Olen alle 30-vuotias ja muutaman vuoden ortodoksikirkkoon kuulunut, ja sen opetuksessa on oikeastaan vain yksi asia, jota en pysty hyväksymään. Ainakin oletan, että Ortodoksinen Kirkko opettaa tästä asiasta juuri näin. En ole antanut sen estää liittymistäni Kirkkoon, koska se on kuitenkin vain yksi asia, mutta kyllä se silti minua vaivaa. Haluaisin nyt tietää, kuinka suuresta asiasta oikeastaan on kysymys. Kannattaako minun vaivata asialla päätäni lainkaan? Ja syy siihen, miksi en kysy tästä asiasta rippi-isältä, on se, että olen sairaalloisen ujo, ja tämä nyt on viimeisiä asioita, joista uskallan omalla nimelläni ja ääneen puhua.
Koen erittäin häiritseväksi sen, että ortodoksisuus näyttää pitävän seksiä jonain, mikä kuuluu ainoastaan avioliittoon (ei ortodoksisuus kieltämättä eroa tässä olennaisesti muista traditionaalisista uskonnoista). Kun olin vielä nuori protestantti ja kasvanut eristyksissä konservatiivisella paikkakunnalla, minulle ei ollut mikään ongelma ajatella, että seksi kuuluu vain avioliittoon. Se asia ei siinä vaiheessa minua koskettanut vielä mitenkään. (Haaveilin, että pääsisin nuorena avioliittoon uskovaisen tytön kanssa. Näin jälkeen päin olen onnellinen siitä, etten joutunut nuorena naimisiin. Pidän sitä Jumalan johdatuksena.) Myöhemmin kuitenkin aloin ymmärtää, ettei se ole ihan niin yksinkertainen asia.
Ujouteni vuoksi olen käytännössä pysynyt tähän asti neitsyenä. Minulla ei ole ollut tyttöystäviä eikä seksisuhteita. Tämä ei kuitenkaan johdu siitä, että uskoisin yhä seksin kuuluvan vain avioliittoon. Tämä johtuu vain ja ainoastaan ujoudesta. Sydämessäni hyväksyn esiaviollisen seksin, ja haluaisin tyttöystävän, jonka kanssa voisin harrastaa sitä. Mutta samalla haluan seurata ortodoksisen kirkon opetusta, jonka muutoin koen hyväksi ja oikeaksi. Minulla on huono omatunto siitä, että koen hyväksyväni synnin ja kapinoivani Jumalaa vastaan, mutta teenkö todella näin? Johtuuko huono omatuntoni siitä, että esiaviollinen seksi todella on syntiä ja väärin, vai vain siitä, että minulle on virheellisesti uskoteltu niin?
Vuosien ajan olen ollut turhautunut siitä, etten saa tyttöystävää vaan joudun olemaan yksin ja pakkoselibaatissa. Kärsin siitä suunnattoman paljon, ja sitten päälle vielä kirkko sanoo (tai siltä minusta vaikuttaa), että juuri noin pitääkin olla, "kilvoittele, kilvoittele!" Se saa oloni yhä kurjemmaksi, ja lukemani pappien neuvot (joita ei siis ole suoraan suunnattu minulle vaan joita olen lukenut esim. Facebookin Ask an Orthodox Priest -ryhmästä) tuntuvat aika todellisuudesta vieraantuneilta – tuntuu, että heidän mukaansa esiaviollisia suhteita harrastavat ihmiset ovat salaa ahdistuneita ja rikkinäisiä massamedian aivopesemiä ihmisriekaleita ja tunnevammaisia sukupuolitautien levittäjiä, jotka kristillinen selibaatti eheyttäisi ja tekisi onnellisiksi.
Saanen epäillä.
Riippumatta siitä, uskovatko nämä papit sanomaansa vai huijaavatko he itseään (kunnioitan kyllä suuresti papistoa noin muuten), heidän näkemyksensä asiasta eivät oikein käy yksiin sen tosiasian kanssa, että lukuisat ihmiset harrastavat esiaviollista seksiä ja ovat aivan tyytyväisiä elämäänsä, jopa onnellisia. Mistä nämä papit voivat tietää, että nämä ihmiset olisivat oikeasti ahdistuneita ja hajalla? Ehkä heidän näkemyksensä perustuvat heidän rippilastensa kertomaan, ja vähättelemättä näiden ihmisten kokemuksia on todettava otannan olevan sangen pieni ja yksipuolinen kovin pitkälle menevien päätelmien perustaksi. Minä kyllä olen ahdistunut ja rikkinäinen ja juuri siksi, että olen joutunut elämään pakkoselibaatissa.
(Lisäksi toisinaan saa kuulla latteuksia, että "jos tyttö jättää sinut siksi, ettet halua seksiä ennen avioliittoa, hän ei ole kovin hyvä tyttö". On vaikea kuvitella montaakaan typerämpää väitettä. En edes lähde perustelemaan, miksi pidän sitä typeränä.)
(Jatkan seuraavassa kommentissa, koska tästä tulee liian pitkä juttu yhteen viestiin.)
Koen erittäin häiritseväksi sen, että ortodoksisuus näyttää pitävän seksiä jonain, mikä kuuluu ainoastaan avioliittoon (ei ortodoksisuus kieltämättä eroa tässä olennaisesti muista traditionaalisista uskonnoista). Kun olin vielä nuori protestantti ja kasvanut eristyksissä konservatiivisella paikkakunnalla, minulle ei ollut mikään ongelma ajatella, että seksi kuuluu vain avioliittoon. Se asia ei siinä vaiheessa minua koskettanut vielä mitenkään. (Haaveilin, että pääsisin nuorena avioliittoon uskovaisen tytön kanssa. Näin jälkeen päin olen onnellinen siitä, etten joutunut nuorena naimisiin. Pidän sitä Jumalan johdatuksena.) Myöhemmin kuitenkin aloin ymmärtää, ettei se ole ihan niin yksinkertainen asia.
