Ilmarata ja Pankakosken rata

Pankakosken tehtaan tuotteet toimitettiin kapearaiteista rautatietä myöten Pankakosken pässi-nimisellä junalla Lieksaan, missä tapahtui uudelleenlastaus. 60 cm levyinen rata oli rakennettu vuonna 1897 ja sitä käytettiin myös yleisiin tavaran kuljetustarpeisiin ja jopa henkilökuljetuksiin. Radan pituus Pankakosken ja Lieksan välillä sivuraiteineen oli hieman yli kahdeksan kilometriä. Rautatie Joensuusta Lieksaan valmistui 12 vuotta myöhemmin vuonna 1909 ja rautatien vihkijäiset pidettiin vuonna 1910.

Pankakosken kapearaiteinen rautatie ulottui Sokojoelle saakka, josta muodostui tärkeä varasto- ja lastauspaikka tehtaalle. Kapearaiteinen rautatie ulottui myös Rantalan Kiramonrantaan. Kaarisillan Rantalan puoleisella rantatörmällä, vesirajassa on havaittavissa kiramon aikaisia puurakenteita ja kaarisillan vieressä vedessä kiramon ilmaradan nosturin vedessä sijainnut betoninen tukijalka. Toinen tukijalka on runsaan sadan metrin päässä joen ja teollisuuskylään vievän tien välissä. Nosturia ja ilmarataa käytettiin puutavaran nostoon joensta junan vaunuihin. Pyörätien ja joen välinen penkka on kapearaiteisen rautatien pohjaa.

Kyllä sitä veturia kutsuttiin Pankakosken pässiksi, ja rantaa Kiramon rannaksi. sai varmaan nimensä siitä köysiradasta joka kuljetti tai nosti vedestä puu nippuja niihin sen ajan vaunuihin, pienen pieni veturi kiskoi vaunut pankakoskelle. voi niissä joskus olla ihmisiäkin kyydissä olihan se hiukan nopeampi kuin kävellen lähteä Lieksaan. Minun isä oli täällä töissä ,itse olin ala koulululainen.mutta olin monta kertaa mukana täällä hänen työpaikallaan. Olispa vieläkin pystyssä olis varmaan nähtävyys Lieksassa. Unohtuis hetkeksi namut mielestä kun katseli sitä köysirataa. vuosista sen verran minä kun katselin vuosi oli varmaankin 1943-1950 välillä.Muuten siinä oli heti paja kun käännyttiin tänne kiramolle, oli sellainen kokuuntumis paikka Enso-Gutseitin miehille kun lähtivät savotalle.

Epäilijät voisi kysyä museolta faktoja, sieltä löytyy!

Valokuvia löytyy ilmaradan nosturitorneista ja Pankakosken pässistä Kantapuun sivuila.

Anttosen rata

Seurailin nosturin ja ilmaradan toimintaa kotoa käsin joen vastarannalla. Torni oli sen ajan nähtävyys jopa piemeällä valonheittimineen kaarisillan vieressä. Pässiä vaunuineen olin usein katsomassa kunnan paloseman liepeillä yli 60 vuotta sitten. 1950-luvulla 60 cm levyinen rata Pankakoskelta Sokojoelle muutettiin normaaliksi rautatieksi ja ilmarata nostureineen ja joen rantaan ulottunut rata purettiin tarpeettomina vuonna 1962.

Veturitalli oli Pielisjärven paloaseman lähellä.

Kapearaiteinen Pässi kulki vielä 1950-luvun alussa ja olen saanut olla pikkupoikana sen kyydissä Pankakosken ja Lieksan välillä ja jopa lapioida muutaman lapiollisen hiiliä sen pesään.

Pieni matkustajavaunu taisi olla, mutta veturinkuljettajalta ja lämmittäjältä oltiin saatu lupa matkustaa veturissa pakkasen ja viiman takia. Tarkemmin sanottuna istuimme veturin takana tyhjien säkkien päällä, jotka oli levitetty hiili- tai halkokasan päälle.

Maisema oli luminen ja talvinen, samanlainen kuin elokuvassa Tohtori Živago (1965), jossa junarata kulki lumisen aron halki. Kun elokuvan ensi-ilta oli Helsingissä, tuli elävästi mieleen nuo maisemat Lieksassa.

Utra niminen laiva hinasi vinssasi nippuja alajuoksulta Pieliseltä tänne nosto paikalle puita.Laiva ei ollut kovinkaan iso ehkä noin 10-15 metriä pitkä.

Pankakosken ja Sokojoen välinen kapearaiteinen 8 kilometrin pituinen rautatie muutettiin normaalilevyiseksi kesällä 1952.