Kummallista, vain hetken kohtaaminen polttoainemittarilla. Suloisen näköinen ja hymyilevä nuori nainen. Olen jotenkin varma että sinäkin huomasit ja tunsit jotain vilkuilusta päätellen. Jos oltais oltu kahden olisin varmasti sanonut jotakin ja yrittänyt avata keskustelua.
Tuntui hirveän väärältä vaan poistua paikalta, ihan kuin olisin kääntänyt selkäni.
Elämässä on toisinaan mystisiä asioita?
Tuntui hirveän väärältä vaan poistua paikalta, ihan kuin olisin kääntänyt selkäni.
Elämässä on toisinaan mystisiä asioita?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tarkennatko missä päin tankkasit;)?
Hämeenkyrössä. No olis kyllä melkoinen onnenkantamoinen jos sama nainen olisit, enkä ajatellutkaan täältä häntä löytäväni, kirjoitin vaan koska täytyi se tunne johonkin saada.
tankkasitko rukalla
Rukalla? Rukahan on kuusamossa ja hämeenkyrö ei kyllä ole sielläpäinkään.
Ellu yrittää olla vitsikäs kera sananmuunnosten...
ai ette olleet kahden?
tyttöystävä siis sulla pelkääjänpaikalla?
oletko pettäjäsika?
Voihan vittu mitä porukkaa
Siis vittu.
Ei anna kirjoittaa...siis v i t t t u
Hei. Olen itse tankkaillut Hämeenkyrössä sattumalta isäni autoa, mutta tuskin minusta on kysymys. Et yhtään enempää osaisi kuvailla tapahtumaa? Luulen, että siellä tankkaa päivittäin monikin nainen, joka osaa hymyillä. (=
Milloin suomalainen mies oppii, että voi sanoa vaikka 'auuuummmmmmmmm' ja jääddä sitten kysyvän näköisenä odottamaan kysymystä 'anteeksi mitä' niin onpahan keskustelyuyhteys avattu?
Saattaisi johtaa toki pettymykseenkin, mutta miksei johonkin hyväänkin? (=
No siinä nyt oli vähän sähläystä korttien kanssa ja tuli muutama sana siksi vaihdettuakin mutta ei sen kummempaan johtanut. Nainen oli kyllä tumma mutta ei nyt mikään erityisen pitkä....ehkä n. 170 cm. Taisi astua ulos repsikan paikalta autosta jota ajoi mies, enkä nähnyt oikein olisiko hän nyt sitte ollu mahdollisesti isä vaiko miesystävä. Jokatapauksessa kohtaaminen oli jollain tavalla voimakas. Autolleni kävellessä käännähdin vielä katsomaan taakseni ja nainen käänsi päätään täsmälleen samaan aikaan jolloin katseemme kohtasivat. Katseemme venyi juuri sen veran pitkiksi että ei jäänyt epäselväksi että molemmat tunsi jotakin siinä hetkessä. Noh...kenties hän oli "vain" joku tuttu edellisestä elämästä....
Eli en minä. Mutta yritä seuraavaksi kerätä rohkeutta, ei se ota, jos ei annakaan. Kävin taas Hämeenkyrössä minäkin, täältä Helsingistä. (=