Montako venäläistä kenraalia kaatui Talvi ja jatkosodassa?

Vinogradoff teloitettiin kun pakeni motista.

"kaatui 18.divisioonan komentaja Kondrasev ja 34. panssariprikaatin komentaja Kondratjev. "

Eikö heistä ainakin toinen selvinnyt omille linjoille ja tullut niin ikään teloitetuksi!

hhjjvgj kirjoitti:

Vinogradoff teloitettiin kun pakeni motista.

Ainakin tämän väitettiin olevan syy. Suurimmat syypäät ongelmiin olivat Kulik, Stalin ja Vorosilov.

Stalinin teloittamat.

Marsalkka Tuhatsevskin teloitukseen? Paul Karl Schmidt, alias Paul Carell (taiteilijanimi) kertoi tuosta episodista teoksessaan Marssi Venäjälle. Hitler juoni Stalinin tietoon propagandaa mm. Tsehkkoslovakian presidentin saattamana, jonkamukaan Tuhatsevski aikoo syrjäyttää Stalinin vallankaappauksella. Tuhatsevskin päänmenoksi Gestabo murtautui Saksan arkistoihin ja liittivät sinne väärennetyt todisteet Tuhatsevskin yhteyksistä Saksaan.

Nyt noita "aitoja" dokumentteja tarjoiltiin operoimalla paperit niin Ranskan presidentille Deladierille, kuin Tsekin Benesillekin, Hitlerin tiedostaen niiden näin varmasti päätyvän Stalinin tietoon. Hitlerin ajatuksena oli saattaa näin pois päiviltä puna-armeijan ehkä kyvykkäin senaikainen Marsalkka. Jutunjuuria palstalla tiedustellessani nimimerkki sivukylältä, kävi "ullakollaan penkomassa vanhoja lehtiä", ja laittoi loistavan jutun aiheesta siteeraten vanhaa YV- aikakauslehteä.

"Vanha lehtiartikkeli tästä
Kirjoittanut: sivukylältä 19.1.2007 klo 03.02

Muistin joskus lukeneeni jostain vanhasta aikakauslehdestä Tuhatshevskin kohtaloksi koituneista saksalaisväärennöksistä. Lehti löytyi helposti. Artikkeli on YV-lehdessä (Yhteisvoimin, osuuskassaväen kuvalukemisto) n:o 7-8 v. 1962.
Lehdessä on julkaistu juttusarjaa "MESTARIVAKOILIJOIDEN JÄLJILLÄ, Tositarinoita suurten vakoilijoiden seikkailuista YV:lle kirjoittanut C.H.Ebbinghaus.
Kyseinen juttu on sarjan 7. nimeltään "Marsalkka Tuhatshevski ja kaivertaja Pfeifer tapaavat kohtalonsa".

Artikkelin otsake:
"Max Pfeifer, vaatimaton berliiniläinen kaivertaja, saa vuonna 1937 kansallissosialistiselta puolueelta luottamustehtävän, jonka laatu ennen pitkää paljastuu hänelle. Hänen on ryhdyttävä väärentämään leimoja ja allekirjoituksia, Saksan huomatuimpien johtomiesten nimiä. Tarkoituksena on toimittaa Saksan suurlähettilään kautta Stalinille väärennettyjä asiakirjoja, joiden mukaan marsalkka Tuhatshevski suunnittelisi vallankaappausta. Siten saataisiin Puna-armeijan etevin upseeri pois pelistä. Pfeifer ei tiedä, mitä asiasta ajatella: hän on luottanut Johtajaan ja Johtaja, Adolf Hitler, onkin hyväksynyt näin karkean petoksen. Kaivertajaparka ei vielä aavista mikä kohtalo hänelle itselleen on varattu, mutta sen paljastaa hänelle hänen lähin työnantajansa, SS:n pataljoonankomentaja Alfred Pawel. Mutta Peifer ei tahdo uskoa".
Jutussa kerrotaan miten Pawel kehottaa kaivertajaa vähän ennen väärennösten valmistumista pakenemaan Sveitsiin koska hänet murhattaisiin heti työn valmistuttua ettei hän voisi paljastaa väärennöksiä koskaan. Hyväuskoinen vanha kaivertaja ei usko varoitusta, "Johtaja ei voi tehdä tällaista", vaan työn valmistuttua lähtee kahden siviilipukuisen SS-miehen mukaan SS-johtaja Heydrichin luokse koska tämä haluaa kiittää kaivertajaa henkilökohtaisesti hyvin tehdystä työstä.
SS-miehet vievät Pfeiferin autolla Berliinin ulkopuolelle ja tappavat hänet.

