Puna-armeijan kesäkuun 1944 Kannaksen suurhyökkäyksestä on edelleen suomalaisilta tutkimatta valtaisan Kremilin arkiston Suomi-aineisto.
Venäjän presidentti Boris Jeltshinhän esitti Suomen valtiovierailullaan kesäkuussa 1992 yhteisen suomalais-venäläisen tutkijakomission perustamista tutkimaan ja julkistamaan arkiston valtaisaa Suomi-aineistoa.
Isäntä, tasavallan presidentti Mauno Koivisto, kauhistui ja selitti ihmettelevälle Jeltsinille ”ettei historiantutkijoille tulee antaa oikeuttaa päättää siitä, mitä julkaistaan ja mikä jää salaisuudeksi.”
Kremlin arkiston suomalais-neuvostoliittolaisen aineiston venäläisen tutkimuskomission perustamisen uutisoi Moskovassa mm. Kommersant-lehti ja Helsingissä Helsingin Sanomat 27.8.1992.
700-sivuinen raportti valmistui elokuussa 1993. Siitä toimitettiin suomenkielinen kopio Suomen hallitukselle syyskuussa 1993.
Venäläisten tutkijoiden mukaan Kremlin arkiston valtaisassa Suomi-aineistossa on runsaasti mm. Neuvostoliiton kesäkuun 1944 Kannaksen suurhyökkäystä koskevia asiakirjoja ja tuhansien Suomessa eri leireillä olleiden Neuvostoliiton kansalaisten kuulustelupöytäkirjoja.
Toisaalla tiedämme ettei salaaminen ei mitenkään sopinut jo Stalinin terrorissa lähisukulaisiin menettäneen presidentti Jeltsinin vuosien 1992-94 avoimeen Kremlin arkiston aineistoa koskevaan toimintatapaan. Jeltsin itse puhuikin NKP:n ja KGB:n rikosten arkistosta.
Avoimen toimintatapansa mukaisesti Jeltsin toimitutti vuosina 1992-99 eri maiden hallituksille (mm. Ruotsille, Saksalle, Ranskalle, Tsekille, Slovakialle, Unkarille, Japanille, Isolle-Britannialle ja Irlannille) niiden pyytämiä arkiston asiakirjoja.
Ystävällismielinen Venäjän naapurimaa Suomi ei voinut olla poikkeus. Mutta Suomen hallitus (Koivisto ja Aho) jopa kieltäytyivät vastaanottamasta Venäjän tarjoamia Kremlin arkiston Suomi-aineiston asiakirjakopiota!
Hyviä kysymyksiä luonnollisesti ovat:
1) Mikä julkinen viranomainen vastaanotti Suomessa syksyllä 1993 presidentti Jeltsinin perustaman historiakomission venäläis-suomalaisia suhteita ja salaisuuksia koskevan 700-sivuisen raportin?
2) Mikä julkinen viranomainen Suomessa teki syksylla 1993 salassa ensiksi päätöksen venäläisten historiantutkijoiden raportin vastaanottamisen salaamisesta ja sitten erikseen päätöksen itse raportin salaamisesta?
Venäläisten historiantutkijoiden vuoden 1993 salattua raporttia voisi hyvin kutsua Tiitisen lista nro 2:ksi.
Toistaiseksi yksikään tutkiva toimittaja, tietokirjalija tai tiedotusväline ei ole kyseenalaistanut Helsingin hallinto-oikeudessa raportin vastaanottamista ja itse raportin salaamista koskevia viranomaispäätöksiä ja vaatinut niiden poistamista ja raportin julkistamista.
Professori Heikki Ylikankaan sanoin: “Mikään ei ole kuitenkaan salattua muutoin kuin tullakseen lopulta julki.”
Mielenkiintoinen asia
10
104
Vastaukset
- Totta !
1990-luvulla (Jeltsinin aika) aukesi Zdanovin arkisto kokonaan ja Kremlin arkisto osittain. Nykyään asiakirjojen saanti on paljon vaikeampaa.
