Yllätys oli melkoinen Elisan joensuulaiselle laajakaista-asiakkaalle, kun posti toi lokakuun lopulla kirjeen tuntemattomalta jyväskyläläiseltä yritykseltä TNNet Oy. Kirje kertoi Elisan myyneen heille jo lokakuun 1.päivänä toteutuneella kaupalla noin 2700 talouden asiakassopimukset Joensuun, Kontiolahden ja Outokummun alueelta.
Pitkäaikaisena tietoliikenneasiakkaana (laajakaista, sähköpostipalvelu, puhelin) olin kylläkin jo tottunut tuskaan Elisan kanssa toimittaessa: laajakaista pätki, nopeudet olivat vain puolet luvatusta, runsaasti teknisiä ongelmia ja pitkiäkin katkoksia sekä vasta Kuluttajariitalautakunnan kautta saatu ratkaisu, jolla Elisa joutui hyvittämään sovittua ja laskuttamaansa hitaammasta laajakaistayhteydestä.
Nyt tehdyllä kaupalla Elisa myi asiakkuuteni TNNetille, joka tarjoaa laajakaistayhteyksiä ja lisämaksuja vastaan muita palveluja. Elisan asiakaspalvelussa ei vielä viikolla 43 tiedetty kaupasta, kun yritin tiedustella, voinko säilyttää sähköpostiosoitteeni, kuten puhelinoperaattorin vaihdoksessa on mahdollista. Kuten arvelinkin, kävi ilmi, että osoitteet muuttuvat pakosta.
Elisan paikallisjohtaja toisteli asiasta kysyessäni vain lehdistötiedotteensa väitettä, että ”kauppa ei vaadi asiakkaalta mitään toimenpiteitä”.
Asiakkaalle ilmoittamatta tehty kauppa aiheuttaa kuitenkin kymmeniä eri toimenpiteitä, kustannuksia, harmeja, vaivaa ja askaretta, ehkä laitteisto-ongelmiakin asetusten, protokollien tms. muutosten lisäksi, keskeneräisten asioiden loppuuunsaattamisvaikeuksia sähköpostiosoitteen asiakkaan tahdon vastaisesta muutoksesta johtuen jne. Ylipäätään kymmeniä muutoksia sähköisen asioinnin jatkumiseksi pankkien, julkisen sektorin ja yritysten kanssa asioitaessa. Monissa sähköisissä palveluissa sähköpostiosoite on myös ainoa keino palauttaa unohtuneet käyttäjätunnus tai salasana.
Ns. pakkoasiakkaana askarruttaa myös se, että uuden yrityksen hinnoista ja palveluista ei ole vieläkään täsmällistä tietoa.
Elisan paikallisjohtaja vastasi ylimielisesti jälkikäteisen ilmoituksen Elisan verkkosivuilla ja yhtiön lehdistötiedotteen jakelun (7.lokakuuta) olevan riittävä ilmoitus asiakkaille. Mutta kun median peijoonit eivät kuitenkaan julkaisseet paikallisjohtajan tiedotetta tai edes muokanneet siitä uutista, joten asiakas jäi pimentoon. Ja tuskin Elisa (pörssiyhtiönä?) hyväksyisi minulta asiakkaalta vastaavaa irtisanomismenettelyä: jos asiakkaana haluaisin irtisanoa Elisan palvelut ja vain laatisin asiastani lehdistötiedotteen sekä pukkaisin sen kotisivuilleni. Asetelma on tietysti vain teoreettinen, koska irtisanoutua en voi uudenkaan ostajayrityksen palveluista, koska asuinalueella ei ole kuin yksi kiinteä verkko. Elisan väittämää kahta päällekkäistä verkkoa ei asuinalueella ole; on vain vanha, ehkä entinen Joensuun Puhelimen. kupariverkko. Paikallisjohtaja perusteli kauppaa päällekkäisillä Elisan ja Telekarelian verkoilla, jota tilannetta Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei hyväksyisi. Eipä ole kuitenkaan kauan siitä, kun Elisan palveluihin tympääntyneenä kyselin Telekarelialta laajakaistaa; ei ollut saatavissa, koska alueella ei ole Telekarelian verkkoa. Kyseessä on siis koko ajan ollut kiinteä verkko, ei mokkulaverkko Joensuun vanhaan kantakaupunkiin kuluvalla asuinalueella, ei liitoskunnissa tms.