Kesäkuussa 1937 SS tarjosi asiakirjoja Nl:n Berliinissä olevan lähetystön vakoilijoille. Ensin epäiltyään venäläiset ostivat asiakirjapaketin 40000 Saksan markalla. Tämän kaupan kuitti löytyi sodan jälkeen Saksan turvallisuusministeriön arkistosta.

Artikkelin loppuosa:
"Tuhatshevski myönsi kaikki syytökset oikeiksi. Miten hän olisikaan voinut kieltää, kun asiakirjat sitovasti osoittivat hänen olleen maanpetturin, toimineen Stalinin selän takana tämän syöksemiseksi vallasta.

Mutta kuka oli ollut petturi? Mistä asiakirjat olivat tulleet? Sitä marsalkka Tuhatshevski ei koskaan saanut tietää, sillä hänen elämänsä päättyi pistoolin laukaukseen niskaan lokakuun 12. päivänä 1937. Valtionsyyttäjä Vyshinski huomasi erehdyksensä liian myöhään, vasta toimiessaan maansa ulkoministerinä.

Ne miehet, jotka olisivat voineet estää oikeusmurhat, ovat hekin jo kuolleet. Hitler on poltettu, Heydrich ammuttu ja Himmler päättänyt päivänsä myrkyllä. Kaivertaja Max Pfeiferia ei enää ole, asiakirjapaketin myynyt SS-mies kadonnut sodan pyörteisiin.

Entä Pawel? Hän pakeni ulkomaille ja elää vielä tänäkin päivänä, mutta on muuttanut nimensä. Omatunto on hänen ainoa ankara tuomarinsa".

Marssi Venäjälle kirjoitti:

Stalinin teloittamat.

Marsalkka Tuhatsevskin teloitukseen? Paul Karl Schmidt, alias Paul Carell (taiteilijanimi) kertoi tuosta episodista teoksessaan Marssi Venäjälle. Hitler juoni Stalinin tietoon propagandaa mm. Tsehkkoslovakian presidentin saattamana, jonkamukaan Tuhatsevski aikoo syrjäyttää Stalinin vallankaappauksella. Tuhatsevskin päänmenoksi Gestabo murtautui Saksan arkistoihin ja liittivät sinne väärennetyt todisteet Tuhatsevskin yhteyksistä Saksaan.

Nyt noita "aitoja" dokumentteja tarjoiltiin operoimalla paperit niin Ranskan presidentille Deladierille, kuin Tsekin Benesillekin, Hitlerin tiedostaen niiden näin varmasti päätyvän Stalinin tietoon. Hitlerin ajatuksena oli saattaa näin pois päiviltä puna-armeijan ehkä kyvykkäin senaikainen Marsalkka. Jutunjuuria palstalla tiedustellessani nimimerkki sivukylältä, kävi "ullakollaan penkomassa vanhoja lehtiä", ja laittoi loistavan jutun aiheesta siteeraten vanhaa YV- aikakauslehteä.

"Vanha lehtiartikkeli tästä
Kirjoittanut: sivukylältä 19.1.2007 klo 03.02

Muistin joskus lukeneeni jostain vanhasta aikakauslehdestä Tuhatshevskin kohtaloksi koituneista saksalaisväärennöksistä. Lehti löytyi helposti. Artikkeli on YV-lehdessä (Yhteisvoimin, osuuskassaväen kuvalukemisto) n:o 7-8 v. 1962.
Lehdessä on julkaistu juttusarjaa "MESTARIVAKOILIJOIDEN JÄLJILLÄ, Tositarinoita suurten vakoilijoiden seikkailuista YV:lle kirjoittanut C.H.Ebbinghaus.
Kyseinen juttu on sarjan 7. nimeltään "Marsalkka Tuhatshevski ja kaivertaja Pfeifer tapaavat kohtalonsa".

