Onko muilla odottavilla äideillä kokemusta seuraavasta asiasta ja jos on niin miten siitä pääsitte yli tai saitte tilanteen muuttumaan? Vertaistukea ja neuvoja siis toivoisin!
Elikkäs odotan meidän toista lasta, olen ihan raskauden alussa ja lapsi haave oli miehestä lähtöisin. Heti kun plussasin alkoi parisuhteemme kärsiä, ei halauksia ja ohimennen annettuja pusuja, ei teeveen katselua iltasella kainalokkain eikä mitään muutakaan läheisyyttä eikä hellyyttä mikä on kuulunut arkeemme!
Mies kiukustuu ihan pienimmistäkin asioista ja saankin viettää aikaani pääsääntöisesti taaperomme kanssa. Minä olen kyllä lievästi väsynyt ja välillä huonovointinen (etovaa oloa on päivisin usein) mutta pyrin kuitenkin antamaan miehellini huomiota. Tämä huomion antaminen yleensä kaatuu siihen että mies lähtee.
Emme edes puhu enää asioista, vietimme parisuhde iltaa ja se oli ihan katastrofaalinen! Istuimme kuin kaksi vierasta ihmistä samassa ravintolapöydässä, kun yritin kysellä miehen päivästä ja asioista niin sain yksitavuisia vastauksia.
Ensimmäistä lasta odottaessa mies oli reissuhommissa ja olin lähes koko raskausajan yksin niin ei ole suoranaisesti vertauspohjaa omasta takaa. Onko mies tullut katumapäälle kenties? Vai mikä saa miehen käyttäytymään tuollatavoin kun odotettu lapsi on saanut alun?
Elikkäs odotan meidän toista lasta, olen ihan raskauden alussa ja lapsi haave oli miehestä lähtöisin. Heti kun plussasin alkoi parisuhteemme kärsiä, ei halauksia ja ohimennen annettuja pusuja, ei teeveen katselua iltasella kainalokkain eikä mitään muutakaan läheisyyttä eikä hellyyttä mikä on kuulunut arkeemme!
Mies kiukustuu ihan pienimmistäkin asioista ja saankin viettää aikaani pääsääntöisesti taaperomme kanssa. Minä olen kyllä lievästi väsynyt ja välillä huonovointinen (etovaa oloa on päivisin usein) mutta pyrin kuitenkin antamaan miehellini huomiota. Tämä huomion antaminen yleensä kaatuu siihen että mies lähtee.
Emme edes puhu enää asioista, vietimme parisuhde iltaa ja se oli ihan katastrofaalinen! Istuimme kuin kaksi vierasta ihmistä samassa ravintolapöydässä, kun yritin kysellä miehen päivästä ja asioista niin sain yksitavuisia vastauksia.
Ensimmäistä lasta odottaessa mies oli reissuhommissa ja olin lähes koko raskausajan yksin niin ei ole suoranaisesti vertauspohjaa omasta takaa. Onko mies tullut katumapäälle kenties? Vai mikä saa miehen käyttäytymään tuollatavoin kun odotettu lapsi on saanut alun?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hei,
ei suoranaisesti ole kokemusta sillä ollaan vasta kakkos lapsen toiveissa.
Mutta otan kantaa tuohon miehen käytökseen.
En usko että mies on tullut katumapäälle. Kuulostaa nimittäin hyvin samantapaiselta kuin oma mieheni kun hänellä on huolia/murheita. Hän vetäytyy itseensä ja olen hänelle kuin ilmaa. Enää en ota sitä henk. kohtaisesti. Ohimennen joskus kysäsen muina mieheni että mikä harmittaa tai mitä huolia on. Enkä yritä itseäni tehdä tykö silloin hänelle.
Luulenpa että miehesi vaan alkoi murhehtia tulevaa. Sillä kyllähän hieman elämää muuttaa kun toinen lapsi tulee. Rahallisesti yms. muutenkin. VAikka asia olisikin iloinen ja sitä on halunnut.
Meillä myös mies ei kauheasti ekalla raskaudella ollut mukana. Nyt hän haluaa toista ja lyön vaikka pääni pantiksi että kun plussa napsahtaa,käyttäytyy hän samalla tapaa kuin sinun miehesi :D. Ei sillä ettei sitä halua vaan alkaa murehtia tulevaa ja mitä toisesta lapsesta seuraa.
