mutta vierelläni on puoliso, joka hyväksyy tämän puhtaan rakkauden.
Hänkin epäili kauan, mutta ei enää. Hyvä niin.
Se tietty katse minussa oli rakastavan Jumalan katse. Se vienompi, arempi tai intohimoisempi katse olin minä itse.
Se suudelma, henkäys oli puoliksi minua, puoliksi se oli Hengen kosketus.
Ja juuri se jälkimmäinen, se teki sinut epävarmaksi.
Puolison rinnallani tulee olla liki yhtä vahva kuin itse olen, ellei vahvempi, henkisesti.
Omani olen löytänyt,
kiitos Jumalalle.
Saa kommentoida vahvastikin, tämä asia minussa on varma, mikään kommentti ei minua saa kääntymään Jumalaa vastaan. Olen uskossani vahva.
Hänkin epäili kauan, mutta ei enää. Hyvä niin.
Se tietty katse minussa oli rakastavan Jumalan katse. Se vienompi, arempi tai intohimoisempi katse olin minä itse.
Se suudelma, henkäys oli puoliksi minua, puoliksi se oli Hengen kosketus.
Ja juuri se jälkimmäinen, se teki sinut epävarmaksi.
Puolison rinnallani tulee olla liki yhtä vahva kuin itse olen, ellei vahvempi, henkisesti.
Omani olen löytänyt,
kiitos Jumalalle.
Saa kommentoida vahvastikin, tämä asia minussa on varma, mikään kommentti ei minua saa kääntymään Jumalaa vastaan. Olen uskossani vahva.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mä olen taas heikko. Hyvin heikko.
En ymmärtänyt aloitustasi, voisit tarkentaa.
se, jonka tämän tulee ymmärtää, ymmärtää. En selittele enempää.
siinä oli sellaisia ristiriitaisuuksia uskon kanssa, joihin olisin mielelläni kuullut kantasi. mutta ok..
..
Kaikkihan me olemme Jumalasta.
Myönnän ihan reilusti, että se rakkauteni häntä kohtaan (jonka kanssa emme ole koskaan suudelleet) on välillä, parhaimpina hetkinä, olevinaan kovinkin puhdasta, mutta usemmiten kaikkea muuta.
Oletko mies vaiko nainen?
Itse olen nainen ja emme ole hänen kanssaan suudellet.paitsi minä häntä aina silloin tällöin ;)
Hänellä on myös puoliso.
Nainen olen, sitä tarkoitin sulkeissa olvealla n-kirjaimella. Varattu olen ja mies mielessäni myöskin.
Kiitollinen olen siitä, että minua rakastetaan sellaisena kuin olen. Virheineni päivineni. Se, että kohtasin puolisoni olikin tarkoitettu niin. Kuin kohtalonomainen kohtaaminen.
Usko on oikeasti ristiriitaista silloin kun se on Jumalasta. Kun kävelen huoneeseen, toivon aina että Jumala näyttäytyy minussa. En siitä juurikaan puhu, koska se on teoissani, katseessani, olemassa oleva asia sydämessäni, ei sanoissa vain. Jokaikinen soluni on Jumalan näkymättömän kalvon verhoama.
Tämähän voisi olla minulle, mutta tiedät että olisit voinut kirjoittaa tämän minulle suoraankin.
täällä ei tod kannata kuvitella liikoja.
En tajua tuosta, mut ei kai se haittaa.
Katsoin eilen Jeanne d'Arcista kertovan taivaanvanhan elokuvan.
Outo nainen ja oudot oli ajat. Mua on aina kiehtonut jotenkin tuo tarina , en tiedä miksi . Tuli mieleen vaan sun jumaluusjutuistasi..
ehkä siksi kiehtoo, et oli taatusti pihtaamisen mestari , esikuvani ,,hih.
Vitsivitsi, mut oli vaan kiehtova persoona.
Kyllä mielenkiintoiset ajat oli silloin
Roviot paloi..
Onneksi on syntynyt tähän aikakauteen
Omanlaisissaan rovioissa kärvennetään tänäkin päivänä julkisesti.Tyyliin suolet pihalle, et nähdään mitä sitä on tullu syötywä ?
Niin pienissä, kuin isommissakin piireissä. Sit peukutetaan.
Ajateltavaa:
http://kutri.net/blog/2013/09/miksi-ihmiset-pettavat-ja-miten-sen-voi-estaa/
Pettäminen on itselle pahempi asia kuin puolisolle ja itseasiassa kohde voi olla todellinen pettymys ja se se vasta vitvttaakin..ei ole ruoho parempaa aidan toisel puole! Ei kannata pettää.
vanha viisaus yleensäkään se ei ole vihreempää aidan toisella puolen. Aina vaan Pahempaa...se on paha asia :(
Käväisin palstalla aamulla ja luin tämän aloituksen. Minulla iski nyt illalla mieleen yksi raamatun kohta " Tervehtikää toisianne pyhällä suun annolla ". liittyykö aloitus jotenkin tuohon..
Luen aika paljon kaikkea, myös raamattua, mutta en ole lähimainkaan mikään asiantuntija.
Kaukana siitä :D
juuri se.