Avaampahan nyt tällaisen keskustelun. Olen ollut yksinyrittäjä (toimari) nyt 5 vuotta. Tuloni ovat nousseet aika tasaisesti ja tänä vuonna verotettava liikevoitto on noin 65 000€. Sehän on ihan hieno summa itselleen jaettavaksi. Ja voiton ollessa pari vuotta sitten noin 40 000€ olisi 65 tonnia kuulostanut aika makealta summalta.
Mutta nyt tuntuu siltä, että eihän tuo 65 tonnia ole vielä mitään. Pitäisi päästä sinne jonnekin 80 000-100 000€ välille. Olisiko sitten jo tarpeeksi, että voisi olla tyytyväinen?
Tiedän, että tämä herättää pääasiassa kahdenlaisia tunteita, joko pienempituloisten "herätys pahvi!" tai kateutta tai sitten isotuloisten "no eihän tuolla kukaan pärjää, ainakin 200 000€ pitää napsahtaa" mutta olisiko paikalla about samoja tienaavaa, jolla olisi samoja tuntemuksia?
Jostain syystä en pidä itseäni mitenkään kovin hyvätuloisena ja en välttämättä kehtaisi niistä muille edes mainita jos kysyttäisiin.
Mutta nyt tuntuu siltä, että eihän tuo 65 tonnia ole vielä mitään. Pitäisi päästä sinne jonnekin 80 000-100 000€ välille. Olisiko sitten jo tarpeeksi, että voisi olla tyytyväinen?
Tiedän, että tämä herättää pääasiassa kahdenlaisia tunteita, joko pienempituloisten "herätys pahvi!" tai kateutta tai sitten isotuloisten "no eihän tuolla kukaan pärjää, ainakin 200 000€ pitää napsahtaa" mutta olisiko paikalla about samoja tienaavaa, jolla olisi samoja tuntemuksia?
Jostain syystä en pidä itseäni mitenkään kovin hyvätuloisena ja en välttämättä kehtaisi niistä muille edes mainita jos kysyttäisiin.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Onko muita satuja sulla jaettavaksi tänne palstalle. ( Märkiä päiväunia rahasta).
Kyllähän se on niin että kaikkeen tottuu. Pieniin ja suuriin tuloihin. Joku sheikki Ali Baba pyhkii 65 tonnilla päivässä ahteriaan ja ihmettelee voiko joku elää sillä päivää pidempään. Intian suurkaupungin syrjäisen kadun eläjä ei edes tunne noin suurta rahasummaa. Silti molemmat voivat olla joko onnettomia tai onnellisia ja se onkin korvien välissä. Onnettomalle mikään ei ole tarpeeksi, onnellisella on kaikki mitä hän tarvitsee.
" Onnettomalle mikään ei ole tarpeeksi, onnellisella on kaikki mitä hän tarvitsee."
Siinä se on kiteytettynä. Loistavasti sanottu!
Raha on liiketoiminnan onnistumisen ja hyvyyden mittari. Ei se juuri korreloi onnellisuuden kanssa. Aina pitää pyrkiä parempaan, muuten jää jalkoihin.
Enpä alleviivaa tuota. Olen nähnyt niin monta yritystä, jossa asiakaslupaukset pidetään nippanappa rimaa hipoen ja yleensä rima alittaen ja pyritään vain ja ainoastaan maksimituottoihin OMISTAJILLE. On totta että firma ei pyöri ilman voittoa, mutta pitää työntekijöillä olla inhimilliset työolot ja tehdä asiakkaille se mitä on luvattu. Arvostan niitä, jotka luovat omaisuutensa inhimillisellä toiminnalla, mutta kaikenlaiset koijarit lähinnä säälittää. Ja niistä koijareista näkee että raha ei tuo onnea. Aina on pula kaikesta ja aina menee huonosti, puheiden mukaan. Mutta ristiriitaista on se että sadantonnin auto vaihtuu vähintään joka toinen vuosi. Onko se hieno auto ja sen ylläpito ainut mihin sitä voittoa kaivataan?
Väitätkö että jos yrityksellä menee hyvin niin asiakkailla sekä työntekijöillä menee huonosti ?
Toisaalta sinun mielestä yritykset jotka ovat jatkuvasti maksuvaikeuksissa, tuottavat parasta palvelua.
Omista (yksin) yhtiön joka tuottaa vuodessa noin miljoona euroa. Kaikki työntekijät saavat bonuksen joka vastaa 2-3kk palkkaa.
Asiakkaat ovat meillä kuninkaita. Aikatauluista pidetään kiinni eikä kusetukseen aleta.
