Pekka Himasen............

ulosanti! Miten kaveri joka tuntuu olevan ihan pöllyssä on voinut myydä ajatuksiaan Jyrkille???
Vai astuiko Jyrki miinaan,kyseli että kuka olisi hyvä filosofi puhumaan puutaheinää ja hänelle ehdotettiin Himasta...... lopputulos on kuitenkin katastroofi ja Jyrkin lopun alkua!
23151
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 23

Vanhimmat

Pekka Jyrkin kanssa istuvat yhteistä iltaa, tuli siinä ehkä hieman pössyteltyä, Jyrki alkoi näkeen näkyjä joissa oli sanoma että tässä oli tulevaisuudentietäjä kaiken hyväksi muuttaja, Jyrki kun itsellä ei päässä mikään liiku oli haltiosissaan ja otis laittoi haasteen Welho Himaselle, tee minulle toiminta ohjeet oi tulevaisuuden näkijä niin minä sinut avokätisesti palkitsen, ja niin siinä sitten kävi. Jyri joka oli aika pöllyssä ei huomannu kuin welho kusta lurautti tanssilattialle pois lähtiesään, jäi yksin onnelisena aatteineen

Äänestä
  • W E L H O P E K K A H I M A S E N R A P O R T T I.

    T A R I N A N A N A L K U.



    Monta monituista vuotta Suomessa eli Valtioneuvosto, joka piti uusista hienoista aatteista niin hirveästi, että kulutti kaikki rahansa koreaan kieleen. Ei hän välittänyt suomalaisista eikä kulttuurista eikä viitsinyt osallistua poliittiseen keskusteluun muuten kuin näytelläkseen uusia teorioitansa. Joka viikko he uudistivat nettisivunsa, ja kun muissa maissa sanottiin: valtioneuvosto suunnittelee pk-tukia, sanottiin tässä maassa: valtioneuvosto on puppulausegeneraattorissa.
    Pahis ilmestyy!!!! Jännittävää!!

    Siinä suuressa kaupungissa, missä valtioneuvosto asui, vietettiin iloista elämää, ja sinne tuli joka päivä paljon vieraita. Kerran kaupunkiin ilmestyi Pekka Himanen. Hän oli olevinaan filosofi ja kehui olevansa Suomen nuorin filosofian tohtori. Sekä ideat että kieli olivat harvinaisen nerokkaat, ja lisäksi oli teorioissa, joita Pekka valmisteli, kummallinen taika: ihminen, joka oli kykenemätön hoitamaan virkaansa tai mahdottoman typerä, ei saattanut ensinkään ymmärtää niitä.

    Siinäpä vasta teoria, ajatteli Valtioneuvosto. Kun esittelen sitä kansalaisille, saan paikalla selville, ketkä Suomessa eivät kykene hoitamaan virkaansa; voin heti erottaa kuka on viisas ja kuka typerä. Kirjoitettakoon minulle siitä kirja kiireen kaupalla! Ja hän antoi Pekka Himaselle hyvät rahat, jotta hän ryhtyisi työhönsä.

    Himanen menikin heti toimistoonsa ja oli tekevinään työtä, vaikka hänellä ei ollut päässään yhtään selvää ajatusta. Häikäilemättä hän vaati monta tuhatta euroa palkkaa ja parhaimmat työsuhde-edut, mutta kulutti kaiken juopottelemalla kalsareissa, ja hosui tyhjän pääkoppansa kanssa myöhään yöhön asti.
    Saadaanko pahiksen tavoitteet selvitetyksi! Lue eteenpäin niin tiedät!

    - Olisipa hauska tietää, kuinka pitkällä kirja on! tuumi Valtioneuvosto, mutta hänestä tuntui hiukan ilkeältä tietää, ettei kirjaa saattanut lainkaan ymmärtää semmoinen joka oli typerä taikka kykenemätön hoitamaan virkaansa. Ei silti, että hänen toki olisi tarvinnut pelätä itsensä puolesta, mutta kuitenkin hän päätti lähettää ensin jonkun toisen ottamaan asiasta selkoa. Koko Suomi tiesi, miten merkillinen taika teorioihin liittyi, ja jokaisen teki mieli nähdä, kuinka typerä hänen naapurinsa oli.

    - Minäpä lähetän vanhan kunnon tutkijani, Mikko Lahtisen, Himasen luo! päätti Valtioneuvosto. - Hän osaa parhaiten arvostella kirjaa, sillä hän on järkevä mies eikä kukaan hoida virkaansa paremmin kuin hän!

    Vanha kelpo Lahtinen meni toimistoon, missä Himanen istui tyhjän pääkoppansa kanssa. - Taivas varjelkoon! ajatteli Lahtinen ja yritti ajatella selkeästi. Minähän en ymmärrä mitään! Mutta sitä hän ei sanonut ääneen.

    Pekka Himanen kehotti häntä astumaan likemmäksi ja kysyi, eikö idea ollut nerokas ja suunnitelmat innovatiiviset. Hän toisteli tyhjiä lauseita, ja vanha Lahtis-raukka yritti ajatella entistä järkevämmin, mutta eihän hän saattanut ymmärtää mitään kun ei mitään ymmärrettävää ollut. - Auta armias! hän ajatteli. Olisinko minä typerä? Sitä en ikinä olisi uskonut, eikä ihmisten pidä saada sitä tietää! Enkö minä pysty hoitamaan virkaani? Ei, minä en saata kertoa, etten tajua mitään.

    - No, ette sano mitään kirjasta! huomautti Himanen. - Voi, se on älykästä! aivan erinomaisen fiksua! sanoi Mikko Lahtinen tirkistellen silmälasiensa takaa. - Tämä idea ja nämä keksinnöt! Niin, kyllä minä sanon Valtioneuvostolle, että kirja miellyttää minua kovasti. - No sehän on hauskaa! sanoi Himanen ja selitti, mitä teorioita ja millaista logiikkaa kirjassa oli käytetty. Vanha Lahtinen kuunteli korvat tarkkoina, jotta voisi kertoa kaiken Valtioneuvostolle, ja niin hän kertoikin.