Likipitäen jokaisesta länsimaasta kävi tutkijoita paikalla valokopioimassa ja mikrofilmaamassa maataan koskevaa informaatiota. Suomessa presidentti Koivisto jarrutteli voimakkaasti suomalaistutkijoiden pääsyä sinne. Taisi olla Hannu Rautkallio, joka jotakin kävi siellä katsomassa ja Nevakivi Zdanovin arkistossa.
Ilmankos on Rautkallio oppositiossa Juhani Suomeen nähden.
Länsimaiset tutkijat ovat ihmetelleet, miksi Suomi ainoana maana lähestulkoon kieltäytyi ottamasta vastaan omaan historiaansa liittyviä asiakirjoja.
Onkos pojilla selityksiä?- näin on
Mauno Koivisto on itse paljon tutkinut asioita ja pitänyt puheita eri seminaareissa.
Eiköä kannattaisi kysellä siitä suunnasta, kun kaveri on vielä hengissä. Vaikuttaa vähän siltä kuin Suomen poliitinen johto olisi pelänyt paasikivilaisen historian tulkinnan romahtamista. Toinen syy voisi olla itse Koivistoa koskeva aineisto, kun toimi sissinä. Vaikka Koivistoa tuskin mainitaan nimeltä, niin kuitenkin sieltä saataisi löytyä jotakin Koiviston sissirykmentin toimintaa koskevaa tietoa, jota siinä mukana ollut ei halua julkisuuteen.
Paaiskivilaisena historian tulkintana tarkoitan selitystä, jonka mukaan Suomen käymät sodat olivat turhia. Mauno Koivisto edusti ainakin valtakautensa alkuaikoina samaa tulkintaa...- Wiki tietää
suomalainen2 kirjoitti:
Vaikuttaa vähän siltä kuin Suomen poliitinen johto olisi pelänyt paasikivilaisen historian tulkinnan romahtamista. Toinen syy voisi olla itse Koivistoa koskeva aineisto, kun toimi sissinä. Vaikka Koivistoa tuskin mainitaan nimeltä, niin kuitenkin sieltä saataisi löytyä jotakin Koiviston sissirykmentin toimintaa koskevaa tietoa, jota siinä mukana ollut ei halua julkisuuteen.
Paaiskivilaisena historian tulkintana tarkoitan selitystä, jonka mukaan Suomen käymät sodat olivat turhia. Mauno Koivisto edusti ainakin valtakautensa alkuaikoina samaa tulkintaa...Paaikiven-Kekkosen linja.
Paasikiven–Kekkosen linja on nimitys, jota käytetään Suomen toisen maailmansodan jälkeisestä ulkopolitiikan puolueettomuuslinjasta. Nimensä se sai sodanjälkeisistä presidenteistä Paasikivestä ja Kekkosesta. Termin ottivat käyttöön Maalaisliiton puoluesihteeri Arvo Korsimo ja poliittinen taustavaikuttaja, akateemikko Kustaa Vilkuna Neuvostoliiton ilmoitettua Porkkalan vuokra-alueen palauttamisesta Suomelle vuonna 1955. Termi esiintyi lehdistössä ensimmäisen kerran Maalaisliiton pää-äänenkannattajan Maakansan varustettua Porkkalan palauttamisesta kertovan uutisen otsikolla "Paasikiven-Kekkosen ulkopoliittisen linjan voitto" 18. syyskuuta 1955 ilmestyneessä numerossaan.[1]
Paasikivi kuvaa omaa näkemystään ulkopolitiikasta päiväkirjassaan 2. elokuuta 1944 seuraavasti:
»Sanoin Svenssonille mm. minun ulkopoliittisen ohjelmani olevan:
a) Suomen ulkopoliittinen probleemi on Venäjä ja suhteemme siihen. Kaikki muut ovat poliittisesti toisarvoisia.
b) Hyvät ja ystävälliset välit Neuvosto-Venäjään.
c) Konflikteja vältettävä.
d) Suomen on kartettava Venäjän-vastaista ja Venäjälle vihamielistä politiikkaa. Suomen ulkopolitiikka ei saa olla Venäjän-vastaista eikä Venäjälle vihamielistä.
e) Tähän on pyrittävä, huolimatta pettymyksistä, joita olemme saaneet ja saamme kokea. - näin on
Wiki tietää kirjoitti:
Paaikiven-Kekkosen linja.
