Jaakob esittää olevansa kiihkeä kristitty. Olen käsittänyt että kristillisyyteen kuuluu ns. jumalanpelko. Taidetaan siitä puhua Lutherin katekismuksessakin.
Ateisti ainakaan ei voi tuntea kristillistä jumalanpelkoa eli jumalfobiaa, koska hän ei ensinkään jumaliin usko.
Itse Jaakob katsoo ilmeisesti olevansa vailla jumalanpelkoa, koskapa hän pitää sitä pahana asiana siinä määrin että katsoo oikeudekseen siitä toisia syytellä.
Jaakobin kristillisyys mahtaakin olla jotain uutta ja erikoista kristillisyyttä.
Ateisti ainakaan ei voi tuntea kristillistä jumalanpelkoa eli jumalfobiaa, koska hän ei ensinkään jumaliin usko.
Itse Jaakob katsoo ilmeisesti olevansa vailla jumalanpelkoa, koskapa hän pitää sitä pahana asiana siinä määrin että katsoo oikeudekseen siitä toisia syytellä.
Jaakobin kristillisyys mahtaakin olla jotain uutta ja erikoista kristillisyyttä.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ateistit elävät jumalharhassa. Jumalharha on ateistien ja kaikkien epäjumalanpalvelijoiden kärsimä oire joka ilmenee aistiharhana, havaintoharhana ja ajatusharhana Jumalasta. Jumalharha on hengenvaarallinen harha sillä hoitamattomana se ottaa haltijaltaan hengen.
Lääketieteelliseltä diagnoosilta Jumalharhaa voidaan nimittää myöskin epäuskoksi Jumalaa kohtaan.
Jumalaharhaan ei ole olemassa muuta lääkitystä kuin Raamatun ilmoittama Jumalan sana. Nöyränä nautittuna lääke parantaa kuulijansa Jumalharhasta ja antaa iankaikkisen elämän Jumalharhasta kärsineelle.
Jumalharhasta parantuneet tunnistaa siitä että he tunnustavat Jeesuksen Herraksi. Jumalharhasta paraneminen näkyy ihmisessä myöskin lähimmäisen rakkautena henkilöön katsomatta sekä luopumisena jumalattomista teoista ja himoista.
Kaikki rakkaat Jumalharhaiset antakaa pelastaa itsenne harhoistanne hyviä tekoja ahkeroitsemaan tähän pahaan ja harhaiseen maailmaan.
Kehoitan jokaista Jumalharhasta kärsivää hakeutumaan Jumalan sanan kuuloon. Ensi hätään tarjoan tässä pari kohtaa jotka nöyränä nautittuna antavat avun.
Terveisin ex- Jumalharhainen joka on saanut lääkäri Herra Jeesuksen armosta parantua Hänen lääkkeensä kuulosta.
Room.17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.
Tiit.2: 11. Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
12. Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään,
13. Ja odottamaan autuaallista toivoa, ja suuren Jumalan ja meidän Lunastajamme Jesuksen Kristuksen ilmestystä,
14. Joka itsensä antoi meidän edestämme, että hän meitä kaikesta vääryydestä lunastais ja itsellensä erinomaiseksi kansaksi puhdistais, ahkeraksi hyviin töihin.
Pöh. Ateistit eivät usko jumaliin, niinpä he eivät voi kärsiä mistään jumaliin liittyvistä harhoistakaan.
Ateistit kärsivät vain siitä että he eivät ilman Jumalan sanan opastusta menesty onnellisuuden tavoittelussaan.
Siitä he eivät kärsi että menettävät menettävät ikuisen ellämän mahdollisuuden onnellisessa olosuhteissa, sillä he eivät edes tajua sitä menettäneensä.
>Ateistit kärsivät vain siitä että he eivät ilman Jumalan sanan opastusta menesty onnellisuuden tavoittelussaan.
Jos onnellisuus tekee ihmisen patologiseksi valehtelijaksi kuten palstalta voi päätellä, sen tavoittelu ei ole mielekästä.
Onneksi onnellisuutta on sellaisiakin lajeja, joiden vallassa voi ihan vaan puhua totta.
Onko esim. @@@ sinusta onnellinen? Kestopaniikissa tuntuu olevan.
Ateistit ovat vapautuneita. Ja uskon että monetkin ateistit ovat onnellisempia luovuttuaan uskosta.
