Tai no 34 vissiinkin teille, jotka juhlitte talvipäivän seisauksen juhlaa, jonka päälle kirkko siirsi aikanaan taikajuutalaisensa syntymäpäivän, kun työssäkäyvä kansa oli silloin tottunut pakanallista juhlaa viettämään.
Minä pääsen vihdoin konttorihelvetistä pois 29 päivän päästä ja se on paras joululahja minkä olen ikinä saanut. Olisin jo eronnut, mutta sinnittelen vielä pienen hetken, (toki puolivillaisesti töitäni tehden), jotta vältyn 90 vrk karenssilta. Ikinä en enää töihin eksy, korkeintaan konsulttihommia voin tehdä, jotain kertakorvauksella suoritettavaa pikku hommaa, pimeänä tietysti, jos nätisti pyydetään ja hyvin maksetaan ja minua sattuu huvittamaan. Niitäkin luultavasti vain yksityisyrittäjänä toimiville hyville ystävilleni, aktiivisesti en osaamistani kauppaa, käytän osaamiseni omaksi ja osin yhteiseksi iloksi, minä kun voin jakaa hengentuotteitani ilmaiseksi, siitä on hyötyä ja iloa muille, eikä sen tuottaminen maksa minulle mitään, se on vain ykkösiä ja nollia.
Olen ollut kerran aiemminkin työttömänä. Olin sitä ennen ollut hyvissä töissä, ja olin ihan siipi maassa ja etsin aivan pakokauhuisena uusia töitä, kun jotenkin niin minut oli laitettu ajattelemaan, että työttömyys on kauhea kohtalo ja työttömään pitää suhtautua kuin spitaaliseen. Oikeastaan minun pitäisi kiittää nykyistä työnantajaa, jonka palveluksessa on ollut kurjempaa kuin alokasaikana paukkupakkasessa harjoitusleirillä ja joka on maksanut niin kurjaa palkkaa, että ei enää oikeastaan kurjemmasta väliä. On alkanut valjeta, mitä työorjuus oikeastaan on. Työnantajani itse piti se vielä vääntää minulle rautalangasta, kun kyseenalaistin hänen mielivaltaisten vaatimustensa mielekkyyttä. Suoraan lainatakseni häntä "Voi se olla ikävää, mutta se on kuule sinun työtäsi, sinulle se kuuluu, eikä kenellekään muulle. Itse sinä olet tämän työn vapaaehtoisesti halunnut, ei täällä kenenkään pakko ole olla". Tämä hienostunut henkilöstöpolitiikka, eli irtisanomisella uhkailu oikeastaan sisälsi koko asian ytimen. Silloin se minulle valkeni. Olen ihan itse pistänyt tämän talutushihnan kaulaani, ei minua tänne työpaikalle natsit junalla kuskanneet, ihan itse herätyskellon pistän joka aamu soimaan ja talutan itseni töihin. Orjia pitää sentäs ruoskia, minut tämän yhteiskunnan ajan hengen harha oli niin totaalisesti sumentanut, ettei minua tarvitse edes ruoskia, ruoskin itse itseäni ja läpsin parempiin suorituksiin, yhä kovemmin ja aina vaan enemmän, entistä uupuneempana, saamatta senttiäkään lisää palkkaa. Koska se on mukamas oikein ja moraalinen teko ja muu on siipeilyä. Oikeasti ihan sama, onko töissä vai työttömänä, aina on peeaa. Kulutustottumuksista kiinni, eipä menee enää omaisuutta joka päivä lounaskahvilaan ja työmatkoihin jne. Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot.