Paasikiven–Kekkosen linja on nimitys, jota käytetään Suomen toisen maailmansodan jälkeisestä ulkopolitiikan puolueettomuuslinjasta. Nimensä se sai sodanjälkeisistä presidenteistä Paasikivestä ja Kekkosesta. Termin ottivat käyttöön Maalaisliiton puoluesihteeri Arvo Korsimo ja poliittinen taustavaikuttaja, akateemikko Kustaa Vilkuna Neuvostoliiton ilmoitettua Porkkalan vuokra-alueen palauttamisesta Suomelle vuonna 1955. Termi esiintyi lehdistössä ensimmäisen kerran Maalaisliiton pää-äänenkannattajan Maakansan varustettua Porkkalan palauttamisesta kertovan uutisen otsikolla "Paasikiven-Kekkosen ulkopoliittisen linjan voitto" 18. syyskuuta 1955 ilmestyneessä numerossaan.[1]
Paasikivi kuvaa omaa näkemystään ulkopolitiikasta päiväkirjassaan 2. elokuuta 1944 seuraavasti:
»Sanoin Svenssonille mm. minun ulkopoliittisen ohjelmani olevan:
a) Suomen ulkopoliittinen probleemi on Venäjä ja suhteemme siihen. Kaikki muut ovat poliittisesti toisarvoisia.
b) Hyvät ja ystävälliset välit Neuvosto-Venäjään.
c) Konflikteja vältettävä.
d) Suomen on kartettava Venäjän-vastaista ja Venäjälle vihamielistä politiikkaa. Suomen ulkopolitiikka ei saa olla Venäjän-vastaista eikä Venäjälle vihamielistä.
e) Tähän on pyrittävä, huolimatta pettymyksistä, joita olemme saaneet ja saamme kokea.Periaatteessa linja on tuetenkin ihan oikea, mutta käytännön politiikassa asia vähän muuttuu, suurvallat voi aina tehdä sopimuksia keskenään pienten maiden yli ja tähän asiaan täytyy pystyä vaikuttamaan, Suomen omien etujen vuoksi.
Tämä että EU tekee sopimukset ja käy keskustelut, pitää meidät neuvotteluissa mukana ja saamme oikea-aikaista tietoa siitä missä milloinkin mennään.
Mutta semmosta systeemiä ei voi edes luoda, etteikö käytännön toimijat ja poliitikot pysty sitä munimaan. - Epäilen vankasti
Koiviston "jarruttelua". Eihän tuommoinen asia kuulu presidentin valtaoikeuksiin. Presidentti voi olla asiasta vaikka mitä mieltä, muttei pysty sitä estämään.
Wiki tietää kirjoitti:
Paaikiven-Kekkosen linja.
Paasikiven–Kekkosen linja on nimitys, jota käytetään Suomen toisen maailmansodan jälkeisestä ulkopolitiikan puolueettomuuslinjasta. Nimensä se sai sodanjälkeisistä presidenteistä Paasikivestä ja Kekkosesta. Termin ottivat käyttöön Maalaisliiton puoluesihteeri Arvo Korsimo ja poliittinen taustavaikuttaja, akateemikko Kustaa Vilkuna Neuvostoliiton ilmoitettua Porkkalan vuokra-alueen palauttamisesta Suomelle vuonna 1955. Termi esiintyi lehdistössä ensimmäisen kerran Maalaisliiton pää-äänenkannattajan Maakansan varustettua Porkkalan palauttamisesta kertovan uutisen otsikolla "Paasikiven-Kekkosen ulkopoliittisen linjan voitto" 18. syyskuuta 1955 ilmestyneessä numerossaan.[1]
Paasikivi kuvaa omaa näkemystään ulkopolitiikasta päiväkirjassaan 2. elokuuta 1944 seuraavasti:
»Sanoin Svenssonille mm. minun ulkopoliittisen ohjelmani olevan:
a) Suomen ulkopoliittinen probleemi on Venäjä ja suhteemme siihen. Kaikki muut ovat poliittisesti toisarvoisia.
