Mikä harjoitus se on katolilaisuudessa, kun omien tai muiden syntien sovittamiseksi alistutaan kärsimään jostain epämukavuudesta tai tarjotaan vastoinkäymisiä Jumalalle?
Mistä tällainen perinne on saanut alkunsa ja mitä oppeja siihen liittyy? Englanninkielisiä sanoja ilmiöön liittyen lienevät ainakin mortification ja penance sekä sacrifice eli uhri.
Ja vielä: jos tuollaisia yrittää, niin mitä pitää muistaa ettei se mene jotenkin väärin tai harhaoppiseksi? Esim. onko tärkeää olla armon tilassa ja ajatella samalla jotain tiettyä aspektia uskosta?
Mistä tällainen perinne on saanut alkunsa ja mitä oppeja siihen liittyy? Englanninkielisiä sanoja ilmiöön liittyen lienevät ainakin mortification ja penance sekä sacrifice eli uhri.
Ja vielä: jos tuollaisia yrittää, niin mitä pitää muistaa ettei se mene jotenkin väärin tai harhaoppiseksi? Esim. onko tärkeää olla armon tilassa ja ajatella samalla jotain tiettyä aspektia uskosta?
Vastaukset 10
Vanhimmat
"Mistä tällainen perinne on saanut alkunsa ja mitä oppeja siihen liittyy? "
Kristuksesta tietysti niin kuin kaikki muukin katolilainen oppi. Ajattele nyt esim. mitä Jeeus sanoi: "Tämä laji ei lähde muulla kuin rukouksella ja paastolla!" (Matt. 17:21)
Siihen voi liittyä mm. paasto. Mutta siihen voi liittyä periaatteessa mikä tahansa kärsiminen: "Nyt iloitsen saadessani kärsiä teidän hyväksenne. Sen, mitä Kristuksen ahdistuksista vielä puuttuu, minä täytän omassa ruumiissani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta" (Kol 1:24)
Voimme siis kärsiä jonkun hyväksi, esim. sukulaisen pelastuksen puolesta.
Liitämme kärsimykseme Kristuksen kärsimykseen ja silloin siitä tulee uhri.
Kiitos. Ketkä kaikki tuollaisia tekoja voivat tehdä uskossa, että taivas on myönteinen heidän yrityksilleen? Pitääkö esim. olla armon tilassa oleva katolilainen, vai hyväksytäänkö myös ne katolilaiset jotka eivät voi saada synninpäästöä? Tai ne, jotka eivät ole katolilaisia ollenkaan?
Silloin, kun rukoilimme ja paastosimme Syyrialaisten puolesta paavin johdolla, paavi kutsui kaikkia hyvää tarkoittavia ihmisiä uskonnosta riippumatta osallistumaan. Jotkut katolilaiset kuitenkin sanoivat, että kutsun olisi pitänyt olla selkeämpi ja tehdä ero katolilaisten ja ei-katolilaisten ponnisteluille. Miten nämä siis oikein menevät tai mistä oikean opin voi tarkistaa?
"hyväksytäänkö myös ne katolilaiset jotka eivät voi saada synninpäästöä? "
Sellaista katolilaista ei olekaan joka ei voi saada synnin päästöä.
"Ketkä kaikki tuollaisia tekoja voivat tehdä uskossa, että taivas on myönteinen heidän yrityksilleen? "
Tee täydellinen katumus ("Act of perfect contrition", lue viestini alla), tee vakaa päätös liittyä katoliseen kirkkon sekä halua ottaa vastaan parannuksen sakramentti (rippi) kun sinulla annetaan siihen mahdollisuus, ja kärsimisesi sekä hyvät tekosi luetaan sinulle ja muille hyväksi eli ne liitetään Kristuksen kärsimykseen ja ovat Jumalalle otollinen uhri.
Jos paavi näkee ihmisten rukoukset uskonnosta huolimatta otolliseksi Jumalalle, niin kyllä se sitten sitä on. Ei tarvitse epäillä yhtään.