Tsemppiä odotukseen ja toivotaan että miehesi siitä ajan kanssa "aukeaa"!
Hei,
Meillä on ollut parisuhdeongelmia. Myös minun mieheni on ollut aika pinna kireällä ja hermostunut/suuttunut ihan turhista asioista. Minulla raskaus on aina vaikea ensimmäisen kolmanneksen. Siihen liittyy kova väsymys, pahoinvointi ja sex-halujen loppuminen sekä huolestuneisuus. Olimme lähes eron partaalla. Mies syytti minua siitä, että en enää halua häntä. Nyt on kuitenkin jotain hyvää tapahtumassa kun raskaus on toisella kolmanneksella. Edelleen pahoinvointia, välillä aika inhottavaakin, mutta väsymys on aika lailla väistynyt ja sen myötä halut taas palanneet. Mieheni jopa lauleskeli minulle. Hän vaikuttaa iloiselta ja jopa onnelliselta ja mietti jopa nimeä lapselle. Aiemmin hän on vain ehdotellut aborttia ja avioeroa.
:( Tilanne ei ole muuttunut parissa päivässä paremmaksi.. Viimeiset yöt mies on nukkunut vierashuoneessa, lähtenyt aina illalla yhteisestä sängystämme kun olen koittanyt viereen mennä.
Ymmärtäisin tilanteen paremmin jos taloudellisessa tilanteessamme olisi jotain heikkoa tai jos itse olisin huonovointinen ja kiukkuinen. Minulla olisi haluja ja kaipaan läheisyyttä mutta mitään ei saa :/
Toivotaan että tilanne paranisi pian, on raskasta odottaa yksin vauvaa perheeseen.
Jos et saa miestäsi kotona avautumaan niin soita neuvolaan ja kerro tilanteestanne. Varatkaa aika ja sano miehellesi että teillä on neuvola ja myös hänet on sinne käsketty tulemaan. Siellä jos neuvolan täti lähtisi varovasti kyselemään teidän kuulumisia niin siellä oisi sit helppo avautua ainakin sinun. Ja miehesi pakko ainakin kuunnella. Voimia loppuraskauteesi!
Anteeksi että romautan sun vaaleanpunaiset unelmat. Sun miehelläs on toinen nainen. Olen 39v ja elämää on tullut nähtyä. Sori.
Olis luullut miehen hankkineen toisen naisen ollessaan reissuhommissa, ei nyt kun toimisto on takapihalla. Olet sen 2 vuotta enemmän elämää nähnyt ja voit siis olla oikeassa mutta en ihan menisi tuohon "klassiseen" vielä vannomaan.
rv26 ja lähes kaikki läheisyys ollut kateissa 2-3viikkoa. Ennen ollaan oltu erittäin huomiovaisia toisiamme kohtaan jatkuvilla huomion osoituksilla. Nyt joutuu halaustakin kerjäämään useamman päivän. Sängyssä ollaan oltu kerran viimeisen kahden viikon aikana ja siitä puuttui kaikki herkkyys. Homma lähti lapasesta kun hän kuuli uutisen ex-miehensä oli saanut pahasti selkäänsä ja he ovat ruvenneet pitämään yhteyttä. ..niin eikai tuota voi muuten suomentaa kuin että pahalta näyttää.. Ei voi muuta toivoa kuin että toivottavasti lapsen oikea isä saa olla osana lapsen elämää.. :/
anteeksi kun jatkoin tämän otsikon alle, mutten viitsinyt uuttakaan perustaa.
2-3 viikkoa ei ole aika eikä mikään. Ei kannata tehdä mitään johtaopäätöksiä tuollaisen ajan perusteella. Ja vielä raskausaikana...
Kyllähän tuo hieman vaivaa, kun koko seurustelun ajan ollaan oltu jatkuvasti kiinni toisissamme ja sängyssäkin yleensä 2krt/vrk, mutta heti kun ex-mies saa selkäänsä niin ollaan aivan vieraita. (Asuu toisella puolen suomea ja ilmeisesti saanut selkäänsä koska oli kännissä huudellu ihmisille)
Yritän tässä vielä parina päivänä nostaa asiaa puheeksi, mutta jos ei onnistu niin lyön sormuksen kouraan. Kun ei minun tarvitse jaksaa tämmöistä pelleilyä.. antais jonkun syyn, mutta kun ei puhu.