    Himanen vaati yhä enemmän rahaa ja matkakorvauksia. Niitä tarvittiin muka konferenssimatkoihin. Mutta hän pisti kaiken omiin taskuihinsa. Kirjaan ei tullut mitään yhdestäkään konferenssista, mutta Pekka kirjoitteli tyhjää minkä ehti.
    [muokkaa] Toinen yritys puuttua pahiksen peleihin. Ei yhtä jännittävä kuin edellinen.

    Pian Valtioneuvosto lähetti toisen kelpo filosofin, Esa Saarisen, katsomaan, edistyikö työ ja oliko kirja jo valmistumassa. Hänen kävi samalla tavalla kuin Lahtisen: hän ajatteli ajattelemistaan, mutta eihän hän ymmärtänyt mitään, koska ei ollut mitään muuta kuin sekava sillisalaatti käsitteitä.

    - Eikö teksti ole älykästä? sanoi Himanen ja esitteli ja selitteli olemattoman teorian järkevyyttä. - Typerä minä en ole! mietti Saarinen itsekseen. Enkö siis tosiaan pysty hoitamaan hyvää virkaani? Sepä vielä puuttui! Mutta siitä ei pidä olla tietävinäänkään! Niinpä hän rupesi kehumaan kirjaa, jota ei ymmärtänyt, ja vakuutti sen avanneen hänen silmiään ja selkeyttäneen ajatuksiaan. - Niin, kirja on todella erinomainen! hän kertoi valtioneuvostolle. Suomessa ei enää muusta puhuttu kuin tuosta mainiosta kirjasta.

    Äänestä

  • Valtioneuvosto, kirjoitti:

    W E L H O P E K K A H I M A S E N R A P O R T T I.

    T A R I N A N A N A L K U.



    Monta monituista vuotta Suomessa eli Valtioneuvosto, joka piti uusista hienoista aatteista niin hirveästi, että kulutti kaikki rahansa koreaan kieleen. Ei hän välittänyt suomalaisista eikä kulttuurista eikä viitsinyt osallistua poliittiseen keskusteluun muuten kuin näytelläkseen uusia teorioitansa. Joka viikko he uudistivat nettisivunsa, ja kun muissa maissa sanottiin: valtioneuvosto suunnittelee pk-tukia, sanottiin tässä maassa: valtioneuvosto on puppulausegeneraattorissa.
    Pahis ilmestyy!!!! Jännittävää!!

    Siinä suuressa kaupungissa, missä valtioneuvosto asui, vietettiin iloista elämää, ja sinne tuli joka päivä paljon vieraita. Kerran kaupunkiin ilmestyi Pekka Himanen. Hän oli olevinaan filosofi ja kehui olevansa Suomen nuorin filosofian tohtori. Sekä ideat että kieli olivat harvinaisen nerokkaat, ja lisäksi oli teorioissa, joita Pekka valmisteli, kummallinen taika: ihminen, joka oli kykenemätön hoitamaan virkaansa tai mahdottoman typerä, ei saattanut ensinkään ymmärtää niitä.

    Siinäpä vasta teoria, ajatteli Valtioneuvosto. Kun esittelen sitä kansalaisille, saan paikalla selville, ketkä Suomessa eivät kykene hoitamaan virkaansa; voin heti erottaa kuka on viisas ja kuka typerä. Kirjoitettakoon minulle siitä kirja kiireen kaupalla! Ja hän antoi Pekka Himaselle hyvät rahat, jotta hän ryhtyisi työhönsä.

    Himanen menikin heti toimistoonsa ja oli tekevinään työtä, vaikka hänellä ei ollut päässään yhtään selvää ajatusta. Häikäilemättä hän vaati monta tuhatta euroa palkkaa ja parhaimmat työsuhde-edut, mutta kulutti kaiken juopottelemalla kalsareissa, ja hosui tyhjän pääkoppansa kanssa myöhään yöhön asti.
    Saadaanko pahiksen tavoitteet selvitetyksi! Lue eteenpäin niin tiedät!

    - Olisipa hauska tietää, kuinka pitkällä kirja on! tuumi Valtioneuvosto, mutta hänestä tuntui hiukan ilkeältä tietää, ettei kirjaa saattanut lainkaan ymmärtää semmoinen joka oli typerä taikka kykenemätön hoitamaan virkaansa. Ei silti, että hänen toki olisi tarvinnut pelätä itsensä puolesta, mutta kuitenkin hän päätti lähettää ensin jonkun toisen ottamaan asiasta selkoa. Koko Suomi tiesi, miten merkillinen taika teorioihin liittyi, ja jokaisen teki mieli nähdä, kuinka typerä hänen naapurinsa oli.

    - Minäpä lähetän vanhan kunnon tutkijani, Mikko Lahtisen, Himasen luo! päätti Valtioneuvosto. - Hän osaa parhaiten arvostella kirjaa, sillä hän on järkevä mies eikä kukaan hoida virkaansa paremmin kuin hän!

    Vanha kelpo Lahtinen meni toimistoon, missä Himanen istui tyhjän pääkoppansa kanssa. - Taivas varjelkoon! ajatteli Lahtinen ja yritti ajatella selkeästi. Minähän en ymmärrä mitään! Mutta sitä hän ei sanonut ääneen.

    Pekka Himanen kehotti häntä astumaan likemmäksi ja kysyi, eikö idea ollut nerokas ja suunnitelmat innovatiiviset. Hän toisteli tyhjiä lauseita, ja vanha Lahtis-raukka yritti ajatella entistä järkevämmin, mutta eihän hän saattanut ymmärtää mitään kun ei mitään ymmärrettävää ollut. - Auta armias! hän ajatteli. Olisinko minä typerä? Sitä en ikinä olisi uskonut, eikä ihmisten pidä saada sitä tietää! Enkö minä pysty hoitamaan virkaani? Ei, minä en saata kertoa, etten tajua mitään.