Ateistit ovat itseasiassa niitä valaistuneita, jotka ovat heränneet todellisuuteen ja luopuneet vanhanaikaisista "taivas putoaa niskaan" uskomuksista.
Ja jos ihmisellä on edes hippunen järkeä päässä, hän on lopettanut satuihin uskomisen ja tarkastelee maailmaa tosiasioiden johdattelemana.
Jumalan sanan noudattaminen ja raamatun oppien mukaan eläminen rajoittaa ihmisen toimia, ja jos ihmisen vapaata tahtoa rajoitetaan näinkin typerän asian avulla, hän ei voi olla onnellinen.
Uskovaisten onnellisuus on harhakäsitys jonka mukaan he ovat pelastuneita ja luopumalla tavallisesta ihmiselosta he saavuttaisivat jotain ylimaallista ja olisivat lopun koittaessa turvassa.
Ihmisen onnellisuuteen kuuluu elämästä nauttiminen omilla ehdoillaan, eikä eläminen ikivanhojen pergamenttien opetusten mukaan. Ja jos näihin omiin ehtoihin kuuluu uskominen, tulisi sen olla sellaista uskomista jossa ihmisen intuitio määrää sen mihin uskotaan.
Sinulla on outo käsitys uskovaisuudesta!
Puhut uskonasiasta josta et tiedä mitään.
Puhut evoluutiosta josta et tiedä mitään.
Näyttääkin sille, että evokit puhuvat kaikesta tietämättä mistään mitään.
Tolloa on helppo talloa!
http://areena.yle.fi/tv/2049954
DogTeg on 180 astetta väärässä.
Yhteiskunta omine Raamatusta poikkeavine lakeineenja säädöksineen ja moninaisine normeineen rajoitttaa ja säätelee elämääsi 500% enemmän kuin Raamattuun perustuva usko.
En puhunut viestissäni sanaakaan evoluutiosta. Vai onko usko vienyt lukutaidon?
Puhun uskonasioista juuri niinkuin ne itse näen. Ja mitä mieltä olen asiasta. En kaipaa sinun hyväksyntääsi mielipiteilleni.
Ja jos se neitiä haittaa, niin nappaa raamattu kainaloon ja mene koloosi rukoilemaan.
Äläkä puhukaan!
Sovittu!
Joo niin varmaan. Luotan enemmän uskonnosta riippumattomiin säädöksiin kun pedofiliaa ja insestiä sisältäviin lahkokultteihin.
Moraali täytyy ihmiseltä löytyä jos meinaa hengissä ja vapaana selvitä. Uskonlahkoilla ja kulteilla sitä ei ole.
Yhteiskunnassa valloillaan olevat moraalikäsitykset ovat yleisesti hyväksyttyjä, mutta esim. lestadiolaisia ja heidän toimiaan on syytä kyseenalaistaa.
Uskontojen puolesta saa tappaa, raiskata, hyväksikäyttää lapsia, aloittaa sotia, pakkonaittaa pikkutyttöjä ja mitä vielä. Tokihan se laki rajoittaa jos kaikessa pyhyydessä käsketään ottamaan lapsivaimo ja pykälät tulevat vastaan. Sitten tulee paha mieli kun luojan sanaa ei pystyttykkään noudattamaan.
Vain jos itse lupaat olla saarnaamatta jumalasta ja uskonnosta yleensäkin.
Jos tekee pahaa niin lopeta palstan lukeminen.
Taitaa sinulla olla väärinkäsitys:
"Olen käsittänyt että kristillisyyteen kuuluu ns. jumalanpelko."
Jumalanpelko on vanha sana, joka tuskin tarkoittaa samaa kuin fobia. Tämähän on ainakin biologiassa neutraali ilmaus poispäin hakeutumisesta (vastakohta taksia). Ameeballa on siis ruokataksia ja myrkkyfobia. Lutherin katkismus tuskin ohjeistaa kristittyjä hakeutumaan poispäin Jumalasta, vaan pikemminkin suhtautumaan Häneen nöyrällä kunnioituksella.
Mieletäni avauksesi järkeily on tyhjän päällä.
Kreikan 'fobia' tarkoittaa nimenomaan pelkoa.
Sitten Lutherin kääntäjä on tehnyt huonoa työtä ja tartuttanut sen aika laajalle.
Arvelen silti, ettei muinaiskreikankaan käsiterakenne ollut niin kaavamainen, ettei fobioita voinut olla erilajisia.
