Olemme vastikään kuulleet, etteivät poliittiset virkanimitykset ole tätä päivää. Tosin väite on esitetty jo aikaisemminkin, mutta se näköjään aina silloin tällöin pompsahtaa eri yhteyksissä aina uudelleen esille. Siltä osinhan väitteessä on mieli, että pätevyyden pitäisi olla ensisijainen kriteeri nimityksiä tehtäessä, mutta ei poliittista ulottuvuuttakaan pidä sulkea valinnoista pois. Ei sikälikään, että se on mahdottomuuskin. Politiikka on koko yhteiskunnan läpäisevä ilmiö eikä se suinkaan rajoitu pelkästään puolueisiin tai eduskunnassa tapahtuvaan toimintaan.
Oikeastaan poliittisen tehon ja vaikuttavuuden lisäämiseksi virkanimitysten pitäisikin olla poliittisia. Se merkitsisi sitä, että kun poliittinen valta vaihtuu, niin myös virkamiehet vaihtuvat samassa yhteydessä. Mitä järkeä on siinä, että kun kommunistit pääsevät valtaan, niin kapitalistinen virkamiehistö torjuu kaikki muutokset tai päinvastoin? Itse asiassa virkamiehistöhän on koko poliittisen järjestelmän ydin. Järjestelmän aivot. Eihän kansanedustajalta eikä edes ministeriltä edellytetä mitään osaamiseksi nimitettävää.
Se sitten taas, miten pitkälle tämä poliittinen virkanimityskäytäntö ulotettaisiin, on toinen kysymys, mutta kyllä nähdäkseni keskeiset julkiset organisaatiot voisivat hyvin tulla kysymykseen. Keskustan "läänityksistä" tulevat nyt mieleen ainakin Kela ja Keva.
Eikä tämä poliittinen käytäntö virkamiesten ja poliittisten päättäjien välisestä yhteydestä ole suinkaan mikään menneisyyden kivettymä tai esihistoriallinen ilmiö, vaan oleellinen osa yhä vallitsevaa käytäntöä olevaa poliittista järjestelmää maailmassa. Monipuoluejärjestelmä tehnee tosin mittavan ongelman yritettäessä soveltaa menettelyä järkevästi.
Vaikka puheiden tasolla poliittisista virkanimityksistä luovuttaisiinkin, niin eihän nimitysten poliittisuus siitä mihinkään katoa. Kaikkein vähiten niin sanotuksi kähminnäksi kutsuttu ilmiö. Kähmitty on aina ja kähmitään edelleenkin. Sitä paitsi eihän poliittinen virkanimityskään välttämättä sulje pois sitä etteikö samalla tulisi valituksi myös pätevin henkilö. Siksi poliittisista nimityksistä kannattaisi luopua vasta sitten, jos omaa riittävän pätevää ehdokasta ei ole, eikä suinkaan kategorisesti. Tämähän johtaisi suorastaan syrjinnäksi kutsuttuun ilmiöön.
Jopa kapitalististen liikeyritysten henkilöstövalinnatkin ovat poliittisia. Erityisesti siinä muodossa, että on tutkittu hakijan taustoja sen selvittämiseksi, onko hakijalla kommunistinen tausta tai onko hakijalla ollut taipumusta ammattiyhdistystoimintaan. Erityisesti kapitalismin kehto, USA, on kunnostautunut tässä taustoittamisessa, mutta kyllä tämäntyyppistä selvittelytyötä on tehty meilläkin.
Myöskään osaaminen ei välttämättä ole liikeyrityksessäkään valintojen pääkriteeri, vaan moni muu seikka saattaa painaa osaamista enemmän. Moni yrityshän ei edes tunnista osaamista, koska maailma muuttuu, mutta yritysjohto ei, vaan on jämähtänyt usein jonnekin vuosisatoja sitten käytössä olleisiin standardeihin.
Poliittisia virkanimityksiä on hupaisasti kutsuttu "läänityksiksi". Lääninherra, poliittinen johto olisi ikään kuin asettanut vasallin, viranhaltijan, hoitamaan tiettyä maapalaa, kartanoa, läänitystä keskinäisen luottamuksen ja kuuliaisuuden sitein. Siksi täytyy ihmetellä, miksi Keskusta nyt olisi luopumassa tästä jo vanhastaan maanläheisestä käytännöstä? Keskusta voisi myös miettiä, tai laatia jopa strategian sille, miten sen pitäisi suhtautua puolueen mustiin lampaisiin. Ulvoako naama punaisena muiden mukana vai yrittää edes jollakin tavoin tukea uhriksi joutunutta.
Oikeastaan poliittisen tehon ja vaikuttavuuden lisäämiseksi virkanimitysten pitäisikin olla poliittisia. Se merkitsisi sitä, että kun poliittinen valta vaihtuu, niin myös virkamiehet vaihtuvat samassa yhteydessä. Mitä järkeä on siinä, että kun kommunistit pääsevät valtaan, niin kapitalistinen virkamiehistö torjuu kaikki muutokset tai päinvastoin? Itse asiassa virkamiehistöhän on koko poliittisen järjestelmän ydin. Järjestelmän aivot. Eihän kansanedustajalta eikä edes ministeriltä edellytetä mitään osaamiseksi nimitettävää.