b) Hyvät ja ystävälliset välit Neuvosto-Venäjään.
c) Konflikteja vältettävä.
d) Suomen on kartettava Venäjän-vastaista ja Venäjälle vihamielistä politiikkaa. Suomen ulkopolitiikka ei saa olla Venäjän-vastaista eikä Venäjälle vihamielistä.
e) Tähän on pyrittävä, huolimatta pettymyksistä, joita olemme saaneet ja saamme kokea.Puhuin paasikivilaisesta historiantulkinnasta, en linjasta. Siirän nämä Paasikiven määreet 1930-40luvulle:
a) Suomen ulkopoliittinen probleema oli Venäjä ja suhteemme siihen. Kaikki muut olivat poliittisesti toisarvoisia.
Ennen sotaa johtaneet polittiikot eivät uskoneet sodan mahdollisuuteen, jonka vuoksi aseistus oli puutellista. Ei uskotu sitä mahdollisuutta, että suurvalta hamuaisi vanhoja rajoja.
Toiselta puolen ellei halitus ei olisi ollut lähellä kansaa syksyn neuvottelujen aikana ( ei olisi välitänyt kansan mielipteestä) niin suomalaiset olisivat baltien tavoin epäilleet hallituksen isänmaallisuuta. kansa hyväksyi sodan jälkeisen Paasikiven-linjan juuri siksi, että se uskoi myönnytysten olevan vältämättömiä. Jopa sotakorvauksetkin hyväksyttiin murisematta. Toisissa olosuhteissa sotakorvaukset olisivat saataneet johtaa hallituksen kaatumiseen.
b) Hyvät ja ystävälliset välit Neuvosto-Venäjään.
Suomi pyrki parantamaan suhteita v.1938 aikana mm. ulkoministerin Holstin vierailulla. Silloin oli vain Jartsev-keskustelut haitana.
c) Konflikteja vältettävä.
Tämän vuoksi Suomi hyväksyi kaikki NL:n tekemät aloiteet hyökkäämättömyyssopimuksesta, rjasopimuksesta ym. Kävi vain niin, että NL itse rikkoi solmitut sopimukset, joissa se oli aloitteen tekijänä.
d) Suoen oli kartettava Venäjän-vastaista ja Venäjälle vihamielistä politiikkaa. Suomen ulkopolitiikka ei saanut olla Venäjän-vastaista eikä Venäjälle vihamielistä.
Juuri tämän vuoksi valittiin Pohjoismaiten puolueettomuuspolitiikka ja Kansainliitto.
e) Tähän oli pyrittävä, huolimatta pettymykistä, joita olimme saaneet ja saimme kokea.
Suomelle oli epäilemättä tuotanut pettymys N-Venäjän punaisille antama apu v.1918 ja sitä ennen Venäjän taholta koettu sortokausi 1899 lähtien. Mutta vanha viviha oli laantumassa, josta paras todiste oli niukka puolustuspudjetti. Ei uskottu naapurin aloitavan sodan maan valloittamiseksi.
Tuon nämä seikat esille osoitaakseni, että Paasikiven puheet väärästä politiikasta olisivat mukamas johtanut sotiin N-liiton kanssa. On muistettava, että hyvien ja ystävällisten välien vaalimiseen vaaditaan kaksi osapuolta, jotka noudattavat myös tehtyjä sopimuksia. Muunlainen perusta johtaa huonoon tulokseen.
