä Raamattu sanoo kertomuksessa Eliaasta, kuinka hän Jumalan edessä syyttää Israelia:
3 "Herra, he ovat tappaneet sinun profeettasi ja hajottaneet sinun alttarisi, ja minä yksin olen jäänyt jäljelle, ja he väijyvät minun henkeäni"?
4 Mutta mitä sanoo hänelle Jumalan vastaus? "Minä olen jättänyt itselleni seitsemäntuhatta miestä, jotka eivät ole notkistaneet polvea Baalille."
5 Samoin on nyt tänäkin aikana olemassa jäännös armon valinnan mukaan.
6 Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo.
7 Miten siis on? Mitä Israel tavoittelee, sitä se ei ole saavuttanut, mutta valitut ovat sen saavuttaneet; muut ovat paatuneet,
8 niinkuin kirjoitettu on: "Jumala on antanut heille uneliaisuuden hengen, silmät, etteivät he näkisi, ja korvat, etteivät he kuulisi, tähän päivään asti".

Eli tuo jäännös on olemassa, sillä Jumala tietää Luojana, että mitä tekoa olemme, ja siksi sanotaan siis seuraava:

Matt. 24:24 Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos (olis) mahdollista, valitutkin.

Siis nuo valitut ovat kyllä olemassa, mutta siis siksi, että siemen pysyy ja että heidän kauttaan siis Totuus pysyisi, se on siis pikemmin elämän tehtävä.

Eli tuokaan kohta Room 9 ei kerron niinkään mistään "kerran pelastunut- aina pelastunut" asiasta, vaan Jumalan valinnasta ja suunnitelmasta, ja Rakkaudesta siis, eli Hän ei hylkää eikä jätä.

Nyt on hyvä miettiä sitä "kuvaa" ja "varjoa" joka näkyy selvästi Israelin kansan erämaa vaelluksessa ja jonka kautta siis uuden liiton uskovia varoitetaan vakavin sanoin:

7 Sentähden, niinkuin Pyhä Henki sanoo: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä,
8 Älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa, kiusauksen päivänä erämaassa,
9 jossa teidän isänne minua kiusasivat ja koettelivat, vaikka olivat nähneet minun tekojani neljäkymmentä vuotta;
10 sentähden minä vihastuin tähän sukupolveen ja sanoin: 'Aina he eksyvät sydämessään'; mutta he eivät oppineet tuntemaan minun teitäni;
11 ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'."
12 Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta,
13 vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi;
14 sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.
15 Kun sanotaan: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa",
16 ketkä sitten, vaikka kuulivat, katkeroittivat hänet? Eivätkö kaikki, jotka olivat Mooseksen johdolla lähteneet Egyptistä?
17 Mutta keihin hän oli vihastunut neljäkymmentä vuotta? Eikö niihin, jotka olivat syntiä tehneet, joiden ruumiit kaatuivat erämaahan?
18 Ja keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepoonsa? Eikö tottelemattomille?
19 Ja niin me näemme, että he epäuskon tähden eivät voineet siihen päästä.

Lue lisää

Vastasin kirjoittajalle, joka halusi kumota pre-destinaatio-opin, Paavalin sanoin.

Mutta kyllähän se suoraan puhuu käsiteltävään asiaankin, eivätkä nuo muutkaan kohdat sitä kyseenalaista.

vr62 kirjoitti:

Siihen itse uskon, että joka ajassa on Jumalan valinnan mukaan työntekijöitä, jotka pitävät Totuutta yllä:

Roomalaiskirje 11
1 Minä sanon siis: ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa? Pois se! Sillä olenhan minäkin israelilainen, Aabrahamin siementä, Benjaminin sukukuntaa.
2 Ei Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka hän on edeltätuntenut. Vai ettekö tiedä, mitä Raamattu sanoo kertomuksessa Eliaasta, kuinka hän Jumalan edessä syyttää Israelia:
3 "Herra, he ovat tappaneet sinun profeettasi ja hajottaneet sinun alttarisi, ja minä yksin olen jäänyt jäljelle, ja he väijyvät minun henkeäni"?
4 Mutta mitä sanoo hänelle Jumalan vastaus? "Minä olen jättänyt itselleni seitsemäntuhatta miestä, jotka eivät ole notkistaneet polvea Baalille."
5 Samoin on nyt tänäkin aikana olemassa jäännös armon valinnan mukaan.
6 Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo.
7 Miten siis on? Mitä Israel tavoittelee, sitä se ei ole saavuttanut, mutta valitut ovat sen saavuttaneet; muut ovat paatuneet,
8 niinkuin kirjoitettu on: "Jumala on antanut heille uneliaisuuden hengen, silmät, etteivät he näkisi, ja korvat, etteivät he kuulisi, tähän päivään asti".

Eli tuo jäännös on olemassa, sillä Jumala tietää Luojana, että mitä tekoa olemme, ja siksi sanotaan siis seuraava:

Matt. 24:24 Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos (olis) mahdollista, valitutkin.

Siis nuo valitut ovat kyllä olemassa, mutta siis siksi, että siemen pysyy ja että heidän kauttaan siis Totuus pysyisi, se on siis pikemmin elämän tehtävä.

Eli tuokaan kohta Room 9 ei kerron niinkään mistään "kerran pelastunut- aina pelastunut" asiasta, vaan Jumalan valinnasta ja suunnitelmasta, ja Rakkaudesta siis, eli Hän ei hylkää eikä jätä.

Nyt on hyvä miettiä sitä "kuvaa" ja "varjoa" joka näkyy selvästi Israelin kansan erämaa vaelluksessa ja jonka kautta siis uuden liiton uskovia varoitetaan vakavin sanoin:

7 Sentähden, niinkuin Pyhä Henki sanoo: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä,
8 Älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa, kiusauksen päivänä erämaassa,
9 jossa teidän isänne minua kiusasivat ja koettelivat, vaikka olivat nähneet minun tekojani neljäkymmentä vuotta;
10 sentähden minä vihastuin tähän sukupolveen ja sanoin: 'Aina he eksyvät sydämessään'; mutta he eivät oppineet tuntemaan minun teitäni;
11 ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'."
12 Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta,
13 vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi;
14 sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.
15 Kun sanotaan: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa",
16 ketkä sitten, vaikka kuulivat, katkeroittivat hänet? Eivätkö kaikki, jotka olivat Mooseksen johdolla lähteneet Egyptistä?
17 Mutta keihin hän oli vihastunut neljäkymmentä vuotta? Eikö niihin, jotka olivat syntiä tehneet, joiden ruumiit kaatuivat erämaahan?
18 Ja keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepoonsa? Eikö tottelemattomille?
19 Ja niin me näemme, että he epäuskon tähden eivät voineet siihen päästä.

Lue lisää

Roomalaiskirje 11
1 Minä sanon siis: ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa? Pois se! Sillä olenhan minäkin israelilainen, Aabrahamin siementä, Benjaminin sukukuntaa.
2 Ei Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka hän on edeltätuntenut. Vai ettekö tiedä, mitä Raamattu sanoo kertomuksessa Eliaasta, kuinka hän Jumalan edessä syyttää Israelia:
3 "Herra, he ovat tappaneet sinun profeettasi ja hajottaneet sinun alttarisi, ja minä yksin olen jäänyt jäljelle, ja he väijyvät minun henkeäni"?
4 Mutta mitä sanoo hänelle Jumalan vastaus? "Minä olen jättänyt itselleni seitsemäntuhatta miestä, jotka eivät ole notkistaneet polvea Baalille."
5 Samoin on nyt tänäkin aikana olemassa jäännös armon valinnan mukaan.
6 Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo.
7 Miten siis on? Mitä Israel tavoittelee, sitä se ei ole saavuttanut, mutta valitut ovat sen saavuttaneet; muut ovat paatuneet,
8 niinkuin kirjoitettu on: "Jumala on antanut heille uneliaisuuden hengen, silmät, etteivät he näkisi, ja korvat, etteivät he kuulisi, tähän päivään asti".

