Asiantuntijaryhmä: Arvio Talvivaaran bioliuotuksen toimivuudesta perustunut puutteellisiin tietoihin
Talvivaaran liiketoiminta perustuu ylioptimistisille arvioille bioliuotusprosessin toimivuudesta. Pilottikokeissa käytetyt kasat oli peitetty, jolloin ei saatu näyttöä bioliuotuksen toimivuudesta luonnonolosuhteissa. Kaivosyhtiön käyttämissä kasoissa prosessin olosuhteet poikkeavat täysin pilotissa luodusta lähes kasvihuoneen kaltaisesta ympäristöstä, toteaa Suomen luonnonsuojeluliiton toimeksiannosta selvityksen tehnyt asiantuntijaryhmä.
Asiantuntijaryhmä: Arvio Talvivaaran bioliuotuksen toimivuudesta perustunut puutteellisiin tietoihin
Kuva: Talvivaara
”Bioliuotuksen tehon lasku johtuu muun muassa raaka-aineen heterogeenisuudesta sekä kasan keskustan ja reunan välisistä eroista lämpötilassa, kosteudessa ja happipitoisuudessa”, toteaa MMT Helvi Heinonen-Tanski. Hän on yksi seitsemästä asiantuntijasta, jotka laativat Suomen luonnonsuojeluliiton pyynnöstä arvion Talvivaaran kaivoksen käyttämän bioliuotuksen toimivuudesta. Osa ryhmän jäsenistä toimii myös SLL:n luottamustehtävissä. Viime viikolla sama asiantuntijaryhmä arvioi, mitä mahdollisuuksia olisi keskeyttää Talvivaaran kaivosyhtiön käyttämä bioliuotusprosessi. Molemmat arviot on saatettu tiedoksi myös valtioneuvostolle.
Asiantuntijaryhmä toteaa, että Talvivaaran pilottivaihe ja varsinainen kaivostoiminta eroavat toisistaan selvästi. Ero on niin suuri, ettei pilotista voida vetää johtopäätöksiä varsinaisen kaivoksen toimivuudesta. Talvivaarassa vuosina 2005-2008 toteutettu pilotti testasi bioliuotusprosessia erittäin suojatuissa olosuhteissa, peitteen alla. Pilotissa menetelmä toimi lupaavasti, mutta kun mittakaava kasvoi tuhatkertaisesti, bioliotuksen tehokkuus laski voimakkaasti.
Vuosien 2008-2013 välillä Talvivaara on testannut prosessia luonnollisissa olosuhteissa. Käytännössä se ei ole kertaakaan päässyt lähellekään pilottikokeessa saavutettuja liuotustuloksia. Talvivaaran kaivosyhtiön esittämä tieto toiminnastaan on ollut niin vaillinaista ja valikoivaa, että tuloksien tulkinta voi olla myös täysin toisenlainen kuin Talvivaara itse esittää.
Suomen luonnonsuojeluliitto on vaatinut kaivoksen toiminnan keskeyttämistä jatkuvien ympäristöhaittojen vuoksi. Talvivaaran nykymuotoisena jatkamiselle ei ole edellytyksiä. Perinteiset prosessit eivät mahdollista taloudellisesti kannattavaa louhimista kivestä, jonka nikkelipitoisuus on vain 0,2 prosenttia. Lisäksi bioliuotusta ole saatu toimimaan.
Asiantuntijaryhmän mielestä lupa- ja valvontaviranomaisten olisi pitänyt huomata, että pilotin ja teollisen prosessin välillä on valtava ero, ja Talvivaaran olisi pitänyt heille tästä myös kertoa. Viranomaistoiminnan puutteellisuus on yksi syy sille, että tilanne pääsi kehittymään katastrofaaliseksi. Mikäli pilotin vaillinaisuus olisi huomattu jo vuonna 2008, viranomaiset olisivat pystyneet vaatimaan lisäselvityksiä ennen ympäristöluvan myöntämistä.
Suomen luonnonsuojeluliitto huomauttaa, että kaivoksen prosessien toimintakyvystä on saatava oikeaa tietoa, jotta valtiokin pystyisi arvioimaan Talvivaaran elinkelpoisuutta mahdollisen tukipäätöksen yhteydessä. Tiedon tulee olla avointa, jotta sen kriittinenkin tarkastelu on mahdollista. Esimerkkinä kyseenalaisesta tiedosta voi pitää yhtiön väitteitä, että liuotusprosessin lopettaminen olisi mahdotonta.