Aina ei voi välttää konflikteja, jos haluaa säilyttää itsenäisyyden. Baltian kohtalo on siitä osoituksena. Esimerkiksi Viro myöntyi tukikohta-sopimuksiin NL:n kanssa syksyllä -39 ja menetti itsenäisyyden v.1940 kesällä.
Joten nämä asiat on hyvä muistaa kun keskustelemme historiasta erityisesti II maailmansotaa edeltävältä ajalta.
Kukaan historiantutkija ei ole pyrkinyt erityisemmin selvittämään syitä siihen, miksi Paasikivi ja Kekkonen puhuivat sotien jälkeen niin kuin puhuivat. Mitä hyötyä julkisesta jälkiviisaudesta oli? vai eikö siitä ollut valtiollisten suhteiden kannalta mitään hyötyä?
Pyrkikö Kekkonen saada Karjalan takaisin syyllistämällä Suomea käydyistä sodista?
Olipa niiden tarkoitus mikä tahansa, niin se loukasi kuitenkin suomalaisten tunteita. Sota-ajan sukupolvea siksi, että kansa oli syksyn -39 neuvotelujen aikana tiukan linjan kannalla (ei metriäkään). Sodan jälkeistä sukupolvea siksi, että jokainen nuori ja aikuinenkin tarvitsee tuntea kuuluvansa kansaan, jolla on kunniallinen historia.
Yksi syy uusnazismin nousuun Saksassa lienee juuri se, että ilman Hitlerin valtakauden hyväksymistä saksalaiset eivät tunne oman maansa historiaa kunnialliseksi. sama ongelma on Venäjällä Stalinin suhteen.
Voidaan kysyä, miksi meidän pitäisi keinotekoisesti luoda tilanne, jossa diktaattuuria pidetäisiin hyvänä asiana?
- Venäjän arkistoja
on kyllä tutkittu. Sitä ovat tehneet myös suomalaiset.
Kaikkein salaisimpiin eli NL:n valtionjohdon arkistoihin ei ole pääsyä.
Jeltsinin mahdolliset tarjoukset ovat mennytä maailmaa. - betterdeadthanred
Voima on mitä Venäjällä ymmärretään. Jos Suomi aikoo olla nynny, niin Venäjä käyttää armotta hyödykseen sitä.
- otto-ville
"Ennen sotaa johtaneet polittiikot eivät uskoneet sodan mahdollisuuteen..."
Olavi Paavolaionen muistelee kuinka NL reissunsa jälkeen mies yritti selittää ettei RKKA:ssa poijjaat enään kantaneet kivääreitään rautalangasta väännetyistä hihnoista.
Jos tuo näkemys suomen poliittisessa johdossa oli kovastikkin yleistä, niin silloin vaarana oli pikemminkin se että suomessa tietyt piirit kuvittelivat että seuraavat itä-karjalareissut tehdään puhaltamalla NL nurin. Tuohon katsontakantaan viitaa sekin kuinka helposti suomessa tietyt piirit uskoivat ettei jatkosota tulisi kestämään pitempään kuin kesän -41 ajan.
"Suomi pyrki parantamaan suhteita v.1938 aikana mm. ulkoministerin Holstin vierailulla. Silloin oli vain Jartsev-keskustelut haitana."
Suomalainen2 muistanee mitä tapahtui Holstille, eikä siinä ollut jartsev-neuvotteluilla mitään tekemistä.
Mitä tulee jarruttamiseen, niin siitä taisivat ola vastuussa aivan toiset miehet.
"Tämän vuoksi Suomi hyväksyi kaikki NL:n tekemät aloiteet..."
Hyökäämättömyys sopimuksessa vain kävi niin etteä suomalaiset olivat ne jotka olivat ensimmäisenä hyökäämässä itä-karjalaan tarton rauhansopimuksesta huolimatta.