Mutta, huomioinet, ettei tuo JUMALAN ilmoitus kohdennu meihin pakanoihin,- vaan Israelilaiisiin. Taas pakanoistakin JUMALA on ennalta määrännyt ja ennalta valinnut ihmisiä tiedottaaan aivoittamaansa ihmisen pelastamista.

Niin, JUMALA sokaisi ja vaikutti kansaansa siten, että me pakanatkin pelastumme. Jos Israelilaiset olisivatkin uskoneet Jeesuksen Herraksi ja JUMALAN Pojaksi, niin he eivät olisi ristiinnaulinneet Jeesusta ja siten meillä pakanoilla/ihmisillä ei olisi uhria ja koko pelastumista.

Mutta, niin vain JUMALA vetelee naruistaan, että kokonaisuus tulee toteutumaan. Meidän ymmärtämättömien ihmisten osa on vain huuli pyöreänä ihmetellä näitä JUMALAN ihmeellisiä ilmoituksia.

ja minä tahdon jatkaa yhdellä ajatuksella Hes 33:

Jos minä sanon vanhurskaalle, että hän totisesti saa elää, mutta hän sitten luottaa vanhurskauteensa ja tekee vääryyttä, niin hänen vanhurskauttansa ei ensinkään muisteta, vaan hän kuolee vääryydessään, jota on tehnyt

eräs kulkija vain kirjoitti:

ja minä tahdon jatkaa yhdellä ajatuksella Hes 33:

Jos minä sanon vanhurskaalle, että hän totisesti saa elää, mutta hän sitten luottaa vanhurskauteensa ja tekee vääryyttä, niin hänen vanhurskauttansa ei ensinkään muisteta, vaan hän kuolee vääryydessään, jota on tehnyt

Lue lisää

Kyllä, tämäkin puhuu siitä, että vaikka olisi kuinka vanhurskaan nimellä kulkeva, mutta siitä huolimatta tekee vääryyttä, käy niin, että hänen vanhurskauttaan ei enää muisteta, "Eli pelastuksensa voi siis menettää", kuten tuolla seuraavassa vistissä "Totta on näin" ja "varma asia" myöskin kirjoittavat..

Mutta ettemme julistaisi ainoastaan tuomiota ja kadotusta, sillä meillä on myöskin TOIVO Kristuksessa Jeesuksessa ja nimenomaan meillä UL uskovilla; niin jatketaan tuosta edellä mainitusta eteenpäin:

Hesekiel 33
14. Ja jos minä sanon jumalattomalle, että hänen totisesti on kuoltava, mutta hän kääntyy pois synnistänsä ja tekee oikeuden ja vanhurskauden
15. - antaa takaisin, tuo jumalaton, pantin, korvaa riistämänsä ja vaeltaa elämän käskyjen mukaan, niin ettei vääryyttä tee - niin totisesti hän saa elää;
ei hänen ole kuoltava.
16. Hänen syntejänsä, jotka hän on tehnyt, ei ensinkään muisteta: hän on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, hän totisesti saa elää.

Kiitos Herramme Jeesuksen Kristuksen, joka toi toivon meille toivottomille ja antoi meille iankaikkisen elämän, ettei YKSIKÄÄN, joka HÄNEEN uskoo, jotuisi kadotukseen!

Voiko mielestäsi JUMALASTA syntynyt ihmisemme syntiä tehdä? Jos voi, niin prlastus voidaan menettä, jos ei saata syntiä tehdä, niin pelastusta ei voi menettää.

"Ei yksikään JUMALASTA syntyntynyt tee syntiä, sillä JUMALAN siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä; sillä HÄN ON JUMALASTA SYNTYNYT". 1 Joh 3:9

Aamenet edellä olevalle!

