Olen ollut puolisen vuotta työttömänä. Yhtään kutsua työhaastatteluun ei ole tullut, eikä taida tullakaan. Ainoaksi vaihtoehdoksi taitaa jäädä, että on pakko kouluttautua lähihoitajaksi. Ei toimistoihmiselle töitä ole, kun on täyttänyt 40 vuotta. Turkulaisessa oli aiheesta hyvä juttu. Vihdoinkin asiasta puhutaan. Tähän mennessä on annettu ymmärtää, että ihmisessä itsessään on jokin vika, jos ei töitä saa:
http://www.turkulainen.fi/artikkeli/265067-nelikymppisena-liian-vanha-toihin
http://www.turkulainen.fi/artikkeli/265067-nelikymppisena-liian-vanha-toihin
Vastaukset 33
Vanhimmat
Kuules ja näe vaan. Asiassa ei ole mitään uutta. Se alkoi "laman" (muka) aikaan jo yli kaksikymmentä vuotta sitten, noin 1990 - 1992, että neljäkymmentä täyttäneitä alkoivat katsoa "ikälopuiksi", työnantajapiireissä ja siitä eteenpäin se on vain pahentunut.
Pitää olla joku erikoinen, täsmäosaava että solahtaisi johonkin muottiin jota tarvitaan.
Hoitajia tarvitaan aina, kouluttautuneita lähihoitajia. Koska etähoitaminen on vielä unelma-asteella, jos niin kuin katsotaan kunnallisesta näkövinkkelistä.
Eipä ole nuorillakaan helppoa työpaikkojen saanti nykyään. Työttömyys on hyvä bisnes kaiken maailman kurssifirmoille.
Riippuu myös toimistoihmisen koulutuksesta? Itseäkin on sanottu ihan suoraan vanhaksi, kun olin 4-kymppinen. Yksinkertaisesta tuotantotyöstä oli kysymys, mutta haastattelija epäili, että pysyisinkö nuorempien vauhdissa. Nykyään teen raskaita urakkatöitä joita nuoret karttavat.
Hei, parhaassa iässä, lapset tehty ja on aikaa keskittyä työntekoon !
Ei nyt sotketa lapsia tähän. Nykyään yhä useampi saa lapsensa neljänkympin hujakoilla. Ei ole yhtä ainutta, oikeaa tapaa kahlata tämän elämän läpi, myös mitä tulee perheen perustamiseen.
Mutta, mutta... On tosiaan liian varhaista 4-kymppisen alkaa sättiä ikäänsä työllistymättömyydestään. Kyllä siinä jokin muu on taustalla. Parikymppinen valittaa, että työkokemuksen puute jättää hänet hakijoiden häntäpäähän. Valinnan ulkopuolelle jäävä kolmekymppinen syyttää työnantajaa äitiyslomapelosta ja nyt uutena sitten tämä nelikymppisen ikävalitus.
Ikä ei selitä eikä toisaalta estä mitään! Sellaista ihanneIKÄÄ ei ole, joka takaisi työllistymisen. Yksilö itse on avainasemassa. Syytä ei ikävä kyllä voi sysätä aina toisaalle.
On individualistisen yhteiskunnan luomaa harhaa ajatella, että kaikki lähtisi aina yksilöstä. Toki jokainen on vastuussa elämästään ja valinnoistaan, mutta fakta on, että on rakenteellisia tekijöitä, joihin yksilö ei voi vaikuttaa. Kyllä ikää, ulkonäköä, painoa yms tekijöitä katsotaan myös työmarkkinoilla.
Kerropa tuo työnantajille.
Itse viiskymppinen työtön ja taitaa siis olla aivan toivotonta työllistyä....
Olen lähes viisikymppinen, ja nyt kuusi kuukautta työttömänä. Tiedän että todellisia töitä en enää koskaan saa. Eikä nykyinen työelämä enää edes kiinnosta. Pärjääjiä ovat narsisitit, itseänsä katteettomasti kehuvat. Olen nyt tyytyväinen tyhjäntoimittaja, köyhä mutta elossa.
mä 63 ja töitä riittää
ainoa työttömyyskausi ollut
kesäkuu v 1970-helmikuu 1971
olin silloin armeijassa.
menin töihin eka kerran 1964 ja siitä asti on töitä riittänyt.
vaihdoin ammattia v 2000 ja nyt ollut siitä asti näissä hommissa.
milloinhan malttas jäädä eläkkeelle,vielä ei voi kun on eläke alle 4000€
jos jäis sit kun täyttää 65 eiköhän sitä pärjää sit sen 40 vuotta eläkkeellä.
