Aina vaan ahistaa, eikä loppua näy

tuomittu luuseriksi

Olen ollut jo lapsesta saakka sellainen että ahdistun helposti ja jossain vaiheess n.10 vanhana aloin jännitämään asioita. Lapsena jouduin ottamaan vastuun itsestäni jo hyvin nuorena. Jouduin myös kantamaa vastuuta muusta perheestäni äitini alkoholismin takia. Pidin myös murheet itselläni en kertonut niitä kenellekkään, enkä koskaan pyytänyt apua mihinkään. Jossain vaiheessa äitini pääsi eroon alkoholista mutta minä en jo oppimistani tavoista. Jännitykseni myös paheni mitä vanhemmaksi tulin.
Yläasteen jälkeen aloitin useamman kerran opinnot eri kouluissa. Lopetin kuitenkin kaikki koulut jonkin stressaavan asian takia. Asia saattoi olla se etten saanut kavereita tai työharjoittelu osoittautui niin ahdistavaksi etten pystynyt enää menemään yms. Tunsin itseni masentuneeksi ja epäonnistuneeksi. Aloin hautomaan ajatuksia myös elämäni päättämisestä. Menin sitten lääkärin oma aloitteisesti kun tajusin ettei mistään tule enää mitään. Lääkäri laittoi mulle lähetteen mielenterveyshoitajalle ja sitä kautta pääsin myös psykoterapiaan. Aloitin myös koulun jonka sain suoritetuksi aikamoisella tappelulla itseni kanssa, monesti meinasin heittää ahdituksissani pyyheen kehään ja lopettaa mutta samalla tiedostin sen että en pääse elämässä mihinkään jos taas luovutan. Vuosi sitten lopetin terapiassa käynnin ja eväät jotka sieltä sain olivat ne että älä peräänny vaan kohtaa asiat. Onnistumisista saa rohkeutta ja itsevarmuutta seuraaviin koitooksiin.

Nyt olen ollut puolivuotta työelämässä ja olen aivan hajalla. Masennukset, itsemurhan pohtimiset ovat palanneet. Ahdistaa 24/7 ja minulla on hyvin monia fyysisiä oireita. En nuku, en syö, en pysty keskittymään, jatkuva päänsärky, vatsa kivut, kohonnut verenpaine, rintakivut, oksentelu lähes päivittäin ennen töihin lähtöä .... ja tuo syöminenkin en pysty syömään ahdistaa niin että oksettaa koko ajan... jos pistän ruokaa suuhuni tulee heti oksennus refleksi
Pelkään mokaavani jatkuvasti töissä, joudun esiintymänä silloin tällöin ja tämä on minulle henkisesti hyvin rankkaa. Varsinkin kun tiedän joutuvani esiintymään en pysty syömään ainakaa kahteen päivään ennen koetusta, lisäksi joudun syömään imodiumia etten kirjaimellisesti sanottuna pasko housuihini... Vaikka ole nyt puolivuotta selviytynyt tästä stressistä ja esiintymisistä pelot eivät vähene tippaakaan, enemminkin päin vastoin. Fyysiset oireetkin vain pahenevat. Mä en voi lopettaa, sitten vasta masennun kun huomaan että olen taas epäonnistunut. Samaten sairaslomat lisäävät ahditsta entisestään. Olin nyt syksyllä flunssan takia pari pv sairaslomalla. Tunsin kauheaa syyllisyyttä ja töihin palaaminen loman jälkeen oli entistä rankempaa. Tunnen olleeni jotenkin tahallaan pois töistä ja jättäneeni työni muiden hoidettavaksi.
Työpaikan vaihtaminenkaan tuskin auttaa. Jokaisessa työssä on jotain mitä kuitekin alan stessaamaan ja pelkään mokaavani.

Mitä vaihtoehtoja mulla on enää jatkaa ylipäätään elämistä? Mä en jaksa tätä jatkuvaa paskaa. Häpeän myös itseäni toisten silmissä mikäli osoitan taas jälleen kerran olevani luuseri...

