Miten tuo muuten pitäisi käsittää? Kirjaimellisesti vai vertauskuvallisesti?
Onko Jumala siis ihmisen näköinen (ja päin vastoin) vai olemmeko muuten samanlaisia?
Onko Jumala siis ihmisen näköinen (ja päin vastoin) vai olemmeko muuten samanlaisia?
Loi ihmisen kuvakseen..
huutonaurua
29100
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
ihmistä ollaan luomassa koko ajan
1.Johanneksen kirje:
3:2 Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen,
Kunnianhimoa ei näytä puuttuvan.
Kunnian himoa?? Vähän mietittävää virallisen totuuden ulkopuolelta.
http://www.youtube.com/watch?v=TdKStHu0rZs
Se käsitetään siten että evoluutio on valhetta.
No mutta oikeasti, tuo on taas yksi hyvä kysymys joka saa kreationistien kielet solmuun. Eikö se mennyt vielä siten, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja kaltaisekseen. Korjatkaa toki jos olen väärässä.
Tälläkin palstalla on väitetty että ihminen ei voi käsittää Jumalan olemusta ja ei ymmärrä hänen tekojaan. Miten hän voi olla ollut aina olemassa jne. Ihminen ei siis ole mikään "Jumalan sielunkumppani". Jäljelle jää tosiaan se vaihtoehto että Jumala näyttää ihmiseltä. Mikä tietysti herättää lisäkysymyksiä esimerkiksi nännien tarpeellisuudesta jumalallisessa ruumiissa.
Ja oliko se niin, että "luokaamme". Siis jumalia oli useita?
"Luokaamme... " Niin jos kreationistit eivät sivuuta asiaa käännösvirheenä, tarvitaan taas mielikuvitusta apuun:
Jumalahan on kolmipersoonainen , siitä monikko. Tai Jumala käytti enkeleitä apuna luomiseen. Tämä tosin asettaisi kaikkivoipaisuuden kyseenalaiseen valoon , mutta kyllähän Jumala lepopäivänkin tarvitsi. Joten hän väsyy ,miksei siis tarvitsisi myös apuvoimia luomiseen?
Jumalan väsyminen , eli lepopäivän tarvitseminen onkin sitten taas oma kysymyksensä.
Jumala ei olekaan tavallinen skitsofreenikko.
Olen pohdiskellut tätä asiaa tuon ilmoituksen sanamuotoa mahdollisimman tarkoin seuraten; myös sitä mitä siinä ei sanota. Ilmauksen "kuvakseen" ole tulkinnut tarkoittavan samankaltaisuutta, mutta ei täyttä samanlaisuutta.
Mitään muuta eliötä kuin ihminen ei ole sanottu luoduksi Jumalan kuvaksi. Koska ihminen on ruumiiltaan melko paljon useammankin muun eliön kaltainen, ei "kuva" mielestäni ole ruumiillinen, vaan tarkoittaa henkistä ominaisuutta, jollainen on vain ihmisellä. Sellaiseksi sopii hyvin vain ihmisellä havaittu korkea tietoisuus, joka siis luomiskertomuksen mukaan olisi ainakin olennaisilta osiltaan Jumalan aikaansaama.
Koska "kuva" on malliaan epätäydellisempi, Jumala olisi siis ihmistä korkeamman tietoisuuden omaava olento. Usko Jumalaan sisältää myös näkemyksen Hänen kiinnostuksestaan ihmiseen sekä ihmistä suuremmista älystä ja tiedoista. Usko vain yhteen Jumalaa tuottaa lisäksi päätelmän Hänen läsnäolostaan kaikkialla, mikä tekee minkäänlaisen aineellisen hahmon vaikeaksi kuvitella.
Mistä tiedät että asia on näin?
Jokaisella kristityllä on varmaankin ihan oma näkemyksensä jumalasta ja raamatusta. Nämä näkemykset perustuvat jokaisen henkilökohtaiseen toiveeseen siitä miten asioiden haluaisi olla eikä mihinkään havaintoon todellisuudesta.
Herääkin kysymys miksi uskoa johonkin mistä ei ole luotettavia havaintoja? Miksi normaali epäilys asioista saa mennä uskon kohdalla?
En tiedäkään, vaan uskon omassa mielessäni näin:
"Herääkin kysymys miksi uskoa johonkin mistä ei ole luotettavia havaintoja? Miksi normaali epäilys asioista saa mennä uskon kohdalla?"
Ihmisellä on tarve olla jotakin mieltä niistäkin asioista, joista ei ole objektiivisia (sinun termeilläsi "luotettavia") havaintoja. On myös subjektiivisia havaintoja, jotka ilmenevät tuntemuksina ihmisen omissa ajatuksissa. Juuri nämä asiat erottavat (tieteellisen) tiedon uskosta. Jokainen ihminen myös epäilee omaa uskoaan, luultavasti usein enemmänkin kuin tietoaan.
Yritin viestissäni ilmaista kertovani henkilökohtaisesta uskostani, jota en pyri pakkosyöttämään kenellekään toiselle. Tätä mielestäni avauksessa kysyttiin.
Kyllä ainakin paratiisin käärmeellä tuntui hyvinkin olevan ns. korkeampi tietoisuus.
"On myös subjektiivisia havaintoja, jotka ilmenevät tuntemuksina ihmisen omissa ajatuksissa."
Mitä havaintoja ne ovat? Mitä havaitaan?
"Jokainen ihminen myös epäilee omaa uskoaan, luultavasti usein enemmänkin kuin tietoaan."
