Eikös kaikessa tehokkaassa toiminnassa pitäisi muistaa pitää päämäärä kirkkaana mielessä? Elämässä tuntuu, että monetkaan eivät vaivaudu katsomaan asioita loppuun asti näkevät ainoastaan joitain välitavoitteita. Jumalan tuntemisen kannalta olisi lopputuloksen tarkastelu tärkeämpää.
Lopputuloksen tärkeys
pannacotta
28162
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Missä tehokkaassa toiminnassa?Mitä pitäisi vaivautua katsomaan loppuun asti?Mitä tarkoitat lauseella :Jumalan tuntemisen kannalta olisi lopputuloksen tarkastelu tärkeämpää?
Mitä ei pitäisi vaivautua katsomaan loppuun, mitä tarkoitat tarkoituksella. Taas tätä ateistien lapsellista kysely tuubaa. Lapset kyselee paljon
Jos joutuu kysymään ei asiaa ole kerrottu tarpeeksi selkeästi, emme ole ajatustenlukijoita.
Välitavoitteista se elämä juuri muodostuu ei siitä yhdestä ainoasta lopputavoitteesta joka uskovilla on mielessä. Miten tuo jumalan tunteminen liittyy ateisteihin tai lopputulokseen, en minä tiedä ainoatakaan jumalaa jonka tuntemisen kannalta lopputuloksen tarkastelu olisi tärkeämpää, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.
Mitä tulee lapsiin ja kyselemiseen niin ilman kyselemistä ei mitään koskaan opi ja se on teistä uskovista hyvin nähtävissä, monille kun raamattu tuntuu olevan ainoa tiedon lähde ja kaikki muu tieto on saa.tanasta.
Mitä enemmän kyselee sitä enemmän tietää, haittapuolena tosin on se että tieto lisää tuskaa, mutta mieluimmin niin kuin olla tietämätön.
Ettekös te uskovat sano että lasten kaltaisten on taivasten valtakunta, lapsethan ovat uteliaita ja haluavat tietää kaiken mahdollisen. Teidän tapauksessanne lapsella taidetaan tosin tarkoittaa sitä että uskoo kaiken maailman satuihin kyselemättä.
Teille uskoville kyseleminen on kiellettyä koska siinä on suuri vaara että ette enää olekaan uskovia kun tiedätte enemmän asioista.
topper11:lle.Kiduttaja, sadisti Jumalaan en voi uskoa ja siitä käsittääkseni sinun uskosi mukaan päämääränä on vähintään kaatopaikka ellei sitten ikuinen kidutus.Mielestäni ei myöskään tarkoitus pyhitä keinoja ihmisiä autettaessa ja "pelastettaessa".
Ateistit tarttuvat jokaiseen sanaan, että sen saa väännettyä ja vääristettyä. Jos olet seurannut keskusteluja tiedät tämän. On toki järkevää omata kriittisyyttä ja kyseenalaistaa mutta ei jokaista sanaa vaan kontekstiä. Jollain tapaa ketjun liikkeelle laittanut pannacotta vaikuttaa trollilta ja nauraa partaansa tälle keskustelulle.
Ilman kyselemistä ei opi, se on hyvin totta :) En tunne montakaan jonka tiedonlähde on raamattu ja sana "uskis" jota et käyttänyt antaa hieman oudon leiman. En tälläkään hetkellä ole rukoilemassa tai en tälläkään hetkellä ole lukemassa raamattua. Jonkun pitäisi (ei meidän) määritellä perus uskovaisen käsite sillä en tunne eroavani paljoakaan massasta tai en varmaan erotu paljon ateisteistakaan kuin muutamista perusteista ja en tuputa kenellekään mitään. Kirkossakin käyn perus uskovaisena häissä ja hautajaisissa.
Ei ole kyseleminen kiellettyä tai varmaan joillekkin on koska "emme" ole ryhmittäytyneet kuten ateistit
Miksi ei pyhitä, koska jos ajatellaan vaikka sinun tai minun unelmia, haaveita tai tavoitteita ei ne ole kaikki tavoitettavissa ja silti uskotaan niihin ja pyritään pääsemään niihin. Jos ihmisiä autetaan niin kyllä tarkoitus pyhittää keinot ainakin silloin kun vaihtoehtona on nälkäkuolema tai kuoleminen tautiin
Kysymykset ovat äärimmäisen tärkeä osa oppimisprosessia.
