Isän itsemurhan vaikutus pieniin lapsiin?

Kuule älä jätä lastas yksin. Kyllä hänellä on alitauisesti muisto sinusta joa vauva-ajoilta. Se hirveä hylkäämiskokemus lapselles jos jätät hänet tänne.
Onko sinulla on pitään tuollainen vaihe? Johtuuko masennus sairaudesta vai onko muuten sattunut ikäviä asioita ja mentyksiä, joiden vuoksi elämäsi on noin vaikeaa? Kyllä sinua voidaan auttaa. Päivä ja hetki kerraallaan.

Oma isäni tappoi itsensä ollessani 10 vuotta. Näin hänen aiemmat itsemurhayritykset,en onnistumiskertaa. Joten ymmärrän tuskasi,todella..isäni oli muutenkin mieleltään sairas jonka vuoksi koin koko lapsuuden pahoinpitelyä,niin henkistä kuin fyysistä.. helppoahan tämä elämä ei ole.lääkkeitä en syö,mutta aina tietyin väliajoin sulkeudun itseeni ja tulee masennus aaltoja..eli voin vain kuvitella omaa tuskaasi eri sairauksien kanssa..mutta älä hylkää lastasi,tiedät itsekin miten hirveää se olisi lapselle oli se miten pieni hyvänsä.pyydä apua,sinulla on siihen oikeus..älä tee lapsellesi sitä mikä tuhoaisi sen..minut on osittain tuhottu jo lapsena,yritän parantua ja joka päivä on kamppailu jota en suostu häviämään..älä sinäkään. Me selviämme.

Minun ukkini, äidin isä teki itsemurhan 40-luvulla ja kyllä sen vaikutus on seurannut kautta vuosikymmenien lasten elämässä. Jos perillisen tähän maailmaan saattaa, niin pitää sinnitellä hänen vuokseen. Luonnollisen kuoleman sairauteen ymmärtävät, mutta itsemurha on kuin koira livahtaisi häkistään ja jättäisi pentunsa heittelle.

Lapselle on sitä isompi trauma, mitä nuorempana se koetaan. Lapsi voi kokea menetyksen tuskaa, vaikkei muistaisikaan asiaa vanhempana. Ensimmäisinä ikävuosina tapahtuneita asioita ei yleensä muisteta, mutta juuri ne ikävuodet ovat perusturvallisuuden ja myöhemmän mielenterveyden kannalta kaikkein ratkaisevimpia.

Saako kysyä, mitä sairastat?

Lapseni on alle 2-vuotta, joten tuskin muistaa minua. Olen ollut kyllä hyvä isä hänelle. Aina paikalla ja valmis mukaan leikkeihin. Opettanut häntä kävelemään, valmis puistoon jne.

Sairauteni on erittäin paha epilepsia, ahdistuneisuus häiriö, syvä masennus kaksi muuta joka päiväiseen elämään ja kuntoon vaikuttavaa tekijää. (en halua kerto, koska joku saattaa tunnistaa minut). Vainoharhaisuutta kai...

En ole koskaan ollut lapselleni paha mutta en voi vapista ja maata koko loppuelämäänikään kun en voi edes töissä käydä. En tiedä, en mielestäni ole vaipunut itsesääliin, yritän ajatella kumminkin asiaa järkevästi. Tuskin lapsenikaan haluaa nähdä isänsä sairastavan ja valittavan ja itkevän etten kertakaikkiaan vaan jaksa. Eihän hän vielä ymmärrä moneen vuoteen... haluaisin vaan kuulla lisää miten se on vaikuttanut heihin jotka on sen kokenut.

Tottakai vaikuttaa lapseen jos oma vanhempi tekee itsemurhan, iästä ja mistä vaan riippumatta. Kaksivuotias lapsi saattaa aikuisena olla kovinkin surullinen ja tuskainen siitä ettei muista omaa isäänsä. Tulee ne kysymykset, miksi se teki niin? Miksi se jätti mut? Eikö se välittänyt? Ja ei varmaan lapselle ole helppoa nähdä että oma isä voi huonosti, mutta kaikkein kamalinta olisi jos ei näkisi ollenkaan eikä saisi tuntea isäänsä. Elää ilman isää. Kamalaa..