Ujouteni vuoksi olen käytännössä pysynyt tähän asti neitsyenä. Minulla ei ole ollut tyttöystäviä eikä seksisuhteita. Tämä ei kuitenkaan johdu siitä, että uskoisin yhä seksin kuuluvan vain avioliittoon. Tämä johtuu vain ja ainoastaan ujoudesta. Sydämessäni hyväksyn esiaviollisen seksin, ja haluaisin tyttöystävän, jonka kanssa voisin harrastaa sitä. Mutta samalla haluan seurata ortodoksisen kirkon opetusta, jonka muutoin koen hyväksi ja oikeaksi. Minulla on huono omatunto siitä, että koen hyväksyväni synnin ja kapinoivani Jumalaa vastaan, mutta teenkö todella näin? Johtuuko huono omatuntoni siitä, että esiaviollinen seksi todella on syntiä ja väärin, vai vain siitä, että minulle on virheellisesti uskoteltu niin?
Vuosien ajan olen ollut turhautunut siitä, etten saa tyttöystävää vaan joudun olemaan yksin ja pakkoselibaatissa. Kärsin siitä suunnattoman paljon, ja sitten päälle vielä kirkko sanoo (tai siltä minusta vaikuttaa), että juuri noin pitääkin olla, "kilvoittele, kilvoittele!" Se saa oloni yhä kurjemmaksi, ja lukemani pappien neuvot (joita ei siis ole suoraan suunnattu minulle vaan joita olen lukenut esim. Facebookin Ask an Orthodox Priest -ryhmästä) tuntuvat aika todellisuudesta vieraantuneilta – tuntuu, että heidän mukaansa esiaviollisia suhteita harrastavat ihmiset ovat salaa ahdistuneita ja rikkinäisiä massamedian aivopesemiä ihmisriekaleita ja tunnevammaisia sukupuolitautien levittäjiä, jotka kristillinen selibaatti eheyttäisi ja tekisi onnellisiksi.
Saanen epäillä.
Riippumatta siitä, uskovatko nämä papit sanomaansa vai huijaavatko he itseään (kunnioitan kyllä suuresti papistoa noin muuten), heidän näkemyksensä asiasta eivät oikein käy yksiin sen tosiasian kanssa, että lukuisat ihmiset harrastavat esiaviollista seksiä ja ovat aivan tyytyväisiä elämäänsä, jopa onnellisia. Mistä nämä papit voivat tietää, että nämä ihmiset olisivat oikeasti ahdistuneita ja hajalla? Ehkä heidän näkemyksensä perustuvat heidän rippilastensa kertomaan, ja vähättelemättä näiden ihmisten kokemuksia on todettava otannan olevan sangen pieni ja yksipuolinen kovin pitkälle menevien päätelmien perustaksi. Minä kyllä olen ahdistunut ja rikkinäinen ja juuri siksi, että olen joutunut elämään pakkoselibaatissa.
(Lisäksi toisinaan saa kuulla latteuksia, että "jos tyttö jättää sinut siksi, ettet halua seksiä ennen avioliittoa, hän ei ole kovin hyvä tyttö". On vaikea kuvitella montaakaan typerämpää väitettä. En edes lähde perustelemaan, miksi pidän sitä typeränä.)
(Jatkan seuraavassa kommentissa, koska tästä tulee liian pitkä juttu yhteen viestiin.)
Vastaukset 69
Vanhimmat
En odota, että Kristuksen seuraamisen tulisi aina olla helppoa, mutta tuleeko sen toisaalta olla jatkuvaa ahdistusta ja pahaa oloakaan? Sanoohan Hän: "Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt" (Matt. 11:30). Näen seksuaalisuuden Jumalan luoman hyvän maailman osana, ja uskon, että seksuaalisuuteen liittyy myös syntiä (puolison pettäminen, hyväksikäyttö ja raiskaus esimerkiksi), mutta esiaviollista seksiä en sellaiseksi usko. Minusta seksin säästäminen avioliittoon on hyvä ideaali mutta ei ehdoton vaatimus, jonka rikkominen olisi synti. Olen ymmärtänyt, että Ortodoksisen Kirkon mukaan syntiä on se, mikä saa meidät eroon Jumalasta.
Mutta erottaisiko esiaviollinen seksi minua Jumalasta? Minun on vaikea ymmärtää, kuinka näin voisi olla. Toki voin uskoa, että sakramentaalisessa avioliitossa seksi on erityisen siunauksellinen asia, mutta ei se esiaviollisestikaan minusta riko ihmisen ja Jumalan välejä. Sen sijaan minun on helpompi nähdä asia päin vastoin: Jos sanotaan Jumalan vaativan, että minun on elettävä pakkoselibaatissa, se vain herättää minussa syvää inhoa tällaista Jumalaa kohtaan. Miksi Hän sitten on luonut tällaisen luonnollisen halun? Vai syntiinlankeemuksen seuraustako se on? Millä perusteella?
Seksi ei ole minulle Jumalaa tärkeämpää (yleisesti ottaen olen varsin siveä ihminen, enkä ole mielissäni seksin ylikorostamisesta, mutta en toisaalta pidä tästä toisestakaan ääripäästä), mutta en voi sietää ajatusta, että Jumala kiusaa ihmisiä kieltämällä heiltä luonnollisen asian. Tämä kysymys on vahingoittanut suuresti suhdettani Jumalaan juuri siksi, että olen antanut itselleni opettaa, että pakkoselibaatti on kohdallani Jumalan tahto. Mutta onko se? Jos esiaviollinen seksi on synti ja syyllistyn siihen (vaikkakin toistaiseksi vain sydämessäni), suhteeni Jumalaan on vahingoittunut. Jos taas hyväksyn asian ja pitäydyn tässä selibaatissa, tunnen vihaa Jumalaa kohtaan siitä, että Hän pakottaa minut tällaiseen kurjaan elämään. Kumpi vaihtoehto on parempi?
Tarkoittaako tämä kaikki sitä, että haluan antaa periksi synnillisille himoille? Ei mielestä sen enempää kuin se, että koen toisinaan tarvetta syödä. En näe ainuttakaan järkevää selitystä sille, miksi esiaviollinen seksi olisi sen enempää väärin kuin syödä muutakin kuin ehtoollista.
Kysymykseni ovat seuraavanlaisia:
1. Opettaako Ortodoksinen Kirkko, että seksi kuuluu vain ja ainoastaan avioliittoon? Mihin kanoneihin tällainen kanta perustuu? Kuinka sitovia nämä kanonit ovat?
2. Onko huomion arvoisia ortodoksisia teologeja, jotka ovat kirjoittaneet esiaviollisesta seksistä hyväksyvään sävyyn? Keitä he ovat? Mitä kirjoja tai artikkeleita heiltä löytyy?