Tartumme siksi sanoihin ettei jäisi sitä tulkinnanvaraa, mistä me tiedämme milloin teksti pitää lukea sanamukaisesti ja milloin tulkita.
Uskovilla ( fundiksilla) on ihme taipumus valittaa siitä että me joko luemme kirjaimellisesti tai tulkitsemme väärin heidän (tai raamatun) tekstejä, koskaan emme tee sitä oikein. Kun esittää asiansa niin että tarkoituksesta voi olla varma on helpompi vastata.
Näillä palstoilla on joitakin fundiksia jotka pitävät raamattua ohjekirjana kaikkeen, heidän mukaansa kaikki tarpeellinen tieto löytyy sieltä, onneksi näitä on vähemmistö uskovissa.
Fundiksille ainoa oikea uskova on ylhäältä uudestisyntynyt kristitty ja sinunkaltaisiasi he eivät pidä uskovina muulloin kuin siinä tapauksessa kun pitää leveillä sillä kuinka paljon kristittyjä on.
Todennäköisesti minä olen lukenut raamattua enemmän kuin sinä tai kukaan muukaan perususkovista ja välillä tuntuu etteivät fundamentalistitkaan ole lukeneet raamattuaan yhtä paljon, ainakaan siitä päätellen etteivät he tiedä mitä siellä sanotaan (varsinkaan VT:n puolella).
Käyn minäkin kirkossa häissä, hautajaisissa, kastejuhlissa ym. vaikka olenkin ateisti, minulle niissä ei vain ole mitään uskonnollista.
Hyvin pieni osa ateisteista on ryhmittynyt (vaparit). Ateistien on vaikea muodostaa mitään ryhmiä koska ainoa asia joka yhdistää on jumaluskon puuttuminen, eikä sen ympärille paljoa kannata mitään ryhmää perustaa.
Pannacotta voi olla trolli, mutta usein on hyvin vaikea erottaa fundamentalistista uskovaa trollista joka vain esittää fundista, molempien tekstit ovat yleensä aivan päättömiä.
Useimpien ateistien lailla minäkään en kuulu mihinkään ryhmään.
"Jos ihmisiä autetaan niin kyllä tarkoitus pyhittää keinot ainakin silloin kun vaihtoehtona on nälkäkuolema tai kuoleminen tautiin"
Sinänsä kyllä mutta pyyteetöntä kirkon (uskovien) avustustoimet eivät ole, kaikessa on enemmän tai vähemmän takana kristinuskon levittäminen.
Se on hädänalaisen hyväksikäyttöä.
Aivan - sekä myös kokemukset ja ajatukset.
Kaveri on keksivinään uuden tavan uhkailla meitä helvetillä.
Elämässäni on useita päämääriä, valitettavasti osittain ristiriitaisia.
Haluaisin esimerkiksi keskittyä täysin hauskanpitoon. Se on hyvä päämäärä.
Haluan myös olla hyvä isä lapsilleni. Hyvä päämäärä sekin, mutta hieman ristiriidassa edellisen kanssa.
Ja niin edelleen...
On toki ihmisiä, jotka valitsevat yhden päämäärän ja pyrkivät siihen härkäpäisesti. Usein he siihen pääsevätkin. Ovat esimerkiksi miljonäärejä alle kolmikymppisinä, tms. Ja huomaavat sitten, että elämä onkin kovin tyhjää.
Parempi kun nauttii elämästä sellaisena kuin se on. Ainutkertainen kokemus kuitenkin. Ei sitä kannata hukata miettimällä liikaa niitä päämääriä...
Eikö se ole lopulta ihan sama mitä tässä väliaikaisessa todellisuudessa teemme?
Ehkä sinulle on. Itse elän todellisuuteni, oli se jonkun mielestä väliaikainen tai ei, yrittäen olla ja elää ihmisiksi.
"Eikö se ole lopulta ihan sama mitä tässä väliaikaisessa todellisuudessa teemme?"
Jos näin on, niin sinä voisit vain jäädä makaamaan ja kuolla. Sillähän sinä osoittaisit, että todella olet sitä mieltä vai onko sittenkin niin, että sinä jauhat vain sontaa?
