Siinähän oli jopa 13 puolen tuuman, 12,7 millin raskasta konekivääriä. Lisäksi ne lensivät tiiviissä muodostelmassa. Tämä tarkoitti että yhtä saksalaishävittäjää tulitti kymmenet konekiväärit. Luulisi olevan kovin vaativaa Lentävän linnoituksen pudottaminen, eihän niiden pitäisi edes tarvita saattohävittäjiä!
Miten B-17 saatiin alas?!
Kertokaa viisaat
285
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
lensivät moottoreiden eikä konekiväärien voimalla. Ainakin kaksi moottoria piti saada hajalle ja reikiä muutenkin. Sitten putosi.
Eihän se helppoa ollut, mutta aika usein onnistui. Sekä jenkkien että engelsmannien tappiot olivat välillä sietämättömiä. Jenkit turvautuivat saattohävittäjiin ja britit yöpommituksiin.
Kyllähän B-17 rankaisua kesti. Lyhyesti: Molemmat osapuolet kokivat menestystä ja takapakkia. Loppukesän - 43 raskaat pommaritappiot (mm. Schweinfurt–Regensburg) käänsivät sitten tilanteen voitoksi saksalaisille. Eli, enää ilman saattoa ei juuri lennetty. Kun sitten saatiin saattokoneet mukaan Saksaan asti ja runsaslukuisina (oli osastoja hulinoimassa saksalaisten kenttien ja kokoontumisreittien varrella ennen pommikonevirtaa), oli peli menetetty.
Miten saatiin alas B17? Saksalainen insinöörityö teki tarkat laskelmat,( joita en enää muista). x 100 kpl kk: luoteja tai 15 kpl 20 mm tykinammuksia tai 6 kpl 30 mm tykin osumia. Jotenkin noin. Alkuvaiheessa hyvä tapa oli hyökätä edestä, jolloin tulitus keskitettiin ohjaamoihin. Se vain vaati osastonjohtajalta silmää ja taitoa saada hyökkääjät asemiin. Myös ampuma-aika jäi tosi pieneksi. B17 G mallissa oli sitten tätä varten ampumo edessäkin. Sitten kokeiltiin pommeja, raketteja, ja jopa 75 mm tykkejä. Tehtiin FW-190 raskaasti panssaroituja ja aseistettuja malleja, joita periaatteessa piti sitten Mersujen suojata.
On muistettava, että kaikki paino huonontaa hävittäjän liikehtimistä, jolloin se ei suojele enää itseään. Focket menettivät yli 5 km:ssä suorituskykyään muutenkin (paitsi D ja 152 mallit, jotka ei enää olleet tähtimoottoreita). Siksi Mersut haluttiin suojaamaan. Se taas vaati eri osastojen kokoontumisia, mikä oli ythä vaikeampaa liittoutuneiden ylivoiman takia. Myös sää vaikeutti tätä. Monesti hävittäjät nousivat pilvessä ja jossakin korkeudessa ( eiv vielä tarpeeksi) ne tulviat pilvistä, hitaalla vauhdilla ja kuormattuna, jolloin Mustangeilla oli helppo työ napsia niitä alas.
Me262 hyvissä käsissä olisi tähän toimeen sopinut. Se kulki kovaa rakettilastissa, saati pelkällä (4 kpl 30 mm) tykki arsenaalilla. Toki, sekään ei ideaali olisi ollut.
Vaikea tehdä asiallista tiivistystä, juonenkäänteitä tässä kuitenkin riitti. Jos jokin tietty juttu tulee mieleen, niin kysele. Kyllä täältä "alan" ihmisiä löytyy, että varmasti tulee hienoja vastauksia.