9

381

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Empatisoin sua

      Luin kirjoituksesi. Minäkin just aikamoisen ahdistunut ja täydellisen yksinäinen. En osaa just enemmän kommentoida sinulle, mutta sen vain sanon, mikä ekana tuli mieleeni, että et sinä varmastikaan ole tuomittu koko iäksesi pahaan oloon! Sinä jo tiedätkin paljon syitä oloosi ja oireisiisi, se on hyvä alku. Kuten tiedät, kannattaa edelleen vaan hakeutua puhumaan ja jonkun sopivan kanssa etsimään käytännön ratkaisuja ja sinua tukevia juttuja. Mitenkähän vanha olet? Itse jo yli keski-iän ja elämässäni ollut paljon vastaavia oloja ja oireita kuin sinulla, mutta ne ovat aina välillä väistyneet, on tullut oikein elämisen arvoisia jaksoja. Ei tarvitse taustaansa koko ikää mukanaan raahata, sen tiedän. Halit sinulle.

    • tsempitsulle

      Toi sun taustaa kuulostaa oikeesti hirveältä. En ihmettele et ahdistaa. Uskon sen et tuntuu nyt tosi pahalta mutta muista ettet voi tietää mitä kaikkea ihanaa maaailmalla sulle on tarjota ja varsinkin siinä tapauksessa tarjottavaa on jos annat sille mahdollisuuden.

      Teet kivoja rentouttavia juttuja. Haet juttuseuraa. On olemassa kaikenlaisia mekaanisiakin harjoituksia jotka vie stressiä kuten vaikka jooga. Näytä että sinulla on sisua kaikesta huolimatta.

      • Jeesgirl

        Hei "Tuomittu luuseriksi"


    • pollee ahdistunut

      Otan osaa - tämä oli kommentti paitsi aloittajalle, myös muille, joilla on taustassa vaikka mitä. sieltähän ne lähtevät ne ahdistuksen syöverit ja lopulta voi käydä kuten minulle, että vaikka kuinka paljon on taustaa kaiveltu, niin ei se ole auttanut. Ahdistus kroonistuu ja on olemassa kaiken aikaa eivätkä siihen vaikuta mitkään yksittäiset asiat.

      Elämä on raskasta. Ja epäoikeudenmukaistakin se on, vaikka näin ei kuulemma saisi ajatella.

      Ei voi muuta kuin yrittää pärjäillä, te muut myös. Päivästä päivään vain. On otettava ilo isrti mistä sen kulloinkin saa ja elettävä hetkessä. Ja te jotka olette nuorempia, voitte suunnitella tulevaisuutta, se on kuulkaas arvokas asia, vaikka tte ehkä sitä huomaa!

      Tsempataan toisiamme täällä vastakin.

      Ai niin: miksi pitäisi kokea itsensä luuseriksi? En minä ainakaan koe, päinvastoin. Olen hyvin ylpeä itsestäni, että pahoista oireista huolimatta on näinkin hyvin pärjäilty.

    • Ikuinen pelkuri

      Täysin samat ongelmat minulla paitsi että en kykene tekemään mitään. Häpeän itseäni ja lähes joka päivä toivon etten enää heräisi tähän maailmaan tai että joutuisin johonkin onnettomuuteen ja menettäisin henkeni.

    • sos-kriisikeskus vastaa:

      Hei,

      Hyvä että päätit kirjoittaa tilanteestasi tänne. Joskus jo pelkkä ajatusten kirjoittaminen voi helpottaa oloa. Toivottomalta tuntuvan elämäntilanteen pohtiminen yksin on kuitenkin raskasta. Tällaisessa tilanteessa ulkopuolinen tuki on tärkeä voimavara. Asioista keskusteleminen auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja tarjoaa uusia näkökulmia, mikä usein helpottaa jaksamista.

      Jos haluat keskustella tilanteestasi puhelimitse, voit aina soittaa Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Puhelun voi soittaa nimettömänä ja se maksaa operaattorin veloittaman puhelumaksun verran. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 010 195 202. Puhelin päivystää arkisin klo 9-06, lauantaisin ja juhlapyhinä 15-06, sunnuntaisin 15-22.

      Jos taas haluat jutella kasvotusten, ympäri Suomea toimii kriisikeskuksia, joihin voit varata ajan ja tulla keskustelemaan paikan päälle. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät osoitteesta:

      http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/kriisikeskusverkosto/alueelliset_kriisikeskukset.
      Käynnit eivät maksa mitään.