    - No, ette sano mitään kirjasta! huomautti Himanen. - Voi, se on älykästä! aivan erinomaisen fiksua! sanoi Mikko Lahtinen tirkistellen silmälasiensa takaa. - Tämä idea ja nämä keksinnöt! Niin, kyllä minä sanon Valtioneuvostolle, että kirja miellyttää minua kovasti. - No sehän on hauskaa! sanoi Himanen ja selitti, mitä teorioita ja millaista logiikkaa kirjassa oli käytetty. Vanha Lahtinen kuunteli korvat tarkkoina, jotta voisi kertoa kaiken Valtioneuvostolle, ja niin hän kertoikin.

    Himanen vaati yhä enemmän rahaa ja matkakorvauksia. Niitä tarvittiin muka konferenssimatkoihin. Mutta hän pisti kaiken omiin taskuihinsa. Kirjaan ei tullut mitään yhdestäkään konferenssista, mutta Pekka kirjoitteli tyhjää minkä ehti.
    [muokkaa] Toinen yritys puuttua pahiksen peleihin. Ei yhtä jännittävä kuin edellinen.

    Pian Valtioneuvosto lähetti toisen kelpo filosofin, Esa Saarisen, katsomaan, edistyikö työ ja oliko kirja jo valmistumassa. Hänen kävi samalla tavalla kuin Lahtisen: hän ajatteli ajattelemistaan, mutta eihän hän ymmärtänyt mitään, koska ei ollut mitään muuta kuin sekava sillisalaatti käsitteitä.

    - Eikö teksti ole älykästä? sanoi Himanen ja esitteli ja selitteli olemattoman teorian järkevyyttä. - Typerä minä en ole! mietti Saarinen itsekseen. Enkö siis tosiaan pysty hoitamaan hyvää virkaani? Sepä vielä puuttui! Mutta siitä ei pidä olla tietävinäänkään! Niinpä hän rupesi kehumaan kirjaa, jota ei ymmärtänyt, ja vakuutti sen avanneen hänen silmiään ja selkeyttäneen ajatuksiaan. - Niin, kirja on todella erinomainen! hän kertoi valtioneuvostolle. Suomessa ei enää muusta puhuttu kuin tuosta mainiosta kirjasta.

    T A R I N A J A T K U U.

    Toinen yritys puuttua pahiksen peleihin. Ei yhtä jännittävä kuin edellinen.

    Pian Valtioneuvosto lähetti toisen kelpo filosofin, Esa Saarisen, katsomaan, edistyikö työ ja oliko kirja jo valmistumassa. Hänen kävi samalla tavalla kuin Lahtisen: hän ajatteli ajattelemistaan, mutta eihän hän ymmärtänyt mitään, koska ei ollut mitään muuta kuin sekava sillisalaatti käsitteitä.

    - Eikö teksti ole älykästä? sanoi Himanen ja esitteli ja selitteli olemattoman teorian järkevyyttä. - Typerä minä en ole! mietti Saarinen itsekseen. Enkö siis tosiaan pysty hoitamaan hyvää virkaani? Sepä vielä puuttui! Mutta siitä ei pidä olla tietävinäänkään! Niinpä hän rupesi kehumaan kirjaa, jota ei ymmärtänyt, ja vakuutti sen avanneen hänen silmiään ja selkeyttäneen ajatuksiaan. - Niin, kirja on todella erinomainen! hän kertoi valtioneuvostolle. Suomessa ei enää muusta puhuttu kuin tuosta mainiosta kirjasta.
    Mitä sanookaan itse Valtioneuvosto?

    Jo teki Valtioneuvostonkin mieli lukea kirjaa nyt, kun se vielä oli valmisteilla. Saattueenaan joukko oivallisia ministereitä, mukana myös Saarinen ja Lahtinen, jotka olivat aikaisemmin käyneet katsomassa kangasta, hän lähti Pekka Himasen luo. Mies selitti minkä jaksoi, mutta ilman ajatuksia ja järkeä.

    - Eikö se ole suurenmoista! sanoivat nuo kaksi kelpo filosofia. - Valtioneuvosto, suvaitkaapa vain ajatella tätä ideaa ja näitä ehdotuksia! Ja sitten he toistivat tyhjiä lauseita, sillä he luulivat muiden toki ymmärtävän ajatukset. - Mitä kummaa! ajatteli Valtioneuvosto. Minä en ymmärrä mitään! Sehän on kauheata! Olenko minä typerä? Enkö minä kelpaa Valtioneuvostoksi! Pahempaa kolausta en olisi voinut saada! - Oi, se on erittäin älykästä! sanoi Valtioneuvosto. - Ilmaisen kaikkein korkeimman tyytyväisyyteni! Ja hän nyökäytti ystävällisesti päätään ja toisteli tyhjiä lauseita uskaltamatta sanoa, ettei tajunnut mitään.

    Koko hänen seurueensa ajatteli ankarasti, mutta kukaan ei ymmärtänyt enempää kuin toisetkaan. Kaikki he kuitenkin Valtioneuvoston mukana vakuuttivat: - Oi, se on erittäin älykästä! ja kehottivat Valtioneuvostoa esittelemään kirjan teorioita lehdissä, jotka olivat kiinnostuneita haastattelusta.

    - Se on erinomaista, ihanaa, suurenmoista! kuului suusta suuhun, ja kaikki olivat kirjaan erittäin mieltyneitä.

    Valtioneuvosto myönsi Himaselle valtiofilosofin arvonimen. Juhlan piti alkaa aamupäivällä, ja koko edellisen yön Pekka valvoi ja teki työtä. Kansa saattoi ymmärtää, että hän ahersi hiki hatussa saadakseen kirjan valtioneuvostolle valmiiksi. Himanen oli lukevinaan kirjoja, viimeistelevinään tekstiä, käytti itse keksittyjä käsitteitä, suolsi lauseita jotka eivät tarkoittaneet mitään ja sanoi vihdoin: - Kas, nyt kirja on valmis!

    Kun Valtioneuvosto ja arvokkaimmat filosofit tulivat paikalle, Himanen huitoi käsillään kuin luentoa pitäen ja sanoi: - Kas tässä analogia, tässä kiteytettynä idea, tässä esimerkkejä ja tässä tulevaisuusehdotuksia. Tekstikin on kaunista kuin hämähäkinseitti! Luulisi lukevansa runoa. Mutta sen vuoksihan se onkin niin erinomainen kirja.