3. Mikäli vastaus ensimmäiseen kysymykseen on myöntävä, mikä helvetti minua kuoleman jälkeisessä tilassa odottaa?
4. Miten pystyisin puhumaan asiasta rippi-isän kanssa?
Kiitän etukäteen jokaista, joka vastaa tähän asiallisesti ja rakentavasti.
Voit ihan hyvin kysyä rippi-isältäsi vastausta ongelmaasi. Sinusta tuntuu, että et löydä puolisoa, kun et voi harrastaa esiaviollista seksiä, ja siksi vihaat kirkkoa ja Kristusta. Kristus oli aina hyvin ankara näissä asioissa, koska ihminen, joka tekee syntiä näissä asioissa tekee syntiä itseään vastaan. Ankaruus tässä asiassa on rakkautta.
On paljon neitoja, jotka haluaisivat aviomiehen, joka on säästänyt itseään heitä varten, ja jotka ovat itse neitseitä. Jos et Suomesta löydä tällaista tyttöä, etsi häntä ulkomailta. Onnea vaimon etsintään!
ps Kaikki synti on kuolemaksi, mutta käsitin, että et ole vielä langennut tähän syntiin. keskustele asiasta rippi-isäsi kanssa.
>>Voit ihan hyvin kysyä rippi-isältäsi vastausta ongelmaasi.>>
En voi, koska olen liian ujo.
>>Sinusta tuntuu, että et löydä puolisoa, kun et voi harrastaa esiaviollista seksiä, ja siksi vihaat kirkkoa ja Kristusta.>>
Ei vaan seksuaalisuuden tukahduttaminen tuntuu väärältä.
>>Kristus oli aina hyvin ankara näissä asioissa, koska ihminen, joka tekee syntiä näissä asioissa tekee syntiä itseään vastaan. Ankaruus tässä asiassa on rakkautta.>>
Missä se synti on? Tämä "rakkaus" aiheuttaa minulle syvää ahdistusta.
>>On paljon neitoja, jotka haluaisivat aviomiehen, joka on säästänyt itseään heitä varten,>>
Entä sitten?
>>ja jotka ovat itse neitseitä. Jos et Suomesta löydä tällaista tyttöä, etsi häntä ulkomailta. Onnea vaimon etsintään!>>
En halua sellaista tyttöä.
>>ps Kaikki synti on kuolemaksi, mutta käsitin, että et ole vielä langennut tähän syntiin.>>
Minulle ei ole vieläkään selitetty, millä perusteella tämä on synti.
>>keskustele asiasta rippi-isäsi kanssa.>>
Em. syistä en keskustele.
Ei siinä mitään uskonlahkoja tarvita jos mieli tekee, antaa vehkeet soida vaan.
En ole oikein koskaan saanut selville sitä, millä perusteella se esiaviollinen seksi on niin vahingollista ihmiselle.
Enemmän minusta vahingollista on turhautuminen, puutteessa eläminen ja niistä aiheutuva masennus.
Minulle sopii hyvin ajatus, että seksi kuuluu vakiintuneeseen parisuhteeseen, mutta "vakiintunut parisuhde" ei ole välttämättä sama kuin avioliitto.
Harva meistä on neitsyenä avioitunut, mutta en silti kehoita seksiin ennen aviota. Esiaviollinen seksi tuomukanaan itkua ja kyyneliä useimmiten. Siksi on parempi olla puhdas siltä osin.
Taivastie aukeaa Jeesusta seuraamalla.
Kaikki omat teot voi jättää sivuun, niillä ei pelastu kukaan.
Jeesus tuli juuri syntisiä pelastamaan. Kehoittaisin sinua rukoilemaan Jeesuksen nimessä pyytäen uskovaa puolisoa. Käy erilaisissa seurakunnan tilaisuuksissa. Kesäisin varsinkin on juhlia, missä voi nuoria tavata. Voisit keskustella papin kanssa. Toivottavasti hän osaa ohjata paremmin.
Naisena minä en ottaisi miestä jolla on "pieni vehje" tai joka ei sitä osaa käyttää vaikka muuten olisi miten menestynyt, komea, hyväkäytöksinen, sivistynyt ja mukava persoona.
Kyllä se täytyy testata ennen naimisiin menoa hyvin.
Ihminen myös täytyy tuntea hyvin ennenkuin tekee sitovia päätöksiä ja asua hänen kanssaan.
Toisekseen avioliitto ei ole mikään niin kirkollinen käsite muutoinkaan.Romantikkojen juttuja vain ja vanhaa perinnettä vanhoista yhteiskunnista.
Avioliitto ei ainakaan ole vähävaraisten juttu muutoinkaan.
Se on vaan niin että useammin nainen" testaa sen vehkeen" ensin ja sitten vasta tutustuu mieheen, menee naimisiin ja pettyy kun mies on henkisesti ja hengellisesti aivan eri aalloilla.
Mutta jos tutustuu ensin KUNNOLLA ihmiseen silloin on helppoa myös seksielämä joka on myös keskustelemista ja todella toisen houmioonottoa ja palvelemista rakkaudessa. kristillinen avioliitto on sitä että pariskunta etsii yhdessä Jumalan tahtoa liittonsa asioissa. jotkut tosin hakevat kirkkohäistä vain romanttista tilaisuutta ja vihkiraamattu on heille vain yksi kirja hyllyyn, ei todellinen elämän ohjekirja, jonka avulla avioliittokin sujuisi paremmin, toisi turvan tulevalle perheelle jne. Siis avioliitto ja kristillinen avioliitto ovat AIVAN eriasia. Niillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Raamatun mukainen on ortodoksinen opetus tässäkin asiassa.
Synnit saa anteeksi, jos niitä katuu, lukuunottamatta Pyhän Hengen pilkkaamista.
En tiedä onko se syntiä koska avioliitto ei ole aina ollut kirkollinen sakramentti.Monet ortodoksit harrastavat esiaviollista seksiä tunnen heitä.
En tiedä kuinka he käsittelevät asiansa ehken sitten katumuksen kautta luulisin.
"En tiedä onko se syntiä koska avioliitto ei ole aina ollut kirkollinen sakramentti"
Tiedätkö semmosen jutskan kun Kymmenen käskyä?
Seksiä harrastetaan vasta silloin, kun rakastetulleen ei muuten voi kertoa rakkautensa määrrää.
Yritä vaan puhua rippi-isäsi kanssa, ei sinun tartte yhtään ujostella.
Toivoisin myös että joku rippi-isä vastaisi tällä palstalla kysymyksiisi.