Jatka vaan töissä 70 ikäiseksi.
Olen työnarkomaani ja hullu. Siihen viittaa "eläke jää alle 4000". Itsepetosta.
Et pärjää eläkkeellä. Jos jäät eläkkeelle kuolet nopeasti koska kuihdut tekemättömyyteen.
Et edes osaisi olla eläkkeellä. Jokainen terve olisi jo jäänyt eläkkeelle.
Ja alkaisi nauttia siitä.
Kyllä ikärasismi jyllää myös hoitoalalla,et saa kun pätkiä ja kun 50-vuotta täytät, et takuulla saa vakituista työtä.Kokemusta nimittäin on.Eikä tämä hoitoala ole enää mikään kultakaivos näin laman aikana.Meitäkin on jo liikaa.
Totta puhut.Itse olen hoitaja joka on kouluttautunut yhteensä 6v alalle ja tehnyt hoitotyötä 22v kunnes oli pakko sanoa itsensä irti erikoissairaanhoidon yksiköstä koska siellä työilmapiiri oli anuksesta ja osa työporukasta alkoi keksiä todella karmeita valheita mm. minusta.
Nyt olen ollut jo 1,5v ilman työtä olen 50 vuotias ja saanut kuulla olevani liian vanha yms. sontaa. Hekenut olen useampaa paikkaa muutamiin on tullut kutsu haastatteluun mutta työt vievät aina - 20v vastavalmistuneet joka on minusta todella outoa.
Työnantajat eivät hoitoalalla ja varsinkaan erik.sairaanhoidossa arvosta pitkääkään kokemusta. Vanhus tai vammaistyöhön minusta ei ole ja muuta työtä ei enää näköjään saa tosin tuskin niitäkään hain yhteen vanhusten paikkaan työhön ja paikan johtajatar minulle tokaisi että olen heille ylikoulutettu eli suo siellä ja vetelä täällä! :-(
hoitajilla ehkä on töitä mutta eri juttu on että kuka niitä jaksaa tehdä..
Pitää laajentaa alavalikoimaa mihin olet valmis menemään töihin. 40v Ei ole liian vanha tekemään töitä, päinvastoin, siinä iässä alkaa vasta olla ammatissaan parhaimmillaan kun nuoruuden höntyily on laantunut.
onhan se kyllä tukala tilanne työmarkkinoilla, mutta toivosta ei saa koskaan luopua ,.
alan vaihto ei välttämättä ole huono asia omalle psyykelle ,. kokemukseni mukaan monipuolisesti töitä tehneet ovat mielenkiintoisimpia ihmisiä. Jos verrataan vaikka henkilöön joka on ollut 40 vuotta tilintarkastajana ,.
Itte vaihdoin ammattia kyllästyttyäni lopullisesti omistajien ahneuteen. 10 vuotta kaupassa ostamassa ja myymässä riitti. Alkuun oli hyvä firma, kannustettiin ja työntekijöistä pidettiin huolta mutta kun myytiin ulos niin johan alkoi "kesko"meininki. Riitti mulle ja pidin sapattivuoden jonka jälkeen kouluttauduin uuteen ammattiin enkä ole katunut. Töitä riittää jopa liiaksi ja palkka parempi vaikka kaupassa olin jo sopimuspalkalla enkä tessillä. Kyllä kannattaa alaa vaihtaa, piristää kummasti mieltä:)
on se kumma mulle tyrkytäävät koko ajan töitä vaikka karvan alle viivkymppinen,ja en haluu mennä töihin .pois haluun oravanpyörästä.
Itse oli 45 vuotias kun kouluttauduin sairauden vuoksi uudelleen. Valmistuin merkonomiksi, mutta kun en näyttänyt saavan heti töitä, perustin yrityksen ja olen nyt ollut yrittäjä 17 vuotta ja työllistän 7 henkilöä freelancerit. Toki piti itse lisäkouluttaa itseäni, että pystyn vastaamaan haasteisiin ja uudistamaan palvelutarjontaani. Olen graafisella alalla ja hyvä työssäni. Pystyn myös kouluttamaan muitakin alalle. Työttömäksi ei tarvitse jäädä peukaloitaan pyörittelemään.
