"Eräillä uskonnollisten ilmiöiden piiriin luettavilla ilmiöillä voi olla myös kielteisiä
terveysvaikutuksia. Uskomus »persoonallisen Saatanan» osuudesta mielenterveydenhäiriöihin elää edelleen, jopa eräissä hoidollisinakin pidetyissä kristillisissä yhteisöissä. Mm. skitsofreniaan, psykoottiseen depressioon, dissosiaatiohäiriöihin, ohimolohkoepilepsiaan, aivohalvaukseen ja lääkkeiden sivuvaikutuksiin liitetään joskus muitakin uskonnollisia selitysmalleja, jotka voivat olla vakavasti haitaksi sairauden ymmärtämiselle ja asianmukaiselle hoidolle. Kysymyksessä saattavat olla kokemukset
rangaistuksesta, ilmestyksistä tai jumalallisten voimien suorasta vaikutuksesta kehoon (Lauerma ja Tuliharju 1998). Asianmukaisen lääketieteellisen informoinnin lisäksi ongelmia jäsentävä keskustelu valistuneen teologin kanssa on potilaille usein hyödyksi. Kaikeksi onneksi varsin yleinen näkemys on se, että lääketieteen tarjoama apu katsotaan Jumalasta lähtöisin olevaksi ja hyväksyttäväksi.
Profeetallisuutta vai suuruusharhoja?
Taantuminen suuruusharhaisuuteen on skitsofrenian eräissä muodoissa, harhaluuloisuushäiriöissä ja maniassa joskus esiintyvä oire, joka saattaa tilapäisesti suoda tyydytystä mutta raunioittaa mahdollisuuden rakentavaan elämään ja vuorovaikutukseen. Usein siihen liittyy kokemus vainon kohteena olemisesta, tyydyttävänä kääntöpuolenaan elämys oman persoonan ainutlaatuisesta ja erityisestä merkityksestä. Suurellisuus, kyvyttömyys elää elämää jokseenkin muiden ihmisten kaltaisena mutta silti ainutkertaisena ihmisenä, saa joskus puhtaasti uskonnollisen ilmiasun.
(...) Kaksi näistä »jumalista» oli vanha-
testamentillisessa, kostavassa jumalallisuudessaan myös hengenvaarallisia. Siinä mis sä jumaluuskokemus on lähes kenen tahansa mahdollista tunnistaa harhaksi, onko kemus profeetallisuudesta paljon ongelmallisempi. Tilanne on tällainen erityisesti silloin, kun kyseessä on jossain suhteessa karismaattinen ja ilmaisullisesti kyvykäs henkilö, joka kykenee salaamaan suuruusharhansa esimerkiksi esiintymällä tarvittaessa hyvin vaatimattomasti. »Jumalalta saatujen käskyjen» motivoimat hallusinoi vien, hoitamattomien potilaiden tekemät surmatyöt eivät ole tavattoman harvinaisia."
Eräässä tapauksessa ajoittain »kielillä puhuva» potilas, joka sairasti sekä psykoosia että henkeä uhkaavaa epilepsiaa, ei halunnut kumpaakaan hoidettavan saatuaan osakseen kunnioitusta kristillisissä hurmoskokouksissa. Eettisesti tällainen tilanne on vaikea. Tutkimuksessa, jossa eriteltiin 172 uskonnollispohjaiseen hoidon laiminlyö miseen liittynyttä lapsen kuolemantapausta 20 vuoden ajalta, »uskolla parantamiseen» luottaminen liittyi 140 lapsen kuolemaan tilanteissa, joissa lääketieteellisen
hoidon tiedetään pelastavan hengen yli 90 %:n todennäköisyydellä. Kolmea lasta lukuun ottamatta muitakin olisi voitu auttaa edes jotenkin (Asser ja Swan 1998)"
(H. Lauerman artikkelista "Uskonnollinen kokemus vai psykiatrinen oire?")