En väitä niin, mutta olen nähnyt muutaman sellaisen toimijan. Siis hyvin läheltä. Eikä se tarkoita sitäkään, että maksuvaikeuksissa olevat palvelisivat paremmin, luulen että asia on päinvastoin. Maksuvaikeudet johtuvat kehnosta asiakaspalvelusta tai tuotteista.
Nämä havaitsemani yrittäjät ovat vain jostain syystä koko ajan pers'auki, tai ovat olevinaan. Kaikesta pitää ihan aina säästää ja säästää ja säästää ja huonoa tulosta tulee,mutta siitä huolimatta se sadantonnin auto vaihtuu parin vuoden välein. En ymmärrä.
Näistä olen nähnyt sen että menestys ei ole samaa kuin nimi kateuslistalla (= verotiedot). Menestyvä henkilö antaa muidenkin menestyä, eli asiakkaiden tarjoamalla parasta palvelua ja parhaita tuotteita, työntekijöiden tarjoamalla hyvät tienestit hyvästä työstä ja parhaat työvälineet ja työolot. Raha on tietysti tärkeässä osassa jotta voi tuntea menestyvänsä mutta pelkällä rahalla saa vain tavaroita ja palveluita. Korvien väliä fyrkalla ei ikävä kyllä muuteta.
Voih, haluaisin teille töihin! Meillä ainoastaan omistajat nostaa bonuksia, kun firmalla menee hyvin. Muut voi hyvin tehdystä työstä saada joululounaan jos hyvin käy...
Hommahan on niin että menot kasvaa samassa suhteessa tulojen kanssa eikä jemmaan jää yhtään sen enempää kuin ennenkään. Kun on rahaa, ostellaan kaiken laista. Auto vaihtuu uuteen, kämppä isompaan, pihalle ilmestyy lumilinkoa ja muuta härpäkettä jne jne.
Verottajakin tykkää 65 tonnista ottaa aika siivun, abaut 20 tonnii menee yhteiseen hyvään, eli ei se ostovoima nyt niin kauhean hyvä ole kuitenkaan. Osakeyhtiö muuten oisi tuolla tulolla jo fiksumpi vaihtoehto.
Aloittajalle ihan kiva jos tienaa, tosin olet ollu yrittäjä vasta 5vuotta
ja vielä toiminimellä jotenka kaikki yrityksen tulot on sinun henkilökohtaisia tuloja! Rahat käy tilillä kääntymässä ei todellakaan jää "perstaskuun" no verottaja kiittää.
Iästäsi en tiedä mutta vielä ilmeisesti on vuosia edessä ennen eläkettä 10, 20 ,30??? Eli tsemppiä vaan jatkoonkin.
Luulen että menestyvällä yrittäjällä pitää olla jonkinlainen kipinä saada jatkuvasti enemmän. Muutoin ei saavuteta kaikkia päämääriä ja rakenneta imperiumeja.
Voisin antaa yhdeksi esimerkiksi itseni.. siitä vastapuolesta. Ja toiseksi esimerkiksi kaverini.
Minä pyöritän ihan kivaa bisnestä jossa olisi potentiaalia enempäänkin. Nautin kuitenkin liikaa lorvailusta ja siitä että teen vain pari tuntia päivässä töitä. Se riittää ja elelen ihan mukavasti. En kuin kroisos, mutta ei tarvitse penniäkään pahemmin venyttää.
Kaverini taas pistää liki päivittäin jonkun uuden projektin aluilleen. Liekö parikymmentä yritystä joiden parissa pakertaa tällä hetkellä. Hällä tuntuu olevan pakonomainen tarve löytää jostakin niistä se miljardibisnes. Aina kun törmätään niin pisnesrintamalla tuntuu menevän hyvin, mutta kaveri on 26-vuotiaana niin pihalla päästään välillä kun on miljoona asiaa mielessä ja muistettavana. Joskus ohimennen meinaa pieni kateuden pölähdys käydä mielessä kun kaveri on ostanut mönkijää tai vesiskootteria ihan vaan heräteosotona. Mutta sitten oivallan taas minkä uhrauksen tyyppi niiden eteen on tehnyt.
Mulla on kiva pieni leffateatteri himassa, kylpytynnyri pihalla, auto jne. ja mikä tärkeintä AIKAA käyttää niitä :)
Joo, no hei joillakin on tarve saada paljon rahaa. Osa tulee toimeen pikkuisen vähemmälläkin ja kehittää elämänsä muitakin osa-alueita. Valinta on jokaisen oma. Isot tienestit ovat taloudellisen puolen menestymistä, mutta koko elämähän tuo ei ole.