    - Niinpä niin! sanoivat filosofit. Mutta eivät he mitään ymmärtäneet, kun ei siinä mitään ollutkaan. - Jos Valtioneuvosto suvaitsisi tyhjentää aivonsa, sanoi Himanen, niin minä tässä suuren median edessä opetan sinulle uuden teorian.

    Valtioneuvosto tyhjensi aivonsa, ja Himanen oli kappale kappaleelta opettavinaan hänelle uusia ideoita, jotka hän oli muka keksinyt. Hän kirjoitti lauseita taululle kuin tähdentääkseen ideoita ja Valtioneuvosto vaivasi päätään. - Hyvänen aika, kuinka se on nerokasta! Tuo lause on ihastuttava! kuului kuin yhdestä suusta. - Mikä teksti! Mitkä ideat! Se on arvokas kirja!
    Kansa hurraa ja taputtaa pieniä karvaisia käsiään

    Toimittajat, joiden piti tehdä referaatti teoksesta, lörpöttelivät tyhjää kynillään muka tiivistäen kirjan ajatuksia, ja sitten he lähettivät sekavan kirjoituksen painoon. Kukaan ei saanut huomata, etteivät he ymmärtäneet mitään.

    Ja Valtioneuvosto asteli haastatteluun, ja kaikki ihmiset lehtien ja telkkareiden ääressä sanoivat: - Herranen aika, kuinka älykäs Himasen uusi kirja on! Kylläpä tuo idea on ihana! Voi sentään, kuinka nämä ajatukset laajentavat ymmärrystämme!

    Ei kukaan tahtonut ilmaista ettei tajunnut mitään, sillä silloinhan olisi huomattu hänen olevan typerä ja kelvoton hoitamaan virkaansa. Ikinä ennen ei filosofien teorioita ollut näin ihasteltu.

    Hullun kiilto silmissä molemmilla,eivät voi olla täyspäisiä.Eikö Kataiselle saada
    suitsia turpaan.Tämä maa on loppuunmyyty Kataisen/Urpilaisen johdolla ja kansa
    ei tee mitään.Ensi vaaleissa saavat kaikki sutkit ennätys äänimäärän,on tämä ihme
    kansaa. ( Yksi työmies on vaatinut rahoja takaisin parempaan käyttöön )

    Äänestä

  • Heil Himanes

    Äänestä

  • Toinen yritys kirjoitti:

    T A R I N A J A T K U U.

    Toinen yritys puuttua pahiksen peleihin. Ei yhtä jännittävä kuin edellinen.

    Pian Valtioneuvosto lähetti toisen kelpo filosofin, Esa Saarisen, katsomaan, edistyikö työ ja oliko kirja jo valmistumassa. Hänen kävi samalla tavalla kuin Lahtisen: hän ajatteli ajattelemistaan, mutta eihän hän ymmärtänyt mitään, koska ei ollut mitään muuta kuin sekava sillisalaatti käsitteitä.

    - Eikö teksti ole älykästä? sanoi Himanen ja esitteli ja selitteli olemattoman teorian järkevyyttä. - Typerä minä en ole! mietti Saarinen itsekseen. Enkö siis tosiaan pysty hoitamaan hyvää virkaani? Sepä vielä puuttui! Mutta siitä ei pidä olla tietävinäänkään! Niinpä hän rupesi kehumaan kirjaa, jota ei ymmärtänyt, ja vakuutti sen avanneen hänen silmiään ja selkeyttäneen ajatuksiaan. - Niin, kirja on todella erinomainen! hän kertoi valtioneuvostolle. Suomessa ei enää muusta puhuttu kuin tuosta mainiosta kirjasta.
    Mitä sanookaan itse Valtioneuvosto?

    Jo teki Valtioneuvostonkin mieli lukea kirjaa nyt, kun se vielä oli valmisteilla. Saattueenaan joukko oivallisia ministereitä, mukana myös Saarinen ja Lahtinen, jotka olivat aikaisemmin käyneet katsomassa kangasta, hän lähti Pekka Himasen luo. Mies selitti minkä jaksoi, mutta ilman ajatuksia ja järkeä.

    - Eikö se ole suurenmoista! sanoivat nuo kaksi kelpo filosofia. - Valtioneuvosto, suvaitkaapa vain ajatella tätä ideaa ja näitä ehdotuksia! Ja sitten he toistivat tyhjiä lauseita, sillä he luulivat muiden toki ymmärtävän ajatukset. - Mitä kummaa! ajatteli Valtioneuvosto. Minä en ymmärrä mitään! Sehän on kauheata! Olenko minä typerä? Enkö minä kelpaa Valtioneuvostoksi! Pahempaa kolausta en olisi voinut saada! - Oi, se on erittäin älykästä! sanoi Valtioneuvosto. - Ilmaisen kaikkein korkeimman tyytyväisyyteni! Ja hän nyökäytti ystävällisesti päätään ja toisteli tyhjiä lauseita uskaltamatta sanoa, ettei tajunnut mitään.

    Koko hänen seurueensa ajatteli ankarasti, mutta kukaan ei ymmärtänyt enempää kuin toisetkaan. Kaikki he kuitenkin Valtioneuvoston mukana vakuuttivat: - Oi, se on erittäin älykästä! ja kehottivat Valtioneuvostoa esittelemään kirjan teorioita lehdissä, jotka olivat kiinnostuneita haastattelusta.

    - Se on erinomaista, ihanaa, suurenmoista! kuului suusta suuhun, ja kaikki olivat kirjaan erittäin mieltyneitä.

    Valtioneuvosto myönsi Himaselle valtiofilosofin arvonimen. Juhlan piti alkaa aamupäivällä, ja koko edellisen yön Pekka valvoi ja teki työtä. Kansa saattoi ymmärtää, että hän ahersi hiki hatussa saadakseen kirjan valtioneuvostolle valmiiksi. Himanen oli lukevinaan kirjoja, viimeistelevinään tekstiä, käytti itse keksittyjä käsitteitä, suolsi lauseita jotka eivät tarkoittaneet mitään ja sanoi vihdoin: - Kas, nyt kirja on valmis!