”Bioliuotusprosessi tarvitsee happea, vettä ja happamat olot. Se on kuin tuli. Jos happi, palava-aine tai riittävä lämpötila poistetaan, liekki sammuu. Samoin käy kasojen bakteeritoiminnalle. Kaivoksen toiminnan lopettaminen ei ole suinkaan mahdotonta, vaikka se kestääkin pidempään kuin nuotion sammuttaminen”, havainnollistaa Helvi Heinonen-Tanski.
Julkisten lähteiden perusteella on ilmeistä, että bioliuotusprosessi ei Talvivaarassa toimi. ”Mikäli yhtiöllä on muunlaisia todisteita, sen tulee esittää ne”, asiantuntijat toteavat raportissaan.
Lisätiedot:
•Asiantuntijaryhmän raportti 19.11.2013 (pdf)
•Luonnonsuojeluliiton tiedote asiantuntijaryhmän ensimmäisestä raportista (12.11.2013)
Asiantuntijaryhmän yhteyshenkilö:
•Pertti Sundqvist, majuri evp, SLL:n valtuuston jäsen. Puh 050 432 8281, [email protected]
Muut ryhmän jäsenet:
•Helvi Heinonen-Tanski, MMT (mikrobiologia), dosentti, noin 40 vuoden kokemus tutkimusta ja opetusta Helsingin ja Itä-Suomen (Kuopion) yliopistoissa. SLL:n liittohallituksen jäsen.
•Heli Jutila, FT (ekologia), MBA, ympäristöasiantuntija, 20 v. kokemus ympäristöhallinnosta. SLL:n liittohallituksen jäsen.
•Heikki Simola, FT, ympäristötieteen dosentti. SLL:n liittohallituksen jäsen.
•Jakke Mäkelä, FT (fysiikka). SLL:n liittohallituksen jäsen.
•Jari T Natunen, FT (biokemia).
•Juha V Mentu, MMM, ympäristömikrobiologi. Yli 30 vuoden kokemus ympäristö- ja paperiteollisuustutkimuksesta.
Talvivaaran liiketoiminta perustuu ylioptimistisille arvioille bioliuotusprosessin toimivuudesta. Pilottikokeissa käytetyt kasat oli peitetty, jolloin ei saatu näyttöä bioliuotuksen toimivuudesta luonnonolosuhteissa. Kaivosyhtiön käyttämissä kasoissa prosessin olosuhteet poikkeavat täysin pilotissa luodusta lähes kasvihuoneen kaltaisesta ympäristöstä, toteaa Suomen luonnonsuojeluliiton toimeksiannosta selvityksen tehnyt asiantuntijaryhmä.
Asiantuntijaryhmä: Arvio Talvivaaran bioliuotuksen toimivuudesta perustunut puutteellisiin tietoihin
Kuva: Talvivaara
”Bioliuotuksen tehon lasku johtuu muun muassa raaka-aineen heterogeenisuudesta sekä kasan keskustan ja reunan välisistä eroista lämpötilassa, kosteudessa ja happipitoisuudessa”, toteaa MMT Helvi Heinonen-Tanski. Hän on yksi seitsemästä asiantuntijasta, jotka laativat Suomen luonnonsuojeluliiton pyynnöstä arvion Talvivaaran kaivoksen käyttämän bioliuotuksen toimivuudesta. Osa ryhmän jäsenistä toimii myös SLL:n luottamustehtävissä. Viime viikolla sama asiantuntijaryhmä arvioi, mitä mahdollisuuksia olisi keskeyttää Talvivaaran kaivosyhtiön käyttämä bioliuotusprosessi. Molemmat arviot on saatettu tiedoksi myös valtioneuvostolle.
Asiantuntijaryhmä toteaa, että Talvivaaran pilottivaihe ja varsinainen kaivostoiminta eroavat toisistaan selvästi. Ero on niin suuri, ettei pilotista voida vetää johtopäätöksiä varsinaisen kaivoksen toimivuudesta. Talvivaarassa vuosina 2005-2008 toteutettu pilotti testasi bioliuotusprosessia erittäin suojatuissa olosuhteissa, peitteen alla. Pilotissa menetelmä toimi lupaavasti, mutta kun mittakaava kasvoi tuhatkertaisesti, bioliotuksen tehokkuus laski voimakkaasti.
Vuosien 2008-2013 välillä Talvivaara on testannut prosessia luonnollisissa olosuhteissa. Käytännössä se ei ole kertaakaan päässyt lähellekään pilottikokeessa saavutettuja liuotustuloksia. Talvivaaran kaivosyhtiön esittämä tieto toiminnastaan on ollut niin vaillinaista ja valikoivaa, että tuloksien tulkinta voi olla myös täysin toisenlainen kuin Talvivaara itse esittää.
Suomen luonnonsuojeluliitto on vaatinut kaivoksen toiminnan keskeyttämistä jatkuvien ympäristöhaittojen vuoksi. Talvivaaran nykymuotoisena jatkamiselle ei ole edellytyksiä. Perinteiset prosessit eivät mahdollista taloudellisesti kannattavaa louhimista kivestä, jonka nikkelipitoisuus on vain 0,2 prosenttia. Lisäksi bioliuotusta ole saatu toimimaan.
Asiantuntijaryhmän mielestä lupa- ja valvontaviranomaisten olisi pitänyt huomata, että pilotin ja teollisen prosessin välillä on valtava ero, ja Talvivaaran olisi pitänyt heille tästä myös kertoa. Viranomaistoiminnan puutteellisuus on yksi syy sille, että tilanne pääsi kehittymään katastrofaaliseksi. Mikäli pilotin vaillinaisuus olisi huomattu jo vuonna 2008, viranomaiset olisivat pystyneet vaatimaan lisäselvityksiä ennen ympäristöluvan myöntämistä.
Suomen luonnonsuojeluliitto huomauttaa, että kaivoksen prosessien toimintakyvystä on saatava oikeaa tietoa, jotta valtiokin pystyisi arvioimaan Talvivaaran elinkelpoisuutta mahdollisen tukipäätöksen yhteydessä. Tiedon tulee olla avointa, jotta sen kriittinenkin tarkastelu on mahdollista. Esimerkkinä kyseenalaisesta tiedosta voi pitää yhtiön väitteitä, että liuotusprosessin lopettaminen olisi mahdotonta.
”Bioliuotusprosessi tarvitsee happea, vettä ja happamat olot. Se on kuin tuli. Jos happi, palava-aine tai riittävä lämpötila poistetaan, liekki sammuu. Samoin käy kasojen bakteeritoiminnalle. Kaivoksen toiminnan lopettaminen ei ole suinkaan mahdotonta, vaikka se kestääkin pidempään kuin nuotion sammuttaminen”, havainnollistaa Helvi Heinonen-Tanski.
Julkisten lähteiden perusteella on ilmeistä, että bioliuotusprosessi ei Talvivaarassa toimi. ”Mikäli yhtiöllä on muunlaisia todisteita, sen tulee esittää ne”, asiantuntijat toteavat raportissaan.
Lisätiedot:
•Asiantuntijaryhmän raportti 19.11.2013 (pdf)
•Luonnonsuojeluliiton tiedote asiantuntijaryhmän ensimmäisestä raportista (12.11.2013)
Asiantuntijaryhmän yhteyshenkilö:
•Pertti Sundqvist, majuri evp, SLL:n valtuuston jäsen. Puh 050 432 8281, [email protected]
Muut ryhmän jäsenet:
•Helvi Heinonen-Tanski, MMT (mikrobiologia), dosentti, noin 40 vuoden kokemus tutkimusta ja opetusta Helsingin ja Itä-Suomen (Kuopion) yliopistoissa. SLL:n liittohallituksen jäsen.
•Heli Jutila, FT (ekologia), MBA, ympäristöasiantuntija, 20 v. kokemus ympäristöhallinnosta. SLL:n liittohallituksen jäsen.
•Heikki Simola, FT, ympäristötieteen dosentti. SLL:n liittohallituksen jäsen.
•Jakke Mäkelä, FT (fysiikka). SLL:n liittohallituksen jäsen.
•Jari T Natunen, FT (biokemia).
•Juha V Mentu, MMM, ympäristömikrobiologi. Yli 30 vuoden kokemus ympäristö- ja paperiteollisuustutkimuksesta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tässähän oivaa todistusaineistoa Talvivaara oikeudenkäyntiin.
Talvivaara on sippi. Rahat hävinneet kassasta.