Toivoisin myös että löytäisit itsellesi rakkaan tytön ja että menisitte naimisiin. Rukoile Jumalalta että hän johdattaisi tiellesi sellaisen.
Et sinä ole yhtään "huono ortodoksi", päinvastoin!
Olet terve nuori mies ja haluat tietää.
Kyllä sinä itse ratkaiset tämän "pulman", ole huoleti.
Kiitos ensimmäisestä järkevästä vastauksesta. >Toivoisin myös että löytäisit itsellesi rakkaan tytön ja että menisitte naimisiin. Rukoile Jumalalta että hän johdattaisi tiellesi sellaisen.
Ehkä et ole muistanut aivan jokaisen kiven alle katso ja etsiä muoria :)
Hei pää pystyyn kyllä se sieltä kävelee vielä vastaan tai on jo kävellyt muttet ole huomannut.
Elämä on oppimista ja kokemista ei liikaa miettimistä.Katse eteenpäin ja elämään jos liikaa murehtii jää murehtimiseen kiinni.
Näyrä rukous täytyy muistaa ja Jumala kyllä vastaa kun katsoo etät aika on kypsä ja ihminen on tavallaan hyväksynyt kohtalonsa mitä ikinä Jumala on hänen sijalleen päättänyt.
Monesti me rukoilijat pyydämme paljon itsellemme emmekä muille rukouksissamme.Emme aina muista kiittää vaan melkeinpä vaadimme sitä ja tätä itsellemme ja elämäämme.Jospa kerrankin kiittäisimme ja antaisimme ohjat Jumalalle jolla ne kuitenkin on.Keskittyisimme tekemään jokaisesta päivästämme kiitoksen aiheen Jumalalle.Keskittyisimme nauttiman niin hyvistä kuin hankalimmistakin päivistä ja kiittämään niistä.
Älä vaivu epätoivoon.Jumala aloittaa pienistä ja vaatimattomista asioista kanssamme.Kasvattaa meitä hengelliseen elämään mutta myös palkitsee runsaskätisesti aikanaan.Odottaa ei kannata mutta luottaa kylläkin ja elää siinä ohessa täysipainoista elämää yhdessä muiden kanssa ja nauttien siitä.
Joensuun piispa kirjoitti aihetta sivuavasti joku vuosi sitten, että ortodoksille on sopivaa harrastaa seksiä vain sakramentaalisessa avioliitossa. Se sulkee ulkopuolelle kaikki muut suhteet, siis esiaviolliset, avoliittot ja sivusuhteet yms.
On tietenkin hyvä muistaa, että tällaiset pienemmät synnit saa anteeksi. Tosin jos sitä samaa syntiä pyytää joka vigiliassa, niin ehkä pappi haluaa ohjat jo opetuksen ääreen. Siis kun tiedostaa jonkun asian synniksi, niin ei ole soveliasta enää jatkaa.
Evankeliumikirjassakin kerrotaan Jeesuksen antanee erilaisia syntejä anteeksi, mutta samalla kehoittaneen, että älä enää tee syntiä.
Kaikkiin tällaisiin kysymyksiin on turvallisinta kysyä omalta rippi-isältä, että olenko syntinen, kun olen tehnyt sitä ja tätä.
Ei rippi-isä määrittele eikä kerro mikä on syntisi hän laittaa sinut itse miettimään mikä on mielestäsi syntiä.
Hän ohjaa sitten katumukseen ja katumuksessa ja tukee hengellisesti rippilastaan.
Luulisin, että koko juju on siinä, että olet ujo.
Lueskele vaikka jotain kirjoja, miten päästä pois ujoudesta.
Ujous on monelle ongelma, et ole yksin!
Ujous voi olla myös sitä, että olet liian herkkä, tai viisas - et viitsi koska osaat ennakoida, että mitä saattaa seurata.
Tai sitten et vaan ole löytänyt "sielun sisartasi".
Kuitenkin tää, että otat asian rohkeasti esille, osoittaa että sinä tulet fiksaamaan tämän kaiken, sillä tavalla kun sinulle on parasta.
Onnea matkaan, kyllä se siitä!
Hitaasti, mutta varmasti!
Ujous tässä ongelma? Miten niin?
Esiaviollinen seksi on syntiä ja väärin.
Se on myös vahingollista ihmisille itselleen.
nykyaikana ei kannata mennä naimisiin ellei kaksi todella hyvätuloista tee niin
Ujous siksi, että jos ei rohkene lähestyä tyttöjä.
Tiedän itse kokemuksesta. Olin niin ujo kouluaikoina, että en uskaltanut mennä huoneen läpi. Kun halusin sanoa jotain, niin sydän läpätti ja pompotti niin että pelkäsin että saan sydänkohtauksen.
No, mitäs teet?
Ei siinä auta muu kuin ruveta harjoittelemaan että tulisi rohkeammaksi.
Voi harjoitella pikkuhiljaa, voi sanoa viereiselle neidille että "Kaunis päivä tänään, eikö totta?" Jne. Voi aloittaa myös samalla repliikillä jollekin vanhalle mummukalle. Kyllä se siitä, harjoitus tekee mestarin.
Nykyisin puhua pälpätän yleisön eessä ja vedän tarinaa kuin tyhjää vaan. Kukaan ei ikinä arvaa, miten ujo olin aikoinani.
Meidän ikäluokan vitsaus on, että lapset kukistettiin niin, että heistä tuli ujoja.
Mutta mitäs siitä!
Ruvetaan harjoittelemaan ja kyllä juttu siitä rupee sujumaan ja tuttavia rupee kehkeytymään. Ja se oma armaskin sieltä...
Nussimalla tulee hyvää jälkeä. Rauhalliset, elämää ymmärtäväiset jälkeläiset.
Turha siinä jonkun teologian maisterin arvioita odotella. Kun seisoo niin pannaan ja elämä jatkuu ihanasti
ORTODOKSINEN KIRKKO ei kuitenkaan opeta näin! Seksi kuuluu vakiintuneeseen parisuhteeseen, eli avioliittoon käytännössä. Muualla seksi rikkoo ihmistä eikä rakenna.
Tämä on nähty kautta historian, miten pahaa jälkeä voi tulla, jos seksi irrotetaan avioliitosta. Siitä ei seuraa hyvää myöskään jälkeläisille, eikä pariskunnalle itselleenkään.