>Kuitenkin on valittujen joukko, jotka Jumala on tuntenut jo ennen maailman perustamista.<

Kerroppa mikä asia estää sinua uskomasta todellisuuteen eli JUMALA on nämä valitut ennalta määrännyt ja ennalta valinnut. Siis on aivan eri asia mihin uskot.

" edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen KAUTTA, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan jne..." Ef1:5
Samoin monissa muissakin ilmoituksissa on selkeä marssijärjestys eli JUMALA on ennalta määrännyt ja ennalta valinnut ihmisiä, jotka muodostavat tämän seurakunnankin.

Niin, jos ihminen sensuroi itseltään mihin JUMALAN uskoo ja mihin ei , niin kokonaisuus jää näkemättä.

Niin, ajatellen sivun aihetta, niin punainen lanka on huomioida miten vain ja ainoastaan JUMALASTA syntynyt ihmisemme uskoo KAIKKI JUMALAN ilmoitukset ja ojentautuu niiden mukaan.
"Ei yksikään JUMALASTA syntyntynyt tee syntiä, sillä JUALAN siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä; sillä HÄN ON JUMALASTA SYNTYNYT". 1 Joh 3:9

Taas lihallinen ihmisemme /LIHAN MIELI ei edes usko JUMALAN aivoituksiin ja on lisäksi VIHOLLISUUDESSA JUMALAA KOHTAAN. Room 8:5.....8

" Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me EKSYTÄMME ITSEMME ja totuus ei ole meissä jne....2 1 Joh 1:8

Niin, asiat tulisi nähdä kokonaisuus huomioiden ja siten uskoa ehdoitta miten ihmisen pelastuminen on kokonaan JUMALAN kädessä ja JUMALAN aivoittama kokonaisuus.
JUMALAN sormien alla on pelastaako hän yhden ihmisen ihmiskunnasta,- vaiko kaikki.
Tänä päivänä uskon ehdoitta, jos ajatellaan aivan kokonaisuus huomioiden, niin kerran pelastunut on aina pelastunut, koska on JUMALASTA syntynyt ja hänessä on tämä siemen. Samoin joka ikinen ihminen tulee suullaan tunnustamaan Jeesus Kristus on Herra ja notkistamaan polvensa Jeesuksen nimeen eli periaatteeessa KAIKILLA ihmisillä on sama latu kuljettavana eli KAIKKI tulevat aikanaan eläviksi Kristuksessa/uskomaan Kristukseen Herrana.

ml213. kirjoitti:

>Kuitenkin on valittujen joukko, jotka Jumala on tuntenut jo ennen maailman perustamista.<

Kerroppa mikä asia estää sinua uskomasta todellisuuteen eli JUMALA on nämä valitut ennalta määrännyt ja ennalta valinnut. Siis on aivan eri asia mihin uskot.

" edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen KAUTTA, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan jne..." Ef1:5
Samoin monissa muissakin ilmoituksissa on selkeä marssijärjestys eli JUMALA on ennalta määrännyt ja ennalta valinnut ihmisiä, jotka muodostavat tämän seurakunnankin.

Niin, jos ihminen sensuroi itseltään mihin JUMALAN uskoo ja mihin ei , niin kokonaisuus jää näkemättä.

Niin, ajatellen sivun aihetta, niin punainen lanka on huomioida miten vain ja ainoastaan JUMALASTA syntynyt ihmisemme uskoo KAIKKI JUMALAN ilmoitukset ja ojentautuu niiden mukaan.
"Ei yksikään JUMALASTA syntyntynyt tee syntiä, sillä JUALAN siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä; sillä HÄN ON JUMALASTA SYNTYNYT". 1 Joh 3:9

Taas lihallinen ihmisemme /LIHAN MIELI ei edes usko JUMALAN aivoituksiin ja on lisäksi VIHOLLISUUDESSA JUMALAA KOHTAAN. Room 8:5.....8

" Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me EKSYTÄMME ITSEMME ja totuus ei ole meissä jne....2 1 Joh 1:8

Niin, asiat tulisi nähdä kokonaisuus huomioiden ja siten uskoa ehdoitta miten ihmisen pelastuminen on kokonaan JUMALAN kädessä ja JUMALAN aivoittama kokonaisuus.
JUMALAN sormien alla on pelastaako hän yhden ihmisen ihmiskunnasta,- vaiko kaikki.
Tänä päivänä uskon ehdoitta, jos ajatellaan aivan kokonaisuus huomioiden, niin kerran pelastunut on aina pelastunut, koska on JUMALASTA syntynyt ja hänessä on tämä siemen. Samoin joka ikinen ihminen tulee suullaan tunnustamaan Jeesus Kristus on Herra ja notkistamaan polvensa Jeesuksen nimeen eli periaatteeessa KAIKILLA ihmisillä on sama latu kuljettavana eli KAIKKI tulevat aikanaan eläviksi Kristuksessa/uskomaan Kristukseen Herrana.

Lue lisää

>Niin, jos ihminen sensuroi itseltään mihin JUMALAN uskoo ja mihin ei , niin kokonaisuus jää näkemättä.<

Siis sensuroi mihin JUMALAN ILMOITUKSIIN uskoo ja mihin ei.

Mitä on synti? Kuka sen määrittelee? Onko määritelmä raamatullinen, vai ihmisestä käsin, kantaen kunkin tunnustuksellista raja- ajatuksia?

Pysy kyydissä!

Me olemme veljiä keskenämme, mutta ymmärrämme kenties kaikkivaltiuden ja ihmisen täydellisen turmeltuneisuuden ja kyvyttömyyden pelastaa itseään tai sanoutua pelastuksestaan irti, eri tavoin.

(tulipa pitkä lausehirviö!)

Vastaan argumentteihisi vasta-argumenteilla:

- Arka tuntomme ei ole syy siihen, että saamme elää armossa. Arka tuntomme on seurausta siitä, että meidät on SYNNYTETTY UUDESTI! Uudestisyntymättömällä ei ole ns. arkaa tuntoa vaikka syyllisyyden tunne tai empatia voi sellaiseksi naamioitua. Palaan aina siihen Sanan totuuteen, että jos he olisivat olleet meistä, he olisivat meissä pysyneet. Mutta kaikki eivät ole uudestisyntyneitä vaikka se ihmisestä näyttäisi miltä, niin näistä sitten tulee niitä ns. "luopioita".

- Ei mikään = ei mikään = et sinä, en minä, ei Maikki, ei Inkeri, ei kylmä, ei kuuma, ei mikään, ei mikään.

- Miten oksa pysyy rungossa? Runko pitää oksan paikallaan. Oksa ei ponnistele pysyäkseen pelastuksessa - oksa ponnistelee pyhityksessä Pyhä Hengen voimalla = seuraus siitä, että oksa todella on yhtä jalon viinipuun kanssa.

Minä tiedän, miten sietämätöntä on keskustella kaltaiseni kalvinistin kanssa! Olen kokenut samoja turhautumisia aiemmin elämässäni. En voi sanoin kuvata sitä iloa ja vapautta, minkä Sanan lupaukset ja vastustamaton armo antaa. Sen takia tätäkin keskustelua käyn. En ylemmyyden tunteesta toisin ajattelevia kohtaan, vaan toivoen sitä, että veljet ja siskot voisivat koko painollaan nojata siihen armoon, joka Jumalassa on.

Onko tämä asia noussut minulla kupoliin? Toivottavasti ei. Enemmänkin nöyryys on kasvanut. Keskustelu uskovien kanssa asiasta on senkin takia virvoittavaa, että joutuu kyseenalaistamaan ajatteluaan ja punnita sitä Sanalla. Kiitos kun osallistut(te) tähän keskusteluun.

jan-hus kirjoitti:

Pysy kyydissä!