"Papereita pyörittelmään" ei kannata jäädä, vaan yrittää löytää omat vahvuutensa ja sieltä kautta hakea töitä, ja pitää olla myös valmiutta opettelemaan uutta entisen lisäksi. Itse olen joutunut opettelemaan aivan alusta tietokoneen käytön, koneen avaamisesta lähtien, kaikki graafisella alalla käytettävät tietokoneohjelmat. Omia vahvuuksiani oli myös harrastuksesta lähteneet asiat, eli luovan alan harrastukset, kuten piirtäminen, sommittelu yms. Auttaa esimerkiksi graafisella alalla kun on perusasiat hallussa.
Opetteluahan se on vaatinut, mutta ei ole ollut mitenkään kauhean vaikeaa eikä mahdotonta, eikä kertaakaan ole tuntunut etten oppisi. Vaikka ikää alkaa jo olla, opin vieläkin ihan hyvin uusia asioita ja pysyvät muistissa ja vanhanakaan opitussa tietokoneen käytössä ei ole ollut suurempia mutkia matkassa. Nuoret osaavat pelata pelejä, mutta se jääkin usein sitten siihen.
Kannustan aloittajaakin ihan ennakkoluulottomasti miettimään, mitä voisi tehdä, mitä voisi oppia uudelleen, mikä tai mitkä on omat vahvuudet. Pitää olla myös valmis opettelemaan uutta myös omalla ajalla, eikä voi aina ajatelle, että sitten kun olen töissä niin käyn kursseja jotta voin maksattaa ne työnantajalla - tyyliin.
Tsemppiä työnhakuun!
Ei silloin ollut tällaisia aikoja!
onse niinkin kun hain töitä en saanut ja kun sit otin sen asenteen ettet tarviitöitä niitä rupes tulee vaikka kuinka paljon .tuntuu aika kummalta tää systeemi.
kuule ap.ei lähihoitajaksi noin vain kouluttauduta.hakijoita paljon ja vain murto-osa pääsee opiskelemaan.tiukat soveltuvuustestit ja haastattelut ensin.eikä sun puolen vuoden työttömyys ole mitenkään poikkeavaa..lyhyt se on tänä päivänä.
Ammattitaitoisia ja työkokemusta omaavia lähihoitajiakin on jo kortistossa, ei lähihoitajan opinnot mitään enää takaa.
Kuinkas se sanonta menikään.
Ei työtön työtä saa ellei itse sitä hanki.
Tavallisesti 40-kymppiselle pitkäaikaistyöttömälle lyödään eläkepaperit kouraan.
Ei kunnallisella puolella ainakaan ole ikäsyrjintää. Päin vastoin: minua kysytään jatkuvasti vieläkin tekemään sairaus- ym lomien tuurauksia, vaikka olen jo pari vuotta ollut eläkkeellä. Toki koulutan itseäni omalla alallani koko ajan vieläkin, että pysyn ajan hermolla. Koulutus on nykyisin a ja o. Kun työnantaja huomaa, että työnhakija on koko ajan pitänyt ammattitaitoaan yllä, niin se auttaa paljon. Ja- nelikymppinen on vielä nuori kouluttautumaan uuteenkin ammattiin. Minä olen itse vaihtanut ammattia useammankin kerran ihan vaihtelunkin vuoksi. Tänä vuonnakin minua on kysytty moneen kertaan, että " kiinnostaisiko " tai " ehtisinkö" tai " haluanko " tulla töihin ... En halua itseäni nostaa jalustalle, mutta, en ole ainoa, joka ahkeralla kouluttautumisella on tehnyt itsensä työmarkkinoilla niin halutuksi, että TYÖNANTAJA on se, joka kysyy töihin, en minä! Minä sitten voin itse päättää, otanko työn vastaan. Monipuolisuus on päivän sana. Olen myös ollut terve enkä pikku sairauksien takia ole töistä ikinä ollut pois, kuten monet nuoremmat näyttävät herkästi olevan. Työntekijälle on valtti sekin, että työnantaja voi luottaa, että työntekijä tulee töihin säännöllisesti. Nämä ovat yleisiä huomioitani työelämästä enkä mitenkään väitä, että "työtön" olisi itse syypää työttömyyteensä, mutta siitä kyllä pääsee eroon. Kovaa työtä se vaatii ja sinnikkyyttä.