"...josta paras todiste oli niukka puolustuspudjetti."
Suomalaisen russofobismin ohella niukkaan puolustusbudjetiin on saattanut vaikuttaa myöskin vuoden -29 lama, eli tyhjästä on aika paha nyhjästä efekti.
"Juuri tämän vuoksi valittiin Pohjoismaiten puolueettomuuspolitiikka ja Kansainliitto."
Kekkonen yritti hankiutua IKL:stä eroon, mutta mitäs siinä kävikään?
"Suomelle oli epäilemättä tuotanut pettymys N-Venäjän punaisille antama apu v.1918"
Hyvin mahdollista, neuvosto-venäjä kun ei sitä hirveästi antanut.
"On muistettava, että hyvien ja ystävällisten välien vaalimiseen vaaditaan kaksi osapuolta, jotka noudattavat myös tehtyjä sopimuksia."
Totta ja kun suomi sylkäiseen NL:n tarjoamaan käteen, niin ei liene ihme jos toisella puolella epäillään suomen tarkoitusperiä.
"Aina ei voi välttää konflikteja, jos haluaa säilyttää itsenäisyyden. Baltian kohtalo on siitä osoituksena."
Kieltämättä. Jos ei olisi yrittänyt parantaa Leningradin ympäristön puolustusta, niin silloin NL:lle olisi voinut käydä huonosti. Sensijaan se ei ole NL:n poliittisen johdon vika jos baltit yrittävät puukottaa sitä selkään.
"Sota-ajan sukupolvea siksi, että kansa oli syksyn -39 neuvotelujen aikana tiukan linjan kannalla (ei metriäkään)."
Toisaaltaan taasen, 20-luvulta syyskuuhun -44 suomessa osa kansasta joutui äänestämään sitä mitä sallittiin eikä sitä mitä haluttiin.
"Yksi syy uusnazismin nousuun Saksassa lienee juuri se, että ilman Hitlerin valtakauden hyväksymistä saksalaiset eivät tunne oman maansa historiaa kunnialliseksi."
Vaikia sanoa, jos BRD pyrittiin korostamaan nationalismia, niin silloihan länteen jääpi eräänlainen fasismin siemen itämään.
"Mitä hyötyä julkisesta jälkiviisaudesta oli? vai eikö siitä ollut valtiollisten suhteiden kannalta mitään hyötyä?"
tavallaan siihen on syy että suomessa vältetään YYA suhteiten vaikutusta suomen hyvinvoinnin syntyyn.
Otto-ville muistelee että YYA:n aikana työttömyys suomassa oli pahimmillaan 70-luvulla jotain 100 000 ( joskin asiaan vaikutti siirtolaisuus ruotsiin ) ja EY-suomessa työttömyys ei ole tainnut painua kertaakaan alle 100 000 kohta 20 vuoden aikana.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jumala rankaisi; nainen kuoli Suviseuroissa
Eihän näissä joukkohysteriatapahtumissa ole mitään tolkkua. Aina pitää hajauttaa. Toivottavasti lestatkin tulevat nyt4138867- 582384
- 371748
Olen miettinyt sinua tänään
Se mitä teit oli oikeasti vähän tylyä. En voi ottaa sitä muuna kuin mitä se konkreettisesti on. Esitän itsellenikin että271619IS Viikonloppu 29.-30.6.2024
Melko hyvä 3- -tasoiseksi merkitty Kovis Jari Keräseltä. Pääkuvan merkitys on varsin vähäinen rajoittuen alakulman aukio861380- 1201322
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia.
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia. Kristilliset ääriainekset pelottelevat ihmisiä edelleen IKUISELLA hel3591201- 181073
- 1251049
Tässä viimeinen mahdollisuutesi nainen
Kysyä tai sanoa minulle, jos jotain jäi vuosien takaisista. Sen verran meillä oli kuitenkin jotain, että välillä mietin541022