Olen jo pitkään rukoillut syntejäni anteeksi, kuten esimerkiksi sellaista asiaa, että suutun joskus jostakin ihan mitättömästä asiasta. Olen jo saanut syntini anteeksi tultuani uskoon, mutta uskoontulon jälkeenkin olen ollut koko ajan kauhean tuittupäinen ihminen. Mutta kun täytyin Pyhällä Hengellä, niin olen jo vähän niinkuin päässyt eroon tuosta tuittupäisyydestäni. Ennen Pyhän Hengen kasteen saamistani olen puhunut omasta tuittupäisyydestäni Jumalalle. Mitä arvelette? Onko tuittupäisyys syntiä, vai onko se ihmisen omaa heikkoutta, että on tuittupää? Kuinka iso synti kiukuttelu teidän mielestänne on? Eikö kiukuttelua kannattaisi vähentää? Kiukutteluhan ei ole suositeltavaa, mutta olenhan jo pyytänyt Jumalalta anteeksi omaa kiukutteluani. Minä tietysti itse kärsin omasta tuittuilustani, mutta siitä kärsii myös moni muu läheisistäni. En voi olettaa saavani ystäviä suuttumalla jostakin ihan mitättömästä asiasta.
Syntien tunnustaminen
kari00
1197
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kukapa sen voi mittailla synnin suuruuden: mikä on lievempää ja mikä vakavampa syntiä. Mitä pitkään uskossaolleena olen kokenut, niin ei meidän luonto ja peroonallisuus muuksi muutua. jos on äreä ollut ennen uskoontuloa niin pakkaa olemaan sitä jälkeenkinpäin. Tietenkin Herran antama rauha ja lepo ja jos elää lähellä Jumalaa ja on kuuliaianen Sanalle niin elämä on stressittömämpää ja ei ole niin paljon syitä kiukutella.
Kyllähän Pyhä Henki kasvattaa meitä ja ajan myötä tulee näkyviin myös Hengen hedelmää.
Itsekurillakin voi harjoitella kiltteyttä mutta voi pyytää myös ylhäältä voimaa elää leppoisasti lähimmäistensä kanssa.
Totuus on se että itse saamme kärsiä lihamme heikkouksista ja lähimmäisetkin siitä kärsivät. Ei se ole Jumalan ongelma ja onneksi pelastuksemme ei ole siitä kiinni.
Kyllä joudun itsekkin pyytämään anteeksi Jeesukselta pahaa luonnettani ja välistä myös kanssamatkaajiltankin.
ei oikee hyvältä näytä toi sun homma...
Kiitos vastauksista, joita olen tähän mennessä saanut! Mutta kun miettii omaa luonnettani, niin Jumala on auttanut minuakin tosi paljon. En taida sittenkään olla ainoa, joka rupeaa joskus ilkeäksi.
kapinointi on noituuden syntiä Herran edessä, jos siitä ei tee parannusta, joutuu helvettii niihä Jumalan sana sanoo, eivät noidat, ei väärintekijät peri Jumalan valtakuntaa
Toi on varmasti ihan totta. Kapinointi on noituuden vertainen synti, josta tulee tehdä parannus.
kiukuttelemine ja jumalan käskyjen rikkominen suutus päissään on kapinointia Jumalaa vastaan josta PITÄÄ tehdä parannus, varmasti se ei helppoa ole mut kärsiväisyydellä ja itsekurilla pääset tuosta synnistä et voit olla vapaa Herrassa ja pelastettu
Olette täysin oikeassa siinä, että usko Jeesukseen antaa voimaa.
Ja myös se armo, että vaikka epäonnistuu, niin jälleen saa pyytää anteeksi ja tukeutua taivaalliseen voimaan. Ei se lainvaatimus, yrittää vain epätoivoisesti parannella luonnettaan.
Ateistit elää täysin synnitöntä elämää.
"Ateistit elää täysin synnitöntä elämää."
Synti tarkoittaa pahoja tekoja, pahoja sanoja ja pahoja ajatuksia. Ihmiset eivät pysty elämään täysin synnitöntä elämää, sillä kellä hyvänsä voi olla myös pahoja ajatuksia, kuka hyvänsä voi käyttää puhuessaan suuttuneena muita loukkaavia sanoja tai tehdä muita loukkaavia tekoja. Vaikka ateisti ei käyttäisikään sanaa synti, niin se ei muuta miksikään tuota tosiasiaa.
Synti tarkoittaa jumalan tahdon vastaisia tekoja, sanoja ja ajatuksia.
Paha ja synti eivät siksi tarkoita samaa: Ateistilla ei ole jumalaa, jonka tahtoa vastaan hän voisi olla.
Uskovaiset kuvittelevat jumalan tahtovan joitakin asioita, esimerkiksi kieltävän homouden, ja siksi he pitävät homoutta syntinä. On myös uskovia, jotka eivät pidä homoutta syntinä, koska heidän kuvittelemansa jumala hyväksyy homouden.
Eri uskonnoissa on erilaisia käsityksiä siitä, mikä on syntiä. Johtuu siitä, etttä uskovaiset kuvittelevat erilaisia jumalia ja jumalilleen erilaisia mielipiteitä.