Yle kiihkoilee Ruotsidemokraatteja vastaan

Pörssikurssit nyt nousevat viimeistä kertaa ennen sitä SUURTA pudotusta, v. 2008 harjoiteltiin vielä. Nyt ei ole varoja apupaketteihin, ja historian toistaessa itseään, olemme ähellä jyrkänteen reunaa.

Nyt pörssikursseja hilataan ylöskuplassa, tyhjästä luodulla höpörahalla. Katso kuinka identtinen pörssikurssimme on Suurta Depressiota edeltävien vuosien kurssien kanssa:

http://www.gold-eagle.com/article/great-crash-1929-similarities-suggest-gold-prices-will-soar-2014

Rupert Murdochin News Corporation haastaa tehokkaasti vasemmistopopulistiset valtamediat. Ilman sitä vasemmistolla olisi täydellinen ylivoima mediakentällä.

Suomalainen media hyökkää kaikkia niitä vastaan, joilla "vääriä" oikeistokonservatiivisia näkökulmia yhteiskunnallisiin aiheisiin. Vaikka lakiin on kirjattu omantunnon vapaus, on se lähinnä sananhelinää. Valtamedia julistaa vasemmistoliberaaleja arvoja, joita ei saisi kyseenalaistaa - muuten leimautuu mielipiderikolliseksi.

Miten ennen niin omanarvontuntoinen Suomi (ja muutkin länsimaat) päätyi tähän?

Toisen maalimansodan jälkeen Neuvostoliiton läheisyys ja kotikutoinen maanpetollinen kommunistiliikkeemme vääristivät arvomme ja kulttuurimme. Isänmaa tahdottiin tehdä naurunalaiseksi. Kulttuurimarxismin logiikka oli kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että eurooppalaissyntyiset armeijan käyneet valkoiset ovat kaiken yhteiskunnallisen vääryyden alku ja juuri. Esikuviksi nostettiin mustat, aseistakieltäytyjät, muslimit ja länsimaista yhteiskuntaa vastustavat anarkistit.

Sanomalehdet sekä television ja radion juontajat alkoivat sanella sen, mikä oli hyvää ja mikä pahaa. Kulttuurimarxismin logiikka valtasi uutishuoneet ja toimitukset, ja käsiteltävät aiheet valikoitiin sen mukaisesti. Mikäli uutinen ei täyttänyt uuden kummallisen logiikan vaatimuksia, ei uutista julkaistu tai sitten siitä kerrottiin vain valikoiden.

Suomessa vääristynyttä logiikkaa pönkittämään perustettiin lukuisia vasemmistolaisia toimittajajärjestöjä. Yhdistysten strategiaan kuului yliopistojen haltuunotto: mikäli halusi saada toimittajan koulutuksen ja kuulua "piireihin", täytyi olla vasemmistolainen. Esimerkiksi Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksen johtaja Kaarle Nordenstreng kuului Neuvostoliiton kyhäämään peitejärjestö International Organisation of Journalistsiin. Usein vasemmistotoimittajat saivat sisällön artikkeleihinsa suoraan pahamaineiselta tiedustelupalvelu KGB:ltä. Menettely tuhosi pian sen vähänkin objektiivisuuden ja moniäänisyyden, mitä suomalaisissa tiedotusvälineissä oli ollut. Vasemmistolaiset valtasivat viestimet Yleisradiosta Helsingin Sanomiin. Oli olemassa enää yksi totuus. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen kulttuurimarxilainen eliitti on uudistanut ilmettään, mutta sen aate on edelleen sama.

Räikeimmillään toimittajien vasemmistolaisuus (tai nykyisin vihervasemmistolaisuus) näkyy siinä, miten maahanmuuttoa, islamia, aseiden yksityisomistusta sekä puolustusvoimia käsitellään julkisuudessa. Islamin "rauhanomaisuus" on ollut suomalaislehtien lempiaihe jo vuosia. On kulttuurimarxistien ansiota, että kukaan ylipäätään puhuu niin järjettömästä asiasta kuin islamista rauhan ja rakkauden uskontona. Aggressiiviset romanikerjäläiset ja laittomat siirtolaiset saavat myös loputtomasti sympatiaa. Kun maahanmuuttaja tekee rikoksen, ei suomalainen sanomalehti yleensä julkaise ihonvärin kaltaisia tuntomerkkejä silloinkaan, kun on todennäköistä, että vapaalla jalalla kulkeva roisto todennäköisesti syyllistyy uusiin rikoksiin. Suomalaisten turvallisuutta tärkeämpää on nykyään vastustaa "rasismia". Valtamedioiden sensuroidun uutisoinnin perusteella ei uskoisi, että maahanmuuttajat Lähi-idästä ja Afrikasta ovat rankasti yliedustettuja Suomen raiskaustilastoissa. Rikosylikonstaapeli Marja Vuennon mukaan luvut ovat todellisuudessa virallisia tilastojakin järkyttävämmät, sillä maahanmuuttajien suorittamista raiskauksista tehdään rikosilmoituksia harvemmin kuin suomalaisten tekemistä. Jostain syystä toimittajat haluavat kuitenkin pimittää meiltä tämän tiedon.

Media ei pyri totuudenmukaisuuteen vaan propagoimaan omaa aatemaailmaansa kansalle. Kummallisimmatkin vaatimukset saavat innokkaan vastaanoton ja tukea, jos "oikeuksiaan" penäävät ovat lastensa sukupuolielinten silpomista vaativia muslimeja. Missä on tavallisen kansan etuja ajava mediakulttuuri? Ehkä tässä kirjoituksessa tarjotut esimerkit auttavat ymmärtämään, kuinka tärkeää on, että Suomeenkin saadaan USA:n Fox Newsin tai Kanadan Sun Median kaltaisia vaihtoehtomedioita, jotka viittaavat kintaalla kulttuurimarxistien vaatimuksille.

9+15 kirjoitti:

Suomalainen media hyökkää kaikkia niitä vastaan, joilla "vääriä" oikeistokonservatiivisia näkökulmia yhteiskunnallisiin aiheisiin. Vaikka lakiin on kirjattu omantunnon vapaus, on se lähinnä sananhelinää. Valtamedia julistaa vasemmistoliberaaleja arvoja, joita ei saisi kyseenalaistaa - muuten leimautuu mielipiderikolliseksi.

Miten ennen niin omanarvontuntoinen Suomi (ja muutkin länsimaat) päätyi tähän?

Toisen maalimansodan jälkeen Neuvostoliiton läheisyys ja kotikutoinen maanpetollinen kommunistiliikkeemme vääristivät arvomme ja kulttuurimme. Isänmaa tahdottiin tehdä naurunalaiseksi. Kulttuurimarxismin logiikka oli kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että eurooppalaissyntyiset armeijan käyneet valkoiset ovat kaiken yhteiskunnallisen vääryyden alku ja juuri. Esikuviksi nostettiin mustat, aseistakieltäytyjät, muslimit ja länsimaista yhteiskuntaa vastustavat anarkistit.

Sanomalehdet sekä television ja radion juontajat alkoivat sanella sen, mikä oli hyvää ja mikä pahaa. Kulttuurimarxismin logiikka valtasi uutishuoneet ja toimitukset, ja käsiteltävät aiheet valikoitiin sen mukaisesti. Mikäli uutinen ei täyttänyt uuden kummallisen logiikan vaatimuksia, ei uutista julkaistu tai sitten siitä kerrottiin vain valikoiden.

Suomessa vääristynyttä logiikkaa pönkittämään perustettiin lukuisia vasemmistolaisia toimittajajärjestöjä. Yhdistysten strategiaan kuului yliopistojen haltuunotto: mikäli halusi saada toimittajan koulutuksen ja kuulua "piireihin", täytyi olla vasemmistolainen. Esimerkiksi Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksen johtaja Kaarle Nordenstreng kuului Neuvostoliiton kyhäämään peitejärjestö International Organisation of Journalistsiin. Usein vasemmistotoimittajat saivat sisällön artikkeleihinsa suoraan pahamaineiselta tiedustelupalvelu KGB:ltä. Menettely tuhosi pian sen vähänkin objektiivisuuden ja moniäänisyyden, mitä suomalaisissa tiedotusvälineissä oli ollut. Vasemmistolaiset valtasivat viestimet Yleisradiosta Helsingin Sanomiin. Oli olemassa enää yksi totuus. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen kulttuurimarxilainen eliitti on uudistanut ilmettään, mutta sen aate on edelleen sama.

Räikeimmillään toimittajien vasemmistolaisuus (tai nykyisin vihervasemmistolaisuus) näkyy siinä, miten maahanmuuttoa, islamia, aseiden yksityisomistusta sekä puolustusvoimia käsitellään julkisuudessa. Islamin "rauhanomaisuus" on ollut suomalaislehtien lempiaihe jo vuosia. On kulttuurimarxistien ansiota, että kukaan ylipäätään puhuu niin järjettömästä asiasta kuin islamista rauhan ja rakkauden uskontona. Aggressiiviset romanikerjäläiset ja laittomat siirtolaiset saavat myös loputtomasti sympatiaa. Kun maahanmuuttaja tekee rikoksen, ei suomalainen sanomalehti yleensä julkaise ihonvärin kaltaisia tuntomerkkejä silloinkaan, kun on todennäköistä, että vapaalla jalalla kulkeva roisto todennäköisesti syyllistyy uusiin rikoksiin. Suomalaisten turvallisuutta tärkeämpää on nykyään vastustaa "rasismia". Valtamedioiden sensuroidun uutisoinnin perusteella ei uskoisi, että maahanmuuttajat Lähi-idästä ja Afrikasta ovat rankasti yliedustettuja Suomen raiskaustilastoissa. Rikosylikonstaapeli Marja Vuennon mukaan luvut ovat todellisuudessa virallisia tilastojakin järkyttävämmät, sillä maahanmuuttajien suorittamista raiskauksista tehdään rikosilmoituksia harvemmin kuin suomalaisten tekemistä. Jostain syystä toimittajat haluavat kuitenkin pimittää meiltä tämän tiedon.

Media ei pyri totuudenmukaisuuteen vaan propagoimaan omaa aatemaailmaansa kansalle. Kummallisimmatkin vaatimukset saavat innokkaan vastaanoton ja tukea, jos "oikeuksiaan" penäävät ovat lastensa sukupuolielinten silpomista vaativia muslimeja. Missä on tavallisen kansan etuja ajava mediakulttuuri? Ehkä tässä kirjoituksessa tarjotut esimerkit auttavat ymmärtämään, kuinka tärkeää on, että Suomeenkin saadaan USA:n Fox Newsin tai Kanadan Sun Median kaltaisia vaihtoehtomedioita, jotka viittaavat kintaalla kulttuurimarxistien vaatimuksille.

Vähemmistöjen lisäksi vasemmistolaiset toimittajat suojelevat myös omiaan. Joitain päiviä sitten vasemmistoliiton helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu Dan Koivulaakso jakoi Facebookissa silmitöntä väkivaltaa käyttävän ruotsalaisen kommunistijärjestön propagandaa. Järjestö on syyllistynyt Ruotsissa tuhopolttoihin, puukotuksiin, joukkopahoinpitelyihin ja esimerkiksi kaasuiskuihin lapsia ja vanhuksia vastaan (koska nämä ovat olleet "väärää mieltä" olevien ihmisten sukulaisia). Koivulaakso jakoi sivuillaan linkkejä videoihin, joissa äärivasemmistolaiset nuoret pahoinpitelevät joukolla yksinäisiä kadulla kulkevia ihmisiä sekä hyökkäävät yöllä kirveiden kanssa ihmisten koteihin. Vaikka aiheesta syntyi jonkin verran keskustelua sosiaalisessa mediassa, ei yksikään valtamedia esimerkiksi haastatellut vasemmistoliiton johtoa tunnetun puolueaktiivin levittämästä pahoinpitelypropagandasta. Koivulaakso poisti nopeasti päivityksen, kun huomasi sen levinneen vasemmistopiirien ulkopuolelle. Kuvankaappaus vasemmistopoliitikon päivityksestä kuitenkin leviää edelleen verkossa.

Median suhde isänmaallisiin taas on päinvastainen. Esimerkiksi Yle perui tänä syksynä muusikko Tero Vaaran televisioesiintymisen vain siksi, että tämä ei kannata Suomen nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa. Isänmaallisista toimijoista uutisoidaan järjestään vain negatiivisessa valossa.

9+15 kirjoitti:

Suomalainen media hyökkää kaikkia niitä vastaan, joilla "vääriä" oikeistokonservatiivisia näkökulmia yhteiskunnallisiin aiheisiin. Vaikka lakiin on kirjattu omantunnon vapaus, on se lähinnä sananhelinää. Valtamedia julistaa vasemmistoliberaaleja arvoja, joita ei saisi kyseenalaistaa - muuten leimautuu mielipiderikolliseksi.

Miten ennen niin omanarvontuntoinen Suomi (ja muutkin länsimaat) päätyi tähän?

Toisen maalimansodan jälkeen Neuvostoliiton läheisyys ja kotikutoinen maanpetollinen kommunistiliikkeemme vääristivät arvomme ja kulttuurimme. Isänmaa tahdottiin tehdä naurunalaiseksi. Kulttuurimarxismin logiikka oli kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että eurooppalaissyntyiset armeijan käyneet valkoiset ovat kaiken yhteiskunnallisen vääryyden alku ja juuri. Esikuviksi nostettiin mustat, aseistakieltäytyjät, muslimit ja länsimaista yhteiskuntaa vastustavat anarkistit.

Sanomalehdet sekä television ja radion juontajat alkoivat sanella sen, mikä oli hyvää ja mikä pahaa. Kulttuurimarxismin logiikka valtasi uutishuoneet ja toimitukset, ja käsiteltävät aiheet valikoitiin sen mukaisesti. Mikäli uutinen ei täyttänyt uuden kummallisen logiikan vaatimuksia, ei uutista julkaistu tai sitten siitä kerrottiin vain valikoiden.

Suomessa vääristynyttä logiikkaa pönkittämään perustettiin lukuisia vasemmistolaisia toimittajajärjestöjä. Yhdistysten strategiaan kuului yliopistojen haltuunotto: mikäli halusi saada toimittajan koulutuksen ja kuulua "piireihin", täytyi olla vasemmistolainen. Esimerkiksi Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksen johtaja Kaarle Nordenstreng kuului Neuvostoliiton kyhäämään peitejärjestö International Organisation of Journalistsiin. Usein vasemmistotoimittajat saivat sisällön artikkeleihinsa suoraan pahamaineiselta tiedustelupalvelu KGB:ltä. Menettely tuhosi pian sen vähänkin objektiivisuuden ja moniäänisyyden, mitä suomalaisissa tiedotusvälineissä oli ollut. Vasemmistolaiset valtasivat viestimet Yleisradiosta Helsingin Sanomiin. Oli olemassa enää yksi totuus. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen kulttuurimarxilainen eliitti on uudistanut ilmettään, mutta sen aate on edelleen sama.

Räikeimmillään toimittajien vasemmistolaisuus (tai nykyisin vihervasemmistolaisuus) näkyy siinä, miten maahanmuuttoa, islamia, aseiden yksityisomistusta sekä puolustusvoimia käsitellään julkisuudessa. Islamin "rauhanomaisuus" on ollut suomalaislehtien lempiaihe jo vuosia. On kulttuurimarxistien ansiota, että kukaan ylipäätään puhuu niin järjettömästä asiasta kuin islamista rauhan ja rakkauden uskontona. Aggressiiviset romanikerjäläiset ja laittomat siirtolaiset saavat myös loputtomasti sympatiaa. Kun maahanmuuttaja tekee rikoksen, ei suomalainen sanomalehti yleensä julkaise ihonvärin kaltaisia tuntomerkkejä silloinkaan, kun on todennäköistä, että vapaalla jalalla kulkeva roisto todennäköisesti syyllistyy uusiin rikoksiin. Suomalaisten turvallisuutta tärkeämpää on nykyään vastustaa "rasismia". Valtamedioiden sensuroidun uutisoinnin perusteella ei uskoisi, että maahanmuuttajat Lähi-idästä ja Afrikasta ovat rankasti yliedustettuja Suomen raiskaustilastoissa. Rikosylikonstaapeli Marja Vuennon mukaan luvut ovat todellisuudessa virallisia tilastojakin järkyttävämmät, sillä maahanmuuttajien suorittamista raiskauksista tehdään rikosilmoituksia harvemmin kuin suomalaisten tekemistä. Jostain syystä toimittajat haluavat kuitenkin pimittää meiltä tämän tiedon.

Media ei pyri totuudenmukaisuuteen vaan propagoimaan omaa aatemaailmaansa kansalle. Kummallisimmatkin vaatimukset saavat innokkaan vastaanoton ja tukea, jos "oikeuksiaan" penäävät ovat lastensa sukupuolielinten silpomista vaativia muslimeja. Missä on tavallisen kansan etuja ajava mediakulttuuri? Ehkä tässä kirjoituksessa tarjotut esimerkit auttavat ymmärtämään, kuinka tärkeää on, että Suomeenkin saadaan USA:n Fox Newsin tai Kanadan Sun Median kaltaisia vaihtoehtomedioita, jotka viittaavat kintaalla kulttuurimarxistien vaatimuksille.

YLE noudattaa aika tarkkaan Leninin kymmentä pykälää, miten tuhota yhteiskunta, sitä utopistista "Uutta Maailmanjärjestystä" varten. Lue itse ja hämmästy:

http://takkirauta.blogspot.fi/2011/01/vallankumous-ja-kuinka-se-tehdaan.html

Houkutteluksi laitan tähän yhden:

"..2. Massatiedotusvälineet tulee soluttaa ja ottaa haltuun.

Joka hallitsee kieltä, hallitsee mieltä, sanotaan, ja ihmiset näin yleensä ovat ..."

Tuttua yleläisyyttä on jatkuva vouhotus "populistisista" puolueista. Sekö on populismia että puhuu totta !?????? PerusS on ainoa puolue joka ei ole syönyt sanojaan maan tapojen mukaisesti ja sehän on valtamedian mukaan jota vanhat puolueet hallinnoi..populismia..! Onko hullumpaa kuultu!