Joskus kun on lehdissä ja tutkimuksissa käsitelty suomalaisen rippikoulun vaikutusta nuorten uskonnollisuuteen, kerrotaan että uskolla on taipumus laimeta rippikoulun jälkeen. Eli moni tulee jossain määrin uskoon mutta sitten se haihtuukin pois kun alkaa taas arkielämä. Onko se silloin edes ollut oikea uskoontulo jos se haihtuu pois?
Ihmisillä on erilaisia kokemuksia uskoontulosta, enemmän ja vähemmän voimakkaita mutta onko olemassa joku "oikea" uskoontulo ja mikä se on? Onko se se, että Raamattua lukiessa Sana menee päähän ja sydämeen ja alkaa uskoa? Entä jos tulee uskoon siksi, että ei voi käsittää miten maailmankaikkeus on syntynyt eli on pakko olla Jumala?
Ihmisillä on erilaisia kokemuksia uskoontulosta, enemmän ja vähemmän voimakkaita mutta onko olemassa joku "oikea" uskoontulo ja mikä se on? Onko se se, että Raamattua lukiessa Sana menee päähän ja sydämeen ja alkaa uskoa? Entä jos tulee uskoon siksi, että ei voi käsittää miten maailmankaikkeus on syntynyt eli on pakko olla Jumala?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei Rippikoulussa tule kukaan uskoon oikeasti,sielä Puhutaan, Luetaan ja Lauletaan,mutta hyvin harvoin on oikeaa uskovaa,joka kertoisi ja Siunaisi ken haluaa sen ,että siunataan käden päälle panemalla.Kirkko eli vaikka Evangeliset on niin kirkon opin alaisia,että ei ne voi toimia niin kun Jeesus opetti,mutta jos tehdään Jeesuksen opin mukaan niin ei sieltä kukaan tyhjänä Riparilta lähde,se on Pyhänhengen työ ,mikä sielä alkaa vaikuttaan,kun oikea Jeesuksen pelastama Rukoilee sinun tai jonkun puolesta joko vain elämälle vain siunauksen tai uskoontulon siunauksen,niin vaikutus on kun yön ja päivän ero,olen joskus ollut väkevästi uskovan käden alla ,se on voimakenttä ylläni ja minä saan kohdata jumalan voimasta hivenen,mutta olen sitten ollut myös niiden rukoiltavana,jotka ovat vain leipätyöläisiä tai Leipäpappeja,ei ne omista mitään,sama kun ei menisikkään Rukoiltavaksi.
Se on monille että tulee pakkouskoon, kun yrittää uskoa, menee vääntämiseksi ja helposti luistaa maailman pyörteisiin, mutta se joka tulee pyhänhengen kautta uskoon on vapaasti uskossa ei tarvi yrittää olla uskova,se alkaa elään se uskonelämä ja mikä ilo on sisällä,ei sitä voi käsittää tavis ei uskova ihminen.
Kokeileppa yksin Rukoile omin sanoin ,jos Jeesus olet olemassa kohtaa minua ja ilmase itsesi,että tajuan että sinä haluat pelastaa minutkin,tee se ja jää odottaan mitä tapahtuu,muista jos sinulla on hyvä olla,voit olla jopa yliilonen,niin Jeesus on kuullut ja vastannut sinulle,ole ihan vapaasti kun nytkin olet ,ei sitä tarvitse odottaa mitä tapahtuu. Muista mikään kirkko ei pelasta vaan ainuastaan Jeesus Kristus jumalan poika,hänellä on valta jonka isänsä hänelle antoi. Ari
Minulla oli vielä päivä riparin loppumisen jälkeen ihmeen helpottunut olo, tuntui, että kaikki hyvin eikä mikään voi elämääni pilata. Tämä tosin kesti vain sen pienen hetken, ja sitten kun tuli koulu- ym. hommat, niin muisti taas, että mitäs se elämä oikeasti onkaan.
Uskoisin, että vähän sama juttu kuin armeijan kanssa: joku määrää päivärytmisi tismalleen, tilaa omille ajatuksille ei anneta, olet vain kuuntelija. Monet miehet muistelevatkin armeijaa kaikesta huolimatta suloisella lämmöllä, se on tavallaan helppoa, kun ei tarvitse mitään ajatella.
Mutta lopulta olen kiitollinen, että elämässä riittää vastusta ja asioita selvitettäväksi, ja ennen kaikkea siitä, että olen itse elämäni ohjaaja. Jos pitääkin ottaa vastuu omista hölmöilyistä, niin ihan itse saa myös olla iloinen omista saavutuksistaan. Uskontoa tarvitaan silloin, kun pelottaa ottaa vastuuta elämästä.