Fobiat psykologisena käsitteenä on tietenkin tuoretta tavaraa.
xxxxxx Kreikan 'fobia' tarkoittaa nimenomaan pelkoa xxxxx
Jumalanpelko ja Jumalfobia tarkoittavat erilaista pelkoa.
Jumalanpelko on raamatullinen positiivinen asia ja tarkoittaa kunnioittavaa pelkoa arvossa korkeampaa olevaa Jumalaa kohtaan, joka on pyhä ja kaikkivaltias.
Fobia on vääränlaista pelkoa, kauhua, kammoa tms esim. kuten korkean paikan kammo, vainoharhaisuus jne.
En edelleenkään tunne minkäänlaista pelkoa sellaista kohtaan minkä olemassaoloon en usko.
Tässä taitaa taas ollla kyseessä se projisointi. Jaakob projisoi kokemansa jumalkammon toisiin, niihinkin, joille jumalia ei ole.
Pelko-sana on aika yksiselitteinen ja eri asia kuin kunnioitus. Toki fobiakin nykymerkityksessä on oma asiansa, enemmänkin sairaalloinen pelko.
Jumalan pelko on kuitenkin aivan varmasti monilla uskovaisilla iso motivaattori uskossa pysymiseen. Jos Raamatussa lukisi, että uskokaa ja tehkää mitä vain, pääsette kuitenkin taivaaseen, emme puhuisi pelosta. Koko homma perustuu laajalti tietynlaisille primitiivisille tunteille mielestäni. Toki eri asteisesti.
Tunteet ovat mielestäni merkittävä uskontojen perusta kuin myös agressiivisen uskojen puuttumisen, enkä käyttäisi sanaa jumalafobia kummastakaan. Jonkinlainen kadotusfobia saattaa olla eräille uskomisen syy, mutta ei nähdäkseni uskovien enemmistölle.
Tämän fobioinnin aloitti Jaakob, joka mielestän on väärässä myös varsinaisessa väitteessää, Tieteen tulokset hyväksyy moni Jumalaan uskovakin, eivätkä ateistit tarvitse niitä ollakseen uskomatta.
En toki väitäkään, että "kadotusfobia" on uskomisen ainoa syy, tuskin monellakaan näin on. Uskomiseen varmasti on monia syitä myös yksittäiselle henkilölle. Kuitenkin olen tullut siihen tulokseen, että tietynlainen pelonsekainen tunne kytee siellä taustalla hyvin usein. Se on aina ollut oleellinen osa kristinuskoa.
Mitä tulee "aggressiiviseen uskon puutteeseen", onpas mielenkiintoinen lause. Mitä lie mahtaa tarkoittaa, olen kyllä sitä mieltä, että kun jokin aate muuttuu aggressiiviseksi sitä voi jo kutsua uskonnoksi.
Osuit naulan kantaan:
"Mitä lie mahtaa tarkoittaa, olen kyllä sitä mieltä, että kun jokin aate muuttuu aggressiiviseksi sitä voi jo kutsua uskonnoksi."
Palstallakin on näkynyt kirjoituksia, joissa ensin painotetaan, ettei ateismi ole uskoa, vaan sellaisen puuttumista ja perusteluna on, ettei jumalia ole. Minusta tämä on tosiaankin uskon ilmaus. Agressiivisuus näkyy siitä, että usein kirjoituksissa on mukana vihapuhetta Jumalaan uskovia kohtaan henkilöinä - ei siis uskonnon tuottamiin vääryyksiin, joita itsekin vastustan.
Tietysti ateisti USKOO suurinpiirtein 100% varmuudella ettei jumalia ole; ja tämä on uskomus, muttei uskonto.
Ateistit kokevat uskovaisten saarnat yms. helvettipuheet henkilöön käyvänä agressiona, ja siihen vastataan samalla mitalla.
Tuon aggression ymmärrän ja hyväksynkin, jos kerran toinen aloitti. Viisasta keskustelua silti voisi olla vastapuolta lievempi sävy:
"Ateistit kokevat uskovaisten saarnat yms. helvettipuheet henkilöön käyvänä agressiona, ja siihen vastataan samalla mitalla."
Silti olen nähnyt myös kirjoituksia, joissa aggressio viriää siitä, kun toisella on uskomus ja toinen ei sitä näytä sitä hyväksyvän tai rauhallisena kestävän.