"Esim. onko tärkeää olla armon tilassa..."
Jos ihminen ei ole armon tilassa hänen uhrauksensa omaksi tai toisten hyväksi eivät hyödytä yhtään mitään: "So long as he remains in sin, he is incapable of meriting: even works which are good in themselves are, in his case, worthless: they cannot revive, because they never were alive." http://www.newadvent.org/cathen/11618c.htm
Olitkin jo ehtinyt vastata.
Tuollaista minäkin kuulin, mitä sinä nyt sanot. Kumma tosiaan, ettei siitä informoitu kunnolla ennen Syyria iltaa.
Tää on niin tätä, tietoa pantataan.
Mene ripittäytymään ja sitten vasta ruoski itseäsi, eikä päin vastoin.
Minä ihan oikeasti olen vasta aloitelija, en edes katolisen kirkon jäsen.
En uhrautunut ollenkaan rankasti Syyriapäivänä, joten hukkaan menneet teot eivät harmita. Enemmänkin olisin voinut rukoilla, paastota ja lahjoittaa rahaa.
Sitä nyt lähinnä jäin ihmettelemään, että jos en usko ei-katolilaisten ja heikkojen katolilaisten hyvien töiden olevan "kuolleita" niin voiko silloin edes liittyä kirkkoon? Liittymisen hetkellä kai pitäisi täysin hyväksyä kaikki oppi.
" jos en usko ei-katolilaisten ja heikkojen katolilaisten hyvien töiden olevan "kuolleita" niin voiko silloin edes liittyä kirkkoon? Liittymisen hetkellä kai pitäisi täysin hyväksyä kaikki oppi."
Jumala päättää siitä, kenen teot ovat kuolleita ja kenen eivät.
Kuolleita eli hyödyttömiä ovat niiden sinänäsä hyvät teot, jotka eivät kadu vakavia syntejään (ovat syyllistyneet vakavaan asiaan tieten tahtoen harkiten vapaaehtoisesti) haluamatta ripittäytyä niistä tai katua niitä.
Toinen asia on niiden ihmisten hyvät teot, jotka katuvat vakavia tekojaan. Jumala näkee sydämmeen ja tuomitsee sen mukaan. Katolilainenkin saa vakavat syntinsä (kuoleman syntinsä) anteeksi jo ennen ripittäytymistä tekemällä n.k. täydellisen katumuksen (googlaa "act of perfect contrition") eli katuu tekojaan rakkaudesta Jumalaan eikä helvetin/rangaistuksen pelosta. Se vaatii kuitenkin halun ripittäytyä heti kun siihen on mahdollisuus. Ei-katolisia luulisi koskeva sama sääntö, eli tekemällä täydellisen katumuksen (katumalla tekojaan rakkaudesta Jumalaan eikä rangaistuksen pelosta) ja haluamalla liittyä katoliseen kirkkoon sekä halun ripittäytyä heti kun siihen on mahdollisuus saattaa ihmisen armon tilaan. Jos sinä ei-katolilaisena teet/olet tehnyt täydellisen katumuksen sekä haluat liittyä katoliseen kirkkoon ja haluat ripittäytyä heti kun sihen on mahdollisuus, olet silloin käsittääkseni armon tilassa. Parempi kuitenkin kysyä papilta, mitä tulee ei-katolilaisiin.
Vahvistuksen sakramentissa on luvattava, että uskoo kaiken sen, minkä katolinen kirkko sanoo olevan Jumalan sanan. Mutta miksi et teikisi sitä? Jumala on sinut jo johdattanut oikean tien alkuun.
Niin, taisin ylireagoida kun en tiedä ja ymmärrä opista ja säännöistä kovinkaan paljon. Kitos kärsivällisyydestäsi sekä neuvoistasi!
Vielä täytyy korostaa, että vaikka minulla olisi vaikeuksia katolilaisuuden opettelemisessa, niin tarkoitukseni ei ole yrittää hivuttaa kirkon opetusta pois traditiosta. Perinteet ja ajattomuushan minua muun muassa juuri kiehtookin.