Miten on?
Niin voisin, mutta en näytä tekevän. Mistähän se johtuu?
Kuka määrittelee sen miten haluat elää?
"Niin voisin, mutta en näytä tekevän. Mistähän se johtuu? "
Siitä, että sinä jauhoit sontaa aloituksessa.
En ole psykopaatti, tietääkseni. Näen ja tunnen kyllä läheisteni ja ympäristön reaktioista, jos en käyttäydy ihmisiksi.
pannacotta
>>>Jumalan tuntemisen kannalta olisi lopputuloksen tarkastelu tärkeämpää.
Vaikuttaa vahvasti siltä ettet ole ajatellut asiaa loppuun asti.
Sillä jos kuoleman jälkeen elämä jatkuu ikuisesti, niin silloin minkäänlaista lopputulosta ei ole saavutettavissa koska mitään loppua ei ole olemassa.
Mikä tarkoittaa sitä ettei lopputuloksella ole mitään merkitystä, sellaista kun ei ole olemassa.
Jolloin ateisti joka katsoo kuoleman olevan lopullinen ja peruuttamaton tila, on asemassa jossa voidakseen saavuttaa jonkinlaisen lopputuloksen hänen on tehtävä jotakin ennen kuin hän kuolee.
Kun sen sijaan uskonnollinen henkilö joka uskoo ikuiseen elämään on asemassa jossa jokainen hetki, myös oletetussa kuolemanjälkeisessä elämässä, on vain yksinkertaisesti välitavoite.
Näin ollen jos todella katsot että lopputulokseen pääseminen on tärkeää, sinun tulisi luopua uskostasi ja alkaa ateistiksi.
Jos lopputulosta ei ole olemassa niin eikö kuitenkin ole rationaalista toimia mahdollisimman pitkällä jänteellä?
Olet juuri onnistunut argumentoimaan omaa aloitustasi vastaan, mikäli olet aloittaja.
Sillä mikäli tämä esitys on tosi, niin silloin esityksesi siitä että merkitys on saavutettavissa ainoastaan jonkinlaisen lopputuloksen kautta, on jotakin mikä on väärässä ja merkityksiä on saavutettavissa myös täysin väliaikaisesta tilasta.
Jolloin riippumatta siitä kuinka pitkään oma olemassaolo jatkuu, on täysin mahdollista löytää merkityksiä ja tarkoituksia siitä tilasta jossa milloinkin on.
Ja totta kai on rationaalista toimia mahdollisimman pitkäjänteisesti, mutta ei ole olemassa ensimmäistäkään rationaalista syytä olettaa että olemassaolo jatkuisi kuoleman jälkeen.
Jolloin esityksestäsi pitkäjänteisyydestä tulee parhaassakin tapauksessa epätoivoinen uskomus vailla oikeutusta taikka perustelua.
Eikä epätoivoinen uskomus vaikka oikeutusta taikka perustelua ole rationaalinen syy uskoa ikuiseen elämään, sen sijaan se on tunteisiin vetoava argumentti joka pyrkii välttämään ne rajoitteet joita todellisuudella näyttää olevan.
Melko tyylipuhtaasti omille koiville ammuttu.
Jos oletetaan, että ammuin omille kintuille niin mikä sen merkitys keskustelun kannalta on?
"Jos oletetaan, että ammuin omille kintuille niin mikä sen merkitys keskustelun kannalta on? "
Se merkitys, että aloituksesi 'hypoteesi' on täyttä huuhaata ja tuhraat elämäsi himoitsemalla sellaista, mitä on mahdoton saavuttaa. Yhtä hyvin sinä voisit käyttää kaiken mahdollisen ajan yritykseen piirtää nelikulmaisen kolmion.
Tuolla hiukan ylempänä joku, joka ilmiselvästi ei ole ateisti, moittii ateisteja kyselemisestä. Miksiköhän hän ei moiti sinua samasta asiasta?
Ei jumalien kannata antaa häiritä elämistä; ne ovat vain ihmisten keksimiä juttuja.
Meidän kannattaa pyrkiä siihen, että aikanaan lopputuloksena on rikas, täysi ja hyvin eletty elämä.
Pidetään se kirkkaana mielessä, niin hyvä tulee.