Ainakin DNA on niin moniutkainen että Huxley joutuu häpeämään. Huxley sanoi aikanaan että solu on joku simppeli geelimöykky... Päinvastoin, solua monimutkaisempaa koneistoa on vaikea löytää.
Kysymys siitä miten valtavan monimutkainen ja laaja informaatio tuli olemaan, joka sitten sai aikaan elävän solun, on ylitsepääsemätön kysymys ateisteille.
"DNA enigma" on kysymys alkuperästä. Mistä tämä mekaanista operaatiota tarkkaan moduloiva valtava biologinen informaatio tuli?
Samalla nousee kysymys siitä että mistä se elämä tulee..
Tietokoneet tarvitsevat uuden koodipätkän jos niile halutaan aikaansaada uusi toiminta tai ominaisuus. Elävälle solulle sama on totta. Missä koodaaja?
Katso dokkari jossa tämä selitetään paremmin, englanniksi:
http://www.youtube.com/watch?v=b7Vf6MvBiz8
Kysymys siitä miten valtavan monimutkainen ja laaja informaatio tuli olemaan, joka sitten sai aikaan elävän solun, on ylitsepääsemätön kysymys ateisteille.
"DNA enigma" on kysymys alkuperästä. Mistä tämä mekaanista operaatiota tarkkaan moduloiva valtava biologinen informaatio tuli?
Samalla nousee kysymys siitä että mistä se elämä tulee..
Tietokoneet tarvitsevat uuden koodipätkän jos niile halutaan aikaansaada uusi toiminta tai ominaisuus. Elävälle solulle sama on totta. Missä koodaaja?
Katso dokkari jossa tämä selitetään paremmin, englanniksi:
http://www.youtube.com/watch?v=b7Vf6MvBiz8
Vastaukset 16
Vanhimmat
"Aijai, onpas tämä nyt kovin vaikea ja monimutkainen. Sen on siis pakko olla taikuutta."
Onpas hemmetin hyvä perustelu....
Noh, näin aamutuimaan en jouda videoita katselemaan, mutta kerrohan, esittääkö Meyer todisteita luojasta, vai sullooko Herraa aukkoihin?
"Kysymys siitä miten valtavan monimutkainen ja laaja informaatio tuli olemaan, joka sitten sai aikaan elävän solun, on ylitsepääsemätön kysymys ateisteille."
Väärin. Minulle ateistina ei ole mitään vaikeuksia myöntää, jos en tiedä jotain. En varsinkaan keksi mitään säälittävää aukkojen Jumalaa.
"Tietokoneet tarvitsevat uuden koodipätkän jos niile halutaan aikaansaada uusi toiminta tai ominaisuus. Elävälle solulle sama on totta. Missä koodaaja?"
Evoluutio. Analogia tietokonekoodin ja DNA:n välillä ei muuten toimi. DNA ei ole koodi samassa mielessä kuin tietokoneen koodit. Osaatko kertoa, mikä se merkittävä ero on? Jos et osaa, miksi kuvittelet, että voisit arvioida koko asiaa?
"Katso dokkari jossa tämä selitetään paremmin"
ID on pelkkää pseudotieteellistä hömppää. Ei se paremmaksi muutu vaikka sitä kuinka joku selittelee.
"Minulle ateistina ei ole mitään vaikeuksia myöntää, jos en tiedä jotain."
No pystytkö myöntämään, että Jumala voi olla olemassa?
"No pystytkö myöntämään, että Jumala voi olla olemassa?"
Riippuu siitä, millainen Jumala on.
Ertert kylläkin sanoi, että hänelle ei tuota vaikeuksia myöntää sen, että ei tiedä jotain. Se on hieman eri asia kuin jonkun partapellen olemassaolon myöntämistä.
Eli Jumala voi olla olemassa vain jos se on sinun mielesi mukainen?
Sinun kanssasi en jaksa edes keskustella. Hoet vain samaa "partapelle" mantraasi.
Eikö sinulla itselläsi kasva parta, kun olet noin katkera?
"Eli Jumala voi olla olemassa vain jos se on sinun mielesi mukainen? "
Väärin. En minä mitään sellaista sanonut. Se, voiko Jumala olla olemassa, riippuu siitä, millainen Jumala on. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, millainen minun mieleni mukainen Jumala olisi. Minä en päättele olentojen olemassaoloa sillä perusteella, mikä minua miellyttää. Ymmärrätkö?
Jos joku sanoo sinulle että jos Jumala on olemassa niin Jumala on kauhea sadisti (kuten monen mielestä Raamattu ja käytäntö näin osoittavat), niin sinä sanot että, ei, ei Jumala sellainen ole.
Jotta kyllä nimenomaaan sinulle kelpaa vain mielesi mukainen Jumala.
Ajattelija
Teidän uskovien tärkeä perustelu sille, että joku loi jotakin on siis se, että ette ymmärrä, miten muuten se olisi voinut tapahtua.