Elisalta en ole kyselyistäni ( asiakaspalvelu, asiakaspalvelun asiantuntijat, paikallisjohtaja) huolimatta saanut vastausta, kenelle tuo ongelmallinen Elisan kupariverkko, kaupunginosan ainoa verkko, jää ja kuka jatkossa vastaa sen ylläpidosta.
Monia muitakin kysymyksiä jää vaille vastauksia: onko asiakastietojen luovuttamisesta kolmansille osapuolille sovittu joskus, mitkä ovat kaupan todelliset syyt (ettei vain olisikin kalliita korjauksia vaativa vanha kupariverkko eikä suinkaan päällekkäisyys), miksi asiakkaalta ei voitu edes muodollisesti kysyä lupaa asiakastietojen myyntiin, miksi tietoa kaupasta pantattiin kolmisen viikkoa, onko ylipäätään asiakkaan myyminen toiselle yritykselle asiakasta kuulematta hyvä liiketapa jne. Sähköpostiosoite kun mielestäni alkaa olla ns. välttämättömyyspalvelu pankkitilin, puhelinnumeron, postiosoitteen, sähkön jne. tapaan; siksi operaattorien mielivaltaa muutoksissa tulisi jotenkin rajoittaa.
Itse tapahtumaakin ikävämmältä tuntuu Elisan asenne kuluttaja-asiakasta kohtaan; aivan kuin olisimme vain kauppatavaraa ja meihin voi suhtautua miten ylimielisesti hyvänsä. Ehkä voikin, koska kilpailijoita ei asuinalueella ole, on vain Elisan (tai ehkä TNNetin) vanha kupariverkko.
Pitkäaikaisena tietoliikenneasiakkaana (laajakaista, sähköpostipalvelu, puhelin) olin kylläkin jo tottunut tuskaan Elisan kanssa toimittaessa: laajakaista pätki, nopeudet olivat vain puolet luvatusta, runsaasti teknisiä ongelmia ja pitkiäkin katkoksia sekä vasta Kuluttajariitalautakunnan kautta saatu ratkaisu, jolla Elisa joutui hyvittämään sovittua ja laskuttamaansa hitaammasta laajakaistayhteydestä.
Nyt tehdyllä kaupalla Elisa myi asiakkuuteni TNNetille, joka tarjoaa laajakaistayhteyksiä ja lisämaksuja vastaan muita palveluja. Elisan asiakaspalvelussa ei vielä viikolla 43 tiedetty kaupasta, kun yritin tiedustella, voinko säilyttää sähköpostiosoitteeni, kuten puhelinoperaattorin vaihdoksessa on mahdollista. Kuten arvelinkin, kävi ilmi, että osoitteet muuttuvat pakosta.
Elisan paikallisjohtaja toisteli asiasta kysyessäni vain lehdistötiedotteensa väitettä, että ”kauppa ei vaadi asiakkaalta mitään toimenpiteitä”.
Asiakkaalle ilmoittamatta tehty kauppa aiheuttaa kuitenkin kymmeniä eri toimenpiteitä, kustannuksia, harmeja, vaivaa ja askaretta, ehkä laitteisto-ongelmiakin asetusten, protokollien tms. muutosten lisäksi, keskeneräisten asioiden loppuuunsaattamisvaikeuksia sähköpostiosoitteen asiakkaan tahdon vastaisesta muutoksesta johtuen jne. Ylipäätään kymmeniä muutoksia sähköisen asioinnin jatkumiseksi pankkien, julkisen sektorin ja yritysten kanssa asioitaessa. Monissa sähköisissä palveluissa sähköpostiosoite on myös ainoa keino palauttaa unohtuneet käyttäjätunnus tai salasana.
