Bachin Toggata Fugue D minorissa kuunellessani mieleeni palasi ikuinen totuus, jonka on tultava esiin tälläkin foorumilla:
Historian alusta alkaen on elämä ollut taistelua elintilasta, mitä todistaa nykypäivänä edelleen listääntyvä tarpeemme tuoda itseämme, toiveitamme, ajatuksiamme ja hyvinvointiamme esille, rehennellä niillä ja vähätellä muita. Tavoittelemme työelämässä jatkuvasti haluttavampia asemia, laajentaen siis progressiivisesti vaikutusaluettamme, kietoen toiset sen piiriin. Näin onkin hyvä.
Mikä sen sijaan ei ole hyvä, niin se, että näihin arvostettuihin asemiin ajautuu henkilöitä, joilta ei löydy henkistä kapasiteettia vastata töidensä vaatimiin meriitteihin ja päätöksenteon raskaan taakan kantamiseen.
Pitkään on jatkunut käsitys, jonka mukaan jokainen ihminen on yhtä arvokas, oikeutettu samoihin etuihin ja asemiin ja ihmisoikeuksiin. Tässä piilee humanististen arvojeni vastainen ristiriita, jossa olen lopulta päättänyt ottaa rationaalin ratkaisumallin mukaan sen puolen, joka toimii sen nimittäjän puolesta, mitä kutsumme 'yhteiseksi hyväksi'.
Darwinistisen käsityksen mukaan elämä on kamppailua elintilasta. Kuitenkin nykyinen absoluuttisen tasa-arvon nimeen vannova järjestelmä kehtaa lähteä avoimeen sotaan Jumalan luoman luonnon järjestystä vastaan takaamalla tasaveroiset edut niille, jotka olisivat liian heikkoja pärjäämään ilman. Ajan tällä takaa sitä, että ihmiskunta on mentaalis-fyysisen rappion reunalla johtuen heikkojen yksilöiden sympatisoinnista. Kun esim. tyhmät, masentuneet, sairaat, tunteelliset, rikolliset tai muuten vain huonogeeniset pääsevät lisääntymään, heidän ihmislajin menestykselle haitallinen perimänsä siirtyy tulevien sukupolvien kiroukseksi.
Mitä tekisin idiooteille, runsaasti perinnöllisiä sairauksia omaaville ja kehitysvammaisille, olisi heidän etujensa takaaminen muuten, mutta heidän varalleen pitäisi yhteisen hyvän nimissä asettaa tiettyjä erityissäädöksiä. Ensinnäkin, heidät kaikki tulisi steriloida, raskaudet keskeyttää ja syyllisiksi todetut murhaajat, raiskarit ja muut teloittaa hirttämällä julkiselle paikalle varoitukseksi muille kaltaisilleen.
Järjestelmä muutettaisiin meritokraattiseksi. Havittelemaansa yhteiskunnalliseen asemaan pääseminen edellyttää riittävää älyllistä kapasiteettia, sekä näyttöä pätevyydestä. Pätevyydeksi lasketaan todisteet kurinalaisuudesta, tunteiden hillinnästä sekä vahvasta vastuun- ja oikeudentunteesta, ja näitä ihanteita vastaan kapinoivat korvataan saman tien uusilla ja kehityskelpoisemmilla individuaaleilla.
Ihmiskunnan seuraavana loogisena kehitysaskeleena on rationalismiin pohjautuva kansallinen rodunjalostus, jossa heikko perimä ei pääse pilaamaan ihmislajin potentiaalista kehitystä, jossa sen keskimääräiset edustajat ovat täysissä ruumiinvoimissaan seisovaa älymystöä ja joka sallii typerien, vammaisten ja sääntöjenrikkojien ongelmista huolehtimisen sijaan mahdollisuuden keskittyä itsemme konkreettiseen toteuttamiseen, humanististen tieteiden kriittisen harjoittamisen ja ennennäkemättömien teknologisten läpimurtojen saavuttamisen. Niiden kyvyttömien, jotka aikanaan ovat kenties joutuneet yksilöinä kärsimään tästä kaikesta johtuen, pitäisi taas olla ylpeitä heidän uhrauksensa merkityksestä lajinsa tulevaisuudelle.