Ja höpö höpö! Itse olen pitänyt ammattitaitoani yllä pari vuosikymmentä ja 22v olin yhtäjaksoisesti hoitajana ja suurimman osan kunnalla (eri kunnissa tosin) ja tuon juuri siellä huomasin että aina kun tuuraajaa tarvittiin soitettiin sille joka oli eläkkeellä.Minusta se on ihmisen ahneutta että ahnehtii nuoremmilta työt kun itse on jo eläkkeellä.Minullakin oli sellainen työkaveri joka eläkkeellä ollessaan teki kahteen paikkaan keikkoja paljon.usein hän lähti minun työpaikastani yövuoron jälkeen toiseen paikkaan tekemään vielä aamuvuoron.Lopetti sitten lopulta keikat kun täytti 70v !
Jotenkin koin kirjoituksesi dissaamisena :-(
37v ja 3 vuotta tyoton. Yhteen paikkaan paasin mutta tyotahti olisi pitanyt olla sellainen etta vain nuori super innokas olisi siella parjannyt. Kunnes silta olisi muutaman vuoden paasta mennyt terveys. Normaali tyotahti siis ei riittanyt. Olin kuitenkin itseeni erittain tyytyvainen koska tyokokemusta on monta vuotta kyseisista hommista. Kelan kanssa sai tapella papereiden kanssa etta sai tuet taas rullaamaan eika kaikki rullaa vielakaan. Oli kiva tehda hommia harmi etta tyopaikka oli erikoisemmasta paasta. Oppisin myos etta kiitos pyrokratian kannattaa ainakin 2 kertaa miettia meneeko edes yrittamaan. Automatian ja robotiikan tuleminen tyoelamaan varmistaa sen etta tyottomat tulevat lisaantymaan. Sveitsissa homma on tiedostettu ja tyottomien tukia on nostettu jotta kulutusta on tarpeeksi ja kansa
Parjaisi. Harmi etta suomi on kaukana sveitsin ajattelu mallista. Asiat voidaan tehda eri tavalla mutta suomea johtaa bilderberg jarjesto joka ei ole kansan asialla. Heidan uskonto on vaeston vahennys 90%. Hullulta kuullostaa mutta on tosi. Kun heidan suunnitelmiin tutustuu tyottomyys ei tunnu enaa missaan ja ymmartaa miksi asiat ovat kuten ovat juuri nyt.
Lähihoitajan duuni on perseestä. Kaikki yli 50v potkitaan surutta pihalle tai laitetaan eläkeputkeen. Meni sitten firmalla hyvin tai huonosti, niin sama juttu.
KUirma-automiehiksi ja naisiksi otetaan kyllä pk-seudulla, vaikka olisi melkeen 70v jo.. pitää vaan tietää mitä työtä hakee eikä hakea vaan tunnetuilta firmoilta ja kravattia kiristeleviltä pelleiltä niitä töitä.
Panostamaan opintoihin pikusen lisää ja hakeutumaan samantien sairaanhoitaja-koulutukseen, hieman enemmän kärsimystä, tuskaa ja hikeä opintiellä, mutta työllistymismahdollisuudet alalla paljon laajemmat ja uralla eteneminen helpompaa.
Voi helvetti, ite 50 raja lähestyy mutta ihan unohtunu, kun mulla on parempi kunto ja teho päällä ku nuoremmilla.... nytkö se totuus rysähti päin naamaa... :D
Sain pitkäaikaisen työpaikkani alta 40v. Jäin siitä työttömäksi 50v. Asun pienellä paikkakunnalla eikä täällä ole töitä. Matkan päässä töitä ehkä olisi, mutta työnantajat ajattelevat ettei 50 muija jaksa ajella. No, pitää sitten elää miehen siivellä eikä nyt enää niin suuria kaipaakaan. Asunto on oma ja velaton, samoin kulkupelit. Lomailen kotosalla, mies ei minnekään kuitenkaan halua lähteä. Kaapit on täynnä vanhoja vaaterättejä eli ei niitäkään tarvi ostaa. Terve olisin työtä tekemään, mutta kun töitä ei ole nuoremmillekaan, on kai vain tyydyttävä siihen mitä on eikä haikailla sen olemattoman perään.