Papin kanssa voi olla hyvä jutella, jos löytyy sopiva. Kirjojakin voi lukea.
Seksiä ei voi irroittaa parisuhteesta ilman, että siitä tulee vahingollista. Eihän seksi paha asia ole itsessään, mutta jos toista ihmistä käytetään välineenä, se on haavoittavaa. Itseäänkään ei pidä antaa käyttää hyväksi. Jotkut naiset valitettavasti kokevat nykään, että seksin pitää kuulua seurusteluun. Ei pidä antaa painostaa itseään seksiin millään verukkeella. Ei siksikään, että pappi siihen antaisi luvan.
Miehet voivat ilmeisesti olla pelkässä seksisuhteessa. Nainen ei. Naista avoimet suhteet haavoittavat eniten. Lisäksi aina on ei-toivotun raskauden riski, ja sen seuraukset jäävät naisen kannettavaksi.
Parempi odottaa sitä oikeaa.
Olette aivan oikeassa, kirjojakin voi lukea aina, sillä se todella kannattaa.
Niin paljon julkaistaa hyvää kirjallisuutta, ja kehotankin aloittamaan lukuharrastuksen. Jos kotimainen kertomakirjallisuus kiinnostaa, silloin voi aloittaa vaikkapa Finlandia-palkinnon voittaneista.
Lisäksi myös ulkomainen kaunokirjallisuus on tärkeää, varsinkin suuret klassikot, joista on onneksi saatavaissa hyviä suomennoksia.
Olette aivan oikeassa, kirjojakin voi lukea aina, sillä se todella kannattaa.
Niin paljon julkaistaa hyvää kirjallisuutta, ja kehotankin aloittamaan lukuharrastuksen. Jos kotimainen kertomakirjallisuus kiinnostaa, silloin voi aloittaa vaikkapa Finlandia-palkinnon voittaneista.
Lisäksi myös ulkomainen kaunokirjallisuus on tärkeää, varsinkin suuret klassikot, joista on onneksi saatavaissa hyviä suomennoksia.
Katsokaahan docventuresin uusin ohjelma.
Miksi meidän kannattaisi katsoa docventures? Opettaako se ortodoksista uskoa?
Siksi että siinä kerrotaan kohdassa 50:00 kuinka kristillisyydessä on käsitetty seksuaalisuus historiassa.
Siinä kerrotaan myös eräästä nunnasta ja mitä hän on seksuaalisuudestaan sanonut.
38:00 eräästä nunnasta ja mitä hän on seksuaalisuudestaan sanonut.
Noillakin naisilla alkaa biologinen kello tikittää n. 30-35-vuotiaina ja silloin se sanoo, että 'minä HALUun ITELLENI lapsen'. Ihminen on kuitenkin normaalin inhimillisen VASTUUNKANNON kannalta pilalla, eikä kykene täysipainoisesti huolehtimaan lapsen tarpeista sen enempää kuin hänen huoraamispartnerinsakaan.
Kaikkea kaunista ja hyvää kaikille.
Kaikella kauniilla ja hyvällä kunnioituksella se on yleensä nainen joka etsii turvallista luonaan pysyvää miestä ja useinkin se on mies joka huorautuu naisten kanssa eikä ota vastuuta parisuhteista, lapsistaan tai huorautumisistaan.
Miehet eivät sekstaillessaan koskaan huolehdi ehkäisystä veteleät vastuuttomasti paljaalla ja mitä ja missä vaan ja kuinka paljon haluavat.Olettavat että nainen pyyhkii aikuisena vielä pyllynkin valmiiksi.Kaikki kaadetaan aina naisten syyksi.
Sen takia naisten ei pitäisi holhota poikalapsiaan liian paljoa että oppisivat kantamaan vastuuta toistenkin elämästä eikä vain omastaan ja huomioimaan muitakin elämässä kuin itsensä.
Kukaan normaali nainen ei tee lasta vasta yli 30-senä kun riskit vammaisuudesta yms ikä alkaa painaa.
Vastuullinen sekstailukumppani käyttää ja huolehtii ehkäisystäkin.
Ja on totta sekin jonka joku mainitsi ettei hyvä suhde tarvitse olla välttämättä avo eikä avioliitto.
"naisilla alkaa biologinen kello tikittää n. 30-35-vuotiaina ja silloin se sanoo, että 'minä HALUun ITELLENI lapsen'."
Siitä alamäki alkaa.
"Kaikella kauniilla ja hyvällä kunnioituksella se on yleensä nainen joka etsii turvallista luonaan pysyvää miestä ja useinkin se on mies joka huorautuu naisten kanssa eikä ota vastuuta parisuhteista, lapsistaan tai huorautumisistaan."
Se on rento renttu pelimies jolla flaksi käy, alemman tason jätkät ja vieläkin nyhverömmät kiltit tyypit jäävät helposti ilman taikka ainoa mahdollisuus on se lihava rillipää joka ei muille kelvannut. Naisten valinta joka tapauksessa. Minkäs sille tekee. Parasta vain ottaa vastaan kaikki löysin rantein, kaikki mitä elämä tarjoaa.
Mistähän syystä päässäni pyörii jatkuvasti lause: "Kun aika oli täyttynyt, lähetti Jumala Poikansa, neitseestä syntyneen, maailmaa pelastamaan." Mahtaako tämä lause esiintyä jossain PYHÄSSÄ kirjoituksessa.
http://www.france24.com/en/20081022-mourners-pay-tribute-sister-emmanuelle-homage
http://www.france24.com/en/20081022-mourners-pay-tribute-sister-emmanuelle-homage
She also wrote frankly of her lifelong feelings of lust, of masturbating as a girl, of falling in love and having to renounce physical love for the love of God.
As a girl, she wrote, “when desire assaulted me, only some outside presence had the power to stop me; otherwise I was powerless against the avidity of pleasure. A penchant for voluptuousness and an obsession for sensuality developed in my flesh, the intensity of which is difficult to describe. The fact that the needle has not left my old woman’s body is a source of constant surprise and humiliation. I thought that, with the years, its tip of fire would completely disappear. Not at all.”
Such energetic candor always characterized Sister Emmanuelle, who was known to favor allowing priests to marry, who was benignly indifferent to homosexuality and who wrote to Pope John Paul II in defense of the use of contraceptive pills, telling him about the slum-dwelling Egyptian girls who were marrying as young as 12 and having babies every year. It was a characteristic that endeared her to the French; last year, Le Journal du Dimanche named her the nation’s fourth most popular person behind the former tennis player Yannick Noah, the soccer star Zinedine Zidane and the actress Mimie Mathy.