Me olemme veljiä keskenämme, mutta ymmärrämme kenties kaikkivaltiuden ja ihmisen täydellisen turmeltuneisuuden ja kyvyttömyyden pelastaa itseään tai sanoutua pelastuksestaan irti, eri tavoin.

(tulipa pitkä lausehirviö!)

Vastaan argumentteihisi vasta-argumenteilla:

- Arka tuntomme ei ole syy siihen, että saamme elää armossa. Arka tuntomme on seurausta siitä, että meidät on SYNNYTETTY UUDESTI! Uudestisyntymättömällä ei ole ns. arkaa tuntoa vaikka syyllisyyden tunne tai empatia voi sellaiseksi naamioitua. Palaan aina siihen Sanan totuuteen, että jos he olisivat olleet meistä, he olisivat meissä pysyneet. Mutta kaikki eivät ole uudestisyntyneitä vaikka se ihmisestä näyttäisi miltä, niin näistä sitten tulee niitä ns. "luopioita".

- Ei mikään = ei mikään = et sinä, en minä, ei Maikki, ei Inkeri, ei kylmä, ei kuuma, ei mikään, ei mikään.

- Miten oksa pysyy rungossa? Runko pitää oksan paikallaan. Oksa ei ponnistele pysyäkseen pelastuksessa - oksa ponnistelee pyhityksessä Pyhä Hengen voimalla = seuraus siitä, että oksa todella on yhtä jalon viinipuun kanssa.

Minä tiedän, miten sietämätöntä on keskustella kaltaiseni kalvinistin kanssa! Olen kokenut samoja turhautumisia aiemmin elämässäni. En voi sanoin kuvata sitä iloa ja vapautta, minkä Sanan lupaukset ja vastustamaton armo antaa. Sen takia tätäkin keskustelua käyn. En ylemmyyden tunteesta toisin ajattelevia kohtaan, vaan toivoen sitä, että veljet ja siskot voisivat koko painollaan nojata siihen armoon, joka Jumalassa on.

Onko tämä asia noussut minulla kupoliin? Toivottavasti ei. Enemmänkin nöyryys on kasvanut. Keskustelu uskovien kanssa asiasta on senkin takia virvoittavaa, että joutuu kyseenalaistamaan ajatteluaan ja punnita sitä Sanalla. Kiitos kun osallistut(te) tähän keskusteluun.

Lue lisää

Hyvä, kun olet kokenut iloa ja vapautta.
En tiedä, mistä olet vapautunut. Pelosta? Ahdistuksesta?
Kaikenlaista turhaa lakihenkistä pelkoa saattaa syntyä ihmisestä itsestään tai väärin painottuneen opetuksen takia.
Ja sellainen on ikävää.
Olin itse kovin lakihenkisyyteen taipuvainen nuorena uskovana 80-luvun alussa. Tulin uskoon koettelemusten kautta ja lähinnä kai minuun vaikutti pelko, että joutuisin taas koetuksiin, jos en kulkisi tarkasti keskitietä. Se sai minut tarkkailemaan jatkuvasti tekojani ja valintojani.
No, minua auttoi, kun tapasin erään vähintään yhtä lakihenkisen uskonveljen. Totesin, ettei tuollaisessa ole mitään järkeä.

Niin kuin muuallakin jo totesin, niin ei ole oikein mennä äärilaidasta toiseen.
Aika usein niin tehdään ja tuntuu, että sinäkin olet niin tehnyt.
Vai voitko pitää tätä vaihtoehtona?
En halua viedä sinulta iloasi ja vapauden tunnettasi. Sinua ja meitä kaikkia varjellaan ja meidät on kutsuttu Jumalan lasten ihanaan vapauteen.
Kuitenkin - taas se toinen puoli - meidät on kutsuttu valvomaankin:
"Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat." 1.Tim.4:16.