    Kun Valtioneuvosto ja arvokkaimmat filosofit tulivat paikalle, Himanen huitoi käsillään kuin luentoa pitäen ja sanoi: - Kas tässä analogia, tässä kiteytettynä idea, tässä esimerkkejä ja tässä tulevaisuusehdotuksia. Tekstikin on kaunista kuin hämähäkinseitti! Luulisi lukevansa runoa. Mutta sen vuoksihan se onkin niin erinomainen kirja.

    - Niinpä niin! sanoivat filosofit. Mutta eivät he mitään ymmärtäneet, kun ei siinä mitään ollutkaan. - Jos Valtioneuvosto suvaitsisi tyhjentää aivonsa, sanoi Himanen, niin minä tässä suuren median edessä opetan sinulle uuden teorian.

    Valtioneuvosto tyhjensi aivonsa, ja Himanen oli kappale kappaleelta opettavinaan hänelle uusia ideoita, jotka hän oli muka keksinyt. Hän kirjoitti lauseita taululle kuin tähdentääkseen ideoita ja Valtioneuvosto vaivasi päätään. - Hyvänen aika, kuinka se on nerokasta! Tuo lause on ihastuttava! kuului kuin yhdestä suusta. - Mikä teksti! Mitkä ideat! Se on arvokas kirja!
    Kansa hurraa ja taputtaa pieniä karvaisia käsiään

    Toimittajat, joiden piti tehdä referaatti teoksesta, lörpöttelivät tyhjää kynillään muka tiivistäen kirjan ajatuksia, ja sitten he lähettivät sekavan kirjoituksen painoon. Kukaan ei saanut huomata, etteivät he ymmärtäneet mitään.

    Ja Valtioneuvosto asteli haastatteluun, ja kaikki ihmiset lehtien ja telkkareiden ääressä sanoivat: - Herranen aika, kuinka älykäs Himasen uusi kirja on! Kylläpä tuo idea on ihana! Voi sentään, kuinka nämä ajatukset laajentavat ymmärrystämme!

    Ei kukaan tahtonut ilmaista ettei tajunnut mitään, sillä silloinhan olisi huomattu hänen olevan typerä ja kelvoton hoitamaan virkaansa. Ikinä ennen ei filosofien teorioita ollut näin ihasteltu.

    Hullun kiilto silmissä molemmilla,eivät voi olla täyspäisiä.Eikö Kataiselle saada
    suitsia turpaan.Tämä maa on loppuunmyyty Kataisen/Urpilaisen johdolla ja kansa
    ei tee mitään.Ensi vaaleissa saavat kaikki sutkit ennätys äänimäärän,on tämä ihme
    kansaa. ( Yksi työmies on vaatinut rahoja takaisin parempaan käyttöön )

    Hei

    Äänestä

  • Valtioneuvosto, kirjoitti:

    W E L H O P E K K A H I M A S E N R A P O R T T I.

    T A R I N A N A N A L K U.



    Monta monituista vuotta Suomessa eli Valtioneuvosto, joka piti uusista hienoista aatteista niin hirveästi, että kulutti kaikki rahansa koreaan kieleen. Ei hän välittänyt suomalaisista eikä kulttuurista eikä viitsinyt osallistua poliittiseen keskusteluun muuten kuin näytelläkseen uusia teorioitansa. Joka viikko he uudistivat nettisivunsa, ja kun muissa maissa sanottiin: valtioneuvosto suunnittelee pk-tukia, sanottiin tässä maassa: valtioneuvosto on puppulausegeneraattorissa.
    Pahis ilmestyy!!!! Jännittävää!!

    Siinä suuressa kaupungissa, missä valtioneuvosto asui, vietettiin iloista elämää, ja sinne tuli joka päivä paljon vieraita. Kerran kaupunkiin ilmestyi Pekka Himanen. Hän oli olevinaan filosofi ja kehui olevansa Suomen nuorin filosofian tohtori. Sekä ideat että kieli olivat harvinaisen nerokkaat, ja lisäksi oli teorioissa, joita Pekka valmisteli, kummallinen taika: ihminen, joka oli kykenemätön hoitamaan virkaansa tai mahdottoman typerä, ei saattanut ensinkään ymmärtää niitä.

    Siinäpä vasta teoria, ajatteli Valtioneuvosto. Kun esittelen sitä kansalaisille, saan paikalla selville, ketkä Suomessa eivät kykene hoitamaan virkaansa; voin heti erottaa kuka on viisas ja kuka typerä. Kirjoitettakoon minulle siitä kirja kiireen kaupalla! Ja hän antoi Pekka Himaselle hyvät rahat, jotta hän ryhtyisi työhönsä.

    Himanen menikin heti toimistoonsa ja oli tekevinään työtä, vaikka hänellä ei ollut päässään yhtään selvää ajatusta. Häikäilemättä hän vaati monta tuhatta euroa palkkaa ja parhaimmat työsuhde-edut, mutta kulutti kaiken juopottelemalla kalsareissa, ja hosui tyhjän pääkoppansa kanssa myöhään yöhön asti.
    Saadaanko pahiksen tavoitteet selvitetyksi! Lue eteenpäin niin tiedät!

    - Olisipa hauska tietää, kuinka pitkällä kirja on! tuumi Valtioneuvosto, mutta hänestä tuntui hiukan ilkeältä tietää, ettei kirjaa saattanut lainkaan ymmärtää semmoinen joka oli typerä taikka kykenemätön hoitamaan virkaansa. Ei silti, että hänen toki olisi tarvinnut pelätä itsensä puolesta, mutta kuitenkin hän päätti lähettää ensin jonkun toisen ottamaan asiasta selkoa. Koko Suomi tiesi, miten merkillinen taika teorioihin liittyi, ja jokaisen teki mieli nähdä, kuinka typerä hänen naapurinsa oli.

