Nimimerkillä kirjoittelu on kautta aikain ollut oka poliittisten päättäjien lihassa. Syy on siinä, että nimimerkistä ei voi päätellä sitä, kuka on kirjoittaja. Näin päättäjällä ei ole mahdollisuutta rangaista sitä henkilöä tai tahoa, joka nimimerkillä esiintyy. Anonyymi vaikuttaminen on kuitenkin tehokas keino, koska nimimerkki ei identifioi lähdettä tarkemmin eikä siten rajaa esitettyä mielipidettä johonkin tiettyyn sosiaaliseen kategoriaan. Nimimerkin takanahan saattaa olla vaikka murjaanien kuningas, joka syystä tai toisesta ei halua esiintyä omalla nimellään. Anonyymillä mielipiteellä on siksi mahdollisuus levitä laajemmalle kuin mitä mielipiteellä, joka on luokiteltavissa.
Mainituista syistä ei ole hämmästelemistä, että nykyisen viestintäteknologian aikakaudella poliittinen päätöksenteko pyrkii kaikin mahdollisin keinoin suitsimaan kansalaisten vapaata ja anonyymiä mielipiteiden esittämistä. Vanhan viestintäteknologian vallitessa mielipide oli vaikea esittää anonyymina, joten mielipiteen esittäjä oli helppo saada kiinni, vaikka tämä olisi mielipiteensä anonyymisti esittänytkin.
Esimerkiksi soitolla lehden toimitukseen kiukustunut pääministeri sai varmasti selville ministeriä raivostuttaneen mielipiteen esittäjän ja luultavasti myös kuvauksen paitsi poliittisesta käyttäytymisestä niin myös mielipiteen esittäjän päivittäisen ostoslistan. Näin ainakin pienemmillä paikkakunnilla, jossa päätoimittaja saattoi asioida samassa ruokakaupassa kuin mielipiteen esittäjäkin. Syrjäseuduillahan eivät valinnan mahdollisuudet ole koskaan olleet erityisen runsaat, vaan on jouduttu tyytymään siihen mitä on annettu.
Nykyteknologia sitä vastoin mahdollistaa mielipiteet, joiden jäljittäminen on rivipoliitikolle, rivipoliisista puhumattakaan, täysi mahdottomuus. Voi jopa sanoa, että roolit ovat kääntyneet suorastaan päinvastaisiksi. Nyt kansalaiset pystyvät valvomaan jopa päättäjiään. Tosin tietoteknisissä taidoissa kansalaisten kesken on suuria eroja. Eroja, jotka vain lisääntyvät sitä mukaa kuin porvarillinen politiikka lisää eriarvoistumista.
Ei siis ihme, että sisäsyntyinen poliittinen paine kansalaisten urkkimiseksi kasvaa. Poliittinen paine nimenomaan poliitikkojen omista intresseistä. Politiikkahan on kautta aikain perustunut mahdollisuuteen kontrolloida kansalaisia ja heidän mielipiteitään. Nykyteknologia uhkaa tehdä tämän mahdottomaksi.
Luultavasti ei mene kauaakaan, kun myös Suomessa operaattorit, ohjelmistotalot ja laitevalmistajat velvoitetaan seuraamaan kansalaisten viestintää ja sitä millaisia mielipiteitä he kiertoon laittavat. USA:han on tässä suhteessa edennyt jo maailmanlaajuisesti paitsi verkkoviestinnän saralla niin myös pienoislentokoneiden rakentelussa.
Suomessa taistelu vapaata mielipiteen ilmaisua vastaan on vielä lapsenkengissä. Lähinnä kysymys on ollut netin ja nimimerkkikirjoittelun mustamaalaamisesta, niin sanotusta "puskista huutelusta". Ikään kuin omalla päänupilla lehden "apinalaatikosta" huutelu olisi jotenkin arvokkaampaa. Tokihan se julkisuudennälkäistä poliitikkoa tai jotakin narsismiin taipuvaista toimittajaa hivelee, kun juttu on lehdessä oikein kuvan kanssa.
Keskusta edistyksellisenä puolueena ja puolueena, jolle nykyteknologia on suhteellisen vieras, on kehittänyt sopimuspohjaisen menettelyn, jolla estetään ei -toivottujen mielipiteiden esittäminen roiman uhkasakon uhalla. Vaikka menettely on kaukana hyväksyttävästä, niin saattaahan se nyt toki olla urkkimista ja mustamaalaamista parempi vaihtoehto.
Mainituista syistä ei ole hämmästelemistä, että nykyisen viestintäteknologian aikakaudella poliittinen päätöksenteko pyrkii kaikin mahdollisin keinoin suitsimaan kansalaisten vapaata ja anonyymiä mielipiteiden esittämistä. Vanhan viestintäteknologian vallitessa mielipide oli vaikea esittää anonyymina, joten mielipiteen esittäjä oli helppo saada kiinni, vaikka tämä olisi mielipiteensä anonyymisti esittänytkin.
Esimerkiksi soitolla lehden toimitukseen kiukustunut pääministeri sai varmasti selville ministeriä raivostuttaneen mielipiteen esittäjän ja luultavasti myös kuvauksen paitsi poliittisesta käyttäytymisestä niin myös mielipiteen esittäjän päivittäisen ostoslistan. Näin ainakin pienemmillä paikkakunnilla, jossa päätoimittaja saattoi asioida samassa ruokakaupassa kuin mielipiteen esittäjäkin. Syrjäseuduillahan eivät valinnan mahdollisuudet ole koskaan olleet erityisen runsaat, vaan on jouduttu tyytymään siihen mitä on annettu.
Nykyteknologia sitä vastoin mahdollistaa mielipiteet, joiden jäljittäminen on rivipoliitikolle, rivipoliisista puhumattakaan, täysi mahdottomuus. Voi jopa sanoa, että roolit ovat kääntyneet suorastaan päinvastaisiksi. Nyt kansalaiset pystyvät valvomaan jopa päättäjiään. Tosin tietoteknisissä taidoissa kansalaisten kesken on suuria eroja. Eroja, jotka vain lisääntyvät sitä mukaa kuin porvarillinen politiikka lisää eriarvoistumista.
Ei siis ihme, että sisäsyntyinen poliittinen paine kansalaisten urkkimiseksi kasvaa. Poliittinen paine nimenomaan poliitikkojen omista intresseistä. Politiikkahan on kautta aikain perustunut mahdollisuuteen kontrolloida kansalaisia ja heidän mielipiteitään. Nykyteknologia uhkaa tehdä tämän mahdottomaksi.
Luultavasti ei mene kauaakaan, kun myös Suomessa operaattorit, ohjelmistotalot ja laitevalmistajat velvoitetaan seuraamaan kansalaisten viestintää ja sitä millaisia mielipiteitä he kiertoon laittavat. USA:han on tässä suhteessa edennyt jo maailmanlaajuisesti paitsi verkkoviestinnän saralla niin myös pienoislentokoneiden rakentelussa.
Suomessa taistelu vapaata mielipiteen ilmaisua vastaan on vielä lapsenkengissä. Lähinnä kysymys on ollut netin ja nimimerkkikirjoittelun mustamaalaamisesta, niin sanotusta "puskista huutelusta". Ikään kuin omalla päänupilla lehden "apinalaatikosta" huutelu olisi jotenkin arvokkaampaa. Tokihan se julkisuudennälkäistä poliitikkoa tai jotakin narsismiin taipuvaista toimittajaa hivelee, kun juttu on lehdessä oikein kuvan kanssa.
Keskusta edistyksellisenä puolueena ja puolueena, jolle nykyteknologia on suhteellisen vieras, on kehittänyt sopimuspohjaisen menettelyn, jolla estetään ei -toivottujen mielipiteiden esittäminen roiman uhkasakon uhalla. Vaikka menettely on kaukana hyväksyttävästä, niin saattaahan se nyt toki olla urkkimista ja mustamaalaamista parempi vaihtoehto.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vedä punikki käteen!
Tyhjenikö pajatso?
Ilmarinen heitti taas yksisilmäisen näkemyksen kansalaisten sananvapaudesta. Eikö Ilmarinen ole sokeudessaan nähnyt, kuinka sopivuuden ylittävistä mielipiteistä joutuu tilille?
Keskustan P-karjalan piiri on ennakoinut mahdolliset ylilyönnit, tiedottamalla asiasta etukäteen ehdokkaiksi pyrkiville.
Sananvapaudelle on rajat määrätty laissakin, tuo asia on vaan tiedostettu huonosti.
Hyh, hyh, eihän aatetoveria sovi arvostella. Nyt vain P-Karjalan piiri pisti lakiakin paremmaksi. Ei tästä mitään hyvää seuraa tai ole odotettavissa. Sananvapautta vain entisestään rajoitetaan. Et tainnut oikein ymmärtää esittämääni asiaa?
Punikki Ilmarinen haaveilee ihannevaltioistaan!
"Presidentti Aljaksndr Lukašenka on sulkemassa kaikki ovet Eurooppaan. Opposition asema on muuttunut Valko-Venäjällä huonosta mahdottomaksi terrorikampanjan laajentuessa.
Joulukuisten presidentinvaalien jälkeen ovat hyökkäykset ihmisoikeuksia ja demokratiaa vastaan voimistuneet. Ennuste Valko-Venäjän pääsemisestä eurooppalaisiin neuvottelupöytiin on huono."
http://www.uusisuomi.fi/asiasanat/mielipidevangit
Minkäs takia sinä nyt Valko-Venäjälle matkustit? Suuret pesijäisethän ovat meneillään siellä P-Karjalassakin.