Uskoa ON epäiltävä, sehän ei ole tietoa. Tiedon voi todistaa oikeaksi, uskoa ei koskaan.
Aloituksen kysymys on vahvasti ironinen, eikä siihen kannata yrittää vastata. Uskoahan voi aivan mitä tahansa.
Muutama tavallisin esimerkki:
"Mitä havaintoja ne ovat? Mitä havaitaan?"
Tuo tyttö/poika on maailman ihanin ihminen. Suomi on maailman paras maa. Ihmistyhmä X on inhottava. Kirkossa/rokkikonsertissa käynti tekee ihmkiselle hyvää. Johtajat valehtelevat aina. Paavi on aina oikeassa.
Tiedon voi kohtuullisesti uskoa mukaan sekoittaen todistaa tällä hetkellä parhaaksi saatavissa olevaksi. Uskoa ei voi todistaa oikeaksi eikä vääräksi.
Etkö erota havaintoa mielipiteestä. pöhelö.
Etkö erota tuntemusta mielipiteestä, kaheli.
Jäi vähän mietityttämään:
"Aloituksen kysymys on vahvasti ironinen, eikä siihen kannata yrittää vastata."
Miksei ironiseen kysymykseen ei mielestäsi saisi vakavissaan vastata? Oletko avauksen tekijä, vai miksi olet tuota mieltä?
Havaintona listaamasi asiat oli mielipiteitä. Kun tuntemuksen tytön tai pojan ihanuudesta kirjaa ylös tai sanoo sen, siitä tulee mielipide. Tuntemusta ei voi kirjata tai sanoa. Kuvailla sen voi. Hömelö.
Onko lause: "Minulla on kumma tunne, että NN on maailman ihanin tyyppi" sinun nähdäksesi subjektiivinen havainto, tuntemuksen kuvaus vai mielipide?
Objektiivinen havainto olisi, että kuulit tuon lauseen, mutta samaa tunnetta ei kukaan toinen pysty tuntemaan.
Mistä asiasta tuo olisi mielipide?
Varsin kyseenalainen mielipide ihanuudesta , eikä lainkaan havainto.
Tuo oli siis sinun mielipiteesi tästä asiasta. Saat pitää, minulla on jo toinen.
Eli myönsit että mielipide muttei havanto.
Sitten olemme taas samaa mieltä.
Kirjaimellisesti.
Aadamiin "asennettiin" hengellinen Jumalan "kuva".
Toisessa Aadamissa, eli Jeesuksessa, Jumalan kuva näyttäytyi ( koska Jeesus ei langennut paholaisen viettelyyn mukamas maailman rikkauksien ja vallan saamisesta yhden vuorelta heittäytymisen hinnalla) myös ihmisen hahmossa.
Minä näen, että on ikäänkuin kysymys eräänlaisesta hengellisestä "magneetista", valtavan suuri henkiolento ja ihmisen sisällä oleva henkiolennon kuva, vetävät toisia puoleensa. Parhaimmillaan - ja lopussa, kun Raamatun pelastuskertomus on kurottu loppuun, tapahtuu harmonisoivaa yhteensulavuutta (mutta ei missään nimessä mitään ihmisestä-jumalaksi tapahtumaa!), jotensakin "ylkä" j "morsian" kohtaavat - uudestisyntyneiden sielujen ja Taivaan Messias-kuninkaan kohtaaminen on tämä huipennus!
"Miten tuo muuten pitäisi käsittää? Kirjaimellisesti vai vertauskuvallisesti?"
Ei kai kreationistit voi olla muuta mieltä kuin, että kirjaimellinen tulkinta on ainoa mahdollinen. Kreationistithan ovat siitä mielenkiintoista väkeä, että he ovat uskovia, mutta eivät halua ymmärtää symboliikkaa! Useat muut uskonnot rakentuvat vahvasti symboliikan varaan.
Kysymys kuuluu, että jos ihminen on Jumalan kuva eikä tule toimeen ilman suolistobakteereitaan, niin onko Jumalallakin suolistobakteereita vai asustaako Jumalan suolessa ehkä suolistobakteerien jumalat?
Kun lähtee miettimään tuota sitä kautta, että kyse ei ole jumalallisesta faktasta vaan ihmisen mielikuvituksesta, niin kummasti ongelmat rupeavat kaikkoamaan. :)
Niin, ei meillä uskonnottomilla mitään ongelmaa tuon Jumalajutun kanssa olekaan. Sehän on päivänselvää mielikuvitusta.
Ja koska evoluutiokin on varsin selvä juttu niin problem solved ja palsta voidaan sulkea.
Kiitos seurasta.
Mielikuvitteluna minä pidänkin sinun käsitystä uskosta.
Mitäs muuta luulit?
http://mikaeltorppa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/129329-jumala-loi-ihmisen-omaksi-kuvaksensa
Tuon verran hän avauksen asiasta sai kasaan:
"Jumalan kuva ei tarkoita näköiskuvaa vaan sitä että ihmisen ajatusten ja tekojen tulisi olla Jumalan ajatusten ja tekojen mukaisia."
Siinäkin oli vähäa jo asiaa sivusta, koska tuo "tulisi olla" velvoite ei oikeastaan liity kuvan samanlaisuuskysymykseen. Toki hän tarvitsi aasinsillan juttunsa pitkään saarnaan syntiinlankeemuksesta, synnistä ja sovituksesta.
Samaa mieltä olen siitä, ettei näköiskuva, ei edes henkisesti, mutta ei varsinkaan fyysisesti.
Yksi onnistui olemaan kuva.
Jeesus.
Mutta ei ulkoisesti.