Ns. pakkoasiakkaana askarruttaa myös se, että uuden yrityksen hinnoista ja palveluista ei ole vieläkään täsmällistä tietoa.
Elisan paikallisjohtaja vastasi ylimielisesti jälkikäteisen ilmoituksen Elisan verkkosivuilla ja yhtiön lehdistötiedotteen jakelun (7.lokakuuta) olevan riittävä ilmoitus asiakkaille. Mutta kun median peijoonit eivät kuitenkaan julkaisseet paikallisjohtajan tiedotetta tai edes muokanneet siitä uutista, joten asiakas jäi pimentoon. Ja tuskin Elisa (pörssiyhtiönä?) hyväksyisi minulta asiakkaalta vastaavaa irtisanomismenettelyä: jos asiakkaana haluaisin irtisanoa Elisan palvelut ja vain laatisin asiastani lehdistötiedotteen sekä pukkaisin sen kotisivuilleni. Asetelma on tietysti vain teoreettinen, koska irtisanoutua en voi uudenkaan ostajayrityksen palveluista, koska asuinalueella ei ole kuin yksi kiinteä verkko. Elisan väittämää kahta päällekkäistä verkkoa ei asuinalueella ole; on vain vanha, ehkä entinen Joensuun Puhelimen. kupariverkko. Paikallisjohtaja perusteli kauppaa päällekkäisillä Elisan ja Telekarelian verkoilla, jota tilannetta Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei hyväksyisi. Eipä ole kuitenkaan kauan siitä, kun Elisan palveluihin tympääntyneenä kyselin Telekarelialta laajakaistaa; ei ollut saatavissa, koska alueella ei ole Telekarelian verkkoa. Kyseessä on siis koko ajan ollut kiinteä verkko, ei mokkulaverkko Joensuun vanhaan kantakaupunkiin kuluvalla asuinalueella, ei liitoskunnissa tms.
Elisalta en ole kyselyistäni ( asiakaspalvelu, asiakaspalvelun asiantuntijat, paikallisjohtaja) huolimatta saanut vastausta, kenelle tuo ongelmallinen Elisan kupariverkko, kaupunginosan ainoa verkko, jää ja kuka jatkossa vastaa sen ylläpidosta.
Monia muitakin kysymyksiä jää vaille vastauksia: onko asiakastietojen luovuttamisesta kolmansille osapuolille sovittu joskus, mitkä ovat kaupan todelliset syyt (ettei vain olisikin kalliita korjauksia vaativa vanha kupariverkko eikä suinkaan päällekkäisyys), miksi asiakkaalta ei voitu edes muodollisesti kysyä lupaa asiakastietojen myyntiin, miksi tietoa kaupasta pantattiin kolmisen viikkoa, onko ylipäätään asiakkaan myyminen toiselle yritykselle asiakasta kuulematta hyvä liiketapa jne. Sähköpostiosoite kun mielestäni alkaa olla ns. välttämättömyyspalvelu pankkitilin, puhelinnumeron, postiosoitteen, sähkön jne. tapaan; siksi operaattorien mielivaltaa muutoksissa tulisi jotenkin rajoittaa.
Itse tapahtumaakin ikävämmältä tuntuu Elisan asenne kuluttaja-asiakasta kohtaan; aivan kuin olisimme vain kauppatavaraa ja meihin voi suhtautua miten ylimielisesti hyvänsä. Ehkä voikin, koska kilpailijoita ei asuinalueella ole, on vain Elisan (tai ehkä TNNetin) vanha kupariverkko.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oleellista on, mitä Elisan kanssa tekemässäsi sopimuksessa sanotaan sopimuksen siirrettävyydestä. Jos siellä sanotaan, että Elisa saa siirtää sopimuksen oikeudet ja velvoitteet kolmannelle osapuolelle, niin sitten ei voi paljoa. Jos pykälä puuttuu, kyseessä on sopimusrikkomus.
Aloitus on aivan liian pitkä! Se pitäsi kiteytettyä !/5 nykyisestään!
Itse en ole noita operaattorien sähköposteja käyttänyt vuosikymmeniin, koska en halua sitoutua mihinkään operaattoriin.