    - Minäpä lähetän vanhan kunnon tutkijani, Mikko Lahtisen, Himasen luo! päätti Valtioneuvosto. - Hän osaa parhaiten arvostella kirjaa, sillä hän on järkevä mies eikä kukaan hoida virkaansa paremmin kuin hän!

    Vanha kelpo Lahtinen meni toimistoon, missä Himanen istui tyhjän pääkoppansa kanssa. - Taivas varjelkoon! ajatteli Lahtinen ja yritti ajatella selkeästi. Minähän en ymmärrä mitään! Mutta sitä hän ei sanonut ääneen.

    Pekka Himanen kehotti häntä astumaan likemmäksi ja kysyi, eikö idea ollut nerokas ja suunnitelmat innovatiiviset. Hän toisteli tyhjiä lauseita, ja vanha Lahtis-raukka yritti ajatella entistä järkevämmin, mutta eihän hän saattanut ymmärtää mitään kun ei mitään ymmärrettävää ollut. - Auta armias! hän ajatteli. Olisinko minä typerä? Sitä en ikinä olisi uskonut, eikä ihmisten pidä saada sitä tietää! Enkö minä pysty hoitamaan virkaani? Ei, minä en saata kertoa, etten tajua mitään.

    - No, ette sano mitään kirjasta! huomautti Himanen. - Voi, se on älykästä! aivan erinomaisen fiksua! sanoi Mikko Lahtinen tirkistellen silmälasiensa takaa. - Tämä idea ja nämä keksinnöt! Niin, kyllä minä sanon Valtioneuvostolle, että kirja miellyttää minua kovasti. - No sehän on hauskaa! sanoi Himanen ja selitti, mitä teorioita ja millaista logiikkaa kirjassa oli käytetty. Vanha Lahtinen kuunteli korvat tarkkoina, jotta voisi kertoa kaiken Valtioneuvostolle, ja niin hän kertoikin.

    Himanen vaati yhä enemmän rahaa ja matkakorvauksia. Niitä tarvittiin muka konferenssimatkoihin. Mutta hän pisti kaiken omiin taskuihinsa. Kirjaan ei tullut mitään yhdestäkään konferenssista, mutta Pekka kirjoitteli tyhjää minkä ehti.
    [muokkaa] Toinen yritys puuttua pahiksen peleihin. Ei yhtä jännittävä kuin edellinen.

    Pian Valtioneuvosto lähetti toisen kelpo filosofin, Esa Saarisen, katsomaan, edistyikö työ ja oliko kirja jo valmistumassa. Hänen kävi samalla tavalla kuin Lahtisen: hän ajatteli ajattelemistaan, mutta eihän hän ymmärtänyt mitään, koska ei ollut mitään muuta kuin sekava sillisalaatti käsitteitä.

    - Eikö teksti ole älykästä? sanoi Himanen ja esitteli ja selitteli olemattoman teorian järkevyyttä. - Typerä minä en ole! mietti Saarinen itsekseen. Enkö siis tosiaan pysty hoitamaan hyvää virkaani? Sepä vielä puuttui! Mutta siitä ei pidä olla tietävinäänkään! Niinpä hän rupesi kehumaan kirjaa, jota ei ymmärtänyt, ja vakuutti sen avanneen hänen silmiään ja selkeyttäneen ajatuksiaan. - Niin, kirja on todella erinomainen! hän kertoi valtioneuvostolle. Suomessa ei enää muusta puhuttu kuin tuosta mainiosta kirjasta.

    Hej

    Äänestä

  • Valtioneuvosto, kirjoitti:

    W E L H O P E K K A H I M A S E N R A P O R T T I.

    T A R I N A N A N A L K U.



    Monta monituista vuotta Suomessa eli Valtioneuvosto, joka piti uusista hienoista aatteista niin hirveästi, että kulutti kaikki rahansa koreaan kieleen. Ei hän välittänyt suomalaisista eikä kulttuurista eikä viitsinyt osallistua poliittiseen keskusteluun muuten kuin näytelläkseen uusia teorioitansa. Joka viikko he uudistivat nettisivunsa, ja kun muissa maissa sanottiin: valtioneuvosto suunnittelee pk-tukia, sanottiin tässä maassa: valtioneuvosto on puppulausegeneraattorissa.
    Pahis ilmestyy!!!! Jännittävää!!

    Siinä suuressa kaupungissa, missä valtioneuvosto asui, vietettiin iloista elämää, ja sinne tuli joka päivä paljon vieraita. Kerran kaupunkiin ilmestyi Pekka Himanen. Hän oli olevinaan filosofi ja kehui olevansa Suomen nuorin filosofian tohtori. Sekä ideat että kieli olivat harvinaisen nerokkaat, ja lisäksi oli teorioissa, joita Pekka valmisteli, kummallinen taika: ihminen, joka oli kykenemätön hoitamaan virkaansa tai mahdottoman typerä, ei saattanut ensinkään ymmärtää niitä.

    Siinäpä vasta teoria, ajatteli Valtioneuvosto. Kun esittelen sitä kansalaisille, saan paikalla selville, ketkä Suomessa eivät kykene hoitamaan virkaansa; voin heti erottaa kuka on viisas ja kuka typerä. Kirjoitettakoon minulle siitä kirja kiireen kaupalla! Ja hän antoi Pekka Himaselle hyvät rahat, jotta hän ryhtyisi työhönsä.

    Himanen menikin heti toimistoonsa ja oli tekevinään työtä, vaikka hänellä ei ollut päässään yhtään selvää ajatusta. Häikäilemättä hän vaati monta tuhatta euroa palkkaa ja parhaimmat työsuhde-edut, mutta kulutti kaiken juopottelemalla kalsareissa, ja hosui tyhjän pääkoppansa kanssa myöhään yöhön asti.
    Saadaanko pahiksen tavoitteet selvitetyksi! Lue eteenpäin niin tiedät!