Toisin sanoen kaikki typerät, fyysisesti ja henkisesti vammaiset, apaattiset, itsensä viiltelijät, murhamiehet, narkkarit, juopot, fyysisesti heikot, varkaat, epäkriittiset, itseisarvoiset nihilistit, raiskaajat, vandaalit, tylsämieliset ja ylenpäiten irstailijat ovat sekulaarissa mielessä ihmiskunnan alinta pohjasakkaa, jonka tuulen tulee lakaista pois historian lehdiltä ja luoda heidän tuhkilleen kaikista kansoista, ihonväreistä ja kulttuureista koostuva vahva intellektuelli superihminen, joka kykenee kohtaamaan tulevaisuuden alati vaikenevat haasteet kuin vanhan ystävän.
Historian alusta alkaen on elämä ollut taistelua elintilasta, mitä todistaa nykypäivänä edelleen listääntyvä tarpeemme tuoda itseämme, toiveitamme, ajatuksiamme ja hyvinvointiamme esille, rehennellä niillä ja vähätellä muita. Tavoittelemme työelämässä jatkuvasti haluttavampia asemia, laajentaen siis progressiivisesti vaikutusaluettamme, kietoen toiset sen piiriin. Näin onkin hyvä.
Mikä sen sijaan ei ole hyvä, niin se, että näihin arvostettuihin asemiin ajautuu henkilöitä, joilta ei löydy henkistä kapasiteettia vastata töidensä vaatimiin meriitteihin ja päätöksenteon raskaan taakan kantamiseen.
Pitkään on jatkunut käsitys, jonka mukaan jokainen ihminen on yhtä arvokas, oikeutettu samoihin etuihin ja asemiin ja ihmisoikeuksiin. Tässä piilee humanististen arvojeni vastainen ristiriita, jossa olen lopulta päättänyt ottaa rationaalin ratkaisumallin mukaan sen puolen, joka toimii sen nimittäjän puolesta, mitä kutsumme 'yhteiseksi hyväksi'.
Darwinistisen käsityksen mukaan elämä on kamppailua elintilasta. Kuitenkin nykyinen absoluuttisen tasa-arvon nimeen vannova järjestelmä kehtaa lähteä avoimeen sotaan Jumalan luoman luonnon järjestystä vastaan takaamalla tasaveroiset edut niille, jotka olisivat liian heikkoja pärjäämään ilman. Ajan tällä takaa sitä, että ihmiskunta on mentaalis-fyysisen rappion reunalla johtuen heikkojen yksilöiden sympatisoinnista. Kun esim. tyhmät, masentuneet, sairaat, tunteelliset, rikolliset tai muuten vain huonogeeniset pääsevät lisääntymään, heidän ihmislajin menestykselle haitallinen perimänsä siirtyy tulevien sukupolvien kiroukseksi.
Mitä tekisin idiooteille, runsaasti perinnöllisiä sairauksia omaaville ja kehitysvammaisille, olisi heidän etujensa takaaminen muuten, mutta heidän varalleen pitäisi yhteisen hyvän nimissä asettaa tiettyjä erityissäädöksiä. Ensinnäkin, heidät kaikki tulisi steriloida, raskaudet keskeyttää ja syyllisiksi todetut murhaajat, raiskarit ja muut teloittaa hirttämällä julkiselle paikalle varoitukseksi muille kaltaisilleen.
Järjestelmä muutettaisiin meritokraattiseksi. Havittelemaansa yhteiskunnalliseen asemaan pääseminen edellyttää riittävää älyllistä kapasiteettia, sekä näyttöä pätevyydestä. Pätevyydeksi lasketaan todisteet kurinalaisuudesta, tunteiden hillinnästä sekä vahvasta vastuun- ja oikeudentunteesta, ja näitä ihanteita vastaan kapinoivat korvataan saman tien uusilla ja kehityskelpoisemmilla individuaaleilla.