Artikkelin otsake:
"Max Pfeifer, vaatimaton berliiniläinen kaivertaja, saa vuonna 1937 kansallissosialistiselta puolueelta luottamustehtävän, jonka laatu ennen pitkää paljastuu hänelle. Hänen on ryhdyttävä väärentämään leimoja ja allekirjoituksia, Saksan huomatuimpien johtomiesten nimiä. Tarkoituksena on toimittaa Saksan suurlähettilään kautta Stalinille väärennettyjä asiakirjoja, joiden mukaan marsalkka Tuhatshevski suunnittelisi vallankaappausta. Siten saataisiin Puna-armeijan etevin upseeri pois pelistä. Pfeifer ei tiedä, mitä asiasta ajatella: hän on luottanut Johtajaan ja Johtaja, Adolf Hitler, onkin hyväksynyt näin karkean petoksen. Kaivertajaparka ei vielä aavista mikä kohtalo hänelle itselleen on varattu, mutta sen paljastaa hänelle hänen lähin työnantajansa, SS:n pataljoonankomentaja Alfred Pawel. Mutta Peifer ei tahdo uskoa".
Jutussa kerrotaan miten Pawel kehottaa kaivertajaa vähän ennen väärennösten valmistumista pakenemaan Sveitsiin koska hänet murhattaisiin heti työn valmistuttua ettei hän voisi paljastaa väärennöksiä koskaan. Hyväuskoinen vanha kaivertaja ei usko varoitusta, "Johtaja ei voi tehdä tällaista", vaan työn valmistuttua lähtee kahden siviilipukuisen SS-miehen mukaan SS-johtaja Heydrichin luokse koska tämä haluaa kiittää kaivertajaa henkilökohtaisesti hyvin tehdystä työstä.
SS-miehet vievät Pfeiferin autolla Berliinin ulkopuolelle ja tappavat hänet.

Kesäkuussa 1937 SS tarjosi asiakirjoja Nl:n Berliinissä olevan lähetystön vakoilijoille. Ensin epäiltyään venäläiset ostivat asiakirjapaketin 40000 Saksan markalla. Tämän kaupan kuitti löytyi sodan jälkeen Saksan turvallisuusministeriön arkistosta.

Artikkelin loppuosa:
"Tuhatshevski myönsi kaikki syytökset oikeiksi. Miten hän olisikaan voinut kieltää, kun asiakirjat sitovasti osoittivat hänen olleen maanpetturin, toimineen Stalinin selän takana tämän syöksemiseksi vallasta.

Mutta kuka oli ollut petturi? Mistä asiakirjat olivat tulleet? Sitä marsalkka Tuhatshevski ei koskaan saanut tietää, sillä hänen elämänsä päättyi pistoolin laukaukseen niskaan lokakuun 12. päivänä 1937. Valtionsyyttäjä Vyshinski huomasi erehdyksensä liian myöhään, vasta toimiessaan maansa ulkoministerinä.

Ne miehet, jotka olisivat voineet estää oikeusmurhat, ovat hekin jo kuolleet. Hitler on poltettu, Heydrich ammuttu ja Himmler päättänyt päivänsä myrkyllä. Kaivertaja Max Pfeiferia ei enää ole, asiakirjapaketin myynyt SS-mies kadonnut sodan pyörteisiin.

Entä Pawel? Hän pakeni ulkomaille ja elää vielä tänäkin päivänä, mutta on muuttanut nimensä. Omatunto on hänen ainoa ankara tuomarinsa".

Gestapon väärennyksistä T:n pään menoksi ovat Saksan propagandaa.
Sen sijaan hän ja eräät muut sotilasjohtajat olivat ilmeisesti liian itsenäisiä Stalinin mielestä.
T. ei myöskään ollut sellainen sotilaallinen nero, miksi hänet on haluttu esittää.

Hänen teksteissään on runsaasti heikkoja tietoja ja aivan merkillisiä esityksiä puna-armeijan kehittämiseksi.
Viktor Suvorov on esittänyt ne hyvin uusimmassa kirjassaan.

Nuo tarinat kirjoitti:

Gestapon väärennyksistä T:n pään menoksi ovat Saksan propagandaa.
Sen sijaan hän ja eräät muut sotilasjohtajat olivat ilmeisesti liian itsenäisiä Stalinin mielestä.
T. ei myöskään ollut sellainen sotilaallinen nero, miksi hänet on haluttu esittää.

Hänen teksteissään on runsaasti heikkoja tietoja ja aivan merkillisiä esityksiä puna-armeijan kehittämiseksi.
Viktor Suvorov on esittänyt ne hyvin uusimmassa kirjassaan.

Tuhatsevskia lyö Suvorov kuin vierasta sikaa. Ei, vaan pahemmin.

Tämä myyttinen marsalkka käytti puheissaan ja kirjoituksissaan sanoja, joita kukaan ei ymmärtänyt. Sellaisia kuin "polemostrategia", "dekavilka" tai "lentomotmektaistelu"

Entä "tiivistymätön taisteluverho" tai "voimien jakamisen harmonikka"?

T:n sotakokemukset Suvorov panee lyttyyn. Tämän taistelukäskyt käsittivät lähinnä panttivankien ottamista, ampumista ja poliittista työtä. Ohjeita taistelun käymisestä niistä on turha etsiä.

T:n ja muiden sisällissodan aikaisten päälliköiden sotataito supistui omaa kansaa vastaan taisteluun.
Oliko niin, että Stalin halusi vain ajoissa eroon näistä kansan vihaamista teloittajista ja sortajista, joiden sotilaallinen osaaminen oli hyvin heikkoa??