She was born Madeleine Cinquin on Nov. 16, 1908, in Brussels into a family that ran a lingerie business; her father drowned when she was 6. She earned a degree in philosophy at the Sorbonne and expressed a desire to be a nun from an early age, but she was not all work and no play. The stories of her youth create a portrait of a highly sociable and flirtatious young woman.
“I loved dancing, particularly with nice-looking boys,” she wrote in an earlier memoir. “My mother used to say to me, ‘You want boys to like you, to surround you, to admire you.’ ” She added: “And I told her, ‘For God I will leave the boys alone.’ ”
After she took her vows — in either 1929 or 1931, according to varying reports — she taught in schools in Turkey, Tunisia and Egypt. In 1971, when she was 62, she received permission from her order for what had long been her desire, to move to Cairo and live among the poorest of its citizens in Ezbet El Nakhl, a slum whose residents, known as zabbaleen, share space with refuse, sorting and recycling it for the city, and scavenging in it, too. There she lived in a one-room hut for 22 years, while helping to establish schools, clinics and play areas.
The Sister Emmanuelle Association, which she founded in 1980, eventually extended its work to Brazil, Burkina Faso, Haiti, the Philippines, Senegal and Sudan.
She returned to France in 1993 and became an outspoken advocate for the rights of the poor.
On Wednesday, President Nicolas Sarkozy of France, who called her “a woman of faith with high convictions, but also a woman for whom charity existed through concrete actions,” and Suzanne Mubarak, wife of President Hosni Mubarak of Egypt, along with thousands of other mourners, attended a memorial service for her at the Cathedral of Notre-Dame in Paris.
In 1996, Sister Emmanuelle appeared on the popular television program “Bouillon de Culture,” on which she was asked by the host, Bernard Pivot, to name her favorite word. (Mr. Pivot’s interview technique was borrowed by James Lipton for “Inside the Actors Studio.”) She replied with the Arabic word that, idiomatically translated, means “Let’s go.”
“Yallah,” she said.
Then he asked for a word she hated, and she replied in English.
“Stop,” she said.
Miksipä se tosiasia pitäisikään kieltää, että jokaisella sukukypsään ikään eläneellä ihmisellä on normaali sisäeritys, joka johtaa siihen, että seksuaalisuus aktivoituu.
Kysymys on tietysti siitä, mihin asemaan seksuaalisuuden toteuttaminen ELÄMÄN kokonaisuudessa asetetaan.
Hyvää ja kaunista elämää ei synny, jos aikuisikäiset ihmiset (molempia sukupuolia edustavat) eivät kykene ottamaan täyttä vastuuta koko elämästä, eivätkä he kykene tähän, jos jokin asia hallitsee ja vääristää käyttäytymistä.
Seksuaalisuus on iso luonnonvoima ja hyvään elämään ei päästä, jos se ei ole hyvässä hallinnassa.
Tämä nunna näyttää ottaneen asian hallintaan siinä 20 v. 30-35-vuotiaaksi asti hillittömänä eläen kehittäisi jo aika lailla pahat tavat - eikä niiden poisoppiminen yhdessä aktuaalisen perhevastuun kanssa ole mahdollista.
Miksi sanot että on ottanut asian hallintaan?
Normaali ihminen joka ei ole yltiösosiaalinen show off tyyppi ja joka kokeilee ja elää seksuaalisuuttaan joka on normaali asia ei tuo mieleen hillittömyyttä.
Miksi jotain normaalia pitäisi hillitä?Edes nunnan.
Ohjelmassa mainittiin että kirkolle seksuaalisuus on tullut vasta ongelmaksi 1700-luvulla.Miksi näin?Osaatko vastata jos olet perehtynyt kirkon traditioon ja kirkkohistoriaan?Vai onko tämä joku modernin ajan konsepti joka on taas lisätty ihmisen toimesta kirkolliseen traditioon niinkuin kanonitkin.
Kyllä kai olet kuullut käsityksen, että ihmisen asema luonnonjärjestyksessä ei ole sama kuin luonnollisen eläimen. Se erottava tekijä on henki.
Jos ajattelet, mihin kaikkeen ihminen voi henkeään käyttää ja mitä hänellä on maailmassa voitettavana (sekä yksilönä että lajina), jopa hyvinkin suurta pahuutta, niin et mitenkään voi olla sitä mieltä, että ihmisen kuuluisi keskittää elämässä päähuomionsa erogeenisten alueidensa hypistelyyn.
Näin ei tehnyt tuo nunnakaan (liittämäsi tekstin perusteella). Ehkäpä hänellä oli tavallista enemmän viettienergiaa sublimoitavaksi - siksi hän pystyi toiminnallisesti enempään kuin moni muu.
Mitä muuta se kilvoitteluelämä on kuin irrottautumista elämellisyyden tasosta? Jotkut jopa hengen korkeuteen. Eikö ole ortodoksinen käsitys tämä?
Kilvoittelussa sitoudutaan tiettyyn asiaan.Rahvas ei sitoudu luostarielämään.Olipa rahvas taikka luostarikilovittelija molemmat ovat myös erehtyväisiä ja varustettu samoilla lähtökohdilla.
En usko hetkeäkään jos joku väittää että luostarikilvoittelijoiden mieli on täysin pyhä irti seksuaalisuudesta tai muusta mikä mielletään epäkristilliseksi.
Käyttäytyäkseen normaalisti ei ihmisen tarvitse olla eläin.Silti monet sitä ovat avioliitossakin.Keskittyisin enemmänkin seksiin avioliiton tai naimattoman näkökulmasta koska sillä ei ole kirkon kannalta mitään eroa.Perään sitä ettei violiitto aina siunaa tekoja ja aikeita hyviksi eikä se muuta elämää hyväksi eikä välttämättä kristilliseksi täyttäen ihmiset ja suhteet rakkaudella.
Siksi ei eronneitakaan pitäisi moittia eikä eriarvoistaa.Heillä voi olla rakkautta ja aidompaa kuin jollain joka ei ol enaimisissa.he saattavat harrastaa seksiäkin rakkaudesta kuin joku naimisissa oleva pariskunta jotka ovat näennäisesti naimisissa ollakseen hyväksytyssä seksisuhteessa joka ei edes välttämättä toimi.Tai voihan olla että avioliitossa ei ole tunteita, seksiä eikä rakkauttakaan.