Isänisäni teki itsemurhan ja sen voin vaan sanoa että on todella kipeä asia isälleni, tiedän sen siitä, kun hän ei ole koskaan edes pystynyt puhumaan koko asiasta. Koska se tekee liian kipeää. Muilta läheisiltä kuullut myös kuinka vaikeaa on ollut, kun on jo niin nuorena joutunut ottamaan liikaa vastuuta elämästään, huolehtiessaan omasta äidistäänkin siinä samalla.

En ikinä kestäisi elää sen kanssa jos jompikumpi vanhemmistani päättäisi itse päivänsä.

JA tässä joku maailman surullisin video aiheeseen liittyen. Sydäntä särkevää.. Tämä lapsi vasta 4vuotias.

http://www.youtube.com/watch?v=6OWxAo0Oe3U

SOS-kriisikeskus vastaa:

Hei Kandidaatti,

Tilanteesi kuulostaa raskaalta ja pohdit todella isoja kysymyksiä ja ratkaisuja, joiden vaikutus ylettyy itsesi lisäksi moneen muuhunkin ihmiseen – erityisesti lapseesi. Toivottomalta tuntuvan elämäntilanteen pohtiminen yksin on usein hyvin rankkaa ja tällöin ulkopuolinen tuki on tärkeää. Asioista keskusteleminen auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja tarjoaa uusia näkökulmia, mikä usein helpottaa jaksamista.

Yksi vaihtoehto on soittaa Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 010 195 202. Puhelin päivystää arkisin klo 9-06, lauantaisin ja juhlapyhinä 15-06, sunnuntaisin 15-22. Puhelun voi soittaa nimettömänä ja se maksaa operaattorin veloittaman puhelumaksun verran.

Jos taas haluat jutella kasvotusten, ympäri Suomea toimii kriisikeskuksia, joihin voit varata ajan ja tulla keskustelemaan paikan päälle. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät osoitteesta:
http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/kriisikeskusverkosto/alueelliset_kriisikeskukset.
Käynnit eivät maksa mitään.

Jos haluat mieluummin kertoa ajatuksistasi ja tuntemuksistasi kirjoittamalla, voit ottaa meihin yhteyttä Tukinetin kautta (www.tukinet.net). Tukinetissä pääset keskustelemaan kahden kesken tukihenkilön kanssa. Tukinet -live päivystää joka arkipäivä 15-19. Tukinetissä on myös foorumeita, joista on mahdollista löytää vertaistukea ihmisiltä, jotka voivat ymmärtää tilannettasi omien kokemuksiensa kautta.

Lämpimin terveisin
SOS-kriisikeskus

En nyt osaa muuta sanoa kuin ettö olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Isä poisti elämästä kun olin 3 v. Siitä on jäänyt, mitä on jäänyt. Asiasta ei edes puhuta.

Ainakin jätät lapselle perinnöksi mallin päästä epämukavasta olosta tai/ja ratkaista ongelmia. Jos lapsesi joskus päätyisi itsemurhaan samasta syystä kuin sinä, mitä sanoisit hänelle, miten isänä ja vanhempana neuvoisit? Antaisitko pyssyn käteen ja kehottaisit ampumaan aivot pihalle? Itsemurhasi olisi sellainen "neuvo".

Ja onhan toivoa. Jos sinulla on nyt kestämätön olo, niin tunne voi muuttua ja saat uutta sperspektiiviä elämään. Sen kuolemapäätöksen voi aina siirtää. Elässä avautuu aina uusia ovia. Luota siihen.

Kyllä seolet sinä itse joka päätät omasta elämästä.
Sairauksilta emme tule kukaan välttymään, ehkä sinun sairautes on vienyt sinulta voimat, joka on hyvinkin ymmärettävää.
Olet varmaan hakenut apua vaivoihisi,eikä tilannettasi ole voitu tehdä sinulle tyydyttäväksi.
Ikävää että vielä tänä päivänä ,jolloin voidaan lentää jopa kuuhun , ei kaikkia sairauksi voida hoitaa niin että olis jollain lailla siedettävä olo, parantaahan ei aina voida, mutta lievittää.
Toivon todella että pääsisit elämän lankaa kiinni.
Tyttösi elämän polku määräytyy tietenkin sinunkin päätöksistä, siitä ei pääse mihinkään.
Mutta sinun elämäsi on sinun päätettävissä.