Vorosilovin olisi saanuki Stalin ampua, mu ku ei kaverii. Voro oli Suomen sotkujen jälkeen arvostettu puoluemies jolla oli iso asunto, oma autonkuljettaja, ruokaa ja naisii.

Olikohan nero? kirjoitti:

Tuhatsevskia lyö Suvorov kuin vierasta sikaa. Ei, vaan pahemmin.

Tämä myyttinen marsalkka käytti puheissaan ja kirjoituksissaan sanoja, joita kukaan ei ymmärtänyt. Sellaisia kuin "polemostrategia", "dekavilka" tai "lentomotmektaistelu"

Entä "tiivistymätön taisteluverho" tai "voimien jakamisen harmonikka"?

T:n sotakokemukset Suvorov panee lyttyyn. Tämän taistelukäskyt käsittivät lähinnä panttivankien ottamista, ampumista ja poliittista työtä. Ohjeita taistelun käymisestä niistä on turha etsiä.

T:n ja muiden sisällissodan aikaisten päälliköiden sotataito supistui omaa kansaa vastaan taisteluun.
Oliko niin, että Stalin halusi vain ajoissa eroon näistä kansan vihaamista teloittajista ja sortajista, joiden sotilaallinen osaaminen oli hyvin heikkoa??

Vorosilov vihasi Tuhatsevski. Jooseppi halusi viellä tuolloin miellyttää vanhaa ystäväänsä. Tuhatsevski ei oikein ollut viisas näissä asioissa. Mikhailin tiedettiin levittävän paskaa nuorille upseereille armeijan ja puolueen korkea-arvoisesta jäsenestä sorvari Kliment Vorosilovista.

Nuo tarinat kirjoitti:

Gestapon väärennyksistä T:n pään menoksi ovat Saksan propagandaa.
Sen sijaan hän ja eräät muut sotilasjohtajat olivat ilmeisesti liian itsenäisiä Stalinin mielestä.
T. ei myöskään ollut sellainen sotilaallinen nero, miksi hänet on haluttu esittää.

Hänen teksteissään on runsaasti heikkoja tietoja ja aivan merkillisiä esityksiä puna-armeijan kehittämiseksi.
Viktor Suvorov on esittänyt ne hyvin uusimmassa kirjassaan.

Ja oikeastihan Tuhatsevski oli yksi harvoista pätevistä komentajista, Kronstadtin kapinan kukistaja ja uskollinen puolueelle. Konev mainitsee Tuhatsevskin olleen teloitetuista Uborevitsin lisäksi ainoa kykenevä komentaja. Stalin tunsi mikhailin vasta kunnola 1920 ja ei kaveri. Sorvari Kliment Vorosilov oli Soson hyvä toveri ja saattoivat etsiä naisia yhdessä.

Tuhatshevikin kohtalo

Suomesta Neuvostoliittoon luovutettujen kohtalo 1940-1955. Gummerrus. Kustannus Oy, 2011. 392 s.

http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=1894

Rankimpiin virkarikoksiin voitaisiin lukea myös sisäministeri Yrjö Leinon – tai hänen kommunististen alaistensa, joita hän itse syytti tapahtuneesta – tekemät Suomen kansalaisten ja pakolaisten luovutukset, joiden uhrina tsaarin armeijan kenraali Severin Dobrovolski teloitettiin 26.1.1946 (s. 39-40). Korkea-arvoisin sotavanki Vladimir Kirpitshnikov jouduttiin luovuttamaan välirauhansopimuksen nojalla, mutta teloitettiin vasta 28.8.1950 (s. 84). 

Sinne ei oikein sietänyt sotavankeudesta palata. Aleksandr Petsorski pidätettiin juutalaisuuden takia. Ei Sobiborin rettelöitsijää pidätetty siksi koska oli ollut sotavankeudessa saatana. Ei keskitysleirillä kapinoinnutta voi syyttää petoksesta, Suomen metsiin juuttuneen syyttäminen on eri asia.

Mitä tyh myyttä kenraalit eivät ole mitään etulinjan miehijä!

Jos kenraalin arvoinen mies kaatuu etulinjassa taistelussa niin hän on ymmärtänyt tehtävänkuvansa väärin!

Tiltun tyhmyys kukkii!

Anonyymi kirjoitti:

Jos kenraalin arvoinen mies kaatuu etulinjassa taistelussa niin hän on ymmärtänyt tehtävänkuvansa väärin!

Tiltun tyhmyys kukkii!

H-hetkellä etulinjaan saattaa pyrkiä hyvinkin korkea-arvoisia herroja.

September 26 Hitler conducted his second known visit to the frontlines near Warsaw.