Suurella osalla ihmiskuntaa ei edes ole realistisia mahdollisuuksia nousta tuon 65 tonnin tasolle, joskin täällä taloudellisesti edellä olevalla maapallon osa-alueella todennäköisyydet tuommoiseen tienestiin ovat kansalaisilla huomattavasti paremmat. Kuitenkin on syytä muistaa, että ei täällä Suomessakaan tuolle talouslevelille ihan tuosta vaan kaikki porukka pääse. Ehkä siinä mielessä olemassa oleva tulotasosi on ns. ok.
Jos tuntuu, että fyrkka tekee sitä "onnea", niin sitten kai sitä on painettavaa lisää duunia, jotta pääsee taas pykälän eteenpäin. Sitten ehkä tavoitellaan jo miljoonia. Osa tosiaan tyytyy vähempään rahalliseen siivuun ja tavoittelee onnea muita reittejä pitkin. Itse suosittelisin (oman elämänkatsomukseni näkökulmasta luonnollisestikin) muistamaan tämän immanentin maailmamme ajallisen rajallisuuden, jossa puitteissa sitten jokainen tykönään arvioi miten pyrkisi elämäänsä elämään. Taloudellisesti turvattu asema toki helpottaa osaltaan siirtymistä "filosofisempiin aiheisiin", mutta kyllä köyhemmilläkin henkisen kehittymisen mahdollisuudet ovat hyvät. Enemmän ratkaisevat omat valinnat, käsitykset ja asenteet.
Ja hauskojahan nämä keskustelupalstojen "voi-voi, ovatko nämä 65 000€:n tuloni nyt tarpeeksi suuret"-tyyppiset oman taloudellisen menestyksen julkituonnit (jota näillä nähdäkseni jollakin tavalla haetaan, tunnistipa asian esiintuoja tämän suoraan tai ei), kun asioita siltä kantilta lukijana lähestyy.
Tämmöistä jonkinlaista toisia mahdollisesti kadehduttavaa (uskoisin että moni tähän suuntaan tuntee tai ainakin epäsuorat menestymisen kommentoinnit varmastikin suurta osaa ärsyttävät) julkituontia ei välttämättä tarvitsisi keskustelusivuille kirjoittaa, kun pitäisi omat sosiaaliset suhteensa ja itsetuntonsa kunnossa. Tarkoitan sitä, että ihmisellä on oikeita ja aitoja ystäviä sekä sukulaisia, jotka täyttävät ne tarpeet, jotka puutostilassa laittavat hakemaan reaktioita keskustelupalstoilta. Tässä ihmissuhdeasiassa muuten rahan metsästämättä jättäminen voisi olla jopa avustavana tekijänä.
Tämmöistä reaktioiden hakua useimmat meistä varmasti tarvitsevat, mutta mikäli positiivisia signaaleja haetaan, niin aihepiiri ja sisältö kannattanee hakea hieman muilta sektoreilta.
Ei yrittäjälle ole häpeäksi, että haluaa firmasta lisää tuottoa. Omaa työaikaa ei kuitenkaan voi lisätä loputtomasti. Älä totuta itseäsi elintasoon, jota et pysty ylläpitämään sairastumatta! Väliaikaisesti voi kiristää tahtia investointien rahoittamiseksi tai lainan maksun takia, mutta vain väliaikaisesti.
Kestävä kasvu tulee jostain muusta kuin omasta selkänahasta. Oletko valmis ottamaan työntekijän, tai voitko lisätä myyntiä ilman lisätyötä? Pienen kasvun sijaan tee suunnitelma, miten vähintään tuplata myynti, ja päätä sitten, onko se sinun tiesi.
Ehkäpä olisi tuossa vaiheessa hyvä pysähtyä miettimään, mihin yritys on oikeasti menossa. Onko kasvutrendille näköpiirissä jatkoa, vai onko bisneksen "katto" saavutettu? Luvuista päätellen kattoa tuskin on saavutettu.
Oma ajankäyttö on ensiarvoisen tärkeää. Meneekö tuon 65 tonnin tekemiseen ympäripyöreät päivät, vai jääkö vapaa-aikaa? Ihan sama kumpi, mutta kannattaisi harkita sopivan henkilön etsimistä joko duuniin tai kumppaniksi, jotta liiketoiminta voi kasvaa. Kasvuhakuisuus ei ole väärin, itse näen sen jopa velvollisuutena jos on hyvä liiketoiminta. Sehän palvelee yhteiskuntaa.
Alemmuus kompleksista kärsivät perseaukiset puhuu aina rahasta!
Naurettava aloitus kehu vielä mersullas!
Hyvähän tuo on. Älä ole ahne!