    - Olisipa hauska tietää, kuinka pitkällä kirja on! tuumi Valtioneuvosto, mutta hänestä tuntui hiukan ilkeältä tietää, ettei kirjaa saattanut lainkaan ymmärtää semmoinen joka oli typerä taikka kykenemätön hoitamaan virkaansa. Ei silti, että hänen toki olisi tarvinnut pelätä itsensä puolesta, mutta kuitenkin hän päätti lähettää ensin jonkun toisen ottamaan asiasta selkoa. Koko Suomi tiesi, miten merkillinen taika teorioihin liittyi, ja jokaisen teki mieli nähdä, kuinka typerä hänen naapurinsa oli.

    - Minäpä lähetän vanhan kunnon tutkijani, Mikko Lahtisen, Himasen luo! päätti Valtioneuvosto. - Hän osaa parhaiten arvostella kirjaa, sillä hän on järkevä mies eikä kukaan hoida virkaansa paremmin kuin hän!

    Vanha kelpo Lahtinen meni toimistoon, missä Himanen istui tyhjän pääkoppansa kanssa. - Taivas varjelkoon! ajatteli Lahtinen ja yritti ajatella selkeästi. Minähän en ymmärrä mitään! Mutta sitä hän ei sanonut ääneen.

    Pekka Himanen kehotti häntä astumaan likemmäksi ja kysyi, eikö idea ollut nerokas ja suunnitelmat innovatiiviset. Hän toisteli tyhjiä lauseita, ja vanha Lahtis-raukka yritti ajatella entistä järkevämmin, mutta eihän hän saattanut ymmärtää mitään kun ei mitään ymmärrettävää ollut. - Auta armias! hän ajatteli. Olisinko minä typerä? Sitä en ikinä olisi uskonut, eikä ihmisten pidä saada sitä tietää! Enkö minä pysty hoitamaan virkaani? Ei, minä en saata kertoa, etten tajua mitään.

    - No, ette sano mitään kirjasta! huomautti Himanen. - Voi, se on älykästä! aivan erinomaisen fiksua! sanoi Mikko Lahtinen tirkistellen silmälasiensa takaa. - Tämä idea ja nämä keksinnöt! Niin, kyllä minä sanon Valtioneuvostolle, että kirja miellyttää minua kovasti. - No sehän on hauskaa! sanoi Himanen ja selitti, mitä teorioita ja millaista logiikkaa kirjassa oli käytetty. Vanha Lahtinen kuunteli korvat tarkkoina, jotta voisi kertoa kaiken Valtioneuvostolle, ja niin hän kertoikin.

    Himanen vaati yhä enemmän rahaa ja matkakorvauksia. Niitä tarvittiin muka konferenssimatkoihin. Mutta hän pisti kaiken omiin taskuihinsa. Kirjaan ei tullut mitään yhdestäkään konferenssista, mutta Pekka kirjoitteli tyhjää minkä ehti.
    [muokkaa] Toinen yritys puuttua pahiksen peleihin. Ei yhtä jännittävä kuin edellinen.

    Pian Valtioneuvosto lähetti toisen kelpo filosofin, Esa Saarisen, katsomaan, edistyikö työ ja oliko kirja jo valmistumassa. Hänen kävi samalla tavalla kuin Lahtisen: hän ajatteli ajattelemistaan, mutta eihän hän ymmärtänyt mitään, koska ei ollut mitään muuta kuin sekava sillisalaatti käsitteitä.

    - Eikö teksti ole älykästä? sanoi Himanen ja esitteli ja selitteli olemattoman teorian järkevyyttä. - Typerä minä en ole! mietti Saarinen itsekseen. Enkö siis tosiaan pysty hoitamaan hyvää virkaani? Sepä vielä puuttui! Mutta siitä ei pidä olla tietävinäänkään! Niinpä hän rupesi kehumaan kirjaa, jota ei ymmärtänyt, ja vakuutti sen avanneen hänen silmiään ja selkeyttäneen ajatuksiaan. - Niin, kirja on todella erinomainen! hän kertoi valtioneuvostolle. Suomessa ei enää muusta puhuttu kuin tuosta mainiosta kirjasta.

    Tulee ja nauti, toiwo antaa

    Äänestä

  • Valtioneuvosto, kirjoitti:

    W E L H O P E K K A H I M A S E N R A P O R T T I.

    T A R I N A N A N A L K U.



    Monta monituista vuotta Suomessa eli Valtioneuvosto, joka piti uusista hienoista aatteista niin hirveästi, että kulutti kaikki rahansa koreaan kieleen. Ei hän välittänyt suomalaisista eikä kulttuurista eikä viitsinyt osallistua poliittiseen keskusteluun muuten kuin näytelläkseen uusia teorioitansa. Joka viikko he uudistivat nettisivunsa, ja kun muissa maissa sanottiin: valtioneuvosto suunnittelee pk-tukia, sanottiin tässä maassa: valtioneuvosto on puppulausegeneraattorissa.
    Pahis ilmestyy!!!! Jännittävää!!

    Siinä suuressa kaupungissa, missä valtioneuvosto asui, vietettiin iloista elämää, ja sinne tuli joka päivä paljon vieraita. Kerran kaupunkiin ilmestyi Pekka Himanen. Hän oli olevinaan filosofi ja kehui olevansa Suomen nuorin filosofian tohtori. Sekä ideat että kieli olivat harvinaisen nerokkaat, ja lisäksi oli teorioissa, joita Pekka valmisteli, kummallinen taika: ihminen, joka oli kykenemätön hoitamaan virkaansa tai mahdottoman typerä, ei saattanut ensinkään ymmärtää niitä.

    Siinäpä vasta teoria, ajatteli Valtioneuvosto. Kun esittelen sitä kansalaisille, saan paikalla selville, ketkä Suomessa eivät kykene hoitamaan virkaansa; voin heti erottaa kuka on viisas ja kuka typerä. Kirjoitettakoon minulle siitä kirja kiireen kaupalla! Ja hän antoi Pekka Himaselle hyvät rahat, jotta hän ryhtyisi työhönsä.

    Himanen menikin heti toimistoonsa ja oli tekevinään työtä, vaikka hänellä ei ollut päässään yhtään selvää ajatusta. Häikäilemättä hän vaati monta tuhatta euroa palkkaa ja parhaimmat työsuhde-edut, mutta kulutti kaiken juopottelemalla kalsareissa, ja hosui tyhjän pääkoppansa kanssa myöhään yöhön asti.
    Saadaanko pahiksen tavoitteet selvitetyksi! Lue eteenpäin niin tiedät!