Se sitten taas, miten pitkälle tämä poliittinen virkanimityskäytäntö ulotettaisiin, on toinen kysymys, mutta kyllä nähdäkseni keskeiset julkiset organisaatiot voisivat hyvin tulla kysymykseen. Keskustan "läänityksistä" tulevat nyt mieleen ainakin Kela ja Keva.
Eikä tämä poliittinen käytäntö virkamiesten ja poliittisten päättäjien välisestä yhteydestä ole suinkaan mikään menneisyyden kivettymä tai esihistoriallinen ilmiö, vaan oleellinen osa yhä vallitsevaa käytäntöä olevaa poliittista järjestelmää maailmassa. Monipuoluejärjestelmä tehnee tosin mittavan ongelman yritettäessä soveltaa menettelyä järkevästi.
Vaikka puheiden tasolla poliittisista virkanimityksistä luovuttaisiinkin, niin eihän nimitysten poliittisuus siitä mihinkään katoa. Kaikkein vähiten niin sanotuksi kähminnäksi kutsuttu ilmiö. Kähmitty on aina ja kähmitään edelleenkin. Sitä paitsi eihän poliittinen virkanimityskään välttämättä sulje pois sitä etteikö samalla tulisi valituksi myös pätevin henkilö. Siksi poliittisista nimityksistä kannattaisi luopua vasta sitten, jos omaa riittävän pätevää ehdokasta ei ole, eikä suinkaan kategorisesti. Tämähän johtaisi suorastaan syrjinnäksi kutsuttuun ilmiöön.
Jopa kapitalististen liikeyritysten henkilöstövalinnatkin ovat poliittisia. Erityisesti siinä muodossa, että on tutkittu hakijan taustoja sen selvittämiseksi, onko hakijalla kommunistinen tausta tai onko hakijalla ollut taipumusta ammattiyhdistystoimintaan. Erityisesti kapitalismin kehto, USA, on kunnostautunut tässä taustoittamisessa, mutta kyllä tämäntyyppistä selvittelytyötä on tehty meilläkin.
Myöskään osaaminen ei välttämättä ole liikeyrityksessäkään valintojen pääkriteeri, vaan moni muu seikka saattaa painaa osaamista enemmän. Moni yrityshän ei edes tunnista osaamista, koska maailma muuttuu, mutta yritysjohto ei, vaan on jämähtänyt usein jonnekin vuosisatoja sitten käytössä olleisiin standardeihin.
Poliittisia virkanimityksiä on hupaisasti kutsuttu "läänityksiksi". Lääninherra, poliittinen johto olisi ikään kuin asettanut vasallin, viranhaltijan, hoitamaan tiettyä maapalaa, kartanoa, läänitystä keskinäisen luottamuksen ja kuuliaisuuden sitein. Siksi täytyy ihmetellä, miksi Keskusta nyt olisi luopumassa tästä jo vanhastaan maanläheisestä käytännöstä? Keskusta voisi myös miettiä, tai laatia jopa strategian sille, miten sen pitäisi suhtautua puolueen mustiin lampaisiin. Ulvoako naama punaisena muiden mukana vai yrittää edes jollakin tavoin tukea uhriksi joutunutta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Olemme vastikään kuulleet, etteivät poliittiset virkanimitykset ole tätä päivää".
Me olemme kuulleet aivan päivastaista tällä viikolla, jopa asiaa tutkivan henkilön taholta.
Ulvoako naama punaisena Ilmarisen mukana vai jättää nuo kommentit omaan arvoonsa.
Oletpa ajantasainen henkilö. Entä sitten? Kerro lisää.
Yle Ajankohtaistoiminnan saamien tietojen mukaan sosiaali- ja terveysministeriön uudeksi sosiaali- ja terveyspalveluosaston osastopäälliköksi on nousemassa Kirsi Paasikoski. Puoluetaustaltaan Paasikoski on sosiaalidemokraatti. Nimitys kuuluu peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin (sd.) vastuualueelle.
Sosiaali- ja terveysministeriön virkamiesesitys uudeksi osastopäälliköksi oli Eija Koivuranta. Koivurannalla on pitkä ministeriö- ja lainsäädäntökokemus. Hän on myös hoitanut tehtävää väliaikaisesti viimeiset neljä kuukautta. Puoluetaustaltaan Koivuranta on sitoutumaton.
http://yle.fi/uutiset/demari_uudeksi_stmn_osastopaallikoksi_-_poliittinen_virkanimitys_kiistetaan/6486255
Jääpikö Keskusta nyt sitten ikään kuin näppejään nuolemaan? Orpokurkeloosna ja hehtokeltaasen vihriänä?