Siksi pitäisi pidättäytyä tuomitsemisesta ja kielteisestä ajattelutavasta vaikkakin kirkolla on omat näkemyksensä asioista ne eivät välttämättä ole totuuksia kuitenkaan käytännössä.
Ottaisin ennemmin ortodoksina seksi ja sielunkumppanin jonka kanssa viettäisin tarvittaessa laatuaikaa ja muuta kivaa kuin menisin onnettomaan järkeiltyyn siveysyistä perustettuun avioliittoon jonkun kanssa .
Seksisairaat ihmiset ovat eri asia kuin normaalin seksuaalisuutensa kanssa eläminen.
Unohtui.. et ottanut kantaa siihen miksi kristinuskossa on 1700 luvulla muuttuneet käsitykset seksuaalisuudesta?
Ortodoksisen kirkon käsitys asioista ei ole ollut katkeamattoman muutumaton.Vähinten muuttumaton muttei koskematon.Siksi väittäisin vastaan ortodoksina tiettyjen asioiden mustavalkoisuutta kuten masturbaatio ja avioliiton ulkopuoliset suhteet.
En ymmärrä miksi alkuseurakunnasta ei ole jäljellä kuin pikkuriikkinen murunen ja silti väitetään että näin on ja pitää olla.Miksi?Mitään mikä on jäljestäpäin lisätty on fuulaa.
Hallinnollisella menettelyllä ei voida kirkastaa sanomaa aivan toisenlaiseksi.Että on helpompi laulaa ja modernimmatkin ymmärtävät ei ole peruste muuttaa liiiturgisia tekstejä .Laulut ovat asia erikseen mutta niistä pitääkin puhua lauluina eikä ortodoksisina veisuina elleivät ne ole alkuperäisessä kuosissan.Taiteilijakanttoreiden pitäisi edes työssään pysyä kuosissaan.Vapaa-ajallaan säveltäkööt vaikka sinfonian mutta irti ortodoksisuudesta.
Jos perustellaan traditiolla on sen oltava täysin koskematonta laatua.
"varrellinen lillukka" ei todennäköisesti ole mikään teologi! Ei todella.
(Sitäpaitsi luulen tietäväni kuka tämä kannanottaja on, kuten moni muukin..).
Ihmettelen, että miksi tulee ottamaan kantaa tälläisessä asiassa.
Kyseessä on nuori mies, joka rehellisesti etsii vastausta.
Toivotan aloittajalle kaikkea hyvää!
Luulisin että olet saanut erilaisia näkökantoja ja osaat itse tehdä valintasi ja päätöksesi!
Tule joskus kertomaan miten meni. Kuten huomaat, niin moni tällä palstalla olija kunnioittaa, kannustaa sinua ja toivoo sinulle kaikkea hyvää!
Eikä tarvitse olla.
Outoja kommentteja sulla, perin outoja.
http://www.youtube.com/watch?v=YWx4FiREHLE
Seksuaalisuus on Jumalan suuri lahja ihmiskunnalle, sanoi rippi-isäni. Se on kaunis ja iloinen asia, terve seksuaalisuus tukee psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia. Kun kaksi aikuista kohtaa toisensa kunnioittaen ja arvostaen, eikö läsnä silloin ole rakkaus, jonka lähde on Jumala.
Seksuaalisuuden ja sen toteuttamisen jyrkkä kieltäminen johtanee siihen, että seksistä tulee yhä isompi ja hallitsevampi ajatus; taakka, joka on ihmisen ja Jumalan välissä. Siitä tulee ruma ja likainen asia, kiusaus ja houkutus, jota vastaan saa koko ajan taistella. Ehkä rynnätään avioliittoon vain "luvallisen" seksin janossa, jolloin puolison muille ominaisuuksille ei anneta arvoa tai niihin ei edes ehditä tutustua.
Uskoisin, ettet ole ensimmäinen henkilö, jonka kanssa rippi-isäsi keskustelisi seksuaalisuudesta. Joten rohkeutta! Kirjoita vaikka kirje, jos keskustelun aloittaminen tuntuu vaikealta.
Itse olen ortodoksi ja seurustelen ei-ortodoksin kanssa. Suhteemme on myös seksuaalinen enkä todellakaan koe tekeväni syntiä. Ehkä joskus avioidumme, jos Jumala suo. Kaikkea hyvää sinulle!
Nussia pitää jos pitää nussimisesta. Jos pitää homostelusta niin pasalusta. Jos pitää maksaa kirkollisveroja ja YLE maksuja niin maksellaan jos jaksellaan. Jos vetää käteen tai hinkkaa tuheroaan niin siitä vaan - edellyttäen vastuullista käyttäytymistä ja pitää siitä. Terve metsä, terve vuori, terve metsän ruhtinas.
Elämää ei tarvitse tehdä vaikeammaksi kuin se jo valmiiksi on.
Ihana rippi-isä sulla.
Lisää tälläisiä arjen rippi-isiä jotka ymmärtävät kristillisyyden.
Hei, huono ortodoksi!
Ole rauhallisen mielin. Kirkon sisällä on toki monenlaisia koulukuntia. Papitkin ovat ihmisiä. Osa heistä on liberaaleja ja osa vanhoillisia. Mielestäni seksuaalisuus ja makuuhuoneasiat eivät kuulu kirkolle. Tietysti, jos itse haluat ottaa asiat esille rippi-isäsi kanssa? Tuskin kuitenkaan kukaan järjissään oleva rippi-isä alkaa kieltämään kahden aikuisen välistä normaalia seurusteluun liittyvää seksielämää.
Iso enemmistö ortodokseista suhtautuu avoliittoihin tms. hyvin myönteisesti. Meillä on myös viittaa kantavia miehiä avoliitoissa. Mielestäni seksi- ja seksuaalisuus ovat normaaleja aikuisuuteen liittyviä asioita. Niissä ei ole mitään pahaa tai hävettävää. Jos kaksi aikuista omasta vapaasta tahdostaan ja keskinäisessä kunnioituksessa harrastavat seksiä keskenään - ei siinä ole kenelläkään nokan koputtamista.
Synniksi se homma menee lähinnä siinä vaiheessa, jos käytetään aborttia ehkäisykeinona tai muuten vahingoitetaan toista. Tällä palstalla on paljon monenlaisia kuumakalleja, jotka pyrkivät Raamatun jakeilla tukemaan omaa katsantokantaansa. Haluan lohduttaa sinua sillä, että he eivät todellakaan edusta koko ortodoksista kirkkoa.