    - Olisipa hauska tietää, kuinka pitkällä kirja on! tuumi Valtioneuvosto, mutta hänestä tuntui hiukan ilkeältä tietää, ettei kirjaa saattanut lainkaan ymmärtää semmoinen joka oli typerä taikka kykenemätön hoitamaan virkaansa. Ei silti, että hänen toki olisi tarvinnut pelätä itsensä puolesta, mutta kuitenkin hän päätti lähettää ensin jonkun toisen ottamaan asiasta selkoa. Koko Suomi tiesi, miten merkillinen taika teorioihin liittyi, ja jokaisen teki mieli nähdä, kuinka typerä hänen naapurinsa oli.

    - Minäpä lähetän vanhan kunnon tutkijani, Mikko Lahtisen, Himasen luo! päätti Valtioneuvosto. - Hän osaa parhaiten arvostella kirjaa, sillä hän on järkevä mies eikä kukaan hoida virkaansa paremmin kuin hän!

    Vanha kelpo Lahtinen meni toimistoon, missä Himanen istui tyhjän pääkoppansa kanssa. - Taivas varjelkoon! ajatteli Lahtinen ja yritti ajatella selkeästi. Minähän en ymmärrä mitään! Mutta sitä hän ei sanonut ääneen.

    Pekka Himanen kehotti häntä astumaan likemmäksi ja kysyi, eikö idea ollut nerokas ja suunnitelmat innovatiiviset. Hän toisteli tyhjiä lauseita, ja vanha Lahtis-raukka yritti ajatella entistä järkevämmin, mutta eihän hän saattanut ymmärtää mitään kun ei mitään ymmärrettävää ollut. - Auta armias! hän ajatteli. Olisinko minä typerä? Sitä en ikinä olisi uskonut, eikä ihmisten pidä saada sitä tietää! Enkö minä pysty hoitamaan virkaani? Ei, minä en saata kertoa, etten tajua mitään.

    - No, ette sano mitään kirjasta! huomautti Himanen. - Voi, se on älykästä! aivan erinomaisen fiksua! sanoi Mikko Lahtinen tirkistellen silmälasiensa takaa. - Tämä idea ja nämä keksinnöt! Niin, kyllä minä sanon Valtioneuvostolle, että kirja miellyttää minua kovasti. - No sehän on hauskaa! sanoi Himanen ja selitti, mitä teorioita ja millaista logiikkaa kirjassa oli käytetty. Vanha Lahtinen kuunteli korvat tarkkoina, jotta voisi kertoa kaiken Valtioneuvostolle, ja niin hän kertoikin.

    Himanen vaati yhä enemmän rahaa ja matkakorvauksia. Niitä tarvittiin muka konferenssimatkoihin. Mutta hän pisti kaiken omiin taskuihinsa. Kirjaan ei tullut mitään yhdestäkään konferenssista, mutta Pekka kirjoitteli tyhjää minkä ehti.
    [muokkaa] Toinen yritys puuttua pahiksen peleihin. Ei yhtä jännittävä kuin edellinen.

    Pian Valtioneuvosto lähetti toisen kelpo filosofin, Esa Saarisen, katsomaan, edistyikö työ ja oliko kirja jo valmistumassa. Hänen kävi samalla tavalla kuin Lahtisen: hän ajatteli ajattelemistaan, mutta eihän hän ymmärtänyt mitään, koska ei ollut mitään muuta kuin sekava sillisalaatti käsitteitä.

    - Eikö teksti ole älykästä? sanoi Himanen ja esitteli ja selitteli olemattoman teorian järkevyyttä. - Typerä minä en ole! mietti Saarinen itsekseen. Enkö siis tosiaan pysty hoitamaan hyvää virkaani? Sepä vielä puuttui! Mutta siitä ei pidä olla tietävinäänkään! Niinpä hän rupesi kehumaan kirjaa, jota ei ymmärtänyt, ja vakuutti sen avanneen hänen silmiään ja selkeyttäneen ajatuksiaan. - Niin, kirja on todella erinomainen! hän kertoi valtioneuvostolle. Suomessa ei enää muusta puhuttu kuin tuosta mainiosta kirjasta.

    Jeah

    Äänestä

Hullun kiilto silmissä molemmilla,eivät voi olla täyspäisiä.Eikö Kataiselle saada
suitsia turpaan.Tämä maa on loppuunmyyty Kataisen/Urpilaisen johdolla ja kansa
ei tee mitään.Ensi vaaleissa saavat kaikki sutkit ennätys äänimäärän,on tämä ihme
kansaa.

Äänestä
  • Aloita itsestäsi, tee jotain, myös sinä kuulut kansaan. Ehkäpä muut seuraavat perässä.

    Äänestä

  • Hänellä palaa

    Äänestä

Suuri puhallus! Saiko Jyrkikin osan rahoista itselleen?

Äänestä

Vanhat kaverit jakavat tietysti rahat keskenään, korruptiotutkinto pitää aloittaa.

Äänestä
  • Julkisiin sistiloihin kuseskelu tekee rikkaaksi. Siitä pitää tehdä jokaisen uroon päivittäinen harrastus. Siis kuseskelkaa Kataisen naamalle aina kun voitte.

    Äänestä

Vou

Äänestä
  • jou jou

    Äänestä

  • you nou kirjoitti:

    jou jou

    Yes

    Äänestä

On listeriankin

Äänestä
  • Hej

    Äänestä

Hei

Äänestä

Joo

Äänestä

Kullero

Äänestä

Hei

Äänestä

Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Eroa pikkumies! kirjoitti:

ulosanti! Miten kaveri joka tuntuu olevan ihan pöllyssä on voinut myydä ajatuksiaan Jyrkille???
Vai astuiko Jyrki miinaan,kyseli että kuka olisi hyvä filosofi puhumaan puutaheinää ja hänelle ehdotettiin Himasta...... lopputulos on kuitenkin katastroofi ja Jyrkin lopun alkua!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu