Kauhun kierre

Katsoin suurin odotuksin Roegin ohjauksen "Don't look now", vuodelta 1973. Kertomus perustuu Daphne du Maurierin tarinaan ja tietäen Maurierin kirjalliset saavutukset, odotukset olivat sen mukaiset. Elokuvaa on mainostettu "kaikkien aikojen karmivimpana kauhuleffana" ym. Sitä kauhua minä en siitä ollut etsimässä vaan hyvää tarinaa. Tarinan alku oli ahdistava - myönnettökään, mutta sitten kun päästiin "Venetsian puolelle" niin aloin odottamaan innolla mitä tapahtuu. Tietty psykologinen voimakas jännite hallitsi leffaa siinä määrin, että oli ihan pakko katsoa se loppuun ja pisteet siitä, että kauhu oli psykologista eikä mitään Psyko 2,3,4-osastoa. Jopa Hitchcock sanoi aikoinaan, että "logiikka on tylsää" - no tuossa asiassa en ole samaa mieltä mestarin kanssa, mutta olisin toivonut hyvin rakenneltulle teemalle sen arvoista loppua. En ole lukenut du Maurierin kirjaa, joten en tiedä miten kirjassa loppukohtaukseen edetään ja millainen se ratkaisu on. Haluaisin vain tietää mikä ko. leffasta tekee "YLIVOIMAISEN MAHTAVAN" , koska lopussa logiikka pätki täydellisesti, vai todistaisiko joku minulle, että minulla pätki, koska en ymmärtänyt punaiseen sadetakkiin pukeutuneen naisen arvoitusta. Jotkut sanovat, että loppu on niin kammottava, että sitä ei uskalla katsella illalla pimeässä yksin; jokaisessa James Bondissa puukotetaan ja veri räiskyy huomattavasti pontevammin!!! En puolusta! Mutta MIKÄ SEIKKA teki "Kauhun kierteen" loppukohtauksesta HISTORIAN KAMMOTTAVIMMAN?