Olkoon meillä kaikilla oikeus omaan seksuaalisuuteemme, tehkäämme itse omat päätöksemme, ja kunnioittakaamme myös muiden päätöksiä. Ennen kaikkea, elämä ja seksuaalisuus on Jumalan lahja. Iloitkaamme siitä. :-)
vihkimättä nussija...
Harmittaako?
Mikä vinouma saa ihmisen puhumaan epäkunnioittavasti asiasta joka ei häntä liikuta?
Pappi onnettomassa pakko avioliitossa kenties?
Pappeja vihaava seurakuntalainen?
Avioelämästä paitsi jäänyt katkera seurakuntalainen?
Onko tämä joku uusi huumorilaji tämä toisten halveksunta?
oon sinkku ja oon päättäny että sekstailen mutten halua naimisiin olipa vastapuoli sitten varattu tai sinkku tavallinen riviortodoksi tai pappi, piispa tai munkki tai toisuskoinen en välitä jos rakkaus toiseen on se joka merkittee eniten mulle
vakituisena rakastettuna voin pitää muuten mut mitään perheidyllejä en haluu
en haluu naimisiin itte
Kiitän jokaista kommentoijaa. Erityisesti Toisen ortodoksin kommentti ilahdutti. Olen viime aikoina miettinyt asiaa paljon. Ei tämä näytä enää maailman suurimmalta ongelmalta.
Nuorena uskoin että seksi ja suhteet on ongelma. Siitä väärästä luulosta piti päästä eroon ennen kuin alkoi hommat luistaa. Naisia pitää lähestyä yhtä luonnollisesti kuin ruotsinlaivan seisovaa pöytää. Tai niin kuin kimalainen lentää kukasta kukkaan. Tässähän tulee ihan runolliseksi. Krapulako sen tekee.
Ehkä vain kuvittelet olevasi "pelimies".
Monilla miehillä on tämä kuvitelma.
Kukapa haluaisi olla Ron Jeremy, kääpiö pornotähti joka muistuttaa metsän peikkoa.
Ihmeellisiä ovat miesten roolimallit ja ihannekuvat.Saattaa naisilla olla hieman erilaiset kiinnostustenkohteet kuitenkin.
Biologinen ihminen on rakennettu siten, että hän haluaa lisääntyä. Jotta tuo toteutuisi, on ihmiseen upottettu seksuaalivietti.
Mutta vastuullinen seksuaalisuus edellyttää, että siitä jälkikasvusta huolehditaan. Kristinusko odottaa, että tuleva pariskunta selvittää ensin keskinäisen yhteensopivuutensa. Sitten parisuhde julkistetaan seurakunnalle, minkä jälkeen molemmat katsotaan varatuiksi. Tämä julkistaminen on ajan kanssa virallistunut ja saanut tiettyjä muotoja. Vasta suhteen julkistamisen jälkeen on katsottu sopivaksi siirtyä seksuaalisuuden toteuttamiseen.
Uskontojen asettamat rajoitukset eivät ole tarkoitettuja seksuaalisuutta vastaan, vaan seksuaalisuuden hedelmien suojelemiseksi.
Omapahan on jokaisen asia meneekö naimisiin vaiko ei.
Itse en aio mennä koskaan, en omasta halustani enkä muitten odotusten vuoksi.Lapsiakaan en aio hankkia.
Hauskaa kyllä aion pitää omantuntoni mukaan.
Ortodoksina tiedän, että esiaviollista seksiä on ollut aina ja aviottomia lapsia on syntynyt myös ortodoksisissa perheissä. Ei tämä asia maailmaa kaada.
Varsinkin jos olet vakituisessa parisuhteessa etkä huoraa siellä täällä, olet aivan "raamatullisessa" tilanteessa, sillä avioliittoon vihkiminen on kaikkein nuorimpia kirkon pyhistä toimituksista, ja sitä ennen ihmiset solmivat avioliiton omalla vastuullaan, kuten he tekevät sen nykyisinkin.
Muista kuitenkin, että toimit vastuullisesti, sillä seksi ei ole mikään joka suuntaan jaettava harrastus. Yksi seksikumppani kerrallaan, on järkevä sääntö, sillä sitoutumista tarvitaan. Sitä tarvitaan tietenkin myös avioliittoon vihityiltä, eivät hekään saa hurjastella vapaasti miten haluavat.
Ja vielä on tärkeää, ettet koskaan alista kumppaniasi seksuaalisesti, et tee kenellekään pahaa tai seksuaalista väkivaltaa, etkä myöskään halveksi kumppaniasi. Nämä säännöt koskevat tietenkin myös avioliittoon vihittyjä pareja.
Olkaa siis vakaat ja rakastakaa toisianne suurella rakkaudella, olkaa intohimoisia ja tehkää toisenne onnellisiksi!
Olen tuosta hyvinkin samaa mieltä. Kiitän.
kaikki seksi on syntiä, yhdyntä on naisen ja miehen välinen asia ja sen tarkoitus on suvun jatkaminen.
ei ole syntiä.
http://www.hs.fi/politiikka/a1381975776471
Pääsee ainakin hiukan jyvälle...
Kyllä siltä rippi-isältä tulee uskaltaa kysyä tästäkin asiasta, vaikka olisi kuinka ujo. Hän ymmärtää kyllä. Täällä voit saada vastaukseksi mitä sattuu. Häneltä saat vastauksia, joista hän ottaa itse vastuun.
voisi vähän ripittää ja hivautella palmunoksalla pakaroille. Aijjai se olisi poikaa...
Älytön vastaus tältä "rippi-tädiltä" - olet sairas!
Täällä nuori mies kyselee ja sinä laho -le... irvuilet.
Pysy karsinassasi. Ja häpee. Tai vaihda palstaa!
Mieshäirikön vastaus jonka alla on samaisen mieshäirikön vastaus itselleen.
nyt saan luvan nussia oikein luvan perästä päin....
Että jaksatte mokomasta asiasta vouhkata!
Rakkautta voi ilmaista ennen ja ilman avioliittoakin.
homoilla ei voi olla avioliittoa - mikä on oikein ja hyvä!
Ei sinulla ole mitään pelkoa tulla homon raiskaamaksi.Sinua ei huoli edes homot.