http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo91931.pdf
terveysvaikutuksia. Uskomus »persoonallisen Saatanan» osuudesta mielenterveydenhäiriöihin elää edelleen, jopa eräissä hoidollisinakin pidetyissä kristillisissä yhteisöissä. Mm. skitsofreniaan, psykoottiseen depressioon, dissosiaatiohäiriöihin, ohimolohkoepilepsiaan, aivohalvaukseen ja lääkkeiden sivuvaikutuksiin liitetään joskus muitakin uskonnollisia selitysmalleja, jotka voivat olla vakavasti haitaksi sairauden ymmärtämiselle ja asianmukaiselle hoidolle. Kysymyksessä saattavat olla kokemukset
rangaistuksesta, ilmestyksistä tai jumalallisten voimien suorasta vaikutuksesta kehoon (Lauerma ja Tuliharju 1998). Asianmukaisen lääketieteellisen informoinnin lisäksi ongelmia jäsentävä keskustelu valistuneen teologin kanssa on potilaille usein hyödyksi. Kaikeksi onneksi varsin yleinen näkemys on se, että lääketieteen tarjoama apu katsotaan Jumalasta lähtöisin olevaksi ja hyväksyttäväksi.
Profeetallisuutta vai suuruusharhoja?
Taantuminen suuruusharhaisuuteen on skitsofrenian eräissä muodoissa, harhaluuloisuushäiriöissä ja maniassa joskus esiintyvä oire, joka saattaa tilapäisesti suoda tyydytystä mutta raunioittaa mahdollisuuden rakentavaan elämään ja vuorovaikutukseen. Usein siihen liittyy kokemus vainon kohteena olemisesta, tyydyttävänä kääntöpuolenaan elämys oman persoonan ainutlaatuisesta ja erityisestä merkityksestä. Suurellisuus, kyvyttömyys elää elämää jokseenkin muiden ihmisten kaltaisena mutta silti ainutkertaisena ihmisenä, saa joskus puhtaasti uskonnollisen ilmiasun.
(...) Kaksi näistä »jumalista» oli vanha-
testamentillisessa, kostavassa jumalallisuudessaan myös hengenvaarallisia. Siinä mis sä jumaluuskokemus on lähes kenen tahansa mahdollista tunnistaa harhaksi, onko kemus profeetallisuudesta paljon ongelmallisempi. Tilanne on tällainen erityisesti silloin, kun kyseessä on jossain suhteessa karismaattinen ja ilmaisullisesti kyvykäs henkilö, joka kykenee salaamaan suuruusharhansa esimerkiksi esiintymällä tarvittaessa hyvin vaatimattomasti. »Jumalalta saatujen käskyjen» motivoimat hallusinoi vien, hoitamattomien potilaiden tekemät surmatyöt eivät ole tavattoman harvinaisia."
Eräässä tapauksessa ajoittain »kielillä puhuva» potilas, joka sairasti sekä psykoosia että henkeä uhkaavaa epilepsiaa, ei halunnut kumpaakaan hoidettavan saatuaan osakseen kunnioitusta kristillisissä hurmoskokouksissa. Eettisesti tällainen tilanne on vaikea. Tutkimuksessa, jossa eriteltiin 172 uskonnollispohjaiseen hoidon laiminlyö miseen liittynyttä lapsen kuolemantapausta 20 vuoden ajalta, »uskolla parantamiseen» luottaminen liittyi 140 lapsen kuolemaan tilanteissa, joissa lääketieteellisen
hoidon tiedetään pelastavan hengen yli 90 %:n todennäköisyydellä. Kolmea lasta lukuun ottamatta muitakin olisi voitu auttaa edes jotenkin (Asser ja Swan 1998)"
(H. Lauerman artikkelista "Uskonnollinen kokemus vai psykiatrinen oire?")
http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo91931.pdf
Vastaukset 2
Vanhimmat
On kestämätöntä että koulun uskonnosta jää näistä lahkoista mieleen että kaikissa uskonnoissa on jotain hyvää.Se on sama kuin lapsi menisi luottavaisena pedofiilin luo ja hänelle olisi pedofiileistä opetettu että kaikissa ihmisissä on jotain hyvää.Lahkojen maailmakuva on usein vaarallinen ja tuhoisa.
Lisäys vielä edelliseen, minä todella kuuntelin uskontotunnilla ja se oli koko kouluajan lukion loppuun asti kiitettävä ja uskonnosta kijoitin L:n.