Pettynytmies,
Harmi, mutta naisesi kuulostaa todella epäjohdonmukaiselta. Syitä hänellä varmasti riittää, miksi exänsä kanssa erosi, eikä kännissä huutelun ja turpiin saamisen pitäisi olla ainakaan kannuste kyseisen tyypin perään haikailuun.
Jos exän alamäki innostaa naistasi yhteydenpitoon, niin näen kaksi vaihtoehtoa: 1.Hän oikeasti välittää exästä ystävänä ja haluaa tukea hädän hetkellä. Ns. äitihahmona haluaa auttaa pulassa olevaa. OK. (ei silti selitä etäisyyttä sinuun)
2. Häntä viehättää "coolit" alkoholistit, jotka rettelöivät. Jos näin on, hän kyllästyy jossain vaiheesa tuttuun ja turvalliseen, lähtee ja löytää rettelöitsijän. Ja sitten valittaa loppuelämänsä, miksi elämä on niin vaikeaa.
Ps. Olen nainen, joka pysyy kaukana rettelöivistä existä.
Tässä ketjussa tuli ilmi, että mies tosiaan voi jättää naisen raskausaikana jos läheisyys vähenee. Minulla on aina vaikea olla ensimmäisen raskauskolmanneksen eikä läheisyys maistu. Suurin syy on siihen se, että hajuaisti herkistyy, enkä kestä hajuja esim miehen tai hänen parfyyminsä tai hänen hengityksensä hajua, sekä jatkuva pahoinvointi ja kauhea väsymys. Selitin miehelle monet kerrat, että se on ohimenevä vaihe, mutta hän ei uskonut, ja syytti minua siitä, että en enää halua häntä ja kiukutteli, että miksi ylipäätään menin hänen kanssaan naimisiin ja ehdotteli eroa ja sitä sun tätä ja oli pinna kireällä. Nyt kun olen siirtynyt toiselle raskauskolmannekselle ja raskauden puoliväli lähestyy, niin tilanne on ihan eri. Haluan läheisyyttä ja s...ä ja mies vaikuttaa tyytyväiseltä. Näin kuitenkin meidän puhelinlaskun puheluerittelystä, että silloin kun meillä oli vaikeaa, niin mies oli soitellut lukuisiin numeroihin lyhyesti ja aina uusiin...ihan kuin treffailisi naisia. Noita puheluita ei enää ole ollut yhtäkään pariin viikkoon. Voisiko tosiaan olla, että mies oli suunnitellut pettämistä vain tuon ensimmäisen raskauskolmanneksen vaikeuksien vuoksi? Tuntuu surulliselta koska en itse aiheuttanut niitä muutoksia, joita silloin tapahtui, vaan syynä olivat raskaushormonit, joille en voinut oikein mitään.
..otitko huomioon asiaa mikä sai naisen käyttäytymään toisin, kun noin kirjoittelet? Naista janottaa vanha suola ja miestä heti syyllistät jättämisestä. Miksi miehen pitäisi suostua kolmiodraamaan, eikö hänellä ole oikeus vetäytyä sivummalle?
Eiköhän tuo ole jo selvä asia? Karu totuus on se että mies pettää vaimon ollessa raskaana jos on pettääkseen. Käypä kuule tuolla uskottomuus palstalla tai googlaa niin huomaat miten yleistä se on. Laita pyykkipoika nenääs jo halut ovat mielestäsi hyvä tekosyy kieltäytyä aviovelvollisuuskista tilanne tuskin paranee kun lapsi syntyy.
Kiitos vain kun tulet tänne pelottelemaan raskaana ja herkässä tilassa olevia ihmisiä kun et asioiden oikeaa laitaa tiedä.
Ei seksiä pidä antaa velvollisuudesta, kuin ehkä huorat tekee niin...
Ihmettelen mistä tuollainen pahansuopaisuus on syntyjään mitä sulta löytyy? Kenties olet itse tullut petetyksi, olet pettänyt ja jätetty, menetit perheesi, et saa lapsia tai oot pitkäaikaistyötön tms...eikä kuule kiinnostakaan.