Pitääkö isää muistaa isänpäivänä?

Jollet itse osaa tuohon vastata, niin ei ihme, että olet tuollaisen isän lapsellesi valinnut.

Oletko yrittänyt estää yhteydenpitoa? Enpä jaksa uskoa, että miehesi on lastaan unohtanut.

Eli oma veikkaukseni on, että asenteessasi isää kohtaan on korjattavaa!

Lapset onnittelevat isäänsä, mikäli äiti ei ole estänyt heitä tapaamasta isäänsä.

Tulva Lehti. Lapsettomien isien maa. Äidit osaavat temput, joilla isältä viedään yhteys lapsiinsa. Eikä siinä vielä kaikki -yhteiskunta-auttaa heitä siinä.
Lue koko juttu.

http://www.tulva.fi/index.php?k=115744
------------

Ei se aina mene näin. Tuttavaperheen isä ja äiti ovat eronneet. lapset tällä hetkellä iältään jo yli 10 vuotiaita. Isä lähti eilen kaverille yöksi ja tänään sillä olikin kuumetta. Ei voi lapset tulla, ei.
Hah, tekosyy. Eipä ole kypsynyt isäksi vieläkään. Ihmettele sitten siellä vanhainkodissa, että olikohan mulla niitä lapsia?

Miksi pitäisi? Isän- ja äitienpäivät ovat kalenterin turhimmat juhlapäivät. Mitä noteeraamisen arvoistas siinä on, että yksi on osannut levittää haaransa ja toinen heittää siemenet sisälle? Maailmassa on jo ihan liikaa väkeä.

Minä ainakaan en onnittele ketään isänpäivänä enkä äitienpäivänä. Ennemminkin osoitan halveksuntaa.

Mieheni ei lähettänyt korttia, käynyt kylässä tmv. eilen, vaikka isänsä asuu lähellä. En tiedä, lähettikö tekstariakaan.

Miksi todellakaan muistaa isää, joka ei lapsuusaikana muistanut lastaan mitenkään. Ei ollut kiinnostunut lapsensa elämästä mitenkään tai tukenut mitenkään. Isä ja siittäjä kun on kaksi eri asiaa.

Onhan tuo miehen isä nyt vanhempana ukkona, toinen jalka pikkuhiljaa haudassa ja isovanhemmaksi tultuaan kömpelösti koittanut paikkailla välejään ja välinpitämättömyyttään, mutta nekin harvat kerrat, kun on kylässä mieheni lapsemme kanssa siellä käynyt on vanha ukko keskittynyt puhumaan ainoastaan itsestään, omasta erinomaisuudestaan ja siitä mitä on itse tehnyt. Olisiko se niin vaikeaa olla välillä oikeasti kiinnostunut siitä, mitä muillekin kuuluu?