Ihmiskunnan seuraavana loogisena kehitysaskeleena on rationalismiin pohjautuva kansallinen rodunjalostus, jossa heikko perimä ei pääse pilaamaan ihmislajin potentiaalista kehitystä, jossa sen keskimääräiset edustajat ovat täysissä ruumiinvoimissaan seisovaa älymystöä ja joka sallii typerien, vammaisten ja sääntöjenrikkojien ongelmista huolehtimisen sijaan mahdollisuuden keskittyä itsemme konkreettiseen toteuttamiseen, humanististen tieteiden kriittisen harjoittamisen ja ennennäkemättömien teknologisten läpimurtojen saavuttamisen. Niiden kyvyttömien, jotka aikanaan ovat kenties joutuneet yksilöinä kärsimään tästä kaikesta johtuen, pitäisi taas olla ylpeitä heidän uhrauksensa merkityksestä lajinsa tulevaisuudelle.
Toisin sanoen kaikki typerät, fyysisesti ja henkisesti vammaiset, apaattiset, itsensä viiltelijät, murhamiehet, narkkarit, juopot, fyysisesti heikot, varkaat, epäkriittiset, itseisarvoiset nihilistit, raiskaajat, vandaalit, tylsämieliset ja ylenpäiten irstailijat ovat sekulaarissa mielessä ihmiskunnan alinta pohjasakkaa, jonka tuulen tulee lakaista pois historian lehdiltä ja luoda heidän tuhkilleen kaikista kansoista, ihonväreistä ja kulttuureista koostuva vahva intellektuelli superihminen, joka kykenee kohtaamaan tulevaisuuden alati vaikenevat haasteet kuin vanhan ystävän.
Vastaukset 7
Vanhimmat
>Bachin Toggata Fugue D minorissa kuunellessani mieleeni palasi ikuinen totuus,
Kuules aivokääpiö, se on Toccata ja fuuga D-mollissa.
Hahaa, tää on kopioitu demi.fi sivulta ja kirjoittaja on 17 vuotias poika.
http://www.demi.fi/keskustelut/syvälliset/totuus#.Un1CoUCs0nh
Hahahhahahhaa :D
Jos laatu olisi kriteerinä niin viestisi sisällön mielinen kirjoittaja olisi poistettavien joukossa listan kärkeä.
1) Absolutistit ovat hirveimpiä kitisijöitä, jotka pilaavat ilmapiirin kouluissa ja työpaikoilla. Absolutistien maailma on jatkuvaa toisten asioista inisemistä ja arvostelua.
2) Miksi irstailu on pahasta, etkö itse saa? Ketä se haittaa jos järkiperäisesti yrität perustella?
3) Ellet löydä itsestäsi virheitä, et todennäköisesti ole kriittinen itseäsi kohtaan ja kuuluisit silloin omaan listaasi
4) Tunteellisuudessa ei ole mitään vikaa, ellei se peitä kykyä toimia järkevästi
Lyhytjänteinen suunnittelu ja hyödyntavoittelu yhdistettynä yli-itsekkääseen varmuuteen omasta erehtymättömyydestä on merkittävä syy siihen, miksi suuria pankkeja kaatui veronmaksajien pelastettavaksi.
Ihan oli valaisevaa yleissivistyksen kannalta katsoen saada yksi kansallissosialistinenkin näkemys palstalle.
Ainakin osaamme varoa nyt natseja paremmin kun tiedämme että heitäkin on ihan oikeasti olemassa. Tai ainakin avaaja on.
Tästä avauksesta voimmekin sitten päätellä että älykkyys ei ole sama asia kuin viisaus.
Natsismissa on se vika että se niputtaa ihmiset hyvin ahtaasti samaan suppiloon jossa malleina ovar Hitler, Göring ja Mengele.
Todellisuudessa ihmiset ovat monessakin suhteessa erilaisia, eikä todellista menestystä mitata taloudellisen menestymisen mukaan vaan onnellisuuden määrän mukaan. Yksi tykkää yhdenlaisesta elämästä ja toinen toisenlaisesta.
Gallup haastattelu mittasi vuosia sitten suomalaisten eri alojen ihmisten onellisuutta arvosanoilla yhdestä kymmeneen ja kisan voitti ylivoimaisesti keskiverto maatilojen asukit. He olivat kaikkein tyytyväisimpiä elämäänsä.
Tässä olisi >Himasellekin vähän opittavaa.
Tämä taitaa olla Sepä Sen kopiointia. Ennenkin palstalla on esiintynyt demi-sivustolta kopsattua, kopsaajana Sepä Se.