Tästä en voi kuin kiittää nykyistä työnantajaani,. Ajatuksissani onkin jättää sellainen aivan älyttömän nerokas pikku "kiitos" tästä kaikesta työnantajalle, lahjan saa avata vasta jouluna. Oikeastaan se jekkumainen lahjani huomataan vasta ensi vuoden puolella, saisinpa olla kärpäsenä katossa kun sen noteeraavat, nauraisin varmaan niin että p*rse repeäisi. Onneksi saan kyllä työkaverilta kuulla sitten jälkikäteen, että kokiko se vanha äkäpussi itsesytytyksen, kun huomasi asian. :D
Minä pääsen vihdoin konttorihelvetistä pois 29 päivän päästä ja se on paras joululahja minkä olen ikinä saanut. Olisin jo eronnut, mutta sinnittelen vielä pienen hetken, (toki puolivillaisesti töitäni tehden), jotta vältyn 90 vrk karenssilta. Ikinä en enää töihin eksy, korkeintaan konsulttihommia voin tehdä, jotain kertakorvauksella suoritettavaa pikku hommaa, pimeänä tietysti, jos nätisti pyydetään ja hyvin maksetaan ja minua sattuu huvittamaan. Niitäkin luultavasti vain yksityisyrittäjänä toimiville hyville ystävilleni, aktiivisesti en osaamistani kauppaa, käytän osaamiseni omaksi ja osin yhteiseksi iloksi, minä kun voin jakaa hengentuotteitani ilmaiseksi, siitä on hyötyä ja iloa muille, eikä sen tuottaminen maksa minulle mitään, se on vain ykkösiä ja nollia.
Olen ollut kerran aiemminkin työttömänä. Olin sitä ennen ollut hyvissä töissä, ja olin ihan siipi maassa ja etsin aivan pakokauhuisena uusia töitä, kun jotenkin niin minut oli laitettu ajattelemaan, että työttömyys on kauhea kohtalo ja työttömään pitää suhtautua kuin spitaaliseen. Oikeastaan minun pitäisi kiittää nykyistä työnantajaa, jonka palveluksessa on ollut kurjempaa kuin alokasaikana paukkupakkasessa harjoitusleirillä ja joka on maksanut niin kurjaa palkkaa, että ei enää oikeastaan kurjemmasta väliä. On alkanut valjeta, mitä työorjuus oikeastaan on. Työnantajani itse piti se vielä vääntää minulle rautalangasta, kun kyseenalaistin hänen mielivaltaisten vaatimustensa mielekkyyttä. Suoraan lainatakseni häntä "Voi se olla ikävää, mutta se on kuule sinun työtäsi, sinulle se kuuluu, eikä kenellekään muulle. Itse sinä olet tämän työn vapaaehtoisesti halunnut, ei täällä kenenkään pakko ole olla". Tämä hienostunut henkilöstöpolitiikka, eli irtisanomisella uhkailu oikeastaan sisälsi koko asian ytimen. Silloin se minulle valkeni. Olen ihan itse pistänyt tämän talutushihnan kaulaani, ei minua tänne työpaikalle natsit junalla kuskanneet, ihan itse herätyskellon pistän joka aamu soimaan ja talutan itseni töihin. Orjia pitää sentäs ruoskia, minut tämän yhteiskunnan ajan hengen harha oli niin totaalisesti sumentanut, ettei minua tarvitse edes ruoskia, ruoskin itse itseäni ja läpsin parempiin suorituksiin, yhä kovemmin ja aina vaan enemmän, entistä uupuneempana, saamatta senttiäkään lisää palkkaa. Koska se on mukamas oikein ja moraalinen teko ja muu on siipeilyä. Oikeasti ihan sama, onko töissä vai työttömänä, aina on peeaa. Kulutustottumuksista kiinni, eipä menee enää omaisuutta joka päivä lounaskahvilaan ja työmatkoihin jne. Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot.
Tästä en voi kuin kiittää nykyistä työnantajaani,. Ajatuksissani onkin jättää sellainen aivan älyttömän nerokas pikku "kiitos" tästä kaikesta työnantajalle, lahjan saa avata vasta jouluna. Oikeastaan se jekkumainen lahjani huomataan vasta ensi vuoden puolella, saisinpa olla kärpäsenä katossa kun sen noteeraavat, nauraisin varmaan niin että p*rse repeäisi. Onneksi saan kyllä työkaverilta kuulla sitten jälkikäteen, että kokiko se vanha äkäpussi itsesytytyksen, kun huomasi asian. :D
Vastaukset 1
Vanhimmat
NIINKÖ ?