Syynä tuollaiseen ajatteluun päätymisessä on ainakin se, että olette sekoittaneet toiveet ja todellisuuden, sekä faktat ja fiktiot keskenään.
Ihmisellä on evoluution kehittämä kyky nopeaan intuitio-pohjaiseen ajatteluun (joka on nopea ja vie usein pieleen) ja haluun saada selvät ratkaisut mieltään askarruttaviin kysymyksiin. Noiden ratkaisujen totuuspohjan suhteen ihminen on kovasti joustava, pääasia että asia on ratkaistu etc etc etc etc.
Lyhyesti; ihmisten suuri enemmistö on uskonut, uskoo ja tullee jatkossakin uskomaan kaikenmaailman hullutuksiin, koska ihminen on itsekäs taikauskoinen typerys.
Miksi yurkeilet?
höpöhöpö!
Thomas Henry Huxleyn aikaan (1825-1895) ei geeneistä tai DNA:sta tiedetty yhtään mitään, etkä tollona tiedä sitäkään. Eikä hihhulipamflettisi ole mikään tieteellinen seminaari, eikä ID:llä ole mitään tekemistä tieteen kanssa, kuten v. 2005 kuuluisasssa ID-oikeudenkäynnissä kävi täydellisen selvästi ilmi.
Sattuipa kerran hölmöläisten kylässä, että peltotöiden aikaan yksi kyläläisistä löysi tieltä taskukellon. Hetkessä paikalla oli koko kylä moista ihmettelemessä, kukaan Hölmölässä ei tietysti moista ollut aikaisemmin nähnyt.
"Monimutkainen on", sanoi yksi. "Onko se elävä?", kysyi toinen. Kunnes yksi kyläläisistä hoksasi: "Haetaan Matti, Matti tietää". Nuorin juoksi hakemaan Mattia, joka pian saapuikin ihmettä katsomaan. Jännittyneenä koko kylän väki odotti Matin päätöstä. Hän kierteli ja pohdiskeli pitkään, kunnes lopulta julisti tuomionsa: "Se on varmasti tonttu."
Koko kylän väki innostui: "Tonttuhan se tietysti on. Sehän on selvää. Miksi emme sitä heti tajunneet. Mutta mitä sille pitäisi tehdä?" Matin tuomio oli tyly: "Se täytyy tappaa." Ja kyläläiset hakivat kaikki kättä pitempää ja alkoivat paukuttaa taskukelloa palasiksi. "Yhä raksaa, yhä raksaa. Ei ole vielä henki lähtenyt.". Kunnes lopulta kello antoi periksi ja pysähtyi. Ja hölmöläiset saattoivat palata kukin kotiinsa helpottuneina. Vaara oli taas kerran voitettu ja kaikki saattoivat nukkua yönsä rauhassa.
”Ainakin DNA on niin moniutkainen että Huxley joutuu häpeämään.”
DNA ei itse asiassa ole monimutkainen, vaan hyvin yksinkertainen rakenne. Sehän koostuu neljästä nukleotidista, jotka taas ovat sokerin, fosfaatin ja emäksen muodostamia osasia. Adenosiini, guaniini tymiini ja sytosiini. Nämä sitten kiinnittyvät toisiinsa niin sanotun emäsparisäännön mukaisesti ja tämä sääntö taas johtuu niiden kemiallisista ominaisuuksista.
Nykysolu kieltämättä on monimutkainen, mutta ensimmäinen kopioituja ei ollut. Kopioituminen ja muuntelu päästivät luonnonvalinnan ”demonin” irti ja tuloksena on syntynyt monimutkaisuus.
”Tietokoneet tarvitsevat uuden koodipätkän jos niile halutaan aikaansaada uusi toiminta tai ominaisuus. Elävälle solulle sama on totta. Missä koodaaja?”
Tietokonekoodia ja DNA-koodia ei kannata verrata keskenään. Ainoa, missä ne ovat samanlaiset, on se, että ne molemmat voivat erilaisina järjestyksinä muodostaa informaatiota. Tietokonekoodi 10001100110000 muodostuu numeroista, jotka eivät itsestään järjesty muuten kuin satunnaisiin järjestyksiin. Jonkun täytyy siis järjestää ne, jotta syntyisi muuta kuin sekamelskaa. DNA:ssa taas järjestyminen tapahtuu emäspareittain näiden ominaisuuksien mukaan ja luonnonvalinta poistaa toimimattomat yhdistelmät.
" Tietokonekoodi 10001100110000 muodostuu numeroista, jotka eivät itsestään järjesty muuten kuin satunnaisiin järjestyksiin."
Lisäksi tuon koodi täytyy tulkita tietyllä tavalla ja se tulkinta on mielivaltainen. DNA:n 'koodi' ei ole mielivaltainen vaan kemiallisten reaktioiden määrittelemä. Siinä mielessä DNA eroaa kaikista ihmisen luomista koodeista ja syykin on selkeä, kukaan ei ole suunnitellut sitä 'koodia'.