      Jos haluat mielummin kertoa ajatuksistasi ja tuntemuksistasi lisää kirjoittamalla, voit ottaa meihin yhteyttä Tukinetin kautta (www.tukinet.net). Tukinetissä pääset keskustelemaan kahdenkesken tukihenkilön kanssa. Tukinet -live päivystää joka arkipäivä 15-19. Tukinetissä on myös foorumeita, joista on mahdollista löytää vertaistukea ihmisiltä, jotka ymmärtävät tilannettasi oman kokemuksensa kautta.

      Kiireellisessä tilanteessa voit ottaa yhteyttä paikkakuntasi psykiatriseen päivystykseen. Lähimmän psykiatrinen poliklinikan yhteystiedot löydät etsimällä netistä hakusanalla "psykiatrinen päivystys paikkakuntasi" tai "psykiatrinen poliklinikka paikkakuntasi".


      t. sos-kriisikeskus / pekka

    • gkerjgprejpg

      Itsellä on sellainen psyykkinen rakenne (traumaattisia tapahtumia nuoruudessa ja hankala suhde natsityyppiseen isään), että opiskeleminen näyttää olevan todella hankalaa. Pitkäjänteisten projektien, eli tässä tapauksessa opinnäytteiden, tekeminen vaikuttaa olevan kohtuuttoman stressaavaa, kun esim. erilaiset kostofantasiat vaivaavat. Niitä tulee mieleen ihan kuin liukuhihnalta, vaikka yritän olla ajattelematta niitä. Silloin jos pakottaa itsensä opiskelemaan suhteellisen nopeasti niin elämä on valtavan raskasta ja tekee mieli alkaa opiskella vain 2 h päivässä, jolloin se ei ole niin hankalaa psyykkisesti. En oikein tiedä mitä tekisin, koska en oikein kestä täysipäiväistä opiskelua psyykkisesti - siinä "palaa loppuun", jos sitä tekee pitkään -, mutta gradu pitäisi kuitenkin pystyä kirjoittamaan, jos aikoo valmistua.

      • hukka-aikaa27

        Opiskelu voi olla hankalaa muistakin syistä kuin mitä kerroit (niitä mitenkään sivuun laittamatta). Kaikille ei sovi teorettinen opiskelu, vaan käytännön työt.

        Itse hukkasin erittäin monta vuotta aikaa yliopistossa. Ihmettelen, ettei YHTS:n psykologi koskaan tarttunut siihen. Itse häpesin asiaa ja aloitin aina ja aina vain uudella aineella, kun se entinen alkoi mennä yli hilseen. Pelkäsin että joudun töihin tehtaaseen, elleivät opinnot suju, muuta vaihtoehtoa en tiennyt ja olin ollut useamman kesän eri tehtaisssa kesätöissä ja inhosin niitä yli kaiken.

        Sille psykologille olen aika ajoin hieman katkera, kenellekään muulle en. Kävin hänellä vuosien ajan ja lopuksi hän kielsi ja jätti yksin opiskelija-asunnon punkaan makaamaan, sanoi ettei osannut minua auttaa. Olin omillani, ei mitään opintotukea ja helvetin ahdistunut. Ei sukulaisia eikä ystäviä. Vituttaa, kun muistelen.


    • 11´5

      Jos haluat toimivaa tietoa ongelman ratkaisemiseen, käy Alkuajatuksen sivuilla tutustumassa. Sieltä löytyy m.m. maksuton kirja, jolla voit aloittaa. Kokeile, ja kun huomaat tulokset, muista kertoa muillekin. Löytyy googlaamalla. Tsemppiä!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nurmossa kuoli 2 Lasta..

      Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .
      Seinäjoki
      173
      10121
    2. Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!

      Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde
      Suomalaiset julkkikset
      52
      3395
    3. Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena

      Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja
      Maailman menoa
      49
      3143
    4. Et olisi piilossa enää

      Vaan tulisit esiin.
      Ikävä
      64
      2815
    5. Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle

      Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että
      Maailman menoa
      203
      2179
    6. Miten meinasit

      Suhtautua minuun kun taas kohdataan?
      Ikävä
      116
      2153
    7. Sinä saat minut kuohuksiin

      Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai
      Tunteet
      25
      1983
    8. Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan

      Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä
      Ikävä
      66
      1600
    9. Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa

      Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t
      Kauhava
      22
      1376
    10. Tunnekylmä olet

      En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